Anttilan konkurssiruumis Itäkeskuksessa oli lähes autio.Tila tuntui kaksikertaistuneen rekkien huvettua lähes olemattomiin. Olin hämmennyksissä.
Rullakoissa mallinukkien jäykät osat odottivat ulostyöntöä.
Henna ja minä mentiin jäätelölle.
( lips lips)
Rullakoissa mallinukkien jäykät osat odottivat ulostyöntöä.
Henna ja minä mentiin jäätelölle.
( lips lips)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Neroutta!
Varsinkin tuo loppu oli lipevä.
( Reps )
Joe Bob havaitsi yhtäläisyyksiä näkymättömän naisen ja tyhjenevän konkurssipesän kanssa. Ilmassa oli selkeitä viivoja, säikeitä tai seittejä näiden välillä. Se oli kuin setti, jota Joe Bob kykeni sekä seuraamaan että koskettamaan. Näky oli lumoava ihmisvilinässä, jonka loisto sai alkunsa kaiken yllä palavasta auringosta.
Joe Bob tamppasi eteenpäin kuulokkeet korvilla konemusamaailmassa. Hänellä oli hymynkare suupielessä ja uudet lenkkarit alla. Siinä oli mies joka tiesi mihin oli menossa. Hennan hän oli hyvästellyt aurinkohaleilla.
Vitun siistii.
( Hihitystä )
Joe Bob istui dösiksellä kolme varttia (valehtelee) löytääkseen tämä setin.
( Hihitystä )
https://youtu.be/5IkbyIjswKI
Kuvassa mirri katselee settiä (sunset).
Meri on aika rauhallinen. Kysymys kuuluu, että miksi ihmeessä aina palaan tähän asetelmaan,?
Mikä minussa on ominaista sille?
No en tiiä.
( Reps )
Mjoo
Sulla on selvä yhteys mereen. Meri elementtinä näyttäytyy sekä menneisyytenä että tulevaisuutena sulle, koska olet ja elät todellisten yhteyksien äärellä, etkä jossain metsässä.
Meri on maailma. Maailma itse ei ole sitä.
(Nerokasta naurua)
Ihminen on luonteeltaan kulkija. Ihminen sekä vaeltaa että seilaa. Se on eräänlainen pakkotilanne, sillä me olemme sellaisia ja se on luontevaa meille.
Pysyvyys ja paikoilleen istuttaminen on kuin hylkäsi tämän kaiken. Tämän, jolla lennämme.
( Naurua )
Joe Bob tyrkkäsi kalan uuniin.
Kaikki maailman ihmiset osaavat tehdä sen. Loppu on makuasioita.
Säätöjä.
( Hihitystä )