Onko muillakin kokemusta aiheesta.. Kaikki aina peruvat sovitut tapaamiset.. jotkut jopa vain 5min ennenkuin pitäisi nähdä. Olen erittäin yksinäinen niin se kirpaisee aina todella kovaa. En tiedä miten jaksaisin..
esim. "kavereita" koossa jossain ja laitan että tuun ja ollaan että ok. Kun olen paikalla he sanoivat että yksi tyypeistä oli sanonut, että olin sanonut" en tulekkaan"... HÄ?
sovitaan jostain hauskasta tekemisestä ja ollaan että joo. Keksitään kaikkea kivaa mitä tehdää yhdessä.. ja pam.. ei sitten olekkaan aikaa..tai tulikin jotain muuta..
sovitaan menoista ja sitten ilmotetaa nettä "ainiin mun piti sanookkin sulle että en ehdikkään sorii.." ja sitten oon vaan että ok..
Oikeastaan kaikki mun kaverisuhteet ovat tuollaisia. Olen jopa koittanut fb ryhmän uusia ystäviä kautta.. sovittiin isolla porukalla että nähdään kello 14:00 kahvilassa ja olin innoissani jo menossa paikalle.. Kaikki osallistujat kommentoivat 15min ennen kahta että ei pääsekkään ja siirretään..
Miksi ihmisillä ei ole enää aikaa nähdä? koen olevani ihan ok seuraa että en ymmärrä.. Välillä suututtaa niin paljon kun kaikki tekee oharit.. tänään sanoin ystävälleni kun hän perui taas. hänen on koko kesän pitänyt tulla luokseni helsinkiin ja olisimme tehneet yhdessä kaikkea kivaa.. Olin jo niin innoissani kun koko kesä puhuttu ja aina peruttu. Nyt se tapahtuu jes! Mutta ei onnistunut.. Sanoi että kaikkea muuta tuli sittenkin..
Sanoin hänelle, että miksi hän lupaa aina mutta ei kumminkaan tule.. Hän sanoi että "älä nyt jaksa, tuun sitten elokuussa jossain vaiheessa" ja sitten sanoin että varaudu olemaan sitten jossain muualla yötä.. ja nyt minä olen sitten lapsellinen kun en ymmärrä hänen menojaan...
Ärsyttävää kun pitää olla aina niin ymmärtäväinen kaikkeen... Jos joku peruu yhteisiä menoja niin onko se niin ettei saa suuttua? Ymmärrän kyllä jos on oikeasti hyvä syy..En tiiä..
esim. "kavereita" koossa jossain ja laitan että tuun ja ollaan että ok. Kun olen paikalla he sanoivat että yksi tyypeistä oli sanonut, että olin sanonut" en tulekkaan"... HÄ?
sovitaan jostain hauskasta tekemisestä ja ollaan että joo. Keksitään kaikkea kivaa mitä tehdää yhdessä.. ja pam.. ei sitten olekkaan aikaa..tai tulikin jotain muuta..
sovitaan menoista ja sitten ilmotetaa nettä "ainiin mun piti sanookkin sulle että en ehdikkään sorii.." ja sitten oon vaan että ok..
Oikeastaan kaikki mun kaverisuhteet ovat tuollaisia. Olen jopa koittanut fb ryhmän uusia ystäviä kautta.. sovittiin isolla porukalla että nähdään kello 14:00 kahvilassa ja olin innoissani jo menossa paikalle.. Kaikki osallistujat kommentoivat 15min ennen kahta että ei pääsekkään ja siirretään..
Miksi ihmisillä ei ole enää aikaa nähdä? koen olevani ihan ok seuraa että en ymmärrä.. Välillä suututtaa niin paljon kun kaikki tekee oharit.. tänään sanoin ystävälleni kun hän perui taas. hänen on koko kesän pitänyt tulla luokseni helsinkiin ja olisimme tehneet yhdessä kaikkea kivaa.. Olin jo niin innoissani kun koko kesä puhuttu ja aina peruttu. Nyt se tapahtuu jes! Mutta ei onnistunut.. Sanoi että kaikkea muuta tuli sittenkin..
Sanoin hänelle, että miksi hän lupaa aina mutta ei kumminkaan tule.. Hän sanoi että "älä nyt jaksa, tuun sitten elokuussa jossain vaiheessa" ja sitten sanoin että varaudu olemaan sitten jossain muualla yötä.. ja nyt minä olen sitten lapsellinen kun en ymmärrä hänen menojaan...
Ärsyttävää kun pitää olla aina niin ymmärtäväinen kaikkeen... Jos joku peruu yhteisiä menoja niin onko se niin ettei saa suuttua? Ymmärrän kyllä jos on oikeasti hyvä syy..En tiiä..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Heippa,
kertomuksesi kuulostaa hyvin tutulta, haluisitko laittaa vaikka viestiä [email protected], niin voidaan jakaa lisää kokemuksia.
Tutulta kuulostaa. Mun ystävät kans aina peruu ja siirtelee sovittuja tapaamisia viime hetkellä. Muutaman kerran käynyt niin että "ystävä" ei edes vastaa puhelimeen eikä ilmoita mitään vastausta kun kysyn, että mihin aikaan sitten nähtäis huomenna. Jotenkin selkärangatonta ja ihme häsläreitä mun mielestä ihmiset jotka peruu ja siirtää tapaamisia. Mut en tietenkään sano sitä heille suoraan. Itse laitan sovitut jutut kalenteriin ylös ja perun hyvin harvoin.
Ketjun aloittelijalle. Tuttua juttua, mutta olen paljon, paljon( eläkkeelle kohta) vanhempi nainen ja varmaankin sopii kommentoida minunkin ...?
Sovitut asiat on sovittuja ja ei niitä pitäisi perua. Ymmärrän lääkärin menot mutta mikä on niin tärkeätä perua kuin tavata sovittu tapaaminen Ystävän kanssa. Mä närkästyisin todella ja ojentaisin samalla tavalla ..... että miltä susta tuntuu jos mä tekisin sulle tuota samaa.
Mun eräs Ystävä ( nainen ) .... ei ( monesti olen huomannut tuon ) halua koskaan lähteä kun tulee mun luo viikonlopuksi ... tanssimaan, syömään ulos ..ym. hauskan pitoa ....
Mutta Facebookissa on sitten käyty tanssimassa ja syömässä ja kehuttu nautittu elämästä ulkona hyvien ihmisten kanssa ja viiniä litkutettu pitkälle yö myöhään.
Joo, nyt sitten minäkin käännän selän ja kerron seuraavaksi henk.koht. että ollaan nautittu elämässä siellä ja siellä ..... Se tekee sen muiden Ystävien kanssa ilon pidon,
mutta mun kanssa ei sitä koskaan.
No, olen vielä närkästynyt moisesta ja kun tulee synttärini niin on ne muut juhlijat mulla. Ja aina kun mulla on uusi miesystävä niin hän haluaa nähdä tuon ja kerran sitten tapasimme kolmistaan niin ...uskomatonta mutta totta ...yritti iskeä mun miehen ..... ( hänellä on omakin mies mutta asuuvat erillään )
Niin ja eräs toinen Ystävistäni ( nainen) tulee kahvitapaamisille, mutta vaan puoli tuntia AINA myöhässä. Eikä edes pyytele anteeksi myöhästymistään.
Voin sanoa, että itse teen tuota .... MUTTA VAIN sellaisille jotka tekevät itse sitä samaa mulle ensin. Nykyään en enää edes vaivaudu sopimaan sellaisten kanssa mitään. Olen tullut siihen tulokseen että ystävät jotka sun kanssa aikaa haluaa viettää löytävät aina tiensä elämääsi etenkin silloin kun on jotain sovittu.
Itsellä+ihan+sama+tilanne+ollut+jo+kauan.+
Taitaa olla nykyajan meininkiä tuo ettei välitetä muusta kuin itsestä? Harvassa on ihmiset joita oikeasti kiinnostaa miten menee, sopimusten pitämiset, yhteydenpito oikeasti, tai se voisiko se Ystävä tarvita vaikkapa jotain ihan konkreettista. Heti kaikki mulle ja mun hyvinvointi ja tarpeet, niisse vaan tahtoo mennä, eikä päde se vanha viisauskaan niin metsä vastaa jne. Maailma on kylmennyt kertakaikkiaan. Ikävä olla se osapuoli joka ottaa kontaktia ja uskoo ihmiseen, ja sitten saa pettyä.
Näin se on 😞
Tuttu juttu. Oon sitä mieltä, että ystäville on aina aikaa. Sitä aikaa kyllä löytyy jos toisen todella tahtoo nähdä. Ei kukaan ole todellisuudessa niin kiireinen. Paljon on porukkaa jotka on silleen "olen lomalla kolme viikkoa, mutta katsotaan ehdinkö nähdä, kun niin kauhea kiire". Hei haloo, ystävälle löytää varmasti aikaa, edes tunnin tai kaksi. Nykyään on ihan liian helppo perua tapaamiset. En tajua mikä ihmisiin on tullut. Moni työpäivän jälkeen ei viitsi tai jaksa tavata. Ymmärrän toki jos raskasta, mutta joskus vaan ei mee ymmärrykseen se, että sanotaan ettei ehditä, vaikka todellisuudessa olisi kyllä aikaa, kun sitä vaan sellaista järjestää. Aina voi sitten vaikka kutsua kylään. Itse olen valmis järjestämään asiat silleen, että nään ystäviä vaikka pikaisesti. Muutaman ystävän kanssa tehnyt niin, että en ota yhteyttä, vaan saavat itse ottaa jos nähdä haluavat, liian paljon ohareita. Muutaman kohdalla olen päättänyt, että annan ystävyyden hiipua. Ystävyys suhteet eivät ole itsestään selvyyksiä. Onneksi on niitä ihania ystäviä jotka oikeasti ovat läsnä ja kiinnostuneita samoin olen itse ja autan mielelläni jos apua tarvitsevat. On turha käyttää energiaa ihmisiin jotka eivät välitä.
Vielä inhottavampaa on se, kun ei sanota mitään ja turhaan odotat. Siinä vaiheessa huomaa olevansa yksinäinen kun menee kavereiden kanssa elokuviin mutta on salissa ainoa ihminen. Tämän jälkeen työntekijät unohtuvat minut saliin ja kun vihdoin pääsin ulos, oli ulkopuolella noin 20 ihmistä odottamassa seuraavan kuvan alkua :)
Kaveri oli festareille sillä välin.
Oon kanssa huomannu että ku toiset peruu se on ihan ok, mutta jos mä perun, jota olen tehnyt yhdesti, koska sairastuin (paha olo ja myöhemmin oksensin) minua syytetään valehtelijaksi ja petturiksi.
Ehkä vaan pitäis ettiä uusia kavereita...
Tollasista ihmisistä kannattaa hankkiutua eroon. Mulla oli kaveri jolla oli tapana feidata tapaamisia yms. oman mielensä mukaan. Usein ei vaivautunut edes ilmoittamaan asiasta vaan keksi jälkikäteen vaikka mitä selityksiä.
Mut auta armias jos olit ite kipeenä etkä pystyny lähtemään esim. baariin niin alko hirveä syyllistäminen. Sama juttu jos kieltäydyit lähtemästä jonnekin kuumeen tms. takia niin alkoi hirveä puhelinterrori.
Kyseessä on lapsuudenkaveri josta olen yrittänyt hienovaraisesti päästä eroon jo vuosia. En itse pidä yhteyttä kys. henkilöön mutta tyyppi ilmoittaa itsestään noin 2-3-vuoden välein etenkin jos sattuu tarvitsemaan apua johonkin. Jos en vastaa puhelimeen niin soittaa mun mutsille :D
Hei.
Oharit tuntuvat aina pahalta. Oharissa on kyse siitä, ettei kunnioiteta toisen odottamista, valmisteluita, mahdollisia järjestelyjä tapaamisen suhteen, vaan toinen osapuoli pitääkin vallan itsellään muuttaa asioita viime tingassa.
Yleensä elämä opettaa, kehen voi luottaa, kenen lupaukset ovat aina epävarmoja.
Mutta sanotaan, että toista ei voi muuttaa, vain itseään. Miten siis voi tilannetta muutta se, joka pitää lupauksistaan eikä tee ohareita?
Ajattelen, että isoin muutos on, että alkaa itse oikeasti kunnioittaa omaa ajan käyttöään. Sen jälkeen asian ottaminen puheeksi muutenkin kuin vain pikaisesti 'murahtamalla'. Esim. seuraavalla tapaamisella ihan avoimesti kertoa, miten pahasti pettyi ja harmitti, kun oli nähnyt vaivaa tapaamisen takia, ja toinen peruikin viime tipassa. Tässä tilanteessa peruja usein ryhtyy puolustuskannalle tai jopa hyökkääväksi. Voi olla, että joudut kuulemaan: "Ihme niuho, etkö tajua, että elämässä tulee muutoksia" tai "Itsekin peruit silloin 5 vuotta sitten sen konserttimatkan" - miten voisi valmistautua keskustelussa siihen, että kestää nuo provosoinnit ja jatkaa vain alkuperäistä kokemustaan: Minusta kuitenkin tuntui tosi pahalta että peruit ja olet tehnyt niin jo monta kertaa.
Jos et ota asiaa puheeksi, oharit tulevat jatkumaan. Ihmiset oppivat, ettet reagoi ohareihin vaan aina vaan olet valmis sopimaan seuraavan kerran. Jos taas otat asian puheeksi, saattaa tulla riitaa tms, mutta ainakin olet saanut oman pointtisi selväksi. Kumpaan suuntaan haluat itse näitä ihmissuhteita viedä, muutokseen vai saman jatkumiseen?
Mitä tuumit tästä kaikesta?
Merja, diakoni
Mun kaveri maanitteli toiseen kaupunkiin reisuun ja kun vihdoin suostuin...eipä näkynyt paljon rouvaa taksin maksoin ja kalliit drinkit.Koko yön oli pois rouvaihminen.ei palon kiinnosta tuollainen ystävyys ja halu näyttää että kenet hän milloinkin saa iskettyä.Sääliksi käy aviomiestä, joka on hirmu kiva mies.
Mullakin on yksi ystävä joka todella usein peruu tapaamisen. Hänellä on masennusta. Onko se hyväksyttävä syy perua 4/5 tapaamisista?
No on!
Minun ystäväni harvoin peruvat, mutta ilmoittavat siitä jo edellisenä päivänä viimeistään.
Viime hetken tapaamisen peruuttajat eivät ole ystävieni listalla. He karsiutuvat pois jo parin kerran jälkeen.
Tämä on tämänpäivän "kännykkätrendi". -80 luvulla kun sovittiin esim. uutena vuotena että "kesäkuun kolmas päivä lähdetään reilaamaan" niin kaikki olivat sovittuna ajankohtana asemalla kaikki tarvittava mukana. Ja sitten mentiin.
Vielä -90 luvulla sovitut tapaamiset pitivät ja asioita saattoi sopia kuukaudenkin päähän. Mutta sitten "myyntitykki huikkaset" aloittivat tämän "siirretään" "perutaan" jne tertiksen peluun. Oli helppoa soittaa ja perua tapaaminen jos oli itse menossa kalaan. Ja sieltä se sitten tarttui ihan tavalliseen kansaankin. Nykyään ei voi tietää pitääkö sovittu tapaaminen paikkansa vai ei.
Joskus aikoinaan harrastettuani enemmän budo-lajeja myöhästyin aloituksesta 5min. Pyysin anteksi mestarilta ja kerroin syyn. Mestari sanoi:"Don´t explain. Be on time". ja sen jälkeen ole ollut aina ajoissa sovitussa paikassa.
Samaa voi suositella muillekkin "ikuisille myöhästelijöille".