Hei. Oli tullut aika paikkakuntamme suurtapahtuman, vuosittaisten ompelukoneiden kiihdytysajojen. Jo kahden vuoden ajan oli kirjahyllyäni koristanut kyseisen kilpailun voittopokaali, paikallisen kierrätyskeskuksen lahjoittama kiertopalkinto. Ilma oli mitä miellyttävin loppukesän aurinkoinen poutakeli. Kesän viimeiset pääskyset liitelivät auringossa kylpevän juhlakansan yllä ja paikallisen yhdistyksen reippaat makkaran myyjät sytyttelivät nestekaasukäyttöisiä grillejään. Päivä oli siis täydellinen ja ilmassa saattoi tuntea suurta urheilujuhlan tuntua.
Kilpailussa käytettävät ompelukoneet tulivat paikalliselta kierrätyskeskukselta ja ne olivat pressulla peitettynä kilpailualueen laidalla. Kilpailijat kokoontuivat vastaanottokahville ja huomasin olevani kovassa seurassa. Koneet valittaisiin arvonnalla ja yllätyksenä jokaisen kilpailijan numero oli piirretty tussilla hänen kahvikuppinsa pohjaan. Minun kohdalleni osui numero 6 ja kyseistä numeroa vastaava kone oli Länsi-Saksalainen oranssin värinen Pfaff. Kiitin luojaani ja onnetarta tästä koneesta sillä tiesin siinä olevan Solingen-teräksinen puolakotelo joten jos koneen "jako" on kohdallaan, tulen olemaan todella vahvoilla. Pahimmalle kilpailijalleni Teuvolle osui numero 3 joka vastasi japanilaisvalmisteista Toyota-konetta. Kirosin hiljaa mielessäni sillä tiesin siinä olevan todella nopean ja sopivalla välikaasulla vauhdissakin vaihtavan ohjelmavalitsimen. Teuvo voisi siis vauhdissa vaihtaa ns. vapaaseen tyyliin niin kuin hiihtokilpailussa sanotaan luisteluhiihdosta. Tässä se tietenkin tarkoittaa hyvin loivaa sik-sak ommelta jolloin nopeus saattaa nousta jopa hallitsemattomaksi. Mietin Teuvon mahdollisuuksia hallita tuota pitkää ja loivaa sik-sakkia, kun liehui kilpailualueella viitta selässään(viittaan oli kirjailtu suuri T-kirjain ja siinä vilkkui eri värisiä led-valoja).
Aamupäivän mittaan käytiin karsintasarjoja jolloin jyvät erottuivat akanoista. Kohtasin melko helppoja vastuksia mm. afro-tukkaisen Hannun jonka yhteistyö espanjalaisvalmisteisen koneen kanssa muistutti Pamplonan härkäjuoksua. Kimmon kilpailu taas loppui kierteelle menneiden henkseleiden karkeamiseen jolloin hänet jouduttiin kiidättämään ensiapuun vähäisen silmävamman saaneena. Oranssin värinen Pfaff kiidätti minua kohti voittopokaalia ja varikkohenkilökuntanikin pystyi keskittymään juhlakansan jututtamiseen kun kilpailuerien välillä ei tarvinnut huoltaa konetta. Ja niin siinä kävi että kellon lyödessä viisitoista ilmoitettiin minun ja Teuvon kilpailevan voitosta.
Kilpailun tuoksinassa en ollut kerennyt tarkkailemaan Teuvon varikko-pilttuuta ja otsalleni nousikin kylmä hiki kun näin hänen taustajoukkonsa. Pelätty ja suorastaan brutaalina pidetty Christo sekä tehokkuudestaan tunnettu Jaakko olivat Teuvon mekaanikot, arvasin heti myös Jaakon siskon olevan huutoetäisyydellä jos ongelmia tulisi. Vilkaisin "omiin miehiini" jotka notkuivat makkarakopilla, Reinon silmät verestivät jo melkoisesti ja Bengtin silmälasit olivat paksussa huurteessa. Tiesin olevani finaalissa yksin, varikoltani ei apua tulisi.
Koneemme nostettiin pöydille ja pedaalit sekä virtakaapelit kiinnitettiin. Virallinen tarkastaja tarkasti puolakotelot että koneissa olisi hyväksytyt langat. Sitten avustajat asettivat painjalkojen alle kilpailussa käytettävän kankaan, tuon pahamaineisen 120 tuumaisen eli reilun kolmen metrin pituisen ja 8 tuumaa leveän puuvillakankaan. 8 tuuman leveys on vain reilut 20 senttiä joten kiihdytyksen pitää onnistua täysin suoraan muuten ajaudutaan kankaalta ulos ja ajo hylätään. Muistin että Teuvolle oli tehty jokin vaativa aerodynamiikkaa parantava leikkaus noin puoli vuotta aiemmin joten hän olisi todella pelottava vastus.
Asetuimme koneille ja huomasin Teuvolla olevan juoksupiikkarit jalassa. Tajusin hänen näin saavan tukevamman otteen pöytien alle rakennetusta lankkulattiasta. Jaakko riisui hänen viittansa ja nyökkäsi vakavana. Myös minä ilmoitin olevani valmiina. Olin onnistunut parantamaan hapenottokykyäni ja tiesin pystyväni ajamaan koko kiihdytyksen hengittämättä. Oli tullut kohtalon hetki ja nyt taisteltiin voitosta. Kuulin lähettäjän kolkon äänen, paikoillanne... valmiit... ja laukaus(kerron siitä myöhemmin). Jalas-merkkinen kenkäni painoi pedaalin pohjaan ja oranssinen Pfaff alkoi tikata. Keskitin ajon keskelle kangasta ja annoin mennä täydellä vauhdilla. Kone saavutti huippunopeutensa ja keskityin pysymään keskellä. Kuulin kuinka Teuvon kone vielä kiihdytti, voi vittu eikö Pfaffin nopeus riittäisi. En uskaltanut vilkaista sivulle vaan tuijotin eteeni. Teuvon Toyota saavutti huippukierrokset ja sitten ääni muuttui, se kelmi vaihtoi vapaalle tyylille! Kirosin Toyotan ohjelmavalitsimen ja tiesin häviäväni kilpailun mikäli Teuvo pysyi sektorilla. Pfaffini tikkasi saksalaisella tehokkuudella mutta tiesin jääväni jälkeen kunnes näin edessäni pöydän päässä mekaanikkoni Benghtin hymyilevät kasvot, myös hänen silmälasinsa olivat huurteesta vapaat. Hän huusi: Hyviin menee, pysy keskellä! Jatkuu...
Kilpailussa käytettävät ompelukoneet tulivat paikalliselta kierrätyskeskukselta ja ne olivat pressulla peitettynä kilpailualueen laidalla. Kilpailijat kokoontuivat vastaanottokahville ja huomasin olevani kovassa seurassa. Koneet valittaisiin arvonnalla ja yllätyksenä jokaisen kilpailijan numero oli piirretty tussilla hänen kahvikuppinsa pohjaan. Minun kohdalleni osui numero 6 ja kyseistä numeroa vastaava kone oli Länsi-Saksalainen oranssin värinen Pfaff. Kiitin luojaani ja onnetarta tästä koneesta sillä tiesin siinä olevan Solingen-teräksinen puolakotelo joten jos koneen "jako" on kohdallaan, tulen olemaan todella vahvoilla. Pahimmalle kilpailijalleni Teuvolle osui numero 3 joka vastasi japanilaisvalmisteista Toyota-konetta. Kirosin hiljaa mielessäni sillä tiesin siinä olevan todella nopean ja sopivalla välikaasulla vauhdissakin vaihtavan ohjelmavalitsimen. Teuvo voisi siis vauhdissa vaihtaa ns. vapaaseen tyyliin niin kuin hiihtokilpailussa sanotaan luisteluhiihdosta. Tässä se tietenkin tarkoittaa hyvin loivaa sik-sak ommelta jolloin nopeus saattaa nousta jopa hallitsemattomaksi. Mietin Teuvon mahdollisuuksia hallita tuota pitkää ja loivaa sik-sakkia, kun liehui kilpailualueella viitta selässään(viittaan oli kirjailtu suuri T-kirjain ja siinä vilkkui eri värisiä led-valoja).
Aamupäivän mittaan käytiin karsintasarjoja jolloin jyvät erottuivat akanoista. Kohtasin melko helppoja vastuksia mm. afro-tukkaisen Hannun jonka yhteistyö espanjalaisvalmisteisen koneen kanssa muistutti Pamplonan härkäjuoksua. Kimmon kilpailu taas loppui kierteelle menneiden henkseleiden karkeamiseen jolloin hänet jouduttiin kiidättämään ensiapuun vähäisen silmävamman saaneena. Oranssin värinen Pfaff kiidätti minua kohti voittopokaalia ja varikkohenkilökuntanikin pystyi keskittymään juhlakansan jututtamiseen kun kilpailuerien välillä ei tarvinnut huoltaa konetta. Ja niin siinä kävi että kellon lyödessä viisitoista ilmoitettiin minun ja Teuvon kilpailevan voitosta.
Kilpailun tuoksinassa en ollut kerennyt tarkkailemaan Teuvon varikko-pilttuuta ja otsalleni nousikin kylmä hiki kun näin hänen taustajoukkonsa. Pelätty ja suorastaan brutaalina pidetty Christo sekä tehokkuudestaan tunnettu Jaakko olivat Teuvon mekaanikot, arvasin heti myös Jaakon siskon olevan huutoetäisyydellä jos ongelmia tulisi. Vilkaisin "omiin miehiini" jotka notkuivat makkarakopilla, Reinon silmät verestivät jo melkoisesti ja Bengtin silmälasit olivat paksussa huurteessa. Tiesin olevani finaalissa yksin, varikoltani ei apua tulisi.
Koneemme nostettiin pöydille ja pedaalit sekä virtakaapelit kiinnitettiin. Virallinen tarkastaja tarkasti puolakotelot että koneissa olisi hyväksytyt langat. Sitten avustajat asettivat painjalkojen alle kilpailussa käytettävän kankaan, tuon pahamaineisen 120 tuumaisen eli reilun kolmen metrin pituisen ja 8 tuumaa leveän puuvillakankaan. 8 tuuman leveys on vain reilut 20 senttiä joten kiihdytyksen pitää onnistua täysin suoraan muuten ajaudutaan kankaalta ulos ja ajo hylätään. Muistin että Teuvolle oli tehty jokin vaativa aerodynamiikkaa parantava leikkaus noin puoli vuotta aiemmin joten hän olisi todella pelottava vastus.
Asetuimme koneille ja huomasin Teuvolla olevan juoksupiikkarit jalassa. Tajusin hänen näin saavan tukevamman otteen pöytien alle rakennetusta lankkulattiasta. Jaakko riisui hänen viittansa ja nyökkäsi vakavana. Myös minä ilmoitin olevani valmiina. Olin onnistunut parantamaan hapenottokykyäni ja tiesin pystyväni ajamaan koko kiihdytyksen hengittämättä. Oli tullut kohtalon hetki ja nyt taisteltiin voitosta. Kuulin lähettäjän kolkon äänen, paikoillanne... valmiit... ja laukaus(kerron siitä myöhemmin). Jalas-merkkinen kenkäni painoi pedaalin pohjaan ja oranssinen Pfaff alkoi tikata. Keskitin ajon keskelle kangasta ja annoin mennä täydellä vauhdilla. Kone saavutti huippunopeutensa ja keskityin pysymään keskellä. Kuulin kuinka Teuvon kone vielä kiihdytti, voi vittu eikö Pfaffin nopeus riittäisi. En uskaltanut vilkaista sivulle vaan tuijotin eteeni. Teuvon Toyota saavutti huippukierrokset ja sitten ääni muuttui, se kelmi vaihtoi vapaalle tyylille! Kirosin Toyotan ohjelmavalitsimen ja tiesin häviäväni kilpailun mikäli Teuvo pysyi sektorilla. Pfaffini tikkasi saksalaisella tehokkuudella mutta tiesin jääväni jälkeen kunnes näin edessäni pöydän päässä mekaanikkoni Benghtin hymyilevät kasvot, myös hänen silmälasinsa olivat huurteesta vapaat. Hän huusi: Hyviin menee, pysy keskellä! Jatkuu...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samassa kuulin Teuvon mekaanikon Jaakon ja hänen siskonsa huutavan toisilleen. Hetkeä myöhemmin Teuvon kone hiljensi, vapaa tyyli oli siis koitumassa hänen kohtalokseen nopeuden noustessa hallitsemattomaksi. Tikkasin Pfaffilla keskellä kangasta kohti voittoa, veren happipitoisuus riitti ja minulla ei ollut vaikeuksia pidättää hengitystä. Teuvon Toyota pysähtyi, joutuiko hän ulos kankaalta ja yrittikö oikaista ajoa? Benght huusi: Hyvin menee, AJA AJA AJA! Teuvo ei siis olisi ulkona vaan lähtisi pian takaa-ajoon. Tulin viimeiselle metrille ja pysyin keskellä, näin kuitenkin että Benghtin linssien alaosa oli jo hieman huurteessa. Samassa kuulin kun viereinen Toyota lähti taas liikkeelle. Jaakko huusi edelleen siskonsa kanssa mutta ei niin painokkaasti kuin aiemmin, tajusin Teuvon hengittävän niskaan. Toyota saavutti huippunopeutensa ja silmälasit edessäni vetivät jäähän. Kuusikymmentä senttiä jäljellä, viiskymmentäviisi ja Teuvo vaihtoi jälleen vapaaseen tyyliin. Viisikymmentä, neljäkymmentäviisi... Jaakon huuto oli vaiennut, tiesin Teuvon olevan rinnalla. Reino huusi: VAIHDA PITKÄÄN SIK-SAKKIIN! Irroitin oikean käden kankaasta ja ohjasin pelkästään vasemmalla.. oikealla hapuilin ohjelmanvalitsinta... nopea vilkaisu valitsimeen.. pedaalilla välikaasu kuin Fullerilla ikään ja krunts! Pfaff alkoi tikata sik-sakkia. Neula heitti villisti laidasta toiseen ja tulimme kohti kalkki viivoja vapaalla tyylillä rintarinnan. Näin kuinka silmälasit edessäni valuivat vettä ja Jaakko huusi jälleen siskonsa kanssa. Tiesin voittavani ja ylitin kuin ylitinkin maaliviivan voittajana.
Ensimmäisenä minua onnitteli ilmakiväärillä lähtölaukauksen ampunut terävänenäinen mies joka paljastui koko kilpailun suojelijaksi ja hyvin tärkeäksi mieheksi.
Paikallisen kierrätyskeskuksen lahjoittama kiertopalkinto on jälleen kirjahyllyssäni omalla paikallaan. Hopealle jäänyt Teuvo vannoi kostoa ja uhosi että pokaali on minulla nyt viimeistä vuotta. Uskon että ensivuotinen kilpailu tulee olemaan paikkakuntamme suurin tapahtuma vuosikymmeniin. Toivottavasti viihdyitte tämän huiman kilpailukertomuksen parissa sekä kiinnostuitte lajista.
Taisto Toivola
WTF ONKO TODELLA TUOLLAISET KISAT OLEMASSA?????? IHAN HUIPPUA!!! TOSI MUKAANSA TEMPAAVA SELOSTUS !
Jos tarina on tosi on keksitty tosi hieno kilpailu ja onnittelen siitä. Jos taas feikki niin toivon että joku kylätoimikunta tms alkaisi järjestää tällaista. Kaikki kaljakellunnat ja suopotkupallot on lähtenyt jostai vitsistä ja nyt ovat tosi suosittuja. Tällaisia tarvitaan.
Hei!+Haluan+kertoa+ystävästäni+Teuvosta.+
Hei. Empä olisi uskonut että hävinnyt osapuoli alentuu näin häpeälliseen toimintaan. Vastaan kuitenkin tämän nimimerkki "Nuijapään" ilkeämielisiin solvauksiin vaikkei minun ehkä pitäisi.
Moniasteöljyjen käyttö on nykyaikaa ja niitä käytetään lähes kaikissa laitteissa. Ainoastaan Briggs&Stratton- moottorit käyttävät enää yksiasteöljyjä, luokitukseltaan SAE 30. Mitkään kilpailun säännöt eivät kiellä käyttämästä moniasteöljyä. Lisäksi kilpailuun käytetyt koneet tulivat ulkopuoliselta toimittajalta ja minulla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa koneen huoltotoimiin ennen kilpailua. Näin arvonnassa kohdalleni osuneen koneen ensikertaa vasta noin 10 minuuttia ennen kilpailun alkua. Koneet olivat jatkuvasti vartioituna eikä niiden läheisyyteen päästetty ketään. Paikallinen vartiointiliike oli hoitanut myös yövartioinnin koneille. Myöskin kahvikupeilla toteutettu arvonta oli käytössä ensikertaa ja siitä saimme tietään vasta kun kupit oli juotu tyhjiksi. Aiemmin käytettiin suljettua lippuäänestystä käytettävän arvontatavan valitsemiseen kolmen erilaisen arvontatavan joukosta. Tämäkin suoritettiin juuri ennen kilpailun alkua. Se poistettiin käytöstä ilkeämielisten huhujen takia. Tässäkin tavassa epäiltiin sabotaasin mahdollisuutta.
En tiedä nimimerkki "Nuijapään" oikeaa henkilöllisyyttä mutta hänellä tuntuu olevan jokin ongelma. Hän on suoltanut sellaisia satuja ja tarinoita mm. terveydentilastani ja "oletetun" vaimoni toimista ettei niihin usko kukaan. Vaimoni loukkaantui häneen kohdistuneita solvauksista siinä määrin että vaatii jo minua luopumaan koko kilpailu-urastani.
On totta että olen menestynyt hyvin kyseisessä lajissa ja minua on epäilty jopa doping-aineiden käytöstä mutta joka kerta kun minut on testattu, olen antanut puhtaat näytteet. Nimimerkki "Nuijapää" otti myös esille pyörtymiseni eräässä aikaisemmassa kilpailussa. Onko tämä "Nuijapää" koskaan nähnyt esim. hiihtokilpailuja esim. televisiosta? Siinähän kilpailijat usein kaatuvat heti maalilinjan ylitettyään silkasta ylirasituksesta. Niin kävi minullekin kyseisessä kilpailussa. Sää oli hyvin helteinen ja olin ajanut monta lähtöä tiheään tahtiin. Tapanani on ajaa hengittämättä(hengittäminen voi haitata tarkkuutta) ja silloin en vielä ollut harjoittanut hapenottokykyäni nykyiselle tasolle. Vereni happipitoisuus ei siis riittänyt silloiseen raskaaseen ponnistukseen ja menetin tajuntani.
Minua kävi tänään tapaamassa entinen ystäväni. Olimme aiemmin parhaat ystävykset mutta nyt hän haukkui minua ylimieliseksi ja ivasi taukoamatta. En tiedä mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni kyseistä käytöstä ja pelkästä kateudesta menestymistäni kohtaan tuskin on kysymys. Epäilen joutuneeni nyt salaliiton uhriksi jonka tarkoitus on suistaa minut sekä henkisesti että fyysisesti pois raiteilta. Olen kuitenkin voittanut puhtain keinoin ja tämä pitäisi kaikkien osapuolien hyväksyä.
Taisto Toivola
ps. nimimerkki "Nuijapää" viittasi minulle tehtyihin kallon luihin liittyviin leikkauksiin. Voi vakuuttaa että minulta on poistettu vain 4 hammasta, muuten pääni luut ovat ennallaan.
Huippu-urheilussa on voittajia ja häviäjiä ja aina häviäminen tuntuu pahalta. Pitää kuitenkin muistaa että tärkeintä on reilu peli.
Olemme täällä Ompelukone- ja saumuriurheilun kattojärjestössä Oksussa tietoisia lajia piinaavista epäilyistä ja vehkeilyistä. Moniasteöljyjen käyttö on usein ollut puheenaiheena mutta säännöt ovat selvät. Moniasteöljyjen, niin krakattujen kuin esteripohjaistenkin käyttö on sallittua. Myöskään viskositeettia tai öljyn valmistajaa ei ole osoitettu. Kilpailuun käytettyjen ompelukoneiden toimittaja tulee olla jokaisen koneen kohdalla sama ja koneiden arvonta tulee tapahtua niin ettei siihen voi vaikuttaa. Koneet voivat olla eri merkkisiä tai mallisia, näin estämme monia lajeja vaivaavan korruption mahdollisuuden. Kilpailun juryn niin vaatiessa kilpailijoita voidaan määrätä veri- ja virtsakokeisiin mahdollisten kiellettyjen doping-aineiden käytön poissulkemiseksi. Kokeista kieltäytyvä urheilija voidaan asettaa kilpailukieltoon sekä koti- että ulkomailla.
Taisto Toivolaa kohtaan on tehty useitakymmeniä kanteluja hänen lajia hallitsevan ylivoimaisuutensa takia. Jokaisen kantelun on tehnyt yksi ja sama henkilö. Jokainen kantelu on ollut aiheeton. Mielestäni Taisto Toivola on joutunut kohtuuttoman ajojahdin ja mustamaalaamisen kohteeksi jollainen ei kuulu huippu-urheiluun.
Kyösti Orpola
Ompelukone- ja Saumuriurheilun kattojärjestö OKSU
Kateus vie kalatkin järvestä!