Avioliito on mielestäni hyödytön instituutio jossa papin edessä luvataan ikuista rakkautta ja uskollisuutta ja pah sanon minä. Kyllä se siinä arjessa kiiltokuvat karisee ja jossain vaiheessa monikin maistaa kiellettyä lihaa. Sanoin jo seurusteluvaiheessa aikoinaan tyttö ystävälleni joka oli minua kolme vuotta nuorempi että parisuhde riittää mulle naimisiin en halua ja tämä piti. Kyllä on matkan varrella ulkopuolelta painetta tullut mutta en ole vaikutukseille altis ja toisten mielipiteen omasta parisuhteestani ei kiinnosta...menkööt muut naimisiin jos haluavat. Olen nähnyt myös lähipiirissä ja kaveripiirissä monet erot jotkut jopa parikin vuotta naimisiinmenon jälkeen joten mitä hyödytti...sitten tapellaan hammasta purren omaisuudesta mitä järkeä. Mun ei tarvii nahistella kumppanin kanssa mahdollisen eron tullessa...kummallakin omat kamat ja vähän myös yhdessä ostettua, helppo jakaa. Jotkut menee vielä järkisyistä tai vielä hullumpi taloudellisista syistä naimisiin...ei mitään jarkeä. Tiedän myös avioparin joka lapsien teon jälkeen ei enää nukkunut yhdessä vaan eri huoneissa eikä mistään intiimistä tietoakaan, hullun hommaa. Mut jokaisella oikeus elää miten haluu mut toi avioliitto on vaan mielestäni hyödytön kyllä ne asiat pystyy ihan parisuhteessakin hoitaa ilman sormuksia ja papin aamenia.
Hyödytön instuutio
hhdu
25134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä mullakin miehen pettämisen ja eron jälkeen hävisi usko avioliittoon...ei se mitään estänyt että äijä pisti meidän elämän paskaks. Ei auttanut tahtominen enää siinä vaiheessa....todellakin hyödytön instituutio ja antaa täysin virheellisen kuvan molempien sitoutumisesta, pah
Avioliitto tuskin oli syy petokseen. Milläs selität miksi myös avosuhteessa elävät pettää? Käyttäkää hei ihmiset aivojanne ellei viinat ole jo sitä pientä ahdasta järkeä vienyt.
Samaa mieltä.
Eivät nämä asiat riipu oikeasti avioliitosta tai sen puutteesta. Pettää ja erota voi ihan yhtä hyvin, oli naimisissa tai ei. Samoin omaisuudesta (tai miljoonasta muusta asiasta) saa riidan aikaan jos suhteessa olevat ihmiset nyt vain ovat sellaisia, ei siinäkään parisuhteen laatu vaikuta.
Avioliittoon ei kannata menna jos kuvittelee sen muuttavan automaattisesti jotain. Kyllä se sitoutuminen ja uskollisuus täytyy tulla sieltä ihan sydämestä.
En siis oikein ymmärrä näitä kaikkia "en mene naimisiin kun kaikki kuitenkin eroaa" tyyppejä. Ikäänkuin he kuvittelisivat että heidän suhteensa muuttuu heti huonoksi kun he menisivät naimisiin. Mutta eihän se niin mene. Suhde on hyvä tai huono ihan sinällään,
mutta jos haluaa että suhteessa on maksimaalinen taloudellinen turva ja kaikki on mahdollisimman helppoa lasten huoltajuuksien ja vastaavien kanssa niin avioliitto on hyvä tapa hoitaa monta juridista asiaa kerralla.
Moni kyllä todennut ettei olisi kannattanut mennä naimisiin...jotenkin pilasi suhteen.
"Moni kyllä todennut ettei olisi kannattanut mennä naimisiin...jotenkin pilasi suhteen."
Aika moni näistä on varmasti ollut just sitä porukkaa, joka kuvittelee avioliiton muuttavan jotain. Eli suhteessa on jo ollut jotain pielessä, ja sitten sitä on yritetty korjata avioitumalla - ja kun mikään ei muutukaan, suhde on pilalla.
Minä taas olen täysin toista mieltä. Oli ihanaa mennä naimisiin ja julkisesti tunnustautua pariksi ja kertoa muille, että olemme tämän suhteen tosissamme ja uskallamme sitoutua toisiimme.
Avoliittopelleily taas on mielestäni vain raukkiksia varten, niitä, joilla ei ole uskallusta sitoutua suhteeseen.
Institutiona avioliitto on yhteiskuntaa vakauttava tekijä mutta moraalin muuttuessa ja itsekkyyden lisääntyessä sen merkitys on heikentynyt.
Omalla kohdallani avioituminen kahden vuoden seurustelun jälkeen, oli ratkaisevan tärkeää loppuelämääni ajatellen.
En ole vakavasti edes teoriassa miettinyt muuta vaihtoehtoa.
Tietenkään ei ole muodikasta, että kohta 47 vuotta aviossa olleet ovat tyytyväisiä menneisiin vuosiin kaikkinen vaihteluineen ja varsinkaan nykyiseen, sisältörikkaaseen olotilaan.
Ei ehkä.ole muodikasta mutta kaunista.
Enemmän toivoisi tarinoita pitkistä onnellisista liitoista, joissa ei ole puolisoon kyllästytty! :) Kiva kun välillä voi lukea positiivisiakin juttuja.
Teillä on osunut kumppanin valinta hyvin. Onnittelut siitä.
Noinhan se on. Selitellään, että ei kannata naimisiinmeno, kun kaikki kuitenkin eroo.
Eikä lasketa sitä miksikään, että avoliitossa olevat eroo ihan yhtä lailla.
Parisuhde kuin parisuhde. Ero tulee jos on tullakseen.
Mutta joo, parempi on, että ihmiset ei niin kovasti menisikään naimisiin. Mitä useammat parit ei avioidu, sen paremmin avioliitossa olevilla säilyy juridiset "edut." Mitä vähemmän vakuutuslaitoksilla menee leskeneläkkeiden maksamiseen varoja, sitä vähemmän tulee paineita koko leskeneläkesysteemin purkamiseen.
Ja avoliittolaiset joutuu vaikeissa tapauksissa ottamaan lakimiehet tappelemaan yhteisen omaisuuden ym. jaosta, koska heitä ei koske avioliittolaki. Avo-omaisuus on vaikeampi jakaa, koska aina ei pystytä kaikkea jakamaan täysin oikeudenmukaisesti. Avioliitossa se taas on selvää sen tien, kaikki tasan. Ja jos on avioehto, sen mukaan menetellään.
Juur tommosen parin tiedän, jotka riiteli ja änskäsi kaikesta ja sitten päättivät, että mennään naimisiin, niin suhde paikkaantuu. Ensin mentiin maistraattiin ja kun sekään ei auttanut, piti vielä järjestää kirkollinen siunaus liitolle, eli "näytöshäät" häämarsseineen, kaasoineen, polttareineen, morsiuspukuineen ja hienoine hääjuhlallisuuksineen, kaikki viimeistä päälle. Ja puolen vuoden kuluttua ero. Joka oli nähtävissä jo avoliiton aikana.
Jotkut tahvanat yrittää pelastaa huonon parisuhteen avioitumalla...mitä ihmettä se muuttaa...kuvitellaanko että se sormus pitää toisen uskollisena ja perhekeskeisenä. Kyllä se uskollisuus siinä monella horjuu kun katselee toista päivittäin, näin se vaan on. Mun naiseni halusi naimisiin ja häät aikoinaan...päätti kuitenkin pettää ja oli salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa usean kuukauden. Sanoin että häistä on turha haaveilla mun kanssa. Edelleen yhdessä tyydyttävässä parisuhteessa ilman intiimiä toimintaa.
Täällä on niin "syvällisiä" vastauksia, mutta henk.koht. suurin hyöty on se, että aina saan hymyn naamalle kun mies lausuu aamulla halatessaan "rakas vaimo". Ja vuosien edetessä yhä enemmän se tunnepuoli tuntuu vaikuttavan siellä hyötypuolella. Tykkään yksinkertaisesti olla vaimo ja vaimoilla. :) Ihan kuten tykkään muistakin asioista, joita elämän aikana jaettu ja yhdessä tehty. Ei avioliitto kuten ei koiran hankinta tai lapsen saaminenkaan parisuhdetta pelasta - parisuhteen tekee kaksi ihmistä. Mutta avioliitossa eläminen on ehdottomasti ollut täysin haitaton ja osa kimppua, joka koostuu monesta eri asiasta. Ei avioliitto sitä arjen tuloa aiheuta tai sitä estä - vaikkakaan en ymmärrä mikä niin joitakin arjessa pelottaa.
En toisaalta sitäkään ymmärrä, että joku näkee oikein vaivan tulla ja kirjoittaa kuinka hyödyttömäksi tai jopa haitalliseksi avioliiton näkee. Ei tulisi itsellekään mennä purnaamaan geokätköilystä, vaikka se minulle on turhaa ja samantekevää. Lieneekö sitten avioliiton sijasta syy siinä lähipiirissä, jonka kirjoittaja kokee häntä painostavan. Eli syy onkin taas niissä ihmisissä eikä avioliitossa itsessään.
Juuri näin !!
Noin minäkin koen. Hyvin kirjoitettu kokonaisuus sanoiksi. Nämä ajatukset elämänkokemuksela keski-iässä, sinkun, avoliiton ja avioliiton taustoilla.
Avioliitto on juridinen sopimus. Ei sen enempää, eikä sen vähempää.
Just näin ja sen voi purkaa sitten kun haluaa.
Yeap, avio on vain virallinen sopimus eikä kerro oikeastaan mistään yhtään mitään. Maailmanhistoria on täynnä irvokkaita esimerkkejä aiheesta ja niitä on liian monta hyviin, tasapainoisiin ja onnellisiin liittoihin verrattuna.
Samoin minä nautin vaimona ja rakastettuna olemisesta. Kyllä se avioon meno tuo paljon enemmän yhteistä ainakin meille. Rouva olen ja ylpeä mieheni nimestä. Kannan sitä kunnialla ja totuudella. Nimeä en pahenna. Tuskin mieskään. Enhän toki voi tietää onko salasuhteita mutta ilmi ei ole tullut eikä korviini ole tullut. Ajoittain toki epäilen jotain mutta se on vaan sitä että tunteita löytyy kun on pieni mustasukkaisuus kohtaus joskus kun epäilee hieman toista. Minä en ainakaan tule rikkomaan tätä aviota ja olen onnellinen tuosta aviomiehestä jonka jo vuosia sitten otin. Löytyy meitä onnellisiakin vaimoja. Kyllä avioliitto on hyvä olla myös tietona muille ihmisille että on varattu.
Oletko varattu ensi viikolla esim. Ke-la aikana? Noudanko kotoa vai työpaikaltasi?
Nouda minut kotoani avioliitoon. Kukasta kukkaan vaihdan, kuin sukkaa. Sinua sinua vain.
Raamatun mukaan se on pyhä ja muuttumaton, kuten Jumalan sana.
Herrasiunaajavarjele! Juuri siksi, juuri tuosta käsitys- ja katsontatavasta johtuen aihe on täysi helwetti useimmille.
"Raamatun mukaan se on pyhä ja muuttumaton"
Ja mistähän Raamatun lauseesta voidaan lukea että juuri nykyisen kaltainen avioliitto on pyhä ja muuttumaton? Sitäpaitsi avioliitto on muuttunut valtavan paljon aikojen kuluessa. Satoihin vuosiin Raamatun kirjoittamisen jälkeenkään avioliittoja ei siunattu kirkoissa vaan ne olivat ihan maallisia sopimuksia. Luterilainen kirkko ei edelleenkään edes pidä avioliittoon vihkimistä sakramenttina (=pyhä toimitus kuten kaste tai ehtoollinen) vaan vain "tavallisena" kirkollisen toimituksena.
Naimisiin voi mennä myös maistraatissa ilman "papin aamenta".
Hei.
Monenlaisia kommentteja avioliitosta, puolesta ja vastaan, naimisiin menon kannattavuudesta vai onko järkeväpää olla menemättä. Onneksi meillä on täällä Suomessa valinnan vapaus, ja avioliitto perustuu nykyään ihmisten omaan tahtoon ja valintaan. Kristillisesti solmittu avioliitto on kirkollinen tärkeä toimitus. Siinä aviopuolisot lupaavat tahtoa, he eivät lupaa rakastaa. Rakkauden tunne ei voi olla ihmisen jokapäiväinen tunne, kun elää pitkää parisuhdetta. Avioliitossa on tarkoitus sitoutua. Kirkollisessa vihkimisessä sitoudutaan kumppaniin Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa, rukoillaan yhdessä ja pyydetään avioliitolle Jumalan siunausta. On ihmisiä, jotka kokevat nämä asiat tärkeiksi.
Totta on, että parisuhteet eivät välttämättä ole ikuisia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että niin avo- kuin avioliitossa on kaksi osapuolta, jotka molemmat ovat vastuussa siitä yhdessä elämisestä. Pitkässä yhteiselämässä sattuu ja tapahtuu, kuten elämässä ja maailmassa muutenkin, monenlaista. Jos puolisot ovat sitä mieltä, että yhdessä elämisen puolesta kannattaa tehdä "tehdä työtä" (en pidä tästä ilmauksesta) ja kannattaa olla kärsivällinen, pyytää ja antaa anteeksi, tilanne on hyvä. Jos ero kuitenkin tulee, se on ihan yhtä kipeä on sitten oltu naimissa tai ei. Mutta pitkiä parisuhteita on olemassa, ja niiden puolesta tahtoisin peukuttaa.
Hyvää syksyä toivottaen,
Pirkko-pappi