Adoptiolapset aikuisina

Minulla on vastaavanlaisia kokemuksia. Olen tavannut neljä puoli sisarustani ja etenkin äidin puoleisista on tullut läheisiä. Varsinkin yhden siskon kanssa meistä on tullut tosi hyvät
ystävät ja siskokset. Olen onnellinen että olen saanut tutustua heihin ja että voidaan nyt pitää yhteyttä.

Hei Hertta ja muut sivuilla kävijät! olen itsekkin ottolapsi ja nyt aikuisiällä haluaisin etsiä/löytää biologiset vanhempani,miten alkaisin asiaa selvittämään kun tausta tiedot on melko vähäiset ja ottovanhempani eivät ole koskaan halunneet keskustella aiheesta kanssani. Olisin neuvoista kiitollinen!Kiitos jo etukäteen!

Ps:jos on sivustoja tai linkkejä tiedossa joista asiasta kerrottaisiin niin voisitko mahdollisen vastauksesi yhteydessä ilmoittaa niistä.

neuvoton kirjoitti:

Hei Hertta ja muut sivuilla kävijät! olen itsekkin ottolapsi ja nyt aikuisiällä haluaisin etsiä/löytää biologiset vanhempani,miten alkaisin asiaa selvittämään kun tausta tiedot on melko vähäiset ja ottovanhempani eivät ole koskaan halunneet keskustella aiheesta kanssani. Olisin neuvoista kiitollinen!Kiitos jo etukäteen!

Ps:jos on sivustoja tai linkkejä tiedossa joista asiasta kerrottaisiin niin voisitko mahdollisen vastauksesi yhteydessä ilmoittaa niistä.

Lue lisää

Ota yhteyttä Pelastakaa lapsiin, jos siis olet kotimaasta adoptoitu.
Heillä pitäisi olla tiedot tai ainakin tietoa miten voit jatkaa etsintöjä.

neuvoton kirjoitti:

Hei Hertta ja muut sivuilla kävijät! olen itsekkin ottolapsi ja nyt aikuisiällä haluaisin etsiä/löytää biologiset vanhempani,miten alkaisin asiaa selvittämään kun tausta tiedot on melko vähäiset ja ottovanhempani eivät ole koskaan halunneet keskustella aiheesta kanssani. Olisin neuvoista kiitollinen!Kiitos jo etukäteen!

Ps:jos on sivustoja tai linkkejä tiedossa joista asiasta kerrottaisiin niin voisitko mahdollisen vastauksesi yhteydessä ilmoittaa niistä.

Lue lisää

Ensin sinun pitäisi saada selville, minkä järjestön kautta sinut on adoptoitu. Ja sitten ottaa yhteyttä sinne, he etsivät tiedot biologisista vanhemmistasi ja ottavat halutessasi yhteyttä heihin puolestasi ja saat tietoja heidän nykyisestä elämästään. Voit sitten itse valita otatko henkilökohtaisesti heihin yhteyttä vai tyydytkö järjestön kautta saamiisi tietoihin. Kehoitan ottamaan asian vielä esille adoptiovanhempiesi kanssa, kerro ettet aio heitä hylätä, etkä halua loukata etkä kaipaa toisia vanhempia heidän tilalleen, mutta sinulla on tunne että haluat tietää enemmän biologisesta taustastasi.

Hertta kirjoitti:

Ensin sinun pitäisi saada selville, minkä järjestön kautta sinut on adoptoitu. Ja sitten ottaa yhteyttä sinne, he etsivät tiedot biologisista vanhemmistasi ja ottavat halutessasi yhteyttä heihin puolestasi ja saat tietoja heidän nykyisestä elämästään. Voit sitten itse valita otatko henkilökohtaisesti heihin yhteyttä vai tyydytkö järjestön kautta saamiisi tietoihin. Kehoitan ottamaan asian vielä esille adoptiovanhempiesi kanssa, kerro ettet aio heitä hylätä, etkä halua loukata etkä kaipaa toisia vanhempia heidän tilalleen, mutta sinulla on tunne että haluat tietää enemmän biologisesta taustastasi.

Lue lisää

ottovanhemmillasi on taatusti paperit adoptioosi liittyen, joista selviää kaikki tarvittava tieto biologisista vanhemmistasi.
Minä sain itse 15-vuotiaana kaikki nuo paperit omikseni ja niissä oli biologisten vanhempien nimet, hlötunnukset, adoption syyt jne.

Olet varmasti kinkkisen pulman äärellä, mutta jos minun adoptoitua lasta ei merkitä sukutauluun minun lapsekseni, niin ei tarvitse merkitä minuakaan sitten sinne!!!!!!!!!!!!!!!
Se merkitäänkö se myös biovanhemman tauluun on sitten eri asia enkä osaa siihen sanoa mitään, mutta tässä ollaan nyt paljon suurempien kysymysten äärellä kuin sen, miten sukutauluja rustataan.
Minusta sinä toimit erittäin epäkorrektisti jos menet omin nokkinesi selvittämään lapsen bio (ei oikeat, vai miten ihmeessä sinä määrittelet sanan oikeat???) vanhemmat. Asia on ehdottamasti sellainen, ettei se kuulu sinulle sukututkijana. Kun lapsi on itse siihen valmis hän ottaa asiasta selvää, se tarve voi tulla teini-iässä tai eläkkeellä, sitä sinä et voi päättää.
Lapsi siis kuuluu ehdottomasti adoptiovanhempien alle, mutta biovanhempien alle sitä ei mielestäni voi ilman asianosaisten (ja niitä tässä tapauksessa on useampi) suostumusta laittaa.

adoptioäiti kirjoitti:

Olet varmasti kinkkisen pulman äärellä, mutta jos minun adoptoitua lasta ei merkitä sukutauluun minun lapsekseni, niin ei tarvitse merkitä minuakaan sitten sinne!!!!!!!!!!!!!!!
Se merkitäänkö se myös biovanhemman tauluun on sitten eri asia enkä osaa siihen sanoa mitään, mutta tässä ollaan nyt paljon suurempien kysymysten äärellä kuin sen, miten sukutauluja rustataan.
Minusta sinä toimit erittäin epäkorrektisti jos menet omin nokkinesi selvittämään lapsen bio (ei oikeat, vai miten ihmeessä sinä määrittelet sanan oikeat???) vanhemmat. Asia on ehdottamasti sellainen, ettei se kuulu sinulle sukututkijana. Kun lapsi on itse siihen valmis hän ottaa asiasta selvää, se tarve voi tulla teini-iässä tai eläkkeellä, sitä sinä et voi päättää.
Lapsi siis kuuluu ehdottomasti adoptiovanhempien alle, mutta biovanhempien alle sitä ei mielestäni voi ilman asianosaisten (ja niitä tässä tapauksessa on useampi) suostumusta laittaa.

Lue lisää

Sohaisit ampiaispesään... olen äskeisen vastaajan kanssa täysin samaa mieltä että adoptiolapsi ilman muuta kuuluu kaikissa yhteyksissä adoptiovanhempiensa yhteyteen ja heidän ihan oikeaksi lapsekseen! Adoptiovanhemmat ovat ne oikeat vanhemmat. Biologiset vanhemmat ovat lapsesta luopuneet, syitä on tietysti monia, varmaan yhtä monia kuin tapauksiakin, mutta kun on lapsesta luopunut niin ei se enää oma ole. Oikeat vanhemmat ovat ne jotka ovat hoitaneet, huolehtineet, kantaneet vastuun, kasvattaneet, rakastaneet..
Minulla on hyvät välit biologisen äitini lapsiin, sisarpuoliini. Välit bio-äitiin ovat myös olemassa mutta ei voi sanoa hyviksi eikä mutkattomiksi. Sisarusten välille ei tule sellaisia syyllisyyden ym tuntemuksia välejä sotkemaan kuin biovanhemman ja pois annetun lapsen. Ja sanottakoon vielä että välit Oikeisiin vanhempiini ( siis adoptiovanhempiin!) ovat erinomaiset ja luonnolliset ja tulevat aina olemaankin.

minä kuulun sukututkimusten suhteen kyllä käsittääkseni ottovanhempieni sukuun (molemmissa sukuseuratkin). Biosuvusta ei mulle henk.koht ole väliä pitävätkö sukulaisena, vai eivät. Sama vaikka olisin sitten kaikissa neljässä suvussa (näin itse koen).
Biovanhemmat menettävät oikeutensa lapseen adoption myötä ja lapsesta tulee virallisesti adoptiovanhempien sukujen jäsen (näin olen ymärtänyt). Ottolapsella ei ole nykyään edes oikeutta periä biologisia vanhempiaan, joten tästä olettaisin, että lapsi kyllä kuuluu virallisten (eli ottovanhempien) sukuihin, eikä suinkaan biologiseen sukuunsa.

annika kirjoitti:

minä kuulun sukututkimusten suhteen kyllä käsittääkseni ottovanhempieni sukuun (molemmissa sukuseuratkin). Biosuvusta ei mulle henk.koht ole väliä pitävätkö sukulaisena, vai eivät. Sama vaikka olisin sitten kaikissa neljässä suvussa (näin itse koen).
Biovanhemmat menettävät oikeutensa lapseen adoption myötä ja lapsesta tulee virallisesti adoptiovanhempien sukujen jäsen (näin olen ymärtänyt). Ottolapsella ei ole nykyään edes oikeutta periä biologisia vanhempiaan, joten tästä olettaisin, että lapsi kyllä kuuluu virallisten (eli ottovanhempien) sukuihin, eikä suinkaan biologiseen sukuunsa.

Lue lisää

oikeat vanhemmat ovat ottovanhemmat, eivätkä biologiset vanhemmat.

Tässä voitaisiin muuten jo ryhtyä puimaan keinohedelmöityksen kautta syntyneitä lapsia, jos kerran se veri on noin sakeaa ja merkityksellistä sukulaisuussuhteiden kannalta...

onko sukututkijan näkökulmasta katsoen esimerkkisi tilanne se että sukututkija tietää asian mutta itse asianomainen eli adoptoitu ei tiedä? Siinä tapauksessa itse harkitsisin asian esille ottamista, koska valheella on lyhyet jäljet ja rehellisyys ennenkaikkea, sukututkimuksessakin.

:)* kirjoitti:

onko sukututkijan näkökulmasta katsoen esimerkkisi tilanne se että sukututkija tietää asian mutta itse asianomainen eli adoptoitu ei tiedä? Siinä tapauksessa itse harkitsisin asian esille ottamista, koska valheella on lyhyet jäljet ja rehellisyys ennenkaikkea, sukututkimuksessakin.

Lue lisää

Kyllä sen asian salaaminen on aika pitkälle historiaa ja nykyään kaikkia adoptiovanhempia neuvotaan olemaan avoimia asian suhteen.
Ulkopuolisen sukututkijan on aika vaikea tietää sitä tietääkö asianosainen itse. Ei se kuitenkaan ole asia jota joka käänteessä tarvitsee mainita. Asia voi olla raskaskin ja jonkun sukututkijan motiivit asian selviämiseen ei varmasti ole niin ihmisläheiset kuin tälläisessä tilanteessa tarvitaan.
Jos kysessä on läheinen henkilö niin sitten tilanne on aika toinen, mutta jos vain joku sukututkimuksessa esille noussut henkilö niin kehoittaisin olemaan puuttumatta asiaan.

Meidän suvussa on tehty sukuselvitystä ja perustettu sukuseura. Sukuselvitys on toki tarkentunut vuosien varrella ensimmäisestä versiosta, jonka laatimisesta on kulunut kymmenen vuotta.

Meidän suvussa selvisi semmoinen salaisuus, että eräällä sukumme miehellä on lapsi, josta kukaan ei ollut ollut tietoinen. Lapsi oli syntynyt ns. käenpoikasena vieraan pariskunnan avioliittoon ja aviomies oli luullut olevansa lapsen biologinen isä ja lapsi oli luullut äitinsä aviomiestä biologiseksi isäkseen. En tiedä, miten asia paljastui tai kuka asian paljasti, mutta pojalle tämä selvisi vasta aikuisuuden kynnyksellä. Kun asia selvisi, niin se levisi tietenkin meidänkin sukulaisille ja ko. lapsi merkittiin äitinsä kanssa sukuselvitykseemme. Lapsi ja lapsen äiti ovat siis sukutaulussa sukulaismiehen nimen alla omalla sukunimellään. Yhtä hyvin nämä henkilöt voivat tietysti olla muidenkin sukujensa sukuselvityksissä.

Sukutaulussamme on muuten myös adoptoituja lapsia, joiden nimen perässä on merkintä (ottolapsi), koska sukuselvitys on paitsi selvitys henkisestä sukulaisuudesta myös selvitys geneettisestä perimästä. Sukutaulussamme ei kuitenkaan ole uusperheiden lapsia, jotka eivät ole meille biologista sukua. Sijoitettuja lapsia suvussamme ei tietääkseni ole, joten sitä asiaa ei ehkä ole mietitty.

Eli minun mielestäni ei ole mitään ongelmaa siinä, että adoptiolapset ovat adoptiosukunsa JA biologisen sukunsa sukuselvityksissä. Kuuluvathan he molempiin: toiseen geneettisesti ja toiseen psykologisesti. Adoptiotilanteissa saattaa olla järkevää merkitä henkilön perään lisätieto adoptiosta, sillä eihän siinä ole mitään hävettävää ja toisaalta asia saattaa olla esimerkiksi parin sukupolven päästä jälkipolville kiinnostava.

Se, että meidän sukuselvityksessä on ihminen, jota en ole koskaan tavannut enkä miellä häntä psykologisesti sukulaisekseni, ei haittaa minua tippaakaan. Päin vastoin minusta on mukava tietää tämäkin asia. On sukuselvityksessä muitakin tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät pidä yhteyttä sukulaisiin ja asuvat ehkä jossain vierailla mailla tai jotain. Sehän on vain selvitys eikä velvoita mihinkään.

Siitä olen samaa mieltä joidenkin toisten kirjoittajien kanssa, ettei ole sukututkijan tehtävä mennä paljastamaan sukusalaisuuksia tai muuta vastaavaa. Esimerkiksi meidän tapauksessa "vieras lapsi" olisi voitu merkitä sukuselvitykseen, vaikka hän ei olisi itse tiennyt sukulaisuudestaan. Sukuselvityksemme ei ole julkinen, mutta tietenkin moisesta skandaalista joku olisi saattanut juoruta joten eipä asia ole ihan yksinkertainenkaan. Erikoistilanteiden aiheuttajille eli lasten vanhemmille voi varmaan jutella asiasta, jos saa tämmöisen jutun selville. Vanhemmat voivat sitten kai pohtia, mitä asialle tekevät ja haluavatko ihmisen sukuluetteloon tai ottaa yhetyttä tai muuta. Useinhan käy niin, että biologinen side saattaa selvitä laajemmille piireille vasta perunkirjoituksen yhteydessä joten voivathan ne sukuselvitykset täydentyä asianomaisten kuollessakin vasta.

Adoptiolapset siis kuuluvat mielestäni adoptiosukunsa selvitykseen ja mielestäni kannattaa merkitä adoptio sukuselvityksessäkin. Mielestäni adoptiolapset kuuluvat kuitenkin myös biologiseen sukutauluunsa, vaikka eivät olisi missään yhteydessä biosukuunsa. Tällöinkin on mielestäni järjevää merkitä näkyviin se, että lapsi on annettu adoptioon.

Jeninalle ja kaikille osallistuneille.

Suhtauduin biologisten sukulaisteni ensitapaamiseen samoin kuin Jenina. Ja niin minusta oli hyvä. Koska adoptioperheessäni ei ollut muita lapsia, ehkä asetin liian suuria toiveita biologisten sisarusteni tapaamiselle, vanhemmat olivat jo kuolleet.
Kiitos kaikille osallistuneille mielenkiintoisesta keskustelusta. Toivottavasti tästä on ollut hyötyä esim. niille, jotka pohdislekevat näitä asioita yksin.
Tuo sukututkimusaihepiiri oli minulle aivan uusi. Katson kuuluvani vain ottovahenmpieni sukuun, vaikka nimeni olikin sukukirjasta jätetty pois, tarkoituksella.

hei Jemina,

ajattelin itse samoin kuin sinä, en halunnut loukata omia vanhempiani (ottovanhempia), ja itsellänikin on omia lapsia ja omat vanhemmat hyvissä voimissa. kuitenkin se oma biologinen tausta alkoi kiinnostaa ja olin ajatellut ottaa yhteyttä biologiseen äitiini suoraan tai jonkun nimettömän edustajan kautta, mutta... kävi niin onnettomasti että hän poistui keskuudestamme (aika nuorena) ennen kuin ehdin tehdä "mitään" tämän eteen. Ja vasta sitten sain tietää hänestä ja elämästään ja siitä, miksi minut annettiin pois. Kamalinta oli, että sainkin tietää hänen olleen aivan ihana ihminen joka oli koko ikänsä ajattellut minua ja sitä tapahtumaa... Muita lapsiakaan ei hänellä ollut. Ja nyt en voi edes koskaan sanoa hänelle mitään. Aargh!

En halua sanoa että sinun pitää toimia jollain tavalla. Itseäni vaan kaduttaa joka päivä että en saanut mitään aikaan tän asian kanssa. Mutta jokainen toimii tavallaan! Tsemiä!

Olen myös adoptiolapsi.
Bio-äitini oli 16 vuotias saadessaan minut,
ja vielä peruskoululainen.
Sain ottovanhemmiltani kuulla että osalta bio-äitini päätökseen vaikutti hänen äitinsä painostus adoptioon,koska bio- äitini äiti ei halunnut pitää minua ja että koska oma bio-äitini ei ollut olosuhteiden pakosta valmis äitiyteen.
Olisin nyt vanhemmalla iällä valmis ottamaan äidistäni selvää,mutta mieleni valtaa ehkä osalta katkeruus ja siksi se on aina jäänyt.
Aikaisemmin en edes ajatellut ottavani selvää oikeasta äidistäni koska en halunnut loukata ottovanhempiani.
Mutta nyt asia on vaivannut minua jo jonkun aikaa........

tietämään omista "juuristaan", eikä siinä ole mitään väärää, mutta vanhempien ei kannata koskaan salata tosiasioita, kaverit kuitenkin kertoo myöhemmin ja jos saa tietää vasta 20-kymppisenä niin tulee identiteettikriisi. Itse koen, että mulla on ikäänkuin kaksi sukua...