Olemme mieheni kanssa olleet pitkässä liitossa yli 20v.
Nyt kun lapsemme ovat muuttaneet kotoa pois. Havahduin tilanteeseen, miten onneton olen. Ja yksin.
Meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä. Mieheni juoksee tanssilavoilla. Ja minä yritän hukuttaa murheita terasseilla. (vain tänä kesänä)
Suhteemme on ollut ylä ja alamäkeä. Välillä on ollut seksiä ja välillä ei. 20 vuotta hukkaan heitettyä aikaa ja elämää - ei nyt sentään, yksi lapsi saatiin aikaan. Nyt kaksi vierasta ihmistä yrittää selvitä jotenkin.
Se on tullut selväksi, ettei mies lähde minun kanssani mihinkään, vaikka pyydän. Kummallisinta on se, kun seksi on alkanut tuntumaan paremmalta ja haluankin pitkästä aikaa. Mutta en halua tyytyä olemaan käytettävissä, mutta muuhun elämään en kelpaa. Pitäisi olla muutakin, kun kaupassa käynti yhteisenä harrastuksena.
Onkohan tämä kaikki jokin epätoivoinen reaktio, että mikään ei muuttuisi. Kun en uskalla muutosta.
Mieheni on ollut minusta aina mustasukkainen. Ja on siitä riitojakin ollut.
Minä en ole kontroloinut hänen menojaan enkä udellut hänen pettämisiään. Minulta ne on kyllä kysytty. En minä vieraisiin osaisi mennä. Kaipaan tuttua ihmistä, jonka takia ja kanssa ei tarvitse esittää mitään. Onko täällä ketään. Kuka olisi selvinnyt pitkän parisuhteen jälkeenkin saman kumppanin kanssa parempaan liittoon. vai tuleeko ero vääjäämättä.
Yksin mutta silti yhdessä, ei enää tätä yksinäisyyden tunnetta!
Minulla olisi vielä mahdollisuus....
Nyt kun lapsemme ovat muuttaneet kotoa pois. Havahduin tilanteeseen, miten onneton olen. Ja yksin.
Meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä. Mieheni juoksee tanssilavoilla. Ja minä yritän hukuttaa murheita terasseilla. (vain tänä kesänä)
Suhteemme on ollut ylä ja alamäkeä. Välillä on ollut seksiä ja välillä ei. 20 vuotta hukkaan heitettyä aikaa ja elämää - ei nyt sentään, yksi lapsi saatiin aikaan. Nyt kaksi vierasta ihmistä yrittää selvitä jotenkin.
Se on tullut selväksi, ettei mies lähde minun kanssani mihinkään, vaikka pyydän. Kummallisinta on se, kun seksi on alkanut tuntumaan paremmalta ja haluankin pitkästä aikaa. Mutta en halua tyytyä olemaan käytettävissä, mutta muuhun elämään en kelpaa. Pitäisi olla muutakin, kun kaupassa käynti yhteisenä harrastuksena.
Onkohan tämä kaikki jokin epätoivoinen reaktio, että mikään ei muuttuisi. Kun en uskalla muutosta.
Mieheni on ollut minusta aina mustasukkainen. Ja on siitä riitojakin ollut.
Minä en ole kontroloinut hänen menojaan enkä udellut hänen pettämisiään. Minulta ne on kyllä kysytty. En minä vieraisiin osaisi mennä. Kaipaan tuttua ihmistä, jonka takia ja kanssa ei tarvitse esittää mitään. Onko täällä ketään. Kuka olisi selvinnyt pitkän parisuhteen jälkeenkin saman kumppanin kanssa parempaan liittoon. vai tuleeko ero vääjäämättä.
Yksin mutta silti yhdessä, ei enää tätä yksinäisyyden tunnetta!
Minulla olisi vielä mahdollisuus....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eihän se ero tule, ellei sitä jompikumpi hae! Kovin epätasapainoiselta vaikuttaa parisuhteenne. Miksi et ole pitänyt puoliasi? Mies on sinusta mustasukkainen, silti "Minä en ole kontroloinut hänen menojaan enkä udellut hänen pettämisiään". Olet tyytynyt olemaan liitossanne rekvisiittana, aseteltuna miehesi mielen mukaan. Ota nyt hyvä nainen itseäsi niskasta kiinni, ryhdistäydy. Älä mene terassille, vaan kuntosalille, liiku muutenkin, harrasta, etsi ystäviä. Opettele tuntemaan rajasi, mistä pidät, mistä et, mitä siedät mitä et jne. Ole rohkea! Elämästä ei kerta kaikkiaan saa näköistään ilman uskallusta. Jos haluat erota, eroa. Itse eroaisin jo pelkästään siksi, että mies on mustasukkainen ja itse kyllä kulkee omilla teillään.
Kiitos! Näinhän se menee. Kuntosalilla käyn, lenkillä jumpassa... Ei minun liittoni siksi ole pieleen mennyt, että olisin huonossa kunnossa tai lihava😂 Olen kyllä tyytynyt huonoon suhteeseen. Mutta olen minä puoleni pitänyt myös. Mutta se yhteinen tekeminen on jäänyt, eikä tunnu luontevalta enää.
Niskasta on otettava itseään kiinni! Onneksi olen löytänyt uusia ystäviä, joiden kanssa vois edes tehdä jotain mielekästä. Siinä sivussa on alettava järjestää omaa elämää.
Mutta olisi silti mukavaa kuulla, jos jollain pariskunnalla eron sijaan liitto olisikin parantunut ja alkanut kukoistaa. Ja miten se oli mahdollista.
Meilläkin lapset maailmalla ja uudenlainen elämäntyyli aluillaan. Mennään ja tullaan paljon yksikseenkin mutta myös yhteisiä menoja on, samoin yhteisiä ystäväpariskuntia joiden kanssa aikaa vietetään.
Seksikin maistuu jälleen molemmille vaikka tässä vuosi sitten oli useamman kuukauden pidempi tauko, monen syyn takia.
Mieheni ei ole vastuussa onnellisuudestani enkä minä hänen. Emme roiku toisissamme mutta viihdymme myös keskenämme (juuri tultiin reilun viikon mökkireissulta, muita ei nähty, kahdestaan tehtiin kaikkea kivaa ja toisaalta puhailtiin myös omia juttuja)
EHkä se on tuo tasapainon löytäminen, välillä yhdessä mutta omaa aikaakin ja juttuja pitää olla. En kyllä tykkäisi jos mieheni yksin tansseissa kulkisi, mikset mene mukaan?
Oisit sit mies tai nainen sanoisin kummallekin sukupuolelle, että eroa ja löydä taas oma itsesi ja katsele maailmaa hetken omin silmin. Sitten kun olet valmis etsi itsellesi uusi kumppani, joka arvostaa sinua.
Herätys! "Se on tullut selväksi, ettei mies lähde minun kanssani mihinkään, vaikka pyydän"
Liitto ei ala missään tapauksessa kukoistaa, jos mies ei edes lähde kanssasi mihinkään. Tiedän jos vaikka minkälaista tapausta, muttei tiedossani ole ainuttakaan, jossa liitto ihan oikeasti saataisiin toimivaksi, molempia tyydyttäväksi noin pitkän ajan jälkeen. Teillä on käynyt samoin miten monelle muullekin eli asioista ei ole puhuttu eikä niitä selvitelty tarpeeksi ajoissa. Kun suhde on kuollut, niin sitä ei henkiin enää saa. Etenkään silloin, kun toinen on täysin passiivinen.
juuri noin ,,minullakin ero edessa 34 v yhdessäolon jälkeen......