miehen sydän

piti olla niin erikoista ja rakasta. vuosien jälkeen ei ilmeisesti ollut. mieli on luja, mutta sielu ja sydän ei ilmeisesti. tulin lenkiltä, putosin polvilleni eteisen lattialle ja porasin kuin lapsi. en enään saa pitää häntä sylissäni, enkä suudella. kaikki ne muistot pitävät huolen siitä että en nuku öisin. en ole sanonut yhdellekkään naiselle että rakastan häntä, paitsi hänelle. jos totuuden sanon ei ole tuntunut näin pahalle ikinä ja elämä on potkinut päähän välillä aika rankasti. en tidä miten jatkaa elämää. sain jotain onnellista elämääni äskettäin, mutta ei sekään tunnu miltään ilman häntä. "parempi rakastaa ja unhoittaa kuin olla ikinä rakastamatta". valitsisin olla rakastamatta joka kerta. luulin olevani kohtuu sissi ja kova luonteinen, mutta tämä on liikaa. ja mikä pahinta, hänellä ei tunnu tuntuvan missään. kunnon miehellä sydän särjetty ja käyttetty. ja hän oli joku johon luulin voivani luottaa loppuelämäni.