On se kyllä yhtä helvettiä miten miehet tuntuvat kypsästi hoitavan tämän suhteen lopettamisen. Elämässäni jo kolmannen kerran valitettavasti törmäsin tapaukseen, jonka mielestä se että yksinkertaisesti vain lakkaa vastaamasta puheluihin tai viesteihin hoitaa homman vallan mainiosti.
Minkälaisia ihmeen vellihousuja tässä maassa oikein asustaa? Eikö aikuisilla ihmisillä tosiaankaan ole munaa tarttua luuriin ja sanoa, että musta tuntuu, ettei tästä jutusta oikein tule mitään??!!! Mikään ei ole hirveämpää kuin jäädä tyhmänä ihmettelemään, että mikä nyt oikein tuli. En jaksa uskoa, että kukaan nainen näin toimisi. Tämä viimeisin vellihousu asuu vielä samassa pihassa kuin minä. Suunnittelikohan herra liikkuvansa vain öiseen aikaan, ettei tarvitse nähdä meikäläistä. Välttely tulee olemaan suhteellisen hankalaa:) Kasvakaa nyt hyvät herrat aikuisiksi...
Minkälaisia ihmeen vellihousuja tässä maassa oikein asustaa? Eikö aikuisilla ihmisillä tosiaankaan ole munaa tarttua luuriin ja sanoa, että musta tuntuu, ettei tästä jutusta oikein tule mitään??!!! Mikään ei ole hirveämpää kuin jäädä tyhmänä ihmettelemään, että mikä nyt oikein tuli. En jaksa uskoa, että kukaan nainen näin toimisi. Tämä viimeisin vellihousu asuu vielä samassa pihassa kuin minä. Suunnittelikohan herra liikkuvansa vain öiseen aikaan, ettei tarvitse nähdä meikäläistä. Välttely tulee olemaan suhteellisen hankalaa:) Kasvakaa nyt hyvät herrat aikuisiksi...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voithan kuitata asian hänelle niin, että kun törmäätte jossain pihapiirissä niin tervehdi miestä iloisesti, mutta älä jää juttelemaan. Ei edes mukavasta säästä. Suhtaudu häneen kuin naapuriin, jonka tiedät ulkonäöltä, muttet muista nimeä ;) Äläkä koskaan edes alkoholin rohkaisemana mene kysymään mikä sille tuli. Anna miehen miettiä omaa käytöstään. Ehkä hän joskus lähestyy sinua asian tiimoilta. Siinä tapauksessa kannattaa olla asiallinen, mies on kenties ajatellut asiaa aikuisemmin.
Otan neuvostasi vaarin... Tuskinpa minun kannattaa sydämmestä verta vuodattaa moisen vuoksi. Kypsymätön käytös lienee hänen ongelmansa, ei minun.
Olehan nyt kiitollinen,ettei vedättänyt sua pitempään! Tollasilla reppanoilla ei tee mitään,
aivan varmasti saat oikeankin ihmisen rinnallesi!
Mistä noita sikiää?? Jostain kivenkolosta?
Henk.koht oon itse törmänny naisiin, jotka käyttää tota samaa kaavaa. Ehkä me miehet ei vaan itketä erosta niin paljoa ääneen (hyvä vai huono asia?)josta voi johtuu et luullaan vain miesten tekevän tollain. Mun mielest miehet ja naiset osaa olla ihan yhtä vittumaisia...
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia kaikista entisistä, eli kolmesta miehestä... En yritäkään yleistää tuommosta tapaa miehiin, tai muuhunkaan ryhmään, mutta voi käsittämätön, miten kummallinen tapa ratkaista suhteen lopettaminen. Vai onko tuo hiljeneminen ja kommunikoimisen lopettaminen alkua lopulle, kun vasta mietitään että mitä oikein tekisi. Yleensä kyllä on kestänyt niin kauan, että minun on pakko sitten lopulta kaiken normaalin sosiaalisen käyttäytymisen nimissä ottaa yhteyttä mieheen ja kysyä, että mihin olet hävinnyt. Sitten tulee vastaus ehkä, kun kysytään oikein suoraan: Parempi lopettaa. En jotenkin ollenkaan ymmärrä - eihän suhde tunnu ikinä päättyvän, pelkkää epävarmuutta ja odottelua. Eikö olisi itsellekin helpompi sanoa mietintänsä suoraan? Yrittäisitte edes, ne jotka tämmöistä harrastavat... Olisi kivaa.
Mut on aina jätetty noin. Olen miettiny onko se miesten ainoa tapa, siis luonnollista? Siis niitten mielestä ok? Ei kai tätä nyt enää huonon tuurin piikkiin voi laittaa. Olisin kamalan iloinen jos edes joku joskus sanoisi suoraan että "en ole kiinnostunut".
Jep, ihme nössöilyä sellainen. Kokemusta minullakin. Jätti vastailematta viesteihin ja asiat jäi aina roikkumaan. sitten kun nähtiin niin pyyteli anteeksi ettei ole vastannut! kylläpä lohdutti, heko heko kun itse oli ihmeissään tuskaillut miksi ei vastaa. Ja nyt sitten kun suhdetta alettiin päättämään niin sama hiljaisuus. vaadin juuri niitä suoria vastauksia jotka ovat reiluja! Kyllä suhde pitää pystyä lopettamaan reilusti ja suorin sanoin. Muuten jää asiat liian auki ja suhteesta on vaikea luopua. Parempi molemmille tehdä asiat selviksi ettei tarvitse roikkua tyhjän perässä, kun elämää on muuallakin!
Miekkoseni jätti mut tuolla tavalla viikko sitten, 30-vuotias ihminen, jolla luulisi olevan jo aivot jotenkin kasvaneet. Mun pieni pää ei tuollaista käytöstä ymmärrä, hetken aikaa jaksoin laitella viestejä ja soitella. Erittäin raukkamaista käyttäytymistä, mitä olen viimeksi kokenut yläasteella. Monta kysymystä jäi kysymättä, mutta ei niillä ole enää väliä.
Jatkoin jo matkaani siltä asemalta.
Minä yhä roikun kiinni toivossa ja pommitan miestä. Ei ymmärrys riitä, että yhtäkkiä ei halua pitää yhteyttä ja sanoo, että kaikki ohi. Uskomatonta!Olen aivan pihalla. Takana ihana monen vuoden avioliitto. Mikä miehiä vaivaa?Miten pystyy kohtelemaan toista tällä tavalla ja ennenkaikkea, eikö uusi nainen ihmettele, että miksi mies ei hoida vanhaa asiaa kuntoon ennen uutta suhdetta?Tiedän, että hän on nimittäin ollut nopea uuden löytämisessä :(
Ei toisilla miehillä ole kanttia tulla sanomaan face to face suhteen lopettamisesta.Puhumattakaan että soittaisivat.
Kyllä pitäisi olla sen verran munaa että hoitaisi suhteen lopettamiset fiksusti.
koomista on sitten se, että kun nämä kalsari-kallet tapaa keskenään, ne itkee 2oli eukko ja lapset mulla" ja samoin nuoret, ihan kiva muija mulla oli mutta. Sitten kun on uusi kana kainalossa, sille selitetään että meillä oli ihanaa mutta vaimoni ei ymmärrä minua. Samaa ympyrää ne vääntää ja tuskailee. Kärisevät omissa sotkuissaan. Sitten kännissä soitetaan kuuden vuoden päästä , kyllä sä oot ihana, anna tuun kotiin.. Voi prkl, alkaa ottaa aivoon pitää lopettaa.
Mulla on kanssa usea ex-poikaystävä lopettanut kaiken täyteen hiljaisuuteen:
Nro1: Oli yhteiset juhannussuunnitelmat, mutta juhannusaattona en saanutkaan miestä kiinni. Oli lähtenyt yksin ja vasta seuraavalla viikolla sain postiluukusta eroviestin post-in -lapuille skriivattuna.
Nro2: Tutustuimme ulkomailla opiskeluni aikana. Lähdin takaisin Suomeen ja tarkoitus oli että olisin palannut jouluksi hänen luokseen. Pari kuukautta meni kaukopuheluja soitellessa, kunnes yhtäkkiä hän ei enää vastannutkaan. Kerran vastasi vahingossa ja kun kerroin kuka soittelee, paiskasi luurin korvaan. Mietin varmaan vuoden, oliko miehelle sattunut jotain, mutta ilmeiseseti hengissä vielä on.
Nro3: Lähes vuoden seurustelun ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelun jälkeen lakkasi vastaamatta puheluihin. Kolmen viikon ajan soittelin, tekstailin, meilailin, enkä saanut edes kysymystä vastaukseen ollaanko yhdessä, erottu vai eikö hän vielä tiedä. Pyysin edes yhtä sanaa tekstarilla, mutta hän ei vaivautunut edes tähäh!
Nro4: Tällä oli sentään munaa kertoa, ajatelleensa eroa. Emme kuitenkaan tehneet päätöstä erosta, vaan sovimme, että keskustelemme asiasta uudelleen viikon sisällä. Ja kas, 1,5 kuukautta on kulunut, enkä ole kuullut pihaustakaan miehestä.
Varsinaisia velikultia jokainen..
Kiitos teille kaikille vastanneille... En voi sanoa, että ihanaa kuulla kohtalotovereita löytyvän näin paljon:( Surullistahan se on, että tämä ilmiö tuntuu olevan näin yleinen. Voinemme kuitenkin yhteisrintamana haistattaa pitkät näille hemmoille:) Tsemppiä teille kaikille!!!!