Ystäväni, olen pahoillani, nin suunnattoman pahoillani. En tiedä, mitä olet aamulla miettinyt ennen tekoasi, itsemurhaasi. Tiedän, kun puhuimme paljon, että sinulla oli vaikeaa, oli kovia kipuja joihin ei löytynyt helpotusta, vaika yritit, viieiseen asti saada apua. Eilen puhelimessa sanoit niin kuin monet kerrat, ettet jaksa enää. Tulin surulliseksi... sinun tuskaa oli kestänyt liian kauan ja mietin, kuten aina, mikä auttaisi sinua. Sinua ei uskottu tarpeeksi, hätääsi ei nähty, vaikka toit asiasi esille monille tahoille ja olenkin vihainen, että ihminen tulee väärin ymmärretyksi noin pahasti , kuin sinä tulit. Sinä olit hyvä ihminen, kiitos ystävyydestäsi. Olisinko pystynyt tekemään jotain, ettet olisi tehnyt ratkaisuasi, en tiedä, en todellakaan. Sen tiedän, että nyt sinulla ei ole tuskaa, huolta, ei kipuja. Mutta ystäväni, itken.. olen surullinen puolestasi ja läheistesi puolesta, todella pahoillani. Ja... minulla on ikävä sinua, ystävääni. Huominen tulee ja varmaan yritän soittaa sinulle, niin kuin tuhannesti ennenkin, mutta sitten tajuan taas, sinua ei ole enää täällä maan päällä, olet jossain muualla. En käsitä koko asiaa vielä ollenkaan, onko tämä totta,on ikävä kyllä. Mietin, mitä olet ajatellut viimeisillä ajatuksillasi. Kärsitkö paljon ym... Ikävä on. Kiitos, että sain tutustua sinuun ja kiitos, että olimme ystäviä...liian vähän aikaa tosin. Hyvää ja siunattua ikuista matkaa sinulle.
Ei auttanut apu ihmisten, ei rukous rakkaan läheis
kyynelsilmä
057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.