Jos ei tee aloitetta, ei pääse tutustumaan, mutta jos tekee aloitteen ennen tutustumista, se perustuu väistämättä ulkonäköön tms. pinnallisiin ominaisuuksiin. Ongelma ratkeaisi sillä, että naiset antaisivat helpommin mahdollisuuden kevyeen asialliseen tutustumiseen ilman, että sen tarvitsisi tarkoittaa paljonkaan tai johtaa mihinkään. Toinen ratkaisu olisi nettitreffisivustot, koska niissä voi periaatteessa tehdä alkukarsintaa profiilin perusteella ja ottaa yhteyttä vain sopiviin, mutta siellä iso ongelma on se, että naiset eivät täytä profiilejaan, joten jälleen valinta typistyy kuvaan ja arpapeliin.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten pääsette kontaktiin juuri teille sopivien ehdokkaiden kanssa?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten pääsette kontaktiin juuri teille sopivien ehdokkaiden kanssa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuosta on keskusteltu palstalla.
Oliko se hämis vai ätmel joka kirjoitti tuosta varsin osuvasti, eli jos miehelle ratkaisee luonne, on väistämätöntä tutustua ensin kaverina...vailla tietoa siitä onko nainen kiinnostava.
Mutta silloin nainen ei tunne kemiaa, oli ns. potentiaalista kemiaa tai ei.
Nainen tuntee lähestymisen seuraavasti:
kemiaa aloite = on kemiaa
kemiaa kaverillinen = ei kemiaa
ei kemiaa aloite = ei kemiaa (ällöä)
ei kemiaa kaverillinen = ei kemiaa
Niinpä ainoa keino täyttää naisen tunne kemiasta on lähestyä aloitteellisesti, osoittaen kiinnostusta ja mahdollisimman paljon halua. Mihin se halu kohdistuu? Tisseihin, pyllyyn, jne.
Pelimieskaava on helpoin ratkaisu:
1. lähesty seksi mielessä
2. jos nainen ei ole hyvä pano, suihku ja ulos
3. jos nainen on hyvä pano, yritä saada FWB-suhde
4. jos nainen kiinnostaakin enemmän, yritä saada seurustelusuhde
Koska homma päätyi nopeasti sänkyyn, sano naiselle:
"Se oli rakkautta ensi silmäyksellä"
"Tunsin heti että sinussa oli jotain erityistä"
Homma paketissa.
Mutta tuossa on juuri se ongelma, että lähestyminen perustuu ulkonäköön. Onhan se kiva, jos nainen on kaunis, mutta ei se kerro mitään yhteensopivuudesta. Ainakin itse haluaisin valita fiksummilla kriteereillä.
Kaikki tutustumien perustuu ulkonäköön. Naiset saa kaiken ulkonäöllään. Jos hakee töitä niin naisen valtti on hyvä ulkonäkö, nainen saa minkä homman vain kauniilla naamalllaan vaikka ei osaa mitään. Naisella oikeus kelpuuttaa vain komeita pitkiä miehiä koska ovat kauniita
Vai saa nainen homman kuin homman vain kauniilla naamallaan. Kumma kun suuryritysten johtajina ei ole järjestään kauniita naisia. Luulisi hyväpalkkaisen työn kelpaavan monelle ja varsinkin jos sen saa pelkästään näyttämällä kauniin naamansa.
Suuryritysten johtajat eivät tee töitä. He ovat loisia. Jokunen poikkeus saattaa jostain hyvällä tuurilla löytyä.
On se kumma ettei pääse edes loisimaan pelkällä ulkonäöllä, vaan pitää käydä töissä.
Yritystoiminnassa on monta kummaa ja sairasta piirrettä, usein sitä enemmän mitä isompia rahoja pyöritetään.
Tässä näkyy miten naiset eivät anna mahdollisuuksienkaan seksuaalista tasa-arvoakaan miehille.
"Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten pääsette kontaktiin juuri teille sopivien ehdokkaiden kanssa?"
Seuraa naisen kiinnostuksen merkkejä.
Sitten jos niitä ei tule, pitää siirtyä numeropeliin jossa nainen todennäköisesti on ennakkoluuloinen koska et täytä raha, status ja ulkonäkö-kriteereistä jälkimmäistä.
"Seuraa naisen kiinnostuksen merkkejä."
Kenen naisen? Millä minä valitsen jonkun naisen seurantaan, kun en ole häneen vielä tutustunut? Ja miksi se nainen olisi minusta kiinnostunut, kun hänkään ei ole tutustunut minuun?
Ohjeellasi pääsee korkeintaan kontaktiin jonkun satunnaisen naisen kanssa, jonka yhteensopivuudesta ei ole mitään tietoa ja kiinnostus perustuu vain ulkonäköön.
"Kenen naisen? Millä minä valitsen jonkun naisen seurantaan, kun en ole häneen vielä tutustunut? Ja miksi se nainen olisi minusta kiinnostunut, kun hänkään ei ole tutustunut minuun?"
Havannoi ympäristöäsi.
Kun minä menen "tyrkylle" (hahahah :D) niin yleensä ostan juoman, ja teen pienen kierroksen baarissa tai yökerhossa.
Seuraan miten minut havaitaan. Siinä tulevat ensimmäiset prospektit.
Tietysti muuten ohjeena on pitää silmät auki ja seurata merkkejä.
Jos kukaan ei osoita kiinnostusta, on sitten turvauduttava suunnitelmaan B.
Nämä ovat ainoat vaihtoehdot joita sinulla on.
Mutta olet jo valovuoden edellä muitamiehiä, koska tiedät ne.
Eikä tarvitse maksaa 999€ PUA-kurssista jolla opetettaisi vain jälkimmäistä.
"Ohjeellasi pääsee korkeintaan kontaktiin jonkun satunnaisen naisen kanssa, jonka yhteensopivuudesta ei ole mitään tietoa ja kiinnostus perustuu vain ulkonäköön."
Näin se on jokaisen naisen kohdalla.
Sosiaalisista piireissä tosin suurin osapariutumissita tapahtuu.
Tehkää niinkuin minä: aina aloitteita kehiin mitä ikinä keksittekään jos vähäisintäkään kiinnostusta tai mahdollisuutta sillä suurin osa ei kuitenkaan onnistu, suuremmat mahdollisuudet että jotakin edes jää käteen. Eikä tarvi kuolinvuoteella jossitella mitä jäi tekemättä ja olisiko siitä tullut jotain jos vain...
ja olen siis nainen!
...kyllä olen munannut itseni hyvin monesti ja lahjakkaasti niin, että ne miehet voisivat naurattaa hengiltä tämänkin palstan...onpahan juttuja kertoa lapsenlapsille, joskus vanhana, minkälainen hurja mummo on ollut joskus miehiä iskiessä! Aloitin urani miesten iskijänä jo alle kouluikäisenä, noin neljävuotiaana, flirttailin vanhemmille pojille suu virneessä äitini sylissä ja yksi muutaman vuotta vanhempi, jo koulussa ala-asteella oleva veljeni luokka kaveri, juoksi minua piiloon kaivon kannen taakse...mutta mä en ole koskaan antanut periksi, silloinkaan, noin helpolla ja etsin hänet ja mikä onni, kun Pekka löytyi sieltä...voi sitä suurta rakkautta ja tunteiden paloa...vieläkin olen vanhapiika, joten jotain tässä mun menetelmässä tosin menee pieleen ;D rakkaus ei silloinkaan tosin ollut molemminpuolista ja Pekka aina juoksi karkuun minua, kun tulin äitini kanssa veljeä saattelemaan kouluun. En ymmärrä miksi miehet tekevät vieläkin näin elämässäni? Juoksevat karkuun. Ja rikkovat mun sydämen, kun eivät vastaa mun tunteisiin. Niinkuin Pekka.
Minä olisin heidät taluttanut vihille jo ajat sitten, ehkä ongelma on juuri siinä. Vaikka en ymmärrä, miten se on se pallo jalkaan, kun se oikeesti on; sormus sormeen? Häh? Mulle ei opetettu miesten logiikkaa edes peruskoulussa, joten missä ne muut on oppineet nämä kuviot? Eikä nämä mun lapsuuden nukkeleikit yhtään auta asiaa, vieläkin tuntuu, että miehet järkyttyvät, kun aihe siirtyy vauvantekopuuhiin. Se on se järkyttynyt tyhjä katse ja suu mikä jää täysin auki ja niinkuin olisin lyönyt heitä lekalla päähän, vieläpä äkkiarvaamatta ja julmasti. Spermaa ei haluta antaa tällaisiin toimenpiteisiin mutta muuten sitä jaettaisiin minun kanssani ilomielin. Tällaista peliä minä en leikkinyt lapsena, kun ei ollut niitä Barbejakaan, mulla oli vauvat hoidettavina. Naapurintytöillä oli Barbit ja ne teki tuhmia juttuja ja Kenit ajoi autoilla. Mää vaihdoin vaippoja mun vauvoilla, päämäärä on ollut selvillä jo lapsesta! Mutta pojat on ilmeisesti leikkineet jotakin; juoskaa karkuun minkä kerkeette leikkejä jo lapsesta niinkuin Pekka. Ja se joka jää kiinni on ISÄ.
Ja koska mulla ei ollut nukketaloa, en ymmärrä ollenkaan näitä vaihtokauppoja mitä miehet ehdottelee, että talo vauvan sijasta avioliitto. Ei mun lapsuudessa tolleen leikitty! Joiltakin tulisi kummallinen muovikorttikin millä voisi tehdä mitä vaan mutta ei niitä ollut, kun mun kavereiden Barbien leikeissä ja ne kävi shoppaamassa. Tosin ei niilläkään ollut korttia, rahaa vaan. Köyhillä kulmilla, kun asuttiin. Kortissa on vielä enemmän, siellä voi olla monta nollaa. Barbit aina vaihteli vaatteita, kenkiä ja pukeutui juhlavaatteisiin. Kampas hiuksia ja muuta. Siellä oli monta mies ja naisbarbieta ja hirveetä sähläämistä. Minä ompelin itse vaatteet mun vauvoille ja olin jo aika hyväkin ompelemaan. Suorastaan luova, olisittepa nähneet mun itse tehdyn kaavan hienolle kietaisuhameelle! Kyllä Coco Chanel olisi hävennyt tekeleitään sen rinnalla! Mitä ihmettä mä jollakin muovikortilla siis tekisin vauvan sijasta? Tämä vaihtokaupaa on huono! Eihän se kortti elä! Mulla oli jo pienenä jalokivikauppa, olin yrittäjä, kynsilakalla maalailin eri värisiä kiviä ja myin niitä. Tympäännyin siihen leikkiin jo muutamassa päivässä vaikka se oli mun oma keksintö. Hölmöt kivet, mitä niillä tekee? Ei kivet mua onnelliseksi tee, eikä tyhmät muovikortit!
...olen myös stalkannut yhtä miestä silleen kiltisti! Jotkut stalkkarit ovat päässeet naimisiin stalkkauksensa kanssa. Ei onnistunut multa sekään! Mutta oonpahan yrittänyt!
Jos en muuten saanut kenenkään huomiota, niin olen lapsena kussut auton renkaan juurelle, kun meillä oli kylässä vieraita...joten pistäkäähän paremmaksi! LOL
Kuitenkin kerranhan täällä vain eletään! Jostain se on vain aloitettava, pääasia, että aloittaa...ettei jää elämä elämättä.
Aloitteessa ei ole sikäli väliä minkälainen se on, vaan se, että toinen arvostaa sitä sun aloitettasi ja ottaa sen vastaan ja on siitä samaa mieltä, muuten se on hukkaan mennyt aloite, vaikka se olisi kuinka hieno tahansa, mutta sitä et tiedä ennen kuin teet aloitteen. Oletko löytänyt sen, joka on kanssasi samoilla linjoilla vai etkö ole? Minä en ole... vielä!
Kokeilin kerran myös lähettää yhdelle kuvan itsestäni hääpuvussa vihjaukseksi mitä olisi tarjolla...ei onnistunut! Tämä oli käytännössä katsoen hienovarainen kosinta. Tai oikeastaan sen kerjääminen...ja taas mun hienot ehdotukset TORPATTIIN! Tämäkin mies juoksee puolimaratooneja! Olisi pitänyt arvata miten siinä käypi!
Musta tuntuu, että jotkut miehet jää juoksemaan läpi koko elämänsä! Eikö se sitten ole väsyttävää? Niitä ei kiinnosta kotileikit!
Kaikki vain tapahtuu, kun ei tee aloitetta. =) Ei ole samanlaisia kokemuksia.
Otan tilanteissa kaikki huomioon, juttelen tarvittaessa kaikille, osaan nauraa itselleni ja heittää sopivissa tilanteissa vähän komiikkaa. Osaan olla tahdikas, enkä heitä jokaista asiaa leikiksi. Osaan ottaa muut huomioon ja osaan lukea ihmisiä. (Varsinkin ruumiinkieli kertoo aivan riittävästi, ihmisen perusolemus ilmentää sanatonta viestintää. Koska osaan lukea/tulkita ihmisiä, ymmärrän että myös minusta lähtee sanatonta viestintää ja kun sanon hei, se tarkoittaa hei. =) Joidenkin kohdalla kun he sanovat hei, se tarkoittaa olen ihan saatanan vastenmielinen ja haluan vain seksiä. =P Joillakin, mä haluan vain jutella, ei todellakaan tarkoita, että haluaa vain jutella, mikä näkyy jo kilometrien päähän.)
Tilanteista tai tapahtumista riippuen, osallistun keskusteluun, kommentoin, autan ja/tai opastan mikäli se on suotavaa. En mene hymy korvissa, vehje pystyssä tuijottamaan tissejä, eikä silmissäni loista tuhannen tussun tuijotus. =P
En viestitä kiinnostusta, himoja, haluja. Olen vain olemassa, helppo keskustelija ja hyvä kuuntelija. (Joka reagoi kuulemansa ja pitää katsekontaktin.)
Hiukan hankalaa pukea sanoiksi, mutta lähes kaikki poikkeuksetta on pelkkää kevyttä asiallista tutustumista ilman, että se tarkoittaa paljoakaan, yhtään mitään ja tai johtaa mihinkään. Naiselle ei tule vaivautunut olo, kun on vain mukava vaihtaa ajatuksia tms.
Joko kaikki vain tapahtuu tai sitten ei tapahdu, mikä ei ole iso diili ja mitään ei ole menetetty.
"Mikäli kala jää koukkuun, sen voi vetää rantaan tai olla vetämättä. Vuosia vanha kohokin saattaa yllättäin painua pinnan alle, joten kalan ei tarvitse syödä heti nyt. Kalan voi päästää takaisin mereen tai sitten kalasta voi tehdä syöttikalan tai syöttää sen. Lahna ja hauki menee, mutta kuha ja ahven olisi tarkoitus. =P"
P.s. ns. en pääse kontaktiin sopivien ehdokkaiden kanssa, kun otan kontaktia kaikkien kanssa. Nuoret, vanhat, vauvasta vaariin ja myös vaariin, eli siihen oman sukupuolenikin. (Muista, ettei kontakti ole seksuaalissävytteinen, vain ja ainoastaan kevyttä asiallista jutustelua, mikä ei johda mihinkään, ainakaan alkuun ja ei koskaan omaa sukupuolta olevan kanssa.)
Eli olet komea supliikkipelimies. Hyödytön vastaus, pelkkää omakehua.
Ihan hyvä ohje.
Tämä on sikäli erilainen kuin minun tehokkuusruuvikiristettyohjeeni, jossa etsitään parhaintan konversiota yritykseen.
Mutta tässä on se, että numeropelinä tämä toimii hyvin ja pitää ns. sosiaaliset mehut liikkeellä ja se on silloin avuksi, ettei ole sellainen sosiaaalisesti tönkkö olo.
Yleensä kun olen entisen siipimieheni Stugen kanssa liikenteesä, me toimimme enempikin noin.
Taidetaan ymmärtää omakehu erittäin paljon eri tavalla. =)
Numeropelinä varmasti toimii, mutta kun vielä unohtaa sen pelin, eikä pidä tavoitteita saa kummasti enemmän tulosta. Mikäli ei hallitse itseään ja kehonkieltään antaa liikaa vääränlaisia merkkejä, mitkä saattavat pilata sen koko pelin. (Ennen kaikkea suurimmalle osalle jää hyvä mieli, hyvä maku suuhun ja he ehkä omatoimisesti juttelee lisää tai tilaisuuden tullen voi jatkaa. "Huonolla" onnella kala syö liikaakin ja joudut valitsemaan useammasta, mitä sitten viet eteenpäin. Kunhan ei sitten matkan tyssäsessä nolosti enää yritä sitä jonka jo hyllytti. =D)
Numeropelinä, kuinka keskustella mahdollisimman monen ihmisen kanssa, toimii varmasti, kun mukana on oma sukupuoli ilman taka-ajatuksia. Kehitystä tulee varmasti ja pystyy olemaan supliikimpi. Mikäli pelaamalla pelataan, pitää olla pelisilmää. Tuntemattoman miehen kanssa voi tehdä joukkueen, kunhan kummallakaan ei ole sama kiinnostuksen kohde kiikarissa. Myös pelin avauksen ja pelin ylläpidon voi tilaisuuden tullen kohdistaa mieheen. Vilpitön kehu tai syvällinen pohdinta (useimmiten humalassa) onnistuu jo pelkästään kukkaruukuistakin. =)
Tylsistynyt daami, random kaverista kiinnostunut lässyttäjä ja random kaveri. Random kaveri miettii onko hänellä hieno paita, johon se kiinnostunut lässyttää on se hieno oikoen kaulusta. Vilpitön kehu on, hieno se on, mihin se lässyttäjä sanoo eikö ookkin ja näin olet mukana keskustelussa jossa se saalis oikeasti on tylsistynyt daami. (Ei suoraan, vaan kierosti porukkaan, mikäli pelaamalla pelataan. Toki syy voi olla porukan ulkopuolinen, kunhan on tilaisuus tulla siihen viereen. =P)
Tilanne taju on kaiken perusta. Mikäli joku masentaa porukkaa tylsällä luennolla, voit toki hauskuuttaa heitä tämän masentajan kustannuksella. (Periaatteella sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja.)
Kannattaa tutustua ensin ja iskeä vasta sitten.
Niitä jotka eivät osaa iskeä naista ja tehdä keskustelun avauksia, suositan muuttamaan savoon, he ovat puheliaita. Toinen vaihtoehto on Pohjois-Karjala. Siellä voi jo täysin tuntematon savolaisneito tulla juttelemaan kanssasi bussipysäkillä ihan niitä näitä ja voit löytää elämäsi rakkauden sieltä. Olen itse osittain heitä. Jos sitten ei oikeat naiset tee aloitetta sinun kanssasi, tulet saamaan niin paljon ns. normaalia juttuseuraa kaikista vastaantulevista että seura lopulta muokkaa sinua puheliaammaksi ja huomaatkin, että kun tapaat sen "unelmiesi naisen" sinun on helpompi lähestyä häntä sillä olet jo harjoitellut mummojen, pappojen, naapureiden, kaupantätien yms. muiden vastaantulevien puheliaiden ihmisten seurassa ja jos vieläkin asut sillä alueella, keskustelun avausta pidetään täysin normaalina toimintana ja harva tulkitsee sitä vielä iskemiseksi! Näin pääset luonnollisesti tutustumaan kehen hyvänsä.
Tämä neuvo ei siis päde esim. Helsingissä missä ihmiset kävelevät vastaan tuima ilme naamallaan ja jos joku uskaltaa häiritä heitä bussissa tai metrossa häntä pidetään vähintäänkin kummallisena ja luullaan, että kaikki ei ole kotona. Monesti he tekevät hyvin selväksi kuinka keskustelut ei kiinnosta tavalla tai toisella ja haluavat vain että heidät jätetään rauhaan. Ihmiset ovat erillaisia riippuen missä paikassa asuvat. Noin yleistäen. Kaikkialla on poikkeuksia.