Joe Bob heräsi poikkeuksetta herkillä. Hän tunsi olevansa kuin hermonpää, joka sekä laahasi elämän perässä, että kulki sen edessä. Joe Bob tunsi kaiken. Ei ollut sellaista katukiveä, ei tuulessa lentävää roskaa, töhryä seinässä tai katulampun kupua, joka olisi jäänyt häneltä huomaamatta.
Kaikenl lisäksi olivat ihmiset.
Joe Bob heräsi toistuvasti melankolisena ja oudolla tavalla surullisena ihmisyyteen. Unta ei voinut välttää ja herätä oli pakko. Jokaisena aamuna Joe Bob havahtui hidasliikkeiseen katastrofiin, jossa ei ollut ei syvyyttä eikä pintaa. Tila oli pysyvä, Joe Bob totesi ja katseli itsensä maalaamaa kattoa, joka oli puhtaanvalkoisena kauniimpi kuin Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simonin freskot.
Tunnetta ei voitu kuvailla.
(Hihitystä)
Kaikenl lisäksi olivat ihmiset.
Joe Bob heräsi toistuvasti melankolisena ja oudolla tavalla surullisena ihmisyyteen. Unta ei voinut välttää ja herätä oli pakko. Jokaisena aamuna Joe Bob havahtui hidasliikkeiseen katastrofiin, jossa ei ollut ei syvyyttä eikä pintaa. Tila oli pysyvä, Joe Bob totesi ja katseli itsensä maalaamaa kattoa, joka oli puhtaanvalkoisena kauniimpi kuin Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simonin freskot.
Tunnetta ei voitu kuvailla.
(Hihitystä)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hetkellisen lörpähtämisen jälkeen Joe Bob terästäytyi. Hän kippasi kitusiinsa kupillisen kahvia ja alkoi päättäväisesti hommiin.
Jos tarkoitusta ei ole, se luodaan, Joe Bob päätteli ja harjasi kainaloitaan suihkussa laulellen.
(Reps)
Lauantaikonsepti
- Pese hampaat
- pue päälle
- aja auto ulos tallista ja jätä se kadunvarteen
- käy hakemassa unohtunut ostoslistasi
- ruoki samalla kissa.
(Hihitystä)
Mielestäni se mikä tekee Joe Bobista Joe Bobin, on tämän ilmiömäinen kyky olla lähellä ihmisyyden ydintä - eli ei mitään.
Olen aina kunnioittanut tätä ominaisuutta hänessä ja ihmetellyt salaa, että kuinka se noin yleisesti ottaen on edes mahdollista.
(Naurua)
Joe Bob katseli suihkunraikkaana vuoteella makaavaa naista. Tämä oli kenties unessa, tai sitten ei. Rento nainen ainakin oli.
Joe Bob napitti anilliinin paitansa ja kulki mielestään moodilla, jossa oli hiven teatraalista turhantärkeyttä. Se oli kasaus. Tiedättehän?
(Naurua)
Rennon naisen kuva verkkokalvoillaan Joe Bob matkusti maailmojen alakertaan. Kuva rennosta naisesta vuoteella oli lohdullisuudessaan täydellisempi kuin mikään muu kuin viimeinen hengenveto olevaisuuden alttarilla. Kuva oli täydellinen, ja kaikki sen ympärillä toisarvoista, mutta täynnä energiaa.
Sinne tuotua.
Nainen vuoteella. Unessa. Kaikkeuden kehykset rakentuvat sen ympärille. Loputtomasti.
(Reps)
Tuleminen. Lähteminen
Yksinäisyys ja sen päättyminen.
Varmuuden vuoksi Joe Bob ajoi päin punaisia valoja.
(Hirn)
Samaan aikaan kun Joe Bob rikkoi tieliikennelakia, vuoteella makaava nainen räpsähti auki. Näky oli kuin kauhuelokuvasta: luomet katosivat kallon sisään ja silmät pullahtivat auki. Oli kuin hän olisi aikonut huutaa kimeästi kauhusta.
Hetken jännityksen jälkeen nainen lysähti kasaan ja sulkeutui. Hiljaa mielessään nainen pohti, että mitä jos käykin niin, että lentolaukun sisältö läpivalaistaan ja hänen syntymäpäivälahjansa huomataan?
No, mitä sitten, nainen ajatteli ja hymyili itsekseen.
(Kikatusta)
- Joe Bob, laita se kapine takaisin sinne mistä sen otit, rento nainen vuoteelta kivahti ylinopeutta ajavalle Joe Bobille.
- Honey, mähän vaan tutkin tätä. Mä oon duud. Kyllähän sä meidät tekniikkapellet tunnet, Joe Bob sanoi.
- Siis sä oot ällöttävä, rento nainen sanoi, mutta ei viitsinyt nousta ylös, vaan käänsi itsensä kyljelleen ja sulki silmänsä. Joe Bob poistui naisen intiimialueilta, kuten esimerkiksi tietoisuudesta.
(Reps)
- Hss, nainen kuiskasi ilmeen värähtämättä.
- Kuuletko? Lehdet kahisevat käytävillä. On kuivaa. Tunnetko sen iholla?
- Tunnen tuulen, tämä vastasi.
- Näetkö kaiken?
-Näen kuinka koen. Koen sen kaiken.
- Olemassaolon?
-Niin.
(Hihitystä)
Joe Bob katseli aamukaapuun pukeutunutta naista parvekkeella samalla, kun hän ohitti hitaampia ja kiireettömämpiä moottoritiellä. Nainen vain seisoi tuulessa. Lepatti.
Kesä oli loppunut kuin seinään. Siltä se tuntui.
(Naurua)
Nainen pohdiskeli. Hän ei palellut, vaan pohdiskeli. Olemassaolo tuntui olevan todistamisen arvottama. Oli vaikutettava. Se, joka ei muuttanut mitään, oli olematon. Yhdentekevä.
(Hihitystä)
- Vieläkö sä makaat siinä? Joe Bob kysäisi makkarin kynnykseltä. Makaaja ei sanonut mitään. Joe Bob luuli, että nainen oli masentunut. Ehkä syksy ja ikä alkoi jo vaikuttaa häneen. Ehkä.
- Ootko sä tajuissas? Joe Bob kysyi. Nainen pysyi vaiti. Viimein vuoteelta kuului sointuva, sellomainen ääni.
- Tiedätkö, Joe Bob, että minä rakastan sinua.
Joe Bobin suu loksahti auki. Mitä vittua nainen horisee? Munaako se oli vailla? Joe Bob riisuutui välittömästi ja antoi naiselle pitkäaikaista elvytystä. Kun tämä saavutti lakipisteensä, Joe Bob vilkaisi sukelluskelloaan. Hienoa, Joe Bob totesi itsekseen.
(Hihitystä)
Tämän jälkeen Joe Bob pelasi hieman matopeliä, sillä itsensä ylittäminen oli saavutuksista suurin.
(Reps)