Olen tässä keskittynyt panemaan itseäni kuntoon (ehhehe), siis lenkkeillyt päivittäin (nyt jo 10 päivää putkeen) ja ajattelin, että tänään vois olla se siunattu eka lepopäivä.
Nyt on sitten aikaa (ja mielentyyneyttä) keskittyä pohtimaan syntyjä syviä. On pakko sanoa että lenkkeily on tehnyt mulle hyvää, saanut pään tyhjentymään kaikesta turhasta, mitä muuten vatvoo. Itsetuntokin alkanee kohota kun kehonkuva muuttuu parempaan suuntaan. Mutta mikä mua on vaivannut - ja vaivaa edelleen - on se, miten vaikeaa voikaan olla puhua naiselle! Ennen muuta tarkoitan aloitteen tekemistä. Se tuntuu liki mahdottomalta minulle. Mieleen ei tule mitään millä voisi jutun aloittaa (kuulostaa aika tyhmälle, tai siis minä kuulostan aika tyhmälle jos ja kun näin ajattelen, mutta joskus se on viisautta tunnustaa se oma tyhmyyskin).
Jos esim. katselen treffisivuilla naisten kuvia niin en mä keksi mitään millä voisin HYVIN jutun, tunnustelun, aloittaa. Mua ei kiinnosta heittää mitään "hyvä perse, kauniit rinnat"-settiä, vaikka se on kieltämättä eka mikä mieleen juolahtaa . Enkä halua yllämainittuja heittoja siksikään käyttää koska tiedostan ettei nekään johda sen paremmin mihinkään. En tiedä mitä naiset niistä ajattelevat ( osaa ehkä imartelee ja hakevatkin sitä huomiota, mutta osa varmaan vaan naureskelee että onpa kiimaisia ja/tai tyhmiä miehiä...) En väitä olevani yhtään keskivertomiestä ylempänä/parempi, sillä pillu se on mullakin mielessä. Oon vaan tottunut siihen että mulle sitä ei heru. En jaksa kauheesti nähdä vaivaa siihen sen saamiseen. Enkä ehkä naisen lämmittelyyn. Luultavasti olisin hyvä lämmittely/juttukaveri naiselle jos vain saisin ns. pelin avattua jotenkin, jään murrettua jne.
Niin, musta ois kiva keskustella naisen kanssa, ihan vaan kaikesta enkä niinkään seksiin/panemiseen liittyvistä asioista. Varmaan siksi koska tunne aikamoista epävarmuutta edellämainittua toimintoa kohtaan... Mutta kyllä musta fiksuutta ja aivokapasiteettia löytyy, jos nainen sitä etsii ja olen ymmärtänyt että aika moni etsii. Mutta olen ehkä vähän sosiaalisesti rajoittunut tapaus ja suoraan sanottuna naisen lähestyminen verbaalisesti pelottaa. Naista on helppoa ja mukavaa katsella (ja samalla fantasioida mitä tälle tekisi ja mitä ensimmäisenä sanoisi) mutta tositilanteessa sitä menee aivan lukkoon ja kun avaa suunsa (jos niin pitkälle pääsee) niin kuulee äänensä kuin itsensä ulkopuolelta ja sitten tuleekin tyhmä/vaivautunut olo... Näin siis livetilanteissa. Netissähän kaiken pitäisi, huom, pitäisi, olla vaivattomampaa, vaan eipä ole.
Uskon että järjettömän pelkoni taustalla on mitä suurimmissa määrin pettymyksien pelko. Jos ei yritä, ei voi onnistua, mutta eipä tarvitse pettyäkään. Sillä pettymys siinä eteen tulee, joko heti kättelyssä tai sitten jonkin ajan kuluttua. Näin olen oppinut. Herkkänä ihmisenä olen satuttanut itseni lukuisia kertoja eikä siihen tuskaan koskaan totu. Nyt olen ollut kolmisen vuotta ilman ihastusta, pillua ja luojan kiitos: ilman sydänsuruja ja pettymyksiä!
Nyt kun olen siis lenkkeillyt, olen onnistunut karistamaan turhat ajatukset päästäni. En tunne kovinkaan suurta kaipausta naiseen juuri nyt. En ole ahdistunut siitä etten kykene toimimaan. Etten osaa aloittaa keskustelua. Monestihan tunnen varsin ristiriitaisia tuntemuksia kun haluan niin palavasti jotain tapahtuvaksi ja jännitystä elämääni naisen muodossa, mutten kykene panemaan tikkua ristiin sen toiveen ja halun saavuttamiseksi. Niinpä olen kiitollinen siitä että löysin lenkkeilyn ilot. Mieleni on seesteisempi enkä väkisillä hae mitään. Osaan ehkä olla hieman armollisempi puutteellista minääni kohtaan. Ehkä tämä kirjoituskin selvensi jotain itselleni, ehkä saan tämän myötä jonkun mielenkiinnon viriämään ja/tai jotain vinkkejä. Kaikesta huolimatta tilanne on se, etten tiedä mitä oikein haluan, missä tilanteessa olisin onnellinen... Onko kaikki hyvin juuri nyt ja muutos vain sotkisi kaiken, saisi minut raiteiltani, vai olisiko se pieni juttu nyt se mitä tarvitsisin?
Nyt on sitten aikaa (ja mielentyyneyttä) keskittyä pohtimaan syntyjä syviä. On pakko sanoa että lenkkeily on tehnyt mulle hyvää, saanut pään tyhjentymään kaikesta turhasta, mitä muuten vatvoo. Itsetuntokin alkanee kohota kun kehonkuva muuttuu parempaan suuntaan. Mutta mikä mua on vaivannut - ja vaivaa edelleen - on se, miten vaikeaa voikaan olla puhua naiselle! Ennen muuta tarkoitan aloitteen tekemistä. Se tuntuu liki mahdottomalta minulle. Mieleen ei tule mitään millä voisi jutun aloittaa (kuulostaa aika tyhmälle, tai siis minä kuulostan aika tyhmälle jos ja kun näin ajattelen, mutta joskus se on viisautta tunnustaa se oma tyhmyyskin).
Jos esim. katselen treffisivuilla naisten kuvia niin en mä keksi mitään millä voisin HYVIN jutun, tunnustelun, aloittaa. Mua ei kiinnosta heittää mitään "hyvä perse, kauniit rinnat"-settiä, vaikka se on kieltämättä eka mikä mieleen juolahtaa . Enkä halua yllämainittuja heittoja siksikään käyttää koska tiedostan ettei nekään johda sen paremmin mihinkään. En tiedä mitä naiset niistä ajattelevat ( osaa ehkä imartelee ja hakevatkin sitä huomiota, mutta osa varmaan vaan naureskelee että onpa kiimaisia ja/tai tyhmiä miehiä...) En väitä olevani yhtään keskivertomiestä ylempänä/parempi, sillä pillu se on mullakin mielessä. Oon vaan tottunut siihen että mulle sitä ei heru. En jaksa kauheesti nähdä vaivaa siihen sen saamiseen. Enkä ehkä naisen lämmittelyyn. Luultavasti olisin hyvä lämmittely/juttukaveri naiselle jos vain saisin ns. pelin avattua jotenkin, jään murrettua jne.
Niin, musta ois kiva keskustella naisen kanssa, ihan vaan kaikesta enkä niinkään seksiin/panemiseen liittyvistä asioista. Varmaan siksi koska tunne aikamoista epävarmuutta edellämainittua toimintoa kohtaan... Mutta kyllä musta fiksuutta ja aivokapasiteettia löytyy, jos nainen sitä etsii ja olen ymmärtänyt että aika moni etsii. Mutta olen ehkä vähän sosiaalisesti rajoittunut tapaus ja suoraan sanottuna naisen lähestyminen verbaalisesti pelottaa. Naista on helppoa ja mukavaa katsella (ja samalla fantasioida mitä tälle tekisi ja mitä ensimmäisenä sanoisi) mutta tositilanteessa sitä menee aivan lukkoon ja kun avaa suunsa (jos niin pitkälle pääsee) niin kuulee äänensä kuin itsensä ulkopuolelta ja sitten tuleekin tyhmä/vaivautunut olo... Näin siis livetilanteissa. Netissähän kaiken pitäisi, huom, pitäisi, olla vaivattomampaa, vaan eipä ole.
Uskon että järjettömän pelkoni taustalla on mitä suurimmissa määrin pettymyksien pelko. Jos ei yritä, ei voi onnistua, mutta eipä tarvitse pettyäkään. Sillä pettymys siinä eteen tulee, joko heti kättelyssä tai sitten jonkin ajan kuluttua. Näin olen oppinut. Herkkänä ihmisenä olen satuttanut itseni lukuisia kertoja eikä siihen tuskaan koskaan totu. Nyt olen ollut kolmisen vuotta ilman ihastusta, pillua ja luojan kiitos: ilman sydänsuruja ja pettymyksiä!
Nyt kun olen siis lenkkeillyt, olen onnistunut karistamaan turhat ajatukset päästäni. En tunne kovinkaan suurta kaipausta naiseen juuri nyt. En ole ahdistunut siitä etten kykene toimimaan. Etten osaa aloittaa keskustelua. Monestihan tunnen varsin ristiriitaisia tuntemuksia kun haluan niin palavasti jotain tapahtuvaksi ja jännitystä elämääni naisen muodossa, mutten kykene panemaan tikkua ristiin sen toiveen ja halun saavuttamiseksi. Niinpä olen kiitollinen siitä että löysin lenkkeilyn ilot. Mieleni on seesteisempi enkä väkisillä hae mitään. Osaan ehkä olla hieman armollisempi puutteellista minääni kohtaan. Ehkä tämä kirjoituskin selvensi jotain itselleni, ehkä saan tämän myötä jonkun mielenkiinnon viriämään ja/tai jotain vinkkejä. Kaikesta huolimatta tilanne on se, etten tiedä mitä oikein haluan, missä tilanteessa olisin onnellinen... Onko kaikki hyvin juuri nyt ja muutos vain sotkisi kaiken, saisi minut raiteiltani, vai olisiko se pieni juttu nyt se mitä tarvitsisin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Koko lähtökohta on niin falski ja retardi. Sinä piekset itseäsi ja asetut polvilumpio paskana kynnysmatoksi.
Ja pyydät anteeksi.
No naisena taas ajattelen päinvastoin kuin Voipojat. Mitens sanotaan, että harjoitus tekee mestarin. Ymmärrän mielestäni jollain tasolla aloittajaa. Mutta neuvo tää toivottavasti päähäs jää. Nyt syksyllä alkaa työviksessä jne. kaikenlaisia kursseja ja on erityisluentoja. Jospas opettelisit jonkin uuden taidon, jossa voisit sosiaalisia taitoja lisätä.
Tee sen opettelusta oma tärkeä juttu. Onhan tuo nyt todella rohkea aloitus ja yleispätevä ja hmm suomalaisille aika tavanomaista.
Ja käytä kaikki tilanteet, missä voi lärpättää hyväksesi - vaikka naapurin kanssa. Small talk ei ole huono taito, onhan se huomaavaisuuttakin...
Mutta tuon lenkkeilyn on myös havainnut hyväksi; saa koota ajatuksia tyhmiä ja hih fiksuja
Vaikutat tosi mukavalta kaverilta. Toivon, että löydät vielä rinnallesi mukavan tytön.
Herkille ihmisille elämä valitettavasti on aina karumpaa, kuin päällepäsmäreille. En kuitenkaan neuvoisi sinua kovettamaan itseäsi, koska silloin ihminen aina menettää osan inhimillisyyttään.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Minä pidän viikon tauon kuntoilusta. Salille menen vasta viikon päästä maanantaina.
Urheilu kannattaa oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden takia. Missä oot yrittänyt naisiin tutustua? Ujo ja mieleltänsä tyyni mies ei tule baareista löytämään naista ilman poikkeuksellisen komeaa ulkonäköä. Vaikka joku rääväsuu tulisi sut iskemään, kertapano ei pelastaisi tilanteessasi mitään.
Tarviit selvästi tyttöystävän. Esim. aiemmin ehdotettu kansalaisopiston kurssit voi olla hyvä idea. Tai mikä tahansa paikka, missä tapaat sun tyylisiä naisia. Ei mitenkään pakkomielteisesti pidä yrittää. Pikkuhiljaa opettelet juttelee naisten kanssa ja harrastat lenkkeilyä tms. mikä pitää sut "kunnossa".
Loppuviimein ei tarvii osata sanoa kuin: vaikutat kiinnostavalta, lähtisitkö joskus kahville? tms. Itsensä nolaamista ei pidä miettiä. Tärkeintä on saada jotain sanottua, muuten tilanne on ainakin menetetty. Jos tulee pakit, nainen ei ollut vaan sulle sopiva.
Vaikka palstalla aina kamupojille naureskellaan, siinä on oivallinen opin paikka. Minä sinuna etsisin jonkun harrastuksen, jonka parissa voisi tavata myös naisia. Niin, että se harrastus luo luonnollisen ympäristön tutustua ja yhteinen kiinnostuksen kohde on luonteva keskustelunaihe.
Siinä oppii naisen sielunmaisemaa, keskustelemaan luontevasti ja lopulta rohkaisee aloitteellisuuteenkin. Niin pitkään kun nainen on joku mystinen olento, jolla on pillu, ei asia ikinä etenä toivottuun maaliin.
Lenkkeily. Se on homoille
Salilla on aina piukka pyllyisiä naisia mutta ei salilla voi alkaa ketään lähestymään.
Miksi ei? Sali on hyvä iskupaikka
Reipas lenkkeily on kivaa ja terveellistä. Minulla on tapana että joka päivä harrastan joko kunnolla liikuntaa tai pienimuotoista sekakäyttöä.
Kovin tuttua myös itselle.
"haluan niin palavasti jotain tapahtuvaksi ja jännitystä elämääni naisen muodossa, mutten kykene panemaan tikkua ristiin sen toiveen ja halun saavuttamiseksi."
Oma tavoite oli/on keskustella yhden mahdollisen kumppaniksi ehkä sopivan naisen kanssa tänä kesänä. Ei ole vielä onnistunut ja kesä kohta ohi. Yksi baarikeskustelu kurttuisen vanhan naisen kanssa tuli käytyä, sekin puhui lähinnä omasta miehestään :-P
"tilanne on se, etten tiedä mitä oikein haluan, missä tilanteessa olisin onnellinen... "
Tuo voi olla ongelma, koska sinulla, kuten itselläkään, ei ilmeisesti ole tarvittavaa draivia parisuhteen hankkimiseksi. Naisen saaminen vaatii joko hullun tuuria tai todella ison muutoksen omiin käyttäytymismalleihin.
Minusta on kiva että pääsit pihalle varo puskassa vaanivia koti-rouvia😍
"Uskon että järjettömän pelkoni taustalla on mitä suurimmissa määrin pettymyksien pelko. Jos ei yritä, ei voi onnistua, mutta eipä tarvitse pettyäkään. Sillä pettymys siinä eteen tulee, joko heti kättelyssä tai sitten jonkin ajan kuluttua. Näin olen oppinut. Herkkänä ihmisenä olen satuttanut itseni lukuisia kertoja eikä siihen tuskaan koskaan totu."
Erittäin hyvin sanottu. Kuten omasta suustani ja kymmeniin ja satoihin pakkeihin kyllästyneenä seinä vaan tulee jossain vaiheessa vastaan ja minulle se tuli kun täytin 35.
Aina täälläkin vinkataan harrastusten ja sosiaalisuuden perään mutta kun tosi on se että ei se auta asiaa jos mies nähdään jo kättelyssä epäkelvoksi parisuhteeseen. En sitä sano että sinä olisit sellainen vaan puhuin tässä itsestäni mutta pitkässä avauksessa oli kyllä paljon asiaa.
Mikä kellekin tuo