Olen osa tuoretta parisuhdetta ja koen olevani onnellinen. Menneisyys kuitenkin kalvaa, sillä sen tapahtumat jätti jälkensä.
Exäni muutaman kerran suutttuessaan mäiski minua.
Nyt olen huomannut että kun huomaan nykyiseni olevan hermostunut (minulle hän ei vielä kertaakaan ole suuttunut), huomaan jännittyväni ja sydämeni alkaa lyödä tiheämmin.
Voiko ikinä päästä tästä?
Tuntuu kuin huonot kokemukset miehistä kalvaisivat alitajunnassani.
Isäni otti ja jätti parisen vuotta sitten uuden vaimonsa ilmaannuttua. Exänikin lähti tavallaan toisen matkaan.
Nyt, vaikka tiedän, että luotan, ja tiedän ettei nykyiseni pettäisi, mutta silti pelkään. Jos kuitenkin.
Minun on niin kamalan vaikeaa sanoa hänelle että rakastan häntä, silloin tunnen olevani niin haavoittuva...
Haluaisin niin olla onnellinen ilman mitään tällaisia...
Oneko kenelläkään samanmoisia kokemuksia tai edes jotain elämänohjeita poluilleni...
Kiitos.
Exäni muutaman kerran suutttuessaan mäiski minua.
Nyt olen huomannut että kun huomaan nykyiseni olevan hermostunut (minulle hän ei vielä kertaakaan ole suuttunut), huomaan jännittyväni ja sydämeni alkaa lyödä tiheämmin.
Voiko ikinä päästä tästä?
Tuntuu kuin huonot kokemukset miehistä kalvaisivat alitajunnassani.
Isäni otti ja jätti parisen vuotta sitten uuden vaimonsa ilmaannuttua. Exänikin lähti tavallaan toisen matkaan.
Nyt, vaikka tiedän, että luotan, ja tiedän ettei nykyiseni pettäisi, mutta silti pelkään. Jos kuitenkin.
Minun on niin kamalan vaikeaa sanoa hänelle että rakastan häntä, silloin tunnen olevani niin haavoittuva...
Haluaisin niin olla onnellinen ilman mitään tällaisia...
Oneko kenelläkään samanmoisia kokemuksia tai edes jotain elämänohjeita poluilleni...
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli 15 v aggressiivinen,tai voisi sanoa supertemperemantin omaava, mies. Hän raivostui ja huusi silmittömästi ja saattoi suuttua pienimmästäkin asiasta.
Tosiasiassa oli varmaan juonut hermonsa.Nuorena pysyi "kuivilla" pitkäänkin ja oli sellainen nauravainen ,mutta iän myötä alkoholin kulutus lisääntyi ja lisääntyi ja sitä myöten myös pinna lyheni.Kävipä hän minuun käsiksikin muutaman kerran.Ja lapsia komensi ja huuti (ja kävi käsiksin ja minä tietysti väliin) paljon.
Onneksi löysi uuden naisen ja jätti minut...
Nyt minulla on uusi valtavan ihana ja minulle aina kiltti mies,mutta vieläkin pelkään ,että hän suuttuu minulle.Ja pelkään tietysti tuota jättämistäkin.On vaan itse ymmärrettävä nuo asiat ovat omassa päässä tallella ja opittava tietoisesti ne peittämään jonnekin menneisyyteen. Joskus pelkään pilaavani uuden suhteen omilla peloillani. Onneksi niistä voi puhua miehelle ja kertoa,niin silloin hänkin ymmärtää toisinaan oudon käytökseni.
Uskon,että vähitellen oppii elämään ilman pelkoja ja aika parantaa haavat.
Tekstisi kuulosti niin hyvältä, että miksi et voisi näitä sanoja uudelle puoliskollesi vaikka kirjoittaa. Minulle on joskus parempi että kirjoitan asian kirjeeseen, jos jollekin pitää sanoa jotain, enkä tiedä saanko asiani oikein sanottua kasvotusten.
Minä ainakin ymmärsin heti mitä tarkoitit ja usko että kyllä uusi miehesikin tulee ymmärtämään. Sen jälkeen paras lääke on keskustelu. Kyllä asioista selviää ajan ja pitkäjänteisyyden kanssa!
Olemme kyllä keskustelleet asiasta. Mutta emme perin pohjin, tuntuu ahdistavalta setviä entisen suhteen asioita..
Minäkin pelkään pilaavani nykyisen onneni käytökselläni.
Häpeän yli kaiken itkeä toisen nähden, vaikka hän onkin sanonut ettei siihen ole mitään syytä.
Oiva esimerkki on kun mieheni kättä särki iltasella, iski sitten helpotukseksi nyrkkiä seinään.
Samalla sekunnilla entinen elämäni palasi flashbackkinä silmiini ja aloin itkeä.
Keskusteltuamme hän tahtoi pitää minua sylissään, mutta häpesin itkuani niin että siirryin sängyn toiselle reunalle.
Vaikka tiesin ett häneenkin sitte sattui kun oli minut säikäyttänyt, mutta minun vain oli kasattava itseni yksikseni... :(