Hyväksikäyttäjä oman kokemuksensa myötä?Ei liity ikävään,mutta ihmissuhteisiin kyllä.Mitä mieltä olette?
Tuleeko hyväksikäytetystä itsestäkin
illangallup
12180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mun lähipiirissä on pari insestin uhria. Me ollaan puhuttu näistä jutuista. Ne jutut on niin syvällä näissä ihmisissä, ettei sitä osaa edes kuvitella miltä se niistä tuntuu. Hirveä määrä vihaa näissä hyväksikäytetyissä. Enkä kyllä ihmettele sitä ollenkaan. Monilla hyväksikäyttäjä on omasta perheestä tai lähisuvusta. Isä, veli tms. Se joka on käynyt ns. ammattiavussa on toipunut hyvin. Silti nuo asiat on niin arkoja ja kipeitä, että olen ajatellut kun olen kaverina kuunnellut että helvetti sentään en olisi itse kestänyt ja jaksanut tuota kaikkea tulematta hulluksi.Silti nää tyypit on mahtavia ihmisiä ja mun kavereita. On niillä helvetin paljon suruakin.
Voi olla jos traumaa ei oo yhtää käsitelty, silloi hyväksikäytetty ajattelee seksin olevan väkivaltaa.
Totta tuoki varmaaan. Se joka on käsitelly vaikuttaa rauhalliselta.Jos on joutunu väkivallan uhriksi voi ehkä ajatella seksin olevan väkivaltaa vaikka eihän se niin oo.
Siihe vaikuttaa myös ympäristö. Jos ympäristö sallii hyväksikäytettyn vapaasti purkaa kokemuksiaan, nii hän pystyy vertailee ja ottaa mallia muista. Jos ympäristö on negatiivinen voi ihminen sulkeutua ja ajatella seksin olevan kaikkien välillä vihanosoitus. Siksi ympäristö joka sallii tunteidenkäsittelyn on tärkeä patoumien ja riskikäyttäytymisen estämisessä.
joo kyllä se vaikuttaa mitä ympäristö antaa ymmärtää. Ne muut ihmiset ympärillä antaa mallia jos osaavat ottaa vastaan vaikka toisen vihamielistä käyttäytymistä esim. nuoren jolla voi olla tosi paskamainen tilanne kotona eikä siitä tiedä kukaan.Tuo tunteiden ilmaisu on niin helvetin tärkeä.
Jos ajattelen hyväksikäytettyä ihmistä niin tunnen surua.Joku on hyödyntänyt häntä omiin sairaisiin tarpeisiin.Voi vittu mitä paskaa!!
Kun olin murrosikäinen niin mun veli houkutteli mua suutelemaan ja jotenkin seksuaalisuuteen.Se jollain lailla kiinnosti mutta samalla ahdisti.Siitä jäi paha olo ja mietin sitä vieläkin.En oo uskaltanut kertoa kellekkään.
Minkä ikäinen veljesi oli? Ja tapahtuiko muuta kuin suutelemista?
Aina on tapahtunut sellaista että lapset ja murrosikäiset opettelevat ''pussaamista'' , suutelemista koska nämä asiat alkavat kiinnostaa.
On kyllä ihan ymmärrettävää että asia sekä kiinnosti että ahdisti. Varsinkin kun nykyään puhutaan hyväksikäytöstä niin paljon niin monenkin mieleen tulee että ei kai se mitä minulle tapahtui, vaan ollut myös hyväksikäyttöä tai jotenkin väärin....
Muistan itse kuinka me naapuruston lasten kanssa opeteltiin muka ''suutelemaan'' että sitten osattaisiin kun meillä olisi oikea poikaystävä. Olitiin 11 - 13 vuotiaita. Tällainen on kyllä ihan tavallista ja normaalia eikä siinä ole mitään väärää.
Kun lapsena rauhoittelin humalaista isääni käymästä äidin kimppuun niin isä rauhoittui kun olin vieressä.Kerran muistan isäni kouraisseen minua, onneksi ei sen enempää. Jälkeenpäin olen ajatellut että mitä sitten olisi tapahtunut..
Vieläkin se ajatus mielessäni.
Kaverini kertoi sen veljen panneen sitä perseeseen väkisellä pitäen suuta kiinni ettei se voi huutaa apua.Nyt se mun kaveri on jo aikuinen ja 29v.mutta tietenkin se muistaa kaiken.On se onneksi mtt:ssä.
Tuo perseesen paneminen kuulostaa niin tutulta ja se väkivalta lasta kohtaan.Voi vittusaatana että se koskee ja viiltää mua ja sitä mitä mun elämässä oli.Sitä ei kukaan voi oikeasti uskoa kun ei ole nähnyt sitä. Miten helvetissä sitä voi kellekkään näyttää lapsuuden perheestään? Se järjetön tuska ja ahdistus joka kalvaa koko helvetin elämän läpi!!Miten vitussa siitä selviää?
Joo kyllä tuo vihan näyttäminen tavalla tai toisella on tärkeää sillä jos sitä ei tee, se kääntyy itseen. Jos se hyväksikäyttäjä on vielä hengissä, olis vaan mentävä ja sanottava suorat sanat, edes kerrankin. Silloin se viha pääsis esiin ja löytäis oikean kohteen. Mutta se ei taitais olla niin helppoa jos hyväksikäyttäjä on vaikka isä.
Hyväksikäyttö perheissä on salattu ja vaiettu asia ja lapsikin oppii olemaan niin että sitä ei muka tapahtunut. Sehän on kätevää väärintekijän kannalta kun hyväksikäytetty ei aikuisenakaan uskalla ottaa asiaa esiin.
Tiedän erään joka vihdoin viimein otti asian esiin perheessään mutta miten kävi? Äiti ei muka uskonut vaikka tiesi. Hän menikin isän puolelle omaa lasta vastaan. Mutta tyttö haki apua mielenterveystoimistosta, ja alkoi voida paremmin. Hänen mielestään koko asia oli kuin mätäpaise joka poltti ja kirveli mutta kun hän itse puhkaisi sen ottamalla asian esiin perheen läsnäollessa, kipu oli ensin kova mutta rupesi hellittämään.
Siis hän ei ilmoittanut poliisille, vaan ''ilmiantoi '' isän perheelle. Se oli jo suuri helpotus kun sai kaadettua kaiken tuskan ulos.