Hei. Olen lähelle täysikäinen mies jolla on ongelma suhteessa. Olen seurustellut tyttöystäväni (joka on itseäni puolisen vuotta vanhempi) kanssa melkein kolme kuukautta ja tämä sama aihe on koko suhteen ajan tullut laittamaan kapuloita rattaisiin. En tiedä onko ongelma vain minun kohdallani vai että onko samanlaista kenelläkään tullut vastaan.
Alkuaikoina suhteemme voi paljon paremmin. Olimme molemmat tyytyväisiä ja meni muutenkin hyvin. Kaikki muuttui kun kesäloma alkoi. Minulla itselläni aikaa tuli lisää ja tylsyys lisäsi. Kesältä tietysti odotin paljon että saisin olla rakkaani kanssa paljon enemmän. Oli itse ehkä suunnitellut liiallisesti mielessäni tulevaa, ja tulin pettymään kovin. Siinä missä itselläni oli aikaa, niin tyttöystävällä ei ollut ollenkaan. Kokoajan oli jotakin menoa tai tekemistä. Tuntui kuin hän ei edes yrittäisi tehdä tai järjestää minulle aikaa. Meillä molemmilla oli kylläkin alusta asti hieman erinlainen käsitys siitä tarvittavasta ajanmäärästä toisillemme. Minä haluisin olla hänen kanssaan paljon, mutta hänelle riittää vallan mainiosti vaikka vain kerran viikossa se puolituntia. Itseltäni meni kesän puolessa välissä voimat jatkuvaan kysymiseen ja järjestelyn yrittämiseen. Lopulta pimahdin ja riitaahan siitä syntyi. Loppu kesä meni siten että melkein joka viikko oli jotain kärhämää meidän välillä. Suurimmasta osin juurikin tästä aiheesta. Minä haluisin olla ja toivoisin tyttöystäväni edes yrittävän järjestää minulle aikaa ja näyttää edes vähän omistautumista. Eipä ole näkynyt niin hirveemmin. Tyttöystävä monesti sanoo syyksi että on kiire eikä ole aikaa. Sit jos olen tehnyt meille sen puolisen tuntia aikaa niin heti on kiire saada minut sen jälkeen ulos.
Saattaa hyvinkin olla että vika on minussa. Monesti tullut mieleen ajatus jossa minä saattaisin olla liian "omistushaluinen" tai päättäjä näissä asioissa. Olemme keskustelleet tästä aihealueesta usein, ja tiedän että hän tarvitsee myös omaa aikaansa, mutta välillä tuntuu kuin yrittäisi yksin vetää kahden ihmisen kuormaa tässä suhteessa. Molemmillehan tämä on ensimmäinen kunnollinen ja tosissaa otettava suhde, eikä tässä nyt eroamassa olla. Toivoisin ihmisiltä omia kokemuksia sekä neuvoja mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Jospa saisin jotain infoa jolla saisin rakkaani kanssa taas rulla pyörimään paremmin.
Kiitos jo näin etukäteen :)
Alkuaikoina suhteemme voi paljon paremmin. Olimme molemmat tyytyväisiä ja meni muutenkin hyvin. Kaikki muuttui kun kesäloma alkoi. Minulla itselläni aikaa tuli lisää ja tylsyys lisäsi. Kesältä tietysti odotin paljon että saisin olla rakkaani kanssa paljon enemmän. Oli itse ehkä suunnitellut liiallisesti mielessäni tulevaa, ja tulin pettymään kovin. Siinä missä itselläni oli aikaa, niin tyttöystävällä ei ollut ollenkaan. Kokoajan oli jotakin menoa tai tekemistä. Tuntui kuin hän ei edes yrittäisi tehdä tai järjestää minulle aikaa. Meillä molemmilla oli kylläkin alusta asti hieman erinlainen käsitys siitä tarvittavasta ajanmäärästä toisillemme. Minä haluisin olla hänen kanssaan paljon, mutta hänelle riittää vallan mainiosti vaikka vain kerran viikossa se puolituntia. Itseltäni meni kesän puolessa välissä voimat jatkuvaan kysymiseen ja järjestelyn yrittämiseen. Lopulta pimahdin ja riitaahan siitä syntyi. Loppu kesä meni siten että melkein joka viikko oli jotain kärhämää meidän välillä. Suurimmasta osin juurikin tästä aiheesta. Minä haluisin olla ja toivoisin tyttöystäväni edes yrittävän järjestää minulle aikaa ja näyttää edes vähän omistautumista. Eipä ole näkynyt niin hirveemmin. Tyttöystävä monesti sanoo syyksi että on kiire eikä ole aikaa. Sit jos olen tehnyt meille sen puolisen tuntia aikaa niin heti on kiire saada minut sen jälkeen ulos.
Saattaa hyvinkin olla että vika on minussa. Monesti tullut mieleen ajatus jossa minä saattaisin olla liian "omistushaluinen" tai päättäjä näissä asioissa. Olemme keskustelleet tästä aihealueesta usein, ja tiedän että hän tarvitsee myös omaa aikaansa, mutta välillä tuntuu kuin yrittäisi yksin vetää kahden ihmisen kuormaa tässä suhteessa. Molemmillehan tämä on ensimmäinen kunnollinen ja tosissaa otettava suhde, eikä tässä nyt eroamassa olla. Toivoisin ihmisiltä omia kokemuksia sekä neuvoja mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Jospa saisin jotain infoa jolla saisin rakkaani kanssa taas rulla pyörimään paremmin.
Kiitos jo näin etukäteen :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
No höh.
" Minä haluisin olla hänen kanssaan paljon, mutta hänelle riittää vallan mainiosti vaikka vain kerran viikossa se puolituntia"
Parisuhteessa on varmasti melkein aina vähän viilattavaa, kun sovitellaan molempien toiveita yhteen. Mutta tuosta sanoisin, että jos tyttöystävällesi riittää viettää kanssasi puoli tuntia kerran viikossa, niin hän ei tee parisuhteella yhtään mitään. Huikean, ihan mahdottoman kaukana se myös sinun "paljosta". Mitäpä jos unohtaisit koko tytön?
Ongelma on siinä, että teillä on erilaiset käsitykset yhteisen ajan määrästä ja yhteydessä olemisesta.
Jos minulla olisi tunne ja signaalist viittaisivat siihen, että toinen haluaa olla "24/7" kanssani, nini ahdistuisin oitis. Liian tiivis yhdessä oleminen on aika absoluuttinen määre, josta jokaisella on omanlainen käsitys. Jos se ei natsaa, niin on aika vaikea löytää balancia suhteessa.
Minulle riittää, että näkee kerran viikossa ja joskis siinäkin on se kerta liikaa :) Siksi en ole suhteessa, koska voin toteuttaa tätä omaa tahtiani ystävien kanssa, osan kanssa myös seksin merkeissä :)
Terveisin mies
Jos näette noin puoli tuntia viikossa niin minä en edes määrittelisi että teillä on suhde. Te tapailette.
Tässähän se ero onkin. Sinä haluat varsinaista suhdetta, tytölle riittää satunnainen tapailu. Tämä kertoo myös sen eron teidän tunteissanne. Sinä otat suhteen vakavammin, tyttö paljon keveämmin.
Enpä valitettavasti näe suhteellanne paljon tulevaisuutta kun näkemykset suhteenne laadusta poikkeavat noin paljon. Kumpikaan ei siis ole oikeassa tai väärässä, haluatte vain ihan eri asioita.
Kolmen kuukauden aikana tulee sulle jo paniikki, kun on liian vähän yhteistä aikaa? Kun minä olin deittaillut miestäni 3kk, niin oltiin taidettu tavata noin kolme kertaa. Ja muutama viesti laitettu. Mihin sinulla on niin kiire? Eikö sinulla ole omaa elämää?
Uskon että tilannetta vois helpottaa, jos keskittyisit miettimään, että mikä tekee sut onnelliseksi, ja teet niitä asioita. Et sitten vaikuttais niin läheisriippuvaiselta. Mitä harrastat? Tapaatko kavereita? Käytkö kävelyllä? Tapaatko perhettäsi? Oletko käynyt leffassa? Siivoatko riittävästi? Oletko poiminut mustikoita? Opiskeletko?
Eli siis, hanki elämä.
ps. Minä ja mieheni asumme nykyisin yhdessä, vuosia jo. Lapsiakin perheessä on. Näin asiat etenee, kun ei heti alussa tukehduta toista. Eikä tukehduta edelleenkään. Nytkin mieheni on työmatkalla taas muutaman päivän. Eilen illalla viestiteltiin kaksi viestiä ja tänään taidan jopa kilauttaa hänelle.<3 Joka päivä ei tarvitse.