Olen aina ollut vapaa sielu, se on osasyy kariutuneisiin suhteisiin, vaikka yritin 120 %.
Olen keski- iällä tajunnut, etten voi elää suhteessa vain miellyttääkseni enkä elääkseni kumppanin kautta. Mulla on myös omia toiveita, haaveita ja pyrkimyksiä itseni kanssa. Nämä asiat sysäsin syrjään suhteessa.
Takana on yli 8 vuoden yksin olo, eron jälkeen. Paloin loppuun henkisesti, koska joustin toisen mukaan liikaa ja hylkäsin itseni. 6 vuotta kesti selvitä yli.
Haluaisin suhteen, mutta en vauhdilla etenemistä koska mua olisi helppo viedä kuin narussa :(.
Mulla muutama vuosikymmenien takainen haave. Ne aion toteuttaa. Työnkuva-ja ajat tulisivat olemaan haastavia. Vaatisi mieheltä suurta ymmärrystä.
Toinen on lähtö ulkomaille, ties vaikka pysyvästi.
Mulla on sydän täynnä rakkautta yhdelle, mutta kaltaisiani miehiä en ole kohdannut.
En pysty lähtemään kepeisiin suhteisiin ollenkaan, joten kuin nunnana vuodet menneet.
Harmi, harmi, harmi...
Eikö totta olekin, että vain rehellisyys kannattaa? Eikä juupas- eipäs pelailu miehen tunteilla olisi oikein?
Vuosien aikana on ollut kiinnostuneita miehiä, mutta kun ne mainitsemani tulevat muutokset estävät.
Kaukaa olen itse ollut ihastunut joitakin kertoja, mutta se mun oma sisäinen palo estää tilanteen etenemisen.
Turhauttanut jo pitkään, mutta sitkeänä mimminä luotan silti kohtaloon..
Löytyykö kaltaisiani?
Olen keski- iällä tajunnut, etten voi elää suhteessa vain miellyttääkseni enkä elääkseni kumppanin kautta. Mulla on myös omia toiveita, haaveita ja pyrkimyksiä itseni kanssa. Nämä asiat sysäsin syrjään suhteessa.
Takana on yli 8 vuoden yksin olo, eron jälkeen. Paloin loppuun henkisesti, koska joustin toisen mukaan liikaa ja hylkäsin itseni. 6 vuotta kesti selvitä yli.
Haluaisin suhteen, mutta en vauhdilla etenemistä koska mua olisi helppo viedä kuin narussa :(.
Mulla muutama vuosikymmenien takainen haave. Ne aion toteuttaa. Työnkuva-ja ajat tulisivat olemaan haastavia. Vaatisi mieheltä suurta ymmärrystä.
Toinen on lähtö ulkomaille, ties vaikka pysyvästi.
Mulla on sydän täynnä rakkautta yhdelle, mutta kaltaisiani miehiä en ole kohdannut.
En pysty lähtemään kepeisiin suhteisiin ollenkaan, joten kuin nunnana vuodet menneet.
Harmi, harmi, harmi...
Eikö totta olekin, että vain rehellisyys kannattaa? Eikä juupas- eipäs pelailu miehen tunteilla olisi oikein?
Vuosien aikana on ollut kiinnostuneita miehiä, mutta kun ne mainitsemani tulevat muutokset estävät.
Kaukaa olen itse ollut ihastunut joitakin kertoja, mutta se mun oma sisäinen palo estää tilanteen etenemisen.
Turhauttanut jo pitkään, mutta sitkeänä mimminä luotan silti kohtaloon..
Löytyykö kaltaisiani?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olenko todellakin ainoa?