Vaikeaa on ollut jo kauan. Seksiä ei ole juuri ollut viime vuosina eikä läheisyyttä muutoin. Itselläkin on ollut tunne, että yhdessä ollaan lasten ja lainojen takia, erosta puhuttu monet kerrat mutta mies ei ole halunnut erota. Olen yrittänyt puhua, itkenyt ja sanonut, että ainoa mitä haluan on rakkautta. Olen puhunut terapioista, suhteen parantamisesta eri keinoin, sanonut että yhdessä kyllä pystytään vaikka mihin. Mies ei koskaan ole innostunut niistä ja vuodet on kulunut.
On ollut rankkaa henkisesti olla liitossa jossa rakkautta ei juuri ole, on ollut raskasta yrittää saada toinen puhumaan ha avautumaan. Ja silti, kun eroa ei ole halunnut ha on väittänyt kaikesta huolimatta rakastavansa, olen yrittänyt uskoa että asiat vielä joskus parantuu.
Tänään sain miehen vihdoin puhumaan. Sanoin, että jos hän on vain väärän naisen kanssa, että ehkä sitten hänkin olisi erilainen, rakastava, kun aidosti jotakuta rakastaa. Sanoin että haluan vain että on onnellinen ja että itse olisin onnellinen. Että joku päätös tälle asialle pitäisi saada ennenkuin vuodet taas kuluu onnettomassa liitossa. Hän vastasi että haluaa olla yksin mieluummin kuin kanssani. Ettei koskaan haluaisi olla enää kenenkään kanssa?! Kysyin onko tämä liitto minun kanssa ollut niin kauheaa, että siksi noin kokee, sanoi että ei, ei vaan halua olla kuin yksin, itsensä kanssa. Hän kuulemma haluaa olla myös minun kanssa ja että ehkä jopa rakastaa mutta kuitenkin mieluiten haluaisi elää yksin.
Nyt olen ihan rikki. En ymmärrä. Sattuu niin vaikka kauan on ollut vaikeaa, sattuu kuulla tuo, että mieluummin on yksin kuin kanssani. Sattuu kuulla nuo sanat. Eroaminen kuitenkin hänestä vaikeaa tämän hetkisen tilanteen, lasten ja lainojen vuoksi. Ja ehkä haluaisi ollakin kanssani, ei tiedä. En tiedä miten jatkan tästä. Kaikki tuntuu niin vaikealta ja pahalta. Miten voi ollakin näin :( Haluaisin vain rakkautta :(
On ollut rankkaa henkisesti olla liitossa jossa rakkautta ei juuri ole, on ollut raskasta yrittää saada toinen puhumaan ha avautumaan. Ja silti, kun eroa ei ole halunnut ha on väittänyt kaikesta huolimatta rakastavansa, olen yrittänyt uskoa että asiat vielä joskus parantuu.
Tänään sain miehen vihdoin puhumaan. Sanoin, että jos hän on vain väärän naisen kanssa, että ehkä sitten hänkin olisi erilainen, rakastava, kun aidosti jotakuta rakastaa. Sanoin että haluan vain että on onnellinen ja että itse olisin onnellinen. Että joku päätös tälle asialle pitäisi saada ennenkuin vuodet taas kuluu onnettomassa liitossa. Hän vastasi että haluaa olla yksin mieluummin kuin kanssani. Ettei koskaan haluaisi olla enää kenenkään kanssa?! Kysyin onko tämä liitto minun kanssa ollut niin kauheaa, että siksi noin kokee, sanoi että ei, ei vaan halua olla kuin yksin, itsensä kanssa. Hän kuulemma haluaa olla myös minun kanssa ja että ehkä jopa rakastaa mutta kuitenkin mieluiten haluaisi elää yksin.
Nyt olen ihan rikki. En ymmärrä. Sattuu niin vaikka kauan on ollut vaikeaa, sattuu kuulla tuo, että mieluummin on yksin kuin kanssani. Sattuu kuulla nuo sanat. Eroaminen kuitenkin hänestä vaikeaa tämän hetkisen tilanteen, lasten ja lainojen vuoksi. Ja ehkä haluaisi ollakin kanssani, ei tiedä. En tiedä miten jatkan tästä. Kaikki tuntuu niin vaikealta ja pahalta. Miten voi ollakin näin :( Haluaisin vain rakkautta :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sillä on toinen nainen ja sanoo noin vaan siksi ettei paljastuisi.
Kysymys on masennuksesta.
Sait vihdoin rehellisen vastauksen mutta se ei ollut sellainen kuin halusit. Se satuttaa, tottakai. Mutta miksi on oikeastaan niin kauheaa että miehesi haluaa olla yksin eikä vaikka vähän toisenlaisen naisen kanssa kuin sinä? Nyt tiedät että vika ei ole sinussa vaan siinä että mies ei ole parisuhdeihminen. Hän ei voi hyvin parisuhteessa vaan on mieluiten yksin.
On hän varmaan saanut paljon liitossanne, lapset yms. Mutta silti on hänen puoleltaan rohkeaa sanoa että viihtyy parhaiten yksin.
Sinä haluaisit luonnolisesti rakkautta. Mutta sitä et voi keltään vaatia. Se tulee jos tulee. Sehän on juuri se rauuakuden hienous ja toisaalta kauheus.
Ehkä kannattaisi mennä ulkopuolisen kanssa juttelemaan. Voisitte löytää molemmille sopivan ratkaisun. Jos löytyisi sopivasti yhdessäoloa ja omaa tilaa. Miehelläsi on ehkä tavallista suurempi tarve olla myös yksin. Se ei sulje pois parisuhdetta. On tärkeää, että voi välillä olla itsekseen hyvillä mielin. On tärkeää, että läsnäolevaa ja huomioivaa yhdessäoloa on riittävästi. Molempien tarpeet on yhtä tärkeitä. Sopikaa keskenänne selkeästi ja avoimesti, miten käytännössä molempien tarpeet täyttyvät riittävän hyvin. Rakkaus voimistuu, kun se saa sopivasti vapautta ja läheisyyttä.
Miehes puheissa ei ole mitään logiiggaa. Haluaa olla yksin mutta haluaa olla kanssasi, ei niin voi elää. Joko sitä ollaan yhdessä naisen kanssa tai ihan yksin ilman naista.
Nainen ei kasva ikinä aikuiseksi, aina höpinöitä rakkaudesta ja muuta typerää. Kaksi aikuista ihmistä voi elää onnellista elämää muutenkin, antaa tilaa toiselle, hoitaa perhe ja sitten kun lapset aikuisia, voi lähteä eri suuntiin. Järkeäkin voi joskus käyttää, eikä pidä olla itsekäs ja ajatella vain omia haluja, naiset kuvittelee, että heidän tapansa elää, on ainut oikea.
Hei Sydänrikki81
Kerrot tilanteestanne, jossa vaikuttaa, että pettymykset ovat vieneet teitä erilleen ja olet tilanteestanne tosi pahoillasi.
Parisuhteessa on kysymys aina siitä, että kaksi erillistä ihmistä päättää vapaaehtoisesti sitoutua suhteeseen. Suhteessa pitäisi yhtaikaa olla läsnä tervettä erillisyyttä mutta ehdottomasti myös läheisyyttä ja kiintymystä. Suhdetta ei voi ylläpitää vain toisen halusta. Jos miehesi ihan oikeasti ei halua sitoutua suhteeseenne, et vaan voi asialle mitään. Asian toinen puoli on, että usein eroamista pidetään ratkaisuna tilanteessa, jossa itse asiassa on kyse muusta. Erittäin usein, ellei jopa aina, parisuhteen pulmat johtuvat vuorovaikutuksen vaikeuksista. Jos omista toiveista ja tarpeista ei matkan varrella puhuta, vaan esim. pettymysten hetkellä päätetään vain vetäytyä erilleen sen sijaan, että opeteltaisiin toisenlaisia vuorovaikutustaitoja, voi ruveta uskomaan, että ero on ainoa vaihtoehto. Hyvin usein, jos kommunikaatio saadaankin alkamaan, sieltä alta paljastuu myös syvempi tarve: en minä erota haluaisikaan, minä vain olisin halunnut paremman parisuhteen.
Emme voi tietää, kummasta miehesi kohdalla on kyse. Ilmiselvää kuitenkin on, että tilanteeseenne on tultava jokin muutos. Miltä tuntuisi, jos varaisitte ajan parisuhdeneuvontaan ja menisitte yhdessä miettimään, mitä muutosta te haluaisitte. Voiko muutos suhteen vuorovaikutukseen syntyä siten, että jatkattekin yhdessä, mutta eri tavalla, oppineena, kuin ennen? Vai onko parisuhteen loppu se, mitä pitääkin työstää?
Mm. seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksista voi varata aikoja pariterapeutille, samoin yksityisiltä perhe- ja pariterapeuteilta.
Merja, diakoni
huh mitä skeidaa!
Sama aloittaja jauhaa uudelleen ja uudelleen, miten sydän särkyy, haluan vain rakkautta, haluan vain rakkautta.
Jos ap oikeasti haluaisi rakkautta ja miehen parasta, asiaan olisi tullut muutos jo vuosia sitten!!!
Miten olisi muutto eri osoitteisiin hetkeksi, niin että tekisitte kuitenkin asioita yhdessä. Olisi tapaaminen vaikka kerran viikossa. Jatkaisitte noin niinkauan kun suhde menisi parempaan suuntaan. Ja jos mies lähtisi myös puhumaan. Molemmat sitoutuisivat yrittämään.
Älkää muuttako miesten kanssa yhteen. Omat asunnot. Miehelle tulee kriisejä. Katsokaa vaikka 40-kymppinen ennen uskollinen mies alkaa kriisissä olemaan uskoton ja kokeilemaan miehuuttaan.
Kiva ylläri vaimolle sitten. Jorma ei enää nousekkaan vaimon kanssa ja nuoret naiset alkaa kiinnostamaan.