Olen 31 vuotias akateeminen työssäkäyvä nainen. Pidän huolta itsestäni pukeudun siististi tilanteen mukaan. Käytän korkokenkiä, laitan hiukset, meikkaan maltillusesti, kynnet on laitettu jne. Olen yli 175 cm pitkä ja hieman pyöreä. Vaatekokoni on 42-40. Harrastan liikuntaa ja tarkkailen syömistäni, jotta laihtuisin vähitellen. En mielestäni ole kaunotar mutta ok:n näköinen. Osaan keskustella ihmisten kanssa, olen sosiaalinen ja osaan keskustella myös teknisistä asioista.
Miksi miehet eivät koskaan lähesty minua? Miehet voivat jutella kanssani, mutta eivät ikinä ilmesty tapaamiseen tai peruvat viimehetkellä. Kavereuden kanssa jossain heitä tullaan 100% iskemään, mutta minua ei ikinä. Kaveri voi olla nuorempi, vanhempi, lyhyempi, pidempi, laihempi tai pyöreämpi aina sama tulos. Voisiko joku kertoa mitä minun pitää tehdä toisin tai muuttaa itsessäni?
Ei, en roiku miehissä. En enää oleta mitään. En roiku, en ahdistele, tarraudu tai vaadi selityksiä.
Miksi miehet eivät koskaan lähesty minua? Miehet voivat jutella kanssani, mutta eivät ikinä ilmesty tapaamiseen tai peruvat viimehetkellä. Kavereuden kanssa jossain heitä tullaan 100% iskemään, mutta minua ei ikinä. Kaveri voi olla nuorempi, vanhempi, lyhyempi, pidempi, laihempi tai pyöreämpi aina sama tulos. Voisiko joku kertoa mitä minun pitää tehdä toisin tai muuttaa itsessäni?
Ei, en roiku miehissä. En enää oleta mitään. En roiku, en ahdistele, tarraudu tai vaadi selityksiä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Annat ympärillesi töykeän olemuksen. Itse en edes haaveile naisesta jos näen että hänellä on naama norsun..tulla tai on muuten tärkeän oloinen. Jos taas antaa ympärilleen iloisen olemuksen niin sitten itsekin saatan lähestyä olettaen että nainen ei ole missään isossa ryhmässä. Sellaisiin porukoihin on turha änkeä kun iskevä mies nähdään yleensä muiden kuin sen kohteen kohdalla lähes aina idioottina.
Olen kohtelias ja tulen loistavasti juttuun kaikkien kanssa. Työpaikan tilaisuuksissa kanssani tulevat juttelemaan niin ylemmät kuin alemmat työkaverit. Minusta ammatilla ei ole väliä.
Tilanne on sama vaikka olen yksin jossain odottamassa kavereita jne.
Mitä jos kokeilisit itse lähestyä miestä? Netissä se on helppoa jos ei livenä uskalla.
Olen kokeillut netin kautta. Voi olla et jutellaan paljon vaihdetaan kuvat. Mies kysyy nähtäisiinkö. Sovimme molemmille sopivan aja, mutta mies ei ikinä tule paikalle tai hän peruu viimehetkellä.
Sitten kokeilemaan vaan uudestaan. Miehiä on nettideiteillä moninkertainen määrä verrattuna naisiin, joten valinnan varaa on. Itse välttelisin liikaa jauhamista netissä ja yrittäisin sopia mahdollisimman nopeasti tapaamisen.
Olen jo luovuttanut. Haluaisin vain tietää mikä minussa on vikana, jotta voisin korjata sen tai muuttaa tapojani.
Viimeksi kun kokeilin sovimme tapaamisen pari päivää sen jälkeen kun oli ekan kerran juteltu. Vielä aamupäivällä laitettiin viestiä ja sitten tyyppi ei tullut paikalle. Ei ollut ensiäinen kerta. Se sattuu aina ja väkisin alan miettimään miks tai mitä teen niin väärin.
Miksi kirjoitat, että olet "liian läski", jos kuitenkin olet itsekin havainnut, että myös pyöreämpiä kavereitasi saatetaan tulla iskemään? Paino tuskin on ongelma, sen tiedän sanoa jo ihan silä perusteella, että olen itse lähes täsmälleen saman pituinen ja melkein samaa vaatekokoa, ja vientiä on aina riittänyt. Tollanen 40-42 on pitkälle naiselle melko normaali vaatekoko.
Mitään neuvoa en varsinaisesti osaa antaa, kun en tiedä sinusta mitään, paitsi tietysti sen ärsyttävän kliseen, että ei kannata antaa asian vaivata liikaa, koska liika yrittäminen ja murehtiminen ei ainakaan johda mihinkään.
Tässä ne viat, miksi et kelpaa kenellekään eikä kukaan lähesty: "Olen 31 vuotias" ... "ja hieman pyöreä", ... "En mielestäni ole kaunotar". En minä ainakaan lähestyisi hieman pyöreää 31-vuotiasta, joka ei ole edes omasta mielestään kaunotar. Jos olisit 10 vuotta nuorempi, hoikka ja kaunotar edes omasta mielestäsi, niin kyllä lähestyisin.
Kiitos vastauksestasi. Tämä vain vahvistaa sen, että en tule ikinä kelpaamaan kenellekään. No mä mokasin tämän elämän, valitettavasti uusintaa ei saa.
Syötän vähintään kolme merkkiä :D
Nää on näitä akateemisten naisten ongelmia taas..
Houh.
Se on sitä itsellänikin. Mies, 182cm / 85kg. 34v Ihan ok näköinen, liikun fillarilla ja koiran kanssa. Opiskelen sattuneista syistä uutta ammattia. Pystyn rupattelemaan melkein aiheesta kuin aiheesta. Luovutin kumppanin etsimisessä tässä vähän aikaa sitten, kun kukaan ei edes yleensä vastannut mitään viesteihin tai sitten se on puoliteennäistä rupattelua, mitä ei yksinkertaisesti pysty harrastamaan.
Todennäköinen ongelma meidän kaltaisilla ihmisillä on se, ettei me vaan olla mielenkiintoisia. Osataan kaikenlaista, mutta ei välttämättä mitään "wau" juttua mikä herättäisi sen mielenkiinnon, ei saa sitä alkusykäystä vauhtiin. Ensimmäisten hetkien jälkeen se on vähän jo myöhäistä yleensä. Aina sanotaan että ensivaikutelma on tärkein. Omasta mielestäni ensivaikutelma antaa huonoimman kuvan, koska siihen panostetaan tarkoituksella. No, kesä tulee taas aika pian, tosin helteet on huono.
Huomasin juuri tätä lopetellessa, että vanha postaus herätetty eloon, mutta menkööt.
Sitä minäkin olen miettinyt että miksi en kelpaa, tullut siihen tulokseen että varmaan ulkonäkö mutta en anna sen vaikuttaa, koitan kuitenkin näyttää että minusta näkee päälle päin että olen itsevarma, vasta saanut takasin itsevarmuuden naisten suhteen ja aion tällä kertaa pitää sen vaikka kuinka tulis kolhuja rakkaudessa tai treffail
ussa
Olet kirjoittanut itsestäsi adjektiiveä ja kaikki ei tietenkään parisuhteen muodostamisessa ole oikein hyviä. Akateeminen, mitähän se kertoo, vakava, asiallinen, miesten tasoinen ym. juu, muttako kun kohtaat miehen sinun pitäisi kuullostella sitä naista sinun sisälläsi. Tietysti voit tavoitella akaateemista miestä. Heitä tittelit pois ja ulkonäköpaineet. Ulkonäköön voit kysyä muilta naisilta tyylineuvoja. Sinun koossa ei ole mitään vikaa, normaalin naisen kokoinen ja pitkäkin vielä. Pieni hulluttelu ei ole pahasta.