Nettideittailu on siitä hienoa, että vaikka olisit kuinka huonotapainen, voit silti esiintyä herrasmiehenä/kunnon naisena, jos sinulla on vähänkin älyä päässä.
Silti 95% deittailijoista joko on idiootteja tai ainakin vakaasti päättäneet esiintyä sellaisina.
Jäljelle jäävän viiden prosentin on vielä onnistuttava saamaan kumppani treffeille.
Jos treffejä on useammat saman kanssa, on seulottava jotenkin eriävät elämäntavat , tulevaisuudensuunnitelmat sekä ne kuuluisat henkilökemiat.
Minulla on täältä löydetty yksi oikea ystävyys sekä elämänkumppani.
Kuinka monella muulla?
Silti 95% deittailijoista joko on idiootteja tai ainakin vakaasti päättäneet esiintyä sellaisina.
Jäljelle jäävän viiden prosentin on vielä onnistuttava saamaan kumppani treffeille.
Jos treffejä on useammat saman kanssa, on seulottava jotenkin eriävät elämäntavat , tulevaisuudensuunnitelmat sekä ne kuuluisat henkilökemiat.
Minulla on täältä löydetty yksi oikea ystävyys sekä elämänkumppani.
Kuinka monella muulla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet todennäköisesti ainoa jos se on totta. Elävä legenda.
Olen löytänyt kaksi pidempää suhdetta (1. kesti 2 vuotta, 2. kolme vuotta), yhden ystävän ja pari seksikumppania, jotka valitettavasti jäivät muuton jälkeen vanhalle paikkakunnalle.
Mielestäni nettideittailua turhaan lytätään. Samanlaisia hemuleita täällä on kuin tuolla ulkonakin. Ja petturin löytää varmemmin baarista kuin selaimelta.
1 ja 2 ja seksi seksi ei muuta höh
Olen löytänyt aviomieheni nettideitin kautta (reippaasti yli 10 vuotta yhdessä).
En tiedä, epäilen, onko nettideittailu muuttunut vai mistä johtui. Aika paljon oli sattumalla ja onnella vaikutusta ja niinhän se on aina. Nyt kun lueskeli kirjoituksia, niin tuntuu tähtitieteeltä koko nettideittailu. Silloin mulla oli ilmoitus. Mies vastasi ja luin, että aika hyvältä tyypiltä vaikuttaa ja tavattiin. Ja siis hyvä tyyppi sen kirjoituksen hengen ja kirjoitustyylin perusteella. Ei oikein silmänvärit, pituudet, ammatit tai "olen huumorintajuinen" väittämät vaikuttaneet. Itse kun muistelee, että oli hyvin arkityyppistä kirjoittelua niin nyt kirjoituksista saa vaikutelman, että enemminkin kyseessä cv:t ja työpaikkahaastattelut. Sitten kuullut kavereilta näitä, että jos väärin lähettää edes tervehdysviestin tinderissä niin homma jää siihen. Mutta sitten toisaalta luontaisestikin niitä huonoja kokemuksia ja ongelmia jaetaan helpommin, kuin hyviä kokemuksia.
Komppaan tätä. Itse olen mieheni tavannut myös netissä, ollaan näin 5,5 vuoden jälkeen menossa naimisiin.
Nykyisin ei ilmeisesti ole mahdollista löytää kumppania olematta superpositiivinen elämäntapaliikkuja ja huipputyöntekijä, jolla on melkoiset ulkoiset avut.
Mihin unohtui rehellisyys, aitous ja lämmin suhtautuminen uusiinkin tuttavuuksiin?
Lienee oletusarvona on, että nettideitti on valintamyymälä, josta voi vain valita itselleen sopivan tuotteen. Sitten petytään, kun ei tulekaan heti kauppoja.
Sopiva elämänkumppani ei kuitenkaan ole mikään ihmisoikeus, vaikka kuinka haluaisi.
En osaa sanoa. Muutamat pakit tuli jo netissä, muutamilla treffeillä tuli käytyä vain todetakseen, että ei tule mitään. Sitten lopetin koko touhun hetkeksi.
Sen jälkeen se legendaarinen, että "kunhan avaan profiilin aikani kuluksi" ja se nykyinen kumppani oli siinä melkein ekana listoilla.