Nainen valittaa etten puhu tarpeeksi. Apua?

50-50. Joidenkin ihmisten kanssa natsaa samantien ja voi jo heti ensimmäisen minuutin aikana olla täysin rento ja puhua useamman tunnin eri asioista. Toisten kanssa taas vaatii aikaa ennen, kuin osaan olla yhtä luontevasti. Tästäkin hän minua syytti kun en osannut olla samantien luonteva kun tapasin hänen siskonsa ensikertaa.

Ketään ei voi pakottaa puhumaan. Kaikilla ei ole tarvetta analysoida ja pohtia joka asiaa, ei edes parisuhteeseen liittyvää. Jos haluaa jotain muuttaa, niin se joka vaatii toista puhumaan enemmän, voisi opetella kuuntelemaan enemmän ja puhumaan vähemmän.

Parisuhteestamme ollaan keskusteltu kaikki mahdollinen. Hän toivoo minun nimenomaan puhuvan ihan mistä vaan. Ongelmia tuo sekin, että hän halusi keskustella kaikki semmoisetkin tärkeät asiat, kuin avioliitto, mahdolliset tulevat lapset, muutto jne. heti suhteen alussa eikä malttanut odottaa. Hän jopa mietti huonekaluilleni paikat valmiiksi etukäteen ja mitä huonekaluja hän itse laittaa varastoon niiden tieltä. Hänen malttamattomuudelleen on kyllä selitys: olimme ystäviä vähän yli vuoden. Seurustelin muutama kuukausi sitten itse yhden toisen naisen kanssa, mutta se parisuhde oli täynnä draamaa, pettämistä, valehtelua yms. Nykyinen tyttöystäväni oli seurannut tätä parisuhdettani sivusta ja samalla haikaillut minun perääni ja toivonut eroa, koska oli nähnyt, että kärsin siinä suhteessa. Hän itsekkin oli samaan aikaan onnettomassa suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa joka on näiden aiemmin mainittujen lasten biologinen isä. Hän oli odottanut mihin suuntaan suhteeni menee samalla kun oli miettinyt miten ottaa ero omasta miehestään. Tuli ero exäni kanssa ja 3kk sen jälkeen kun olin päässyt yli exästäni niin hänkin päätti ottaa eron omasta väkivaltaisesta miehestään ja kertoi sitten minulle tunteensa ja sanoi olleensa minuun ihastunut ja rakastunut jo 8kk ajan ja vain odottanut, että pääsisi kertomaan tunteensa ja jotta uskaltaisi ottaa eron edellisestä miehestään.

Mutta takaisin tuohon keskustelemiseen. Häntä ärsyttää keskusteluissamme myös se, että mainitsen usein omat kaverini niissä, mutta sille taas en voi oikein mitään, koska viimeisen vuoden ajan kaverit ja ystävät ovat olleet aika suuri osa elämääni ja isossa roolissa siinä tapahtuvissa asioissa. Luulen ärsytyksen johtuvan nimenomaan siitä kun hänellä itsellään ei ole kavereita eikä hän itse pääse mihinkään ellei joku auta lasten kanssa. Keskustelimme tästä juuri eilen ja hän myönsi ettei hänellä ole muuta elämää facebookin ulkopuolella. Iltaisin katsoo elokuvia ja koittaa saada lapsia nukkumaan samalla kun juttelee minulle.

Ette te ole edes yli vanhoista suhteista vielä... Naisesi itsetunto on todennäköisesti ihan surkea. Sekin että hän on jumittanut aiemmin väkivaltaisessa suhteessa on merkki siitä. Hän täyttää elämäänsä haaveilla ja puheella, jotta ei tarvitse pysähtyä muuttamasn itseään, omaa elämäänsä. Hänen täytyy opetella mikä hänelle on tärkeää. Harrastus, mukava tapa viettää aikaa, tuttavia... Miksi ei tapaisi livenä fb tuttuja? Äippätuttuja saa helposti, kun on pienet lapset.

Itse olen yli exästäni ja vaikuttaa olevan hänkin. Sanoi olleensa eronnut miehestä henkisesti jo vuosi sitten ja odottanut lähinnä lasten takia suhteessa ja pelon takia.

Itsetunto hänellä on kyllä surkea ja on sen myöntänyt kuten myös tuon ettei aio muuttaa itseään. Tosin hän on kyllä hieman muuttanut itseään kuten oppinut katsomaan toista silmiin puhuessa yms. Aiemmin hän ei edes kyennyt katsomaan toista ihmistä silmiin keskustellessa, koska alitajuisesti vältti katsekontaktia. Oli oppinut tekemään näin välttääkseen huutamista edellisessä suhteessa.

Kysyin muuten itsekkin tuosta miksei pyydä jotain toista äitiä kylään kun käsittääkseni yksi asuu hänenkin paikkakunnallaan ja hän kävi kerran jossain "mammatapaamisessa" Tampereella ja oli hauskaa. Sain vain vastauksesksi "hän ei ole sen tyyppinen joka kävisi kylässä". Kuulosti enemmän tekosyyltä ujouden peittelyyn, mutta en viitsinyt alkaa kommentoimaan asiasta.

En tarkoita että kaipaisitte exiä. Yli pääseninen on paljon suurempi kokonaisuus. Naisesi pitää mennä terapiaan.

fjlnb kirjoitti:

En tarkoita että kaipaisitte exiä. Yli pääseninen on paljon suurempi kokonaisuus. Naisesi pitää mennä terapiaan.

Ei varmastikkaan sinne lähde ja joutuu näkemään edellistä miestään silloin kun vie sinne toisen lapsen hoitoon. Sosiaaliviranomaisen mielestä isällä on oikeus nähdä lastaan aikaisemmasta käytöksestä huolimatta joten äiti ei voi välttyä tapaamisilta kun vie ja hakee lapsen.

Voisitko sinä viedä ja hakea lapset? Tai tyttöystäväsi vanhemmat? Tai lasten kummivanhemmat? Niinhän se on, että lapsilla on oikeus isään. Mutta jos tyttöystäväsi haluaa toviksi aikaa hieman etäisyyttä exäänsä, niin se onnistuu helposti. Tarvittaessa lasten vientitilanteisiin saa apua myös sosiaalihuollosta, jos se on naiselle henkisesti liian vaikeaa, eikä lähipiiristä löydy apuja. Nuo ovat vain selityksiä.

Ja ovatko lapset tarhassa tai koulussa? Esimerkiksi itse olen esikoiseni kanssa lähes aina tehnyt hänen isänsä kanssa kodin vaihdot siten, että isä hakee lapsen tarhasta ja tapaamisopäivien jälkeen palauttaa tarhaan. Meillä on ihan ok välit, joten voidaan kyllä tarvittaessa tavatakin, mutta tuo systeemin toimi mutkattomasti molempien oman aikataulun mukaan. Nyt esikoinen on jo koulussa, joten lapset haku ja vienti menee niinkin, että lapsi menee isänsä luokse bussilla, kun on aika olla isän luona. (Samassa kaupungissa siis asutaan, yhdellä bussilla helppo reitti.)

Ihan turhaa siis väittää, että exää olis mikään pakko tavata.

Ja jos ei lähde terapiaan, niin on typerä. Esimerkiksi neuvolan perheterapeutti auttaa myös veloituksetta, kun on kriittinen aika elämässä.

On myöntänyt, että hakee nyt sitä tietynlaista uutta elämänrytmiä kun joutuu hoitamaan lapsia yksinään pääasiassa. Hän on ihana ja häntä voisi luonnehtia kodin hengettäreksi ja täydelliseksi vaimoksi, mutta tämä on se meidän kompastuskivemme asioissa josta mainitsin.

Tuosta etänä puhumisesta niin syy siihen miksi hän olettaa minun vastaavan suhteellisen nopeasti johtuu nimenomaan siitä kun puhelimessa on tämä facebookin messenger ominaisuus jolla saa lähetettyä viestin nopeasti toiselle. Jos en ole koneella hän puhuu sitä kautta minulle ja odottaa vastausta.

Ollaan puhuttu tuosta hänen syyllistämisestään. Hän ei itse koe syyllistävänsä minua vaan sanoo, että hän on vahvaluonteinen ja suorapuheinen eikä pyydä sen takia anteeksi jos sattuu minua kommenteillaan satuttamaan. Miehellä kuulemma pitää olla sen verran munaa, että kestää hänen kritiikkinsä minkä kyllä kestänkin, mutta se syö välillä kun kuitenkin yrität parhaasi. Sitten toisinaan hän sanoo, että hänellä on huono itsetunto, koska edellinen mies haukkui häntä kokoajan rumaksi ja läskiksi raskauskilojen takia joita hänellä vieläkin vähän on.

Kehuja on kyllä tullut sellaisista asioista kuten, että opin hoitamaan lapsia nopeasti ja jopa paremmin, kuin biologinen isä. Siskonsakin on antanut minulle positiivistä palautetta siitä, että minä autan häntä vapaaehtoisesti kaikessa mihin kykenen. Kuitenkin välillä tulee valitusta siitä jos en tajua tehdä jotakin arkiaskaretta mitä en välttämättä itse edes ole huomannut esim. että roskakori on täysi. Olen sanonut, että hän voisi huomauttaa asiasta tai pyytää jos hän huomaa, että jokin asia on tekemättä. Siihen hän toteaa, että hän ei ala sitä tekemään, koska joutui edelliselle miehelle sanomaan kokoajan mitä tämän pitäisi tehdä joten odottaa minulta oma-aloitteisuutta asioihin ja, että minun pitäisi itse huomata jos jotakin on jäänyt tekemättä.

Olen samaa mieltä siitä, ettei naisen pitäisi syyllistää miestä, vaikka olisi hiljaisempi. Mutta mikä ihmeen ohje tuo on, että pitäisi jotain mainita lapsista?????? Edes moisella vihjailu on raukkamaista. Lapsista syyllistäminen tai hiljaisuudesta ärsyyntyminen olisivat täysin eri kokoluokan asioita. EI tietenkään lapsista vois Ikinä syyllistääkään! Pitäis olla jo harvinaisen sairas.

En todellakaan ala käyttää lapsia "aseena". Se nyt olisi todella raukkamaista. Muutenkin itse olen persoonana sellainen, että pyrin rakentavasti hoitamaan asioita toisen kanssa.

Todennäköisesti syy on juuri siinä ettei hänellä ole ketään jonka kanssa jutella joten se purkautuu minuun ja sellaisetkin asiat kuten meikit ja vaatteet niin niistäkin puhutaan minulle vaikka en niistä mitään ymmärrä. Siskonsakin on ainut joka käy hänellä kylässä minun lisäkseni ja toisinaan hänen äitinsäkin katsomassa lapsia.

Kaipaan tosiaan välillä tuota omaa aikaa ja viimeksi eilen hän sanoi minulle "Mihin oikein olet kadonnut? Et ole käynyt facebookissa kahteen tuntiin. Taas ollut ihan hiljaista". Tein ihan kotihommia ja kävin pyöräilemässä joten hän ei sitten sen enempää asiasta valittanut. Siinä tilanteessa hän kuitenkin myönsi ettei hänellä ole elämää facebookin ulkopuolella. Ennen suhteen virallistamista hän kuitenkin sanoi, että ymmärtää oman ajan tarpeen, mutta nyt tuntuu, että hän ei oikein meinaa antaa sitä minulle.

Olen ehdottanut, että hän voisi tavata lähellä asuvaa ystävääni joka on kanssa nainen, mutta koska hän on ujo niin hän ei suostu tapaamaan tätä ihmistä edes niin, että minä olisin ensin läsnä. Ahdistaa tosiaan se, että pitäisi kokoajan olla puhumassa jostakin ja alkuun se hänen valittamisensa tuntui erittäin painostavalta ja koin huonoa omaatuntoa siitä kun en vastannut hänen odotuksiaan.

En ymmärrä miten hän voi vaatia sinua puhumaan enemmän. Eikö hänen pitäisi muuttaa itseään siihen suuntaan, että tarvitsee vähemmän keskustelua? Itseään voi muuttaa, vaikka sekin on usein hankalaa. Toisen muuttaminen on mahdotonta, ellei toinen halua itse muuttua. Minun mielestäni ihmisen puhuminen (hölöttäjä, hiljainen tai siltä väliltä) on ihmisen ominaisuus, joka johtuu koko ihmisen mielestä, eikä sitä ole helppo muuttaa. Hiljaisen on erittäin vaikea alkaa puhumaan enemmän. Kertomasi perusteella et ole edes hiljainen. Naisesi vaatimus on mielestäni väärin sinua kohtaan. Opettelisi itse sietämään hiljaisuutta.

No hän pitää televisiotakin päällä jatkuvasti sen takia, että talossa olisi kokoajan jotain ääntä ettei olisi hiljaista. Joskus olen ollut hiljainen, mutta siitä on jo vuosia. Nykyisin olen erittäin sosiaalinen joten jo sen takia tuntuu hölmöltä kuulla, että muka puhuisin vähän ja olisin epäsosiaalinen. Ystävillenikin kun kerroin tästä niin hekin olivat ihan puulla päähän lyötyjä.

Välillä tosiaan mietin yrittääkö hän edes ymmärtää minua. Kuitenkin hän on näyttänyt muilla osa-alueilla, että ymmärtää minua esim. että oma sairauteni vaikeuttaa joitakin asioita. Sairauteni vaikuttaa toiseen käteeni niin, että minun on vaikea tehdä tarkkuutta tai nopeutta vaativia juttuja kuten pilkkoa nopeasti vihanneksia tai sitoa nauhoja yms. Siitä hän ei ole valittanut. Kerran menetti kyllä hermonsa suhteen alussa kun huomasi miten hidas välillä olen sen takia, mutta ymmärsi kun selitin miten sairauteni vaikuttaa asioihin. Toisinaan iskee olotila, että tyytyykö hän nyt minuun kun muitakaan ei ole, mutta sitten hän toisinaan muistuttaa minua siitä, että jos hän jonkun muun olisi halunnut niin hän olisi ottanut jonkun muun. Ristiriitaisia fiiliksiä tulee kun toisena hetkenä valittaa ja on erittäin pisteliäs ja toisena hetkenä muistuttaa, että hän halusi nimenomaan juuri minut eikä ketään muuta.

Entä jos keskittyisit pääasiaan; eli siihen, ettet pidä (kuten tuskin kukaan muukaan) syyttämisestä ja valittamisesta? Sano se tyttöystävälle suoraan, ja kysy samalla miltä hänestä tuntuisi, jos sinä valittaisit kokoajan jostain.

odiii kirjoitti:

Entä jos keskittyisit pääasiaan; eli siihen, ettet pidä (kuten tuskin kukaan muukaan) syyttämisestä ja valittamisesta? Sano se tyttöystävälle suoraan, ja kysy samalla miltä hänestä tuntuisi, jos sinä valittaisit kokoajan jostain.

Lue lisää

Sanottu on ja hän aina toteaa sen ettei hän syyllistä vaan ilmaisee mielipiteensä suoraan ja minun pitää vain kestää se. Hän ei anteeksi pyydä suorapuheisuuttaan.

Uudessa_suhteessa kirjoitti:

Sanottu on ja hän aina toteaa sen ettei hän syyllistä vaan ilmaisee mielipiteensä suoraan ja minun pitää vain kestää se. Hän ei anteeksi pyydä suorapuheisuuttaan.

"ettei hän syyllistä vaan ilmaisee mielipiteensä suoraan ja minun pitää vain kestää se. "

No hui jee! Jos tai kun tyttöystäväsi sanoo sinua vähäpuheiseksi, niin se ei ole hänen mielipiteensä, vaan sinuun kohdistuvaa arvostelua. Hän "julistaa" eli syyttää sinua vähäpuheisuudesta omien, kaikenlisäksi väärien, kriteereiden perusteella.

"Hän on jopa sanonut minua epäsosiaaliseksi vaikka todellisuudessa olen hyvin sosiaalinen ja kukaan muu ei häntä ennen ole moista sanonut. "

Tuohan alkaa jo olla kiusaamista. Tyttöystäväsi ei tajua parisuhteen alkeellisiakaan perusasioita. Kuten sitä, ettei HÄN voi päättää miten paljon ja mistä sinä puhut. Jos hän tosissaan haluaisi saada enemmän keskustelua välillenne, HÄNEN pitäisi tehdä töitä sen eteen. Tuollainen syyttäminen epäsosiaaliseksi ja puhumattomaksi johtaa ainoastaan siihen, että puhut vielä vähemmän etkä viihdy suhteessa. Tyhmemmänkin ihmisen pitäisi tajuta tämä. Sano sille tyttöystävällesi, ettei HÄN sinua määrittele sellaiseksi kuin haluaa ja kuvittelee. Sinä olet juuri sellainen kuin olet, sosiaalinen ja normaalisti keskusteleva. Turha urputtaa. Kerro myös, että hän ikävästi asettaa sinut vastapuolelleen, MIKSI? Sillätavoin ei parisuhteessa yhteispeli toimi ollenkaan. SIKSI siitä on tehtävä loppu.

monika-täti kirjoitti:

"ettei hän syyllistä vaan ilmaisee mielipiteensä suoraan ja minun pitää vain kestää se. "

No hui jee! Jos tai kun tyttöystäväsi sanoo sinua vähäpuheiseksi, niin se ei ole hänen mielipiteensä, vaan sinuun kohdistuvaa arvostelua. Hän "julistaa" eli syyttää sinua vähäpuheisuudesta omien, kaikenlisäksi väärien, kriteereiden perusteella.

"Hän on jopa sanonut minua epäsosiaaliseksi vaikka todellisuudessa olen hyvin sosiaalinen ja kukaan muu ei häntä ennen ole moista sanonut. "

Tuohan alkaa jo olla kiusaamista. Tyttöystäväsi ei tajua parisuhteen alkeellisiakaan perusasioita. Kuten sitä, ettei HÄN voi päättää miten paljon ja mistä sinä puhut. Jos hän tosissaan haluaisi saada enemmän keskustelua välillenne, HÄNEN pitäisi tehdä töitä sen eteen. Tuollainen syyttäminen epäsosiaaliseksi ja puhumattomaksi johtaa ainoastaan siihen, että puhut vielä vähemmän etkä viihdy suhteessa. Tyhmemmänkin ihmisen pitäisi tajuta tämä. Sano sille tyttöystävällesi, ettei HÄN sinua määrittele sellaiseksi kuin haluaa ja kuvittelee. Sinä olet juuri sellainen kuin olet, sosiaalinen ja normaalisti keskusteleva. Turha urputtaa. Kerro myös, että hän ikävästi asettaa sinut vastapuolelleen, MIKSI? Sillätavoin ei parisuhteessa yhteispeli toimi ollenkaan. SIKSI siitä on tehtävä loppu.

Lue lisää

No hän oli 3 vuotta tuon miehen kanssa yhdessä ja he eivät puhuneet mistään eikä mies suostunut tekemään mitään. Jos oikein ymmärsin niin 2 vuotta siitä suhteesta oli sitä, että he kommunikoivat lähinnä huutamalla toisilleen tai olivat eri huoneissa ja puhuivat toisilleen tekstiviesteillä. Ruuastakin olivat tapelleet, koska mies oli niin nirso ettei suostunut syömään mitään missä oli mm. kasviksia ja jos hänelle ei tehty omaa ruoka-annosta niin hän uhkasi mennä syömään ulos ja tietysti naisen rahoilla kun miehellä ei ollut tuloja. Vastaan ei hänelle uskallettu sanoa, koska aiemmin lyönyt ja heitellyt pitkin seiniä ja uhannut mm. viedä ensimmäisen lapsen mukanaan jos nainen edes harkitsee eroa.

Olen sanonut tuosta, että menen lukkoon jos hän jatkuvasti syyttää ja painostaa minua ja alussa meninkin ja se vain paheni entistä pahemmaksi kunnes sanoin, että ei minun huvita puhua hänelle yhtään kun valittaa ja syyttää kokoajan. Harkitsin jopa eroa siinä vaiheessa. Kyllä tilanne vähän parani, mutta edelleen tuo on yleistä, että väittää minua epäsosiaaliseksi.

Uudessa_suhteessa kirjoitti:

No hän oli 3 vuotta tuon miehen kanssa yhdessä ja he eivät puhuneet mistään eikä mies suostunut tekemään mitään. Jos oikein ymmärsin niin 2 vuotta siitä suhteesta oli sitä, että he kommunikoivat lähinnä huutamalla toisilleen tai olivat eri huoneissa ja puhuivat toisilleen tekstiviesteillä. Ruuastakin olivat tapelleet, koska mies oli niin nirso ettei suostunut syömään mitään missä oli mm. kasviksia ja jos hänelle ei tehty omaa ruoka-annosta niin hän uhkasi mennä syömään ulos ja tietysti naisen rahoilla kun miehellä ei ollut tuloja. Vastaan ei hänelle uskallettu sanoa, koska aiemmin lyönyt ja heitellyt pitkin seiniä ja uhannut mm. viedä ensimmäisen lapsen mukanaan jos nainen edes harkitsee eroa.

Olen sanonut tuosta, että menen lukkoon jos hän jatkuvasti syyttää ja painostaa minua ja alussa meninkin ja se vain paheni entistä pahemmaksi kunnes sanoin, että ei minun huvita puhua hänelle yhtään kun valittaa ja syyttää kokoajan. Harkitsin jopa eroa siinä vaiheessa. Kyllä tilanne vähän parani, mutta edelleen tuo on yleistä, että väittää minua epäsosiaaliseksi.

Lue lisää

Tyttöystäväsi edellinen suhde oli täydellisen epäterve. Nyt teidän suhteenne on samalla tiellä. Tyttöystäväsi kokee sinut uhakseen, ei rakastetukseen. Tästä on aika pitkä, epäilen, että liian pitkä matka päästä suhteessanne samalle puolelle.

Tuohon en täysin usko. Hän teki minulle selväksi, että hän aikoo olla se määräävämpi osapuoli suhteessa mm. lasten takia, mutta odottaa minulta kuitenkin oma-aloitteisuutta ja päätöstentekokykyä joissain asioissa ja haluaa minun kertovan mielipiteeni. Tämä järjestely sopi minulle jo ihan senkin takia, että kun menen hänen luokseen niin asun hänen luonaan joten tietysti noudatan hänen talonsa sääntöjä. Muutenkin pidän hänessä siitä, että hän osaa itse tehdä päätöksiä ja omaa vahvan tahdon. Mitään en hänessä tahdo muuttaa, mutta olen pyytänyt häntä sanomaan asiat hieman "pehmeämmin".

Hän kyllä puhuu aika usein minun "kouluttamisestani", mutta en koe sitä pahaksi, koska tavallaanhan tämä sitä on. En ollut aiemmin tottunut olemaan lasten kanssa eikä mitään kokemusta niiden hoitamisesta joten hänen piti opettaa kaikki lapsiin liittyvät asiat ja aina hänen luonaan ollessani opettaa aina lisää asioita. Molemmat myös olemme sitämieltä ettei toista voi muuttaa, mutta uudistaa voi jos toinen niin haluaa. Esimerkkinä on se, että hän ymmärtää paljon vaatetuksen ja ulkonäön päälle toisin, kuin minä joten pyysin häntä antamaan mielipiteensä kun käymme vaateostoksilla.