Niin, miten ja missä tutustutte uusiin ihmisiin, etenkin vastakkaisen sukupuolen edustajiin? Baarissa, netissä, kavereiden kautta, harrastuksissa, työpaikalla vai missä? Tuntuu niin ihmeelliseltä, kun tämänkin palstan perusteella sinkkumiehiä pitäisi olla pilvin pimein, mutta en minä ainakaan tunne juuri ollenkaan vapaita kolmekymppisiä miehiä. En tiedä, missä vika. Miksi ihmiset eivät kohtaa toisiaan? Tuntuu, että on kuitenkin laajoja kaveriporukoitakin, joissa on paljon sinkkumiehiä. Omassa tuttavapiirissäni on paljon pariskuntia ja joitakin sinkkunaisia, mutta ei sinkkumiehiä. Turhauttaa.
Miten tutustutte ihmisiin?
sinkkuneiti
303910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Just tuota samaa me sinkkumiehetkin mietitään. Minä työskentelen firmassa, jossa yli 80% työntekijöistä on miehiä, joten sieltä Häntä ei löydy. Baareissa en enää jaksa käydä. Harrastan erittäin miehistä lajia, joten turha luulo sieltäkään löytää. Suurin osa kavereista elää onnellisessa parisuhteessa. Sitten kaiken kiireen jälkeen ei enää jaksa lähteä etsimään minnekään Oikeaa Rakkautta. Mistä sitä edes näin talvella näkee, kenellä on sormus kädessä ja kenellä ei? :)
Eli netin kautta minä olen muutamaan naiseen tutustunut muutaman viime kuukauden aikana. Pari heistä olen nähnyt ihan livenäkin, ja kenties toivoa onkin paremmasta, mutta en osaa vielä sanoa. Ei tässä kiirettä ole, mutta kieltämättä minäkin olen välillä aika turhautunut kaikkeen. Elämä tuntuu kuitenkin niin lyhyeltä, ja aika ei vaan riitä kaikkeen..
Minä olen jo ajautumassa u$os tästä aurin8okunnasta...
Vielä saatt¤a heik:o signaali saav=tt´a maan. Mutta e*äisyys kasvaa kokoaj%n.
Minun ja lähimmän naisen väli)lä on j[ miljarde!a ki!§metre€ä-
Yhä kauemmaksi, kauemm?ksi, kau&mmaks?.._
Auri#ko on enää vain pieni valopiste jossain kaukana... Nyt tunÖu< to/i yksi*äi??ltä. H8%2ais?n rak(sUR¤, mutW/ -e &9s cx[? )#/(| UG&1dxc kdaaH*.+cz%(#IGJKd)PC/;
Niin, hyvä kysymys.
Nyt kun ite mietin, niin varsinaisesti uusiin ihmisiin ei tällä iällä (siis sanotaan 25 ja yli) enää välttämättä niin helposti tutustu. Tai siis että helpommin se kävi teini-iässä ja parinkympin nurkilla.
Mulla viime aikoina on tullut treffiseuraksi kaverin kavereita, tutuntuttuja jne jne...osittain kai siks, että oon kyllä tosi huono vaikka baarissa menemään juttusille jonkun tuntemattoman kanssa, vaikka kuinka kiinnostavalta vaikuttaisikin.
Alan aika helposti arkitilanteessa juttelemaan ihmisille, mutta ainakaan mun kokemusten perusteella se ei yleensä tuota mitään uutta tuttavuutta. mutta toisaalta, eihän tässä periaatteessa tarvi ku kerran natsata!
-Mutta tällanen suora tuntemattomille juttelu ei vaan tunnu sopivan suomalaisille. Jos sen omasta puolesta uskaltaa tehdä ja mennä juttelemaan, niin viimeistään se toinen sitten pitää sitä vähintäänkin outona ;) -Ulkomailla ollessani oon huomannu, että tilanne on toinen....mutta silloin se touhu on paljon simppelimpää & suorempaa, kun ei ole sitä yhteistä äidinkieltä, ja se itse asia menee sen edelle, että sanois jonkun kiinnostavan "repliikin".
Mutta vastatakseni kysymykseesi:
Baarissa: No, siellä kohtaavat hyvännäköiset ihmiset muita hyvännäköisiä ihmisiä...jos kuulut näihin, niin sinne!
Netissä: henk koht ei hyvä...kokemuksia on, yksi ihan hyväkin, mutta pidän ite enemmän muista tavoista. Mutten kyllä tyrmää tätäkään tapaa ;)
Kavereiden kautta: Musta toimii parhaiten...tai siis on helpointa jne jne...ja on helppo puhua vaikkapa just niistä yhteisistä tutuista.
Harrastuksissa: Ainakin musta tuntuu että naisilla ja miehillä on omat harrastuksensa...mutta kyllä sekin on hyvä tapa. Pitää vaan olla yhteinen harrastus. Mutta mun mielestä ei toimi niin, että alkais harrastamaan jotain vaan siks että tapais jonkun.
Työpaikalla: En osaa sanoa...en ainakaan minä. Olen tosin miesvaltaisella työpaikalla.
Muualla: jos saat tietää jonkun hyvän paikan jossa tapaa ihmisiä, niin kerro minulle, minä tulen sinne ;) -Lähde vaikka jonkinlaiselle toimintamatkalle, minne lähtee muitakin ihmisiä...mieti mistä asioista pidät, ja mene sinne missä niitä voi tehdä. Siellä kai ne samanhenkiset ihmiset ovat?
Itse en kyllä tapaa kavereideni kautta ketään. Yksi kaveriporukka, jonka kanssa jonkin verran vietän aikaani, on niin tiivis ja vakiintunut, ettei siihen ole enää moniin vuosiin tullut uusia naamoja. Porukka koostuu pariskunnista, joista jotkut ovat toistensa vanhoja koulukavereita. Pari sinkkumiestä siinä piirissä pyörii, mutta näistä ei kyllä kumpikaan ole minun tyyppiäni. Muiden kavereideni kanssa tilanne on aivan sama: ei kukaan tunne sinkkumiehiä. Yksi liki kolmekymppinen perheellinen ystäväni totesi juuri jokin aika sitten tyytyväisenä, että onneksi ei tarvitse enää tämänikäisenä etsiä miestä. Niinpä, joidenkin tarvitsee...
Itselleni netti on ollut yksi keino tavata miehiä. Treffeille kyllä pääsen sitä kautta, mutta jotenkin sekin tuntuu niin hakuammunnalta. En jaksa enää käydä treffeillä sellaisten ihmisten kanssa, joista en etukäteen tiedä, ovatko he kiinnostavia vai ei. On hiton työlästä ensin pyörittää kirjeenvaihtoa monen tyypin kanssa ja sitten tavata kaikki ja todeta, ettei nyt kukaan kolahtanutkaan.
Naisilla ja miehillä taitaa todella olla vähän erilaiset harrastukset. Ja moni työpaikkakin on varmaan sellainen, että siellä on joko miehiä tai naisia. Omallani on kyllä sekä että, mutta kun niillä työpaikan miehilläkin on kaikilla sormukset. :-(
Yksi paikka minulla on sinulle ehdottaa, Osiris: Eurosinkut. Miehille on siellä ainakin hyvä tarjonta. Itse olen käynyt pari kertaa, ja ihan kivaa on ollut. Ihmettelen vain, miksei siellä ole enempää miehiä, jos vapaita miehiä on kerran niin paljon. Ehkä ne vapaat miehet ovat jostain muualta kuin pk-seudulta?
Minun mielestä asia on aivan toisin päin. 25 sinkkunaisia ei löydy mistään.
Minäkin saan suun auki, mutta jotkuthan pitää aivan hulluna, jos niille alkaa puhua. No, eihän tartte asiaa miettiä, kun niitä sinkkuja ei vastaan tule.
Baarissa notkuminen ei tosiaankaan kiinnosta. Siitä touhusta ei enää innostu. Kohtaamispaikka pitäisi siis olla joku muu.
Onkohan tässä jokin kohtaamisongelma.
No kohtaamisongelma on, sehän on ihan selvä. Missä te kolmekymppiset sinkkumiehet sitten pyöritte ja missä teitä voisi tavata? Kerro, missä paikoissa sinä käyt normaaliviikon aikana. Asutko pk-seudulla? Minun arkeni sujuu siten, että viikolla kuljen etupäässä kodin ja työpaikan väliä. Käyn ehkä kerran salilla, kerran uimassa ja kerran työpaikalla järjestettävässä jumpassa. Jonakin arki-iltana saatan tavata kaverini joko hänen kotonaan tai sitten kahvilassa. Perjantaina tai lauantaina minut voi löytää baarista. En kyllä siellä joka viikonloppu käy. Muita paikkoja, joissa viikolla käyn, ovat lähikauppa, mahdollisesti joku muu kauppa keskustassa. Käyn myös välillä elokuvissa ja ehkä kerran viikossa tai kahdessa vanhempieni luona. Käykö näissä luettelemissani julkisissa paikoissa sinkkumiehiä? Minkälaisiin aikoihin? Kertokaa, miehet, missä pyöritte. Ehkä joskus sattumalta kohdataan.
Niin jotain samoja paikkoja oli. Nuo kaupat ja vastaavat paikat kohtaamispaikkana voit unohtaa. Ei pelaa kontaktin teko mielessä.
Salilla uimahallilla käyn pari kertaa viikossa. Uimahallissa on naisia. Osa varattuja ja sinkut ei sitten uskalla puhua toisilleen, Oikeastaan eivät edes uskalla kunnolla katsoa toistensa päälle. Joskus olen yrittänyt, mutta suhtautuminen aika kylmää. Voi johtua minusta, mutta samaa on valittanut muutkin sinkkumiehet. Olen ajatellut, ettei sovelias kontaktin tekopaikka naisten mielestä. Salilla juttu liikkuu vähän paremmin.
Yleensä kaikissa paikoissa juttu liikkuu tosi hyvin varattujen naisten kanssa. Siis en tiedä heidän olevan varattuja. Sinkut yleensä katselee vähän ohi. Kahvilassa käyn jopa useita kertoja viikossa. Siellä ei oikein tunnu olevan puheliasta sakkia. Jos on, niin sitten varattu.
Sama rata jatkuu vähän joka paikassa, mutta sinkkuja on aika vähän. Ainakaan he eivät ole kovin aloitekykyisiä. Siksi kai ovat sinkkuja. Sori vaan, mutta en ole pk-seudulta.
Niin yksi ongelma on se, että sinkkua ei kaupassa, uimahallissa ym. erota varatuista. Samoissa paikoissa ne sinkkumiehet pyörii.
Ja aiemmassa viestissä tulikin ilmi tuo uimahallien, kahviloiden ym. paikkojen seinille katselu. Ette te sinkut uskalla katsoa toistenne päällä ja osa on vielä puhekyvyttömiäkin.
Edellinen kirjoittaja sanoi saavansa juttua aikaan varattujen naisten kanssa. Mistähän johtuu, että kontaktia ei synny sinkkunaisten kanssa. Ilmeisesti hän oli puhekykyinen, joten kai siinä vähän voisi syyttää vastapuoltakin.
Sinkkuneidille vinkiksi, yritä keksiä baarin sijaan joku muu paikka miehen löytämiseksi. Meidän ikäisenä baareissa liikkuu paljon örveltäjä porukkaa. Tai mitä nyt sitten etsit, enhän tiedä sitä.
Minun yksi ystävä löysi nykyisen miehensä pesiskatsomosta. Nykyään on pesis tiettävästi hiipunut. Toine taas treffasi nykyisen poikaystävänsä junasta matkustaessaan Helsingistä tampereelle. Kumpikaan ei kyllä ollut kuin 25-27, mutta kuitenkin esimerkiksi. Eikö monen sinkkuna olemisen kolmekymppisenä syy oletuo lähes olematon uskallus kontaktiin toisen kanssa. Kannattaa katsella seinillä ja olla vain hiljaa.
Tota noin. On edellisissä viesteissä jotain perääkin, mutta en ole tajunnut olevani noin tumpelo. Joutui oikein miettimään käyttäytymistään. Jatkan miettimistä.
Jotkut vähän arvostelevat sinkkujen aloitekykyä jne., mutta eiköhän tapaamispaikat ole myöskin vähissä. Itse en ole tosimielellä ajatellut asiaa vuosiin, mutta kolmekymppisillä voi olla ongelma kohdata toisiaan. Jos ei tuo baarissa käynti kiinnosta, kuten näyttää monen kohdalla olevan, niin ei niitä tapaamispaikkoja hirvittävän paljon ole. Onko baarissa käymisen ongelma siellä olevan porukan ikä vai mikä. Joku on joskus sanonut että parhaat sinkut löytyy muualta kuin baarista, mutta minä en osaa tuota kommentoida. Siis en tiedä, mistä sitten löytyy? Sen tiedän, että nuo kaupat sun muut ei toimi toisten löytämiseen. Sen joku aiempi kirjoittaja jo totesikin. Käytännössä tämän ikäluokan sinkuilla ei kovin paljon ole vaaraa kohdata toisiaan. Siinä mielessä asiallinen keskustelu, kun näyttää porukoilla olevan omat tekemiset.
Kirjoituksen aloittanut sinkkunainen voisi kommentoida aiemmmin kirjoitettuja aloitekykyongelmia ja seinille katsomista. On varmastim jonkinlaista kokemusta tuollaisistakin asioista. Jotain tuttua on noissakin väitteissä.
Jos henkilö on vaikkapa epäsiistin näköinen, ei kiinnostava tai jotain vastaavaa, niin henkilöstä ei välttämättä olla kiinnostuneita. Tämäkin voi olla syy. Se ei oikein sovi kuvioon "juttu luistaa varattujen kanssa." Eihän teistä sinkuista oikein tiedä.
Eipä niitä sinkkunaisia paljon vastaan tule. Tai sitten ne ovat jotenkin ei-kiinnostavia tapauksia. Minä olen olettanut, että kolmekymppisten ikäluokassa on paljon enemmän sinkkumiehiä kuin naisia. Olen itse asiassa luullut sinkkunaisten olevan melkein harvinaisuus.
Täällä on yksi lisää. Olen miettinyt, kuljenko jotenkin laput silmillä. Kiinnostavia sinkkunaisia ei 25-35 luokassa ihan mielettömiä määriä vastaan tule tai sitten luulen heitä vararuiksi. Tietysti sinkkuja tiedän, mutta syy heidän huonoon vientiin on selvä. Ei jokainen sinkku voi olla kiinnostava.
Aloitekyvyn puutteesta en kärsi. Olen päinvastoin hyvinkin aloitteellinen, kun tapaan mielenkiintoisen miehen. En jää odottelemaan, että toinen tekisi jotain, vaan mietin jonkin lähestymiskeinon ja annan palaa. Näin olen kyllä aikaisemmin saanutkin seuraa, mutta kun nykyään on siis ongelmana se, ettei tunnu edes löytyvän ketään sellaista jota lähestyä. Jos tapaan kivantuntuisen miehen jossain ja alan jutella, niin eiköhän mies heti kautta rantain selvitä, että onkin varattu. Siis ihan totta.
Toinen asia on sitten se, etten tiedä, olenko itse helppo lähestyttävä. En ihastu kovin helposti ja saatan muutenkin olla vähän varautunut, jos en tiedä, mitä jostakusta ajattelen. Ehkä pitäisi olla vastaanottavaisempi. On aika hassua, että itse olen kyllä kiinnostuessani aika rohkea ottamaan kontaktia, mutta jos minua lähestytään, toinen osapuoli saattaa joutua tekemään työtä herättääkseni mielenkiintoni. Ehkä vika on tässä, olen hankala ihminen ja valikoiva seurani suhteen. :-)
Aina menee otsikko ja nimimerkki sekaisin.
Sinä olet aktivinen lähestyjä, mutta olet varauksellinen sinua lähestyessä sinun mielestä ei kiinnostavan miehen tai jotain sinne päin. Sanamuodot ei nyt ole niin tarkkoja. Oletkohan sinä nyt tuota muiden esille tuomaa sinkkutyyppiä, joka on vaikeasti lähestyttävää. Kai sitä nyt voi olla ihan puhekykyinen niiden ei kiinnostavien henkilöiden kanssa. Ja jos jonkun miehen kanssa juttelee, niin ei se aina sinua yritä iskeä. Harvemmin ne pahaakaan tekee. Ajattelepa, jos miehetkin ajattelee samoin, niin mitähän siitä tulee. En arvostele sinua, mutta minun mielestä aika monessa sinkussa on itsessä paljon syytä tilanteeseensa.
Olen kyllä puhekykyinen. En tarkoittanut sitä, ettenkö juttelisi, jos minulle jutellaan. Mutta en välttämättä kuitenkaan kiinnostu toisesta. Jos kiinnostun, sitten toimin itse. Mutta ongelma on se, etten kiinnostu eikä ole sellaisia, joista kiinnostua. Siis on kehnosti valinnanvaraa: vaikka ihmisiä on ympärilläni paljon, heistä hyvin pieni osa on vapaita, suunnilleen itseni ikäisiä miehiä. Sinkkumiehien vähyyttä ihmettelevät muuten nekin naispuoliset tuttavani/kaverini, jotka seurustelevat, joten kyse ei ole vain minun käsityksestäni.
Sori. Menin vähän asian syrjästä. Ilmeisesti sinkkumiehiä kuitenkin on vähintään saman verran kuin naisiakin. Tunnen nimittäin yhden ikäluokkasi miehen, joka on kanssa avoin, puhekykyinen ja helposti lähestyttävä. Hänen mielestä ei kiinnostavia sinkkunaisia löydy mistään. Hän ei kylläkään paljon asialla päätä stressaa. Valitettavasti vain hän ei ole pk-seudulta. Voihan se olla niinkin, että parhaat on viety päältä. No mitäs jos alkaisit asennoitumaan elämiseen käsitteen vanhapiika kanssa. Varmasti joku nappaisi sinut.
Ilmeisesti näitä sinkkumiehiä ei kiinnosta baarielämä ja heillä on käsitys kaikkien ikäluokan naisten olevan varattuja. Todennäköisesti he istuvat siis kotona. Vaikka heitä olisikin paljon, niin kuinka paljon heistä on ns. mielenkiintoisia tyyppejä. Hyvät jätkät on usein varattuja.
Pituus? Paino? Ikä? Paljonko nousee penkiltä? 100 m ennätys? Montako leukaa?
Minä: 180 cm, 75 kg, 29 v, penkiltä 90 kg, leukoja 16, 100 m 11,8 s.
Haluisitko painia mun kanssa? Kumpi selättäis kumman?
Itse ujona miehenä selviän vetämällä baarissa pääni täyteen, kyllä sit usein herää jonkun luota, mut kun ei usein edes tiedä toisen nimeäkään niin poistun paikalta nopeasti niin helpompi kummallekkin
Niinpä.
Oma ystäväpiirini muodostuu pariskunnista, eikä sinkkuneitokaisia juurikaan pörräile näissä piireissä. Työpaikkaromansseihin en ryhdy. Baareissa olen aikani juossut. Niinpä tämä sinkkumies on kyllästynyt etsimään etsimisen vuoksi ja uskoo nykyisin siihen, että se oikea sattuu kohdalle jos niin on tarkoitettu ja kun sitä vähiten odottaa. Odottavan aika saattaa olla pitkä.
Niin missä sitten? Kadulla, raitiovaunupysäkillä, kirjastossa, elokuvissa, kahvilassa, kaupan kassajonossa, meitä sinkkumiehiähän on kaikkialla. Useimmat vain ovat ujoja. Puhukaa ihmiset toisillenne, siitä se kohtaaminen lähtee.
Tuo ujous pitää paikkansa ja tiedän monia sinkkumiehiä, joita ei baareihin saa lähtemään. Jotkut kirjoittivat seinille katsomisesta. Ehkä hivenen kärjistettyä, mutta asia on jotenkin siihen suuntaan. Ja voihan sitä ihmetellä, jos juttua syntyy varattujen naisten kanssa, muttei sinkkuneitojen. Silloin ei voi laittaa joidenkin jäätävää asennoitumista oman ärsyttävän olemuksen piikkiin. Tietenkin jokainen valitsee henkilön, jonka kanssa haluaa puhua.
Tuossa aiemmin joku pohti miksi juttu luistaa varattujen kanssa, mutta ei sinkkujen kanssa.
Ehkä varatut katselevat ympärilleen eri tavalla. He eivät ajattele vastaan tulevaa vastakkaista sukupuolta olevaa mahdollisena kumppanina. He voivat olla varmoja että heillä on kumppani, joten sanoja ei tarvitse niin tarkkaan valita. He ovat rentoja. Sinkut miettivät liian pitkään sanojaan?
Voisiko syy olla tässä?
Saatat olla oikeassa. Edellisissä viesteissä oli pariinkin otteeseen maininta tiukan oloisista jäätävistä sinkkunaisista. Kun tällaisena varattuna kolmekymppisenä yrittää jutella kuppiloissa tai jossain uimahallissa naisille, niin asia tosiaan on noin. Ei siinä paljon juttu luista ja yritetään olla katsomatta päälle. Varatut on kieltämättä rennompia.
Mistä sinä niistä kuppilan tai uimahallin nihkeästi kommunikoivista naisista tiedät, kuka on varattu ja kuka ei?
Huomasin jo kirjoittaessa, että jotain jäi selventämättä. Enhän tietenkään tiedäkään kaikkien tiukkojen mimmien olevan sinkkuja, mutta olen jututtanut aika montaa naista tuollaisissa paikoissa. Sinkku/varattu tulee aika helposti mutkan kautta ilmi heitä jututtaessa. Rennompien, yleensä varattujen, kanssa pääsee aika helposti samalle aaltopituudelle. Kun taas näiden katsetta pelkäävien kanssa saakin tehdä kaikkensa saadakseen heidän kanssaan juttua. He vain aika usein paljastuvat sinkuiksi, eikä heidän kanssa oikein pääse samalle aaltopituudelle. Eli edellinen kirjoitukseni perustui ihan omakohtaiseen kokemukseen. Saatanhan olla väärässäkin, mutta tämä vain on minulle jäänyt päällimmäisenä mieliin. Kuten huomasit, olen niin törkeä mies, että uskallan aloittaa jutustelun muuallekin katselevan henkilön kanssa. Fiksua tai ei. Mutta en olekaan sinkku.
Varattuna on ns."selusta turvattu" ja monessa mielessä aika "kylläinen" olo, ei ole haku päällä eikä turhia pelkoja vastakkaista sukupuolta kohtaan. Mutta auta armias kun ykskas joutuu sinkuksi, ja olis potentiaalisesti haku päällä, niin jopa asiat mutkistuu. Voi olla edellisen suhteen jäljiltä jäänyt voimakasta pelkoa loukatuksi tulemisesta. Ja yllättäen jututettavia ihmisiä alkaakin arvioida siltä kannalta että olisiko heissä vai eikö olisi potentiaalista kumppaniainesta, mahdolliset häiriköt tuntuu paljon uhkaavammilta kun ei voikkaan sanoa että mieheni tulee tossa kohta hakemaan jne jne jne. Eli kyllä kommunikointi sinkkuna vastakkaista sukupuolta kohtaan muuttuu. Ikävää, mutta totta. Jos itselläni kävisi nyt sinkkuna läheskään yhtä hyvä flaksi kuin mitä varattuna ollessa olisi ollut (jos ois asia kiinnostanut), niin tuskinpä minäkään täällä palsatalla nyt olisin kirjottelemassa.
Terve lukijat!
Itse muutin vajaa puoli vuotta sitten Helsingistä Lappiin työn perässä. En tuntenut täältä ketään, en edes työpaikalta kuin ne kaksi haastattelijaa.
Puolen vuoden aikana on ehtinyt jo tapahtua paljon asioita. Olen aktivoitunut entistä enemmän ja minulla on hirveä elämisen ilo. On mukava tehdä mielekästä työtä, harrastaa 35 naisen kanssa aerobicia, pelata pallopelejä, käydä yksin baareissa, tutustua täysin uusiin ihmisiin ja tutustua ihan uudenlaiseen elämän tyyliin. Täällä on niin paljon näkemistä ja kokemista, minulla on pitkä lista, mitä haluan tehdä seuraavaksi ja seuraavaksi, ja koko ajan viriää uusia ideoita, mitä voisi harrastaa.
En kaipaa Etelä-Suomen loskakeleihin ja ruuhkaisiin busseihin. Siellä on kiva käydä shoppailemassa ja moikkaamassa tuttuja, mutta uusia tuulia on hyvä koittaa, kun niitä suodaan.
Olen tutustunut jo hyvin moneen ihmiseen, joten paljon riippuu omasta aktiivisuudestasi, millaisia ihmisiä ja kuinka paljon niitä ympärillesi halajat. Ja eihän Lapissa tarvitse koko loppu elämää majailla, siksi voikin ottaa aika rennosti ja antaa elämän viedä.