Olen miettinyt minkälaisen kärsimystä vähentävän elämänasenteen minun pitäisi hardcore ätminä omaksua jo ihan varhaisteinistä (13-14v) alkaen kun tajusin olevani ruma HC-ätmi joka ei ikinä tule saamaan tyttöystävää, perhettä tai ystäviä ylipäänsä, silloin en tietenkään tiennyt näistä ätminimityksistä mitään. Nyt paljon vanhempana on ajatteluni elämänfilosofian suhteen tullut jonkinlaiseen "lopulliseen päätökseen" jonka omaksumista on viime vuosina nopeuttanut mm. monet tämän palstan vakiokirjoittajat.
Tällaiseen lopulliseen "päätökseen" elämänfilosofiaetsinnässäni olen päätynyt:
1. Mitään "ratkaisua" ruman hcätmin henkiseen tuskaan ei ole olemassa, ei yhtään mitään, tästä olen ehdottoman 100% varma, aikaisemmin olin vain 99% varma. Ihminen kaipaa pääsääntöisesti elämässä muutamia peruasioita: perusterveyttä, hyväksyntää, ystäviä, tyttöystävän, perheen, muut asiat kuten mielekäs työ ja harrastus on plussaa. HC-ätmi jää heti alussa ilman hyväksyntää, ystäviä, tyttöystävää ja perheen perustamista.
Näiden asioiden kaipuu on geeneissä, niitä ei voi tukahduttaa vaikka mielenterveydellisesti se saattaisikin olla järkevää jos niitä ei kuitenkaan ikinä saavuta. Perusasioiden poisjäänti alkaa heti teini-iästä lähtien nakertaa mielenterveyttä vähitellen, tämän jälkeen seuraa erilaista fyysistä oireilua jota ei tahdonvoimallakaan saa enää korjattua. Elämä muuttuu kirjaimellisesti henkiseksi ja fyysiseksi kidutukseksi aamusta iltaan.
Jonkin aikaa toivo elää paremmasta elämästä, sitä kokeilee erilaisia asioita ja toivoo että tilanne muuttuisi niin että saisi tyttöystävän vaikka jossain syvällä sielun syövereissä kyllä tajuaa jo hyvin varhain että lähtökohdat elämälle eivät vain mahdollista em. perusasioiden saavuttamista.
2. Ainoa "toimiva" elämänasenne hcätmille on tehdä hyvissä ajoin realistinen suunnitelma elämänsä päättämiseksi ja sen jälkeen vähentää kärsimys niin minimiin kuin vain suinkin pystyy. Tietoisuus siitä, että pystyt päättämään kärsimyksen koska tahansa vähentää jo itsessään henkistä kärsimystä, mutta se vaatii sen, että uhraa aikaa ja vaivaa realistisen ja täysin varman itsemurhan tekemistä varten.
3. Kärsimyksen minimointi ennen elämän päättämistä käsittää useita asioita, kuten:
- älä lähde keskustelemaan naisen saannin vaikeudesta/mahdottomuudesta lähisukulaisen tai psykiatrien kanssa, se ei ikinä koskaan missään olosuhteissa aiheuta mitään muuta kuin mielipahaa ja se mielipahan levy jää aina pyörimään vielä pitkäksi aikaa, viikkoja, jopa kuukausia. Nämä ihmiset heijastavat oman mielensä sinun elämäntilanteeseesi ja ajattelevat siltä pohjalta mitä sinun pitäisi tehdä vaikka se on täysin epärealistista.
He eivät ole eläneet ja hengittäneet samaa todellisuutta kuin sinä, eivätkä he pysty hyväksymään/myöntämään että joku esimerkiksi voisi olla liian ruma saadakseen naista, tämä koskee erityisesti naispuolisia lähisukulaisia, mutta myös yleisestikin. Asiasta kyllä voi ja kannattaakin jutella vertaistukipohjalta samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa saadakseen perspektiiviä omaan tilanteeseen.
Toisessa viestiketjussa puhuttiin siitä, kuinka psykiatrit vain todellisuudessa auttavat sinua kestämään kärsimystä/kidutusta. Olen täysin samaa mieltä, ihminen kituu ja ihmistä autetaan edelleen kestämään kitumista vaikka yhteiskunnan pitäisi tarjota mahdollisuus päättää kärsimys kokonaan.
- vähennä naisista fantasioiminen seksuaalisessa mielessä minimiin ja korvaa se maksullisella seksillä. Tämä on ollut kaikkein eniten tuskaa tuonut asia minulle, koska kompensoin mielessäni naisen puutetta vuosikausia aivan yliampuvalla fantasioinnilla ja masturboinnilla. Normaalina kesäpäivänä fantasioin naivani useita kymmeniä naisia ulkona kävellessäni juuri siinä ja sillä hetkellä ja sitten kotona masturboin samalla kun mietin aikaisemmin näkemiäni naisia. Tämän jälkeen oli henkisesti ERITTÄIN tuskallinen olo kun tiedostin mitä menetän elämässäni.
Kaipuuta ja himoa naiseen ei voi tukahduttaa kuten jo aikaisemmin totesin, mutta kärsimystä voi vähentää esim. tälläkin palstalla usein mainitulla MGTOW-elämänasenteella, eli et yritäkään enää omatoimisesti omalla aktiviteetillasi saada naista. En pystyisi olemaan fantasioimatta naisista ellen kävisi säännöllisesti maksullisen naisen luona, se vaatii tietenkin taloudellisia resursseja, mutta tätä asiaa pitää vain priorisoida ja säästää sitten muissa asioissa.
Aikaisemmin silmä vilkuili jatkuvasti naisen keholla, tisseissä, takapuolessa ja n.s pillunuomassa ja sitten tuli masennus kotona, mutta nyt kävelen vain ohi ja ajattelen että viikonloppuna saan edes rahan avulla seksiä. Se ei poista kaipuuta tyttöystästä, ei sinne päinkään, mutta vähentää kuitenkin kärsimystä ja mahdollistaa naisesta fantasioimisen vähentämisen.
(jatkuu alla)
Tällaiseen lopulliseen "päätökseen" elämänfilosofiaetsinnässäni olen päätynyt:
1. Mitään "ratkaisua" ruman hcätmin henkiseen tuskaan ei ole olemassa, ei yhtään mitään, tästä olen ehdottoman 100% varma, aikaisemmin olin vain 99% varma. Ihminen kaipaa pääsääntöisesti elämässä muutamia peruasioita: perusterveyttä, hyväksyntää, ystäviä, tyttöystävän, perheen, muut asiat kuten mielekäs työ ja harrastus on plussaa. HC-ätmi jää heti alussa ilman hyväksyntää, ystäviä, tyttöystävää ja perheen perustamista.
Näiden asioiden kaipuu on geeneissä, niitä ei voi tukahduttaa vaikka mielenterveydellisesti se saattaisikin olla järkevää jos niitä ei kuitenkaan ikinä saavuta. Perusasioiden poisjäänti alkaa heti teini-iästä lähtien nakertaa mielenterveyttä vähitellen, tämän jälkeen seuraa erilaista fyysistä oireilua jota ei tahdonvoimallakaan saa enää korjattua. Elämä muuttuu kirjaimellisesti henkiseksi ja fyysiseksi kidutukseksi aamusta iltaan.
Jonkin aikaa toivo elää paremmasta elämästä, sitä kokeilee erilaisia asioita ja toivoo että tilanne muuttuisi niin että saisi tyttöystävän vaikka jossain syvällä sielun syövereissä kyllä tajuaa jo hyvin varhain että lähtökohdat elämälle eivät vain mahdollista em. perusasioiden saavuttamista.
2. Ainoa "toimiva" elämänasenne hcätmille on tehdä hyvissä ajoin realistinen suunnitelma elämänsä päättämiseksi ja sen jälkeen vähentää kärsimys niin minimiin kuin vain suinkin pystyy. Tietoisuus siitä, että pystyt päättämään kärsimyksen koska tahansa vähentää jo itsessään henkistä kärsimystä, mutta se vaatii sen, että uhraa aikaa ja vaivaa realistisen ja täysin varman itsemurhan tekemistä varten.
3. Kärsimyksen minimointi ennen elämän päättämistä käsittää useita asioita, kuten:
- älä lähde keskustelemaan naisen saannin vaikeudesta/mahdottomuudesta lähisukulaisen tai psykiatrien kanssa, se ei ikinä koskaan missään olosuhteissa aiheuta mitään muuta kuin mielipahaa ja se mielipahan levy jää aina pyörimään vielä pitkäksi aikaa, viikkoja, jopa kuukausia. Nämä ihmiset heijastavat oman mielensä sinun elämäntilanteeseesi ja ajattelevat siltä pohjalta mitä sinun pitäisi tehdä vaikka se on täysin epärealistista.
He eivät ole eläneet ja hengittäneet samaa todellisuutta kuin sinä, eivätkä he pysty hyväksymään/myöntämään että joku esimerkiksi voisi olla liian ruma saadakseen naista, tämä koskee erityisesti naispuolisia lähisukulaisia, mutta myös yleisestikin. Asiasta kyllä voi ja kannattaakin jutella vertaistukipohjalta samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa saadakseen perspektiiviä omaan tilanteeseen.
Toisessa viestiketjussa puhuttiin siitä, kuinka psykiatrit vain todellisuudessa auttavat sinua kestämään kärsimystä/kidutusta. Olen täysin samaa mieltä, ihminen kituu ja ihmistä autetaan edelleen kestämään kitumista vaikka yhteiskunnan pitäisi tarjota mahdollisuus päättää kärsimys kokonaan.
- vähennä naisista fantasioiminen seksuaalisessa mielessä minimiin ja korvaa se maksullisella seksillä. Tämä on ollut kaikkein eniten tuskaa tuonut asia minulle, koska kompensoin mielessäni naisen puutetta vuosikausia aivan yliampuvalla fantasioinnilla ja masturboinnilla. Normaalina kesäpäivänä fantasioin naivani useita kymmeniä naisia ulkona kävellessäni juuri siinä ja sillä hetkellä ja sitten kotona masturboin samalla kun mietin aikaisemmin näkemiäni naisia. Tämän jälkeen oli henkisesti ERITTÄIN tuskallinen olo kun tiedostin mitä menetän elämässäni.
Kaipuuta ja himoa naiseen ei voi tukahduttaa kuten jo aikaisemmin totesin, mutta kärsimystä voi vähentää esim. tälläkin palstalla usein mainitulla MGTOW-elämänasenteella, eli et yritäkään enää omatoimisesti omalla aktiviteetillasi saada naista. En pystyisi olemaan fantasioimatta naisista ellen kävisi säännöllisesti maksullisen naisen luona, se vaatii tietenkin taloudellisia resursseja, mutta tätä asiaa pitää vain priorisoida ja säästää sitten muissa asioissa.
Aikaisemmin silmä vilkuili jatkuvasti naisen keholla, tisseissä, takapuolessa ja n.s pillunuomassa ja sitten tuli masennus kotona, mutta nyt kävelen vain ohi ja ajattelen että viikonloppuna saan edes rahan avulla seksiä. Se ei poista kaipuuta tyttöystästä, ei sinne päinkään, mutta vähentää kuitenkin kärsimystä ja mahdollistaa naisesta fantasioimisen vähentämisen.
(jatkuu alla)
Vastaukset 18
Vanhimmat
3. Kärsimyksen minimointi ennen elämän päättämistä käsittää useita asioita, kuten
(jatkuu edellisestä viestistä)
- hyväksy se, että naiset eivät ikinä tule ymmärtämään tilannettasi. Naisilla on aivan eri lähtökohdat elämään, miehen saaminen esimerkiksi seksiin on rumillekin naisille suhteellisen helppoa, siksi heillä on täysin vääristynyt näkemys ruman hcätmin naisensaantimahdollisuuksista. Ei naiset haluaa puheillaan tietoisesti aiheuttaa hcätmeille mielipahaa, he eivät vain pysty asiaa ymmärtämään, tai eivät ainakaan halua ymmärtää. Siksi tästä asiasta puhuminen naisten kanssa on pääsääntöisesti vain turhauttavaa.
- keksi jotain mielekästä tekemistä kunnes koet, että nyt on aika päättää kärsimys lopullisesti. Se hetki voi olla minuutin päästä tai vasta vuosikymmenten päästä, tiedät sopivan ajankohdan itse. Tärkeintä on, että sinulla on valmis suunnitelma. Itselläni on vielä pari asiaa mistä saan edes jonkinlaista pientä virikettä elämään, sitten kun en enää niistäkään saa mitään mielihyvää tai "vastetta" tai kunnes totean itselleni että kärsimys saa yksinkertaisesti nyt riittää...sitten on aika mennä.
Koen myös, että lähisukulaisilla ei ole oikeutta olettaa tai vaatia että jatkat kärsivää elämää vuodesta/vuosikymmenestä toiseen vain sen takia että heille ei tulisi mielipahaa.
- ja viimeiseksi, nykyään jaksan tehdä jonkin verran enemmän asioita vaikka olenkin masentunut, koska olen päättänyt "ponnistella" ja pakottaa itseni tekemään asioita vaikka ei huvittaisikaan eikä olisi ollenkaan motivaatiota. Tämä liittyy puhtaasti kärsimyksen minimointiin: kärsin enemmän jos vain makaan sängyssä apaattisena. Niin kauan kun en päätä elämääni aion kärsiä mahdollisimman vähän ja jonkin verran ponnisteleminen on pienempi kärsimys verrattuna täysin joutenoloon, siispä ponnistelen kunnes lopullinen hetki koittaa...
Hyvä kirjoitus! Paljon hyviä pointteja kuten mm. tuo, että naiset eivät todellakaan ymmärrä HC-AT-miehen tuskaa ja että naisen kaipuuta ei pysty tukahduttamaan, mikä herättääkin kysymyksen miksi luontoäiti tai jumala jos sellaiseen uskoo on luonut HC-AT-miehellekkin niin voimakkaan tarpeen mutta ei mitään fyysisiä rahkeita, jotka antaisivat mahdollisuuden sitä koskaan päästä toteuttamaan yhdenkään naisen kanssa.
Itsemurhapäätös on hyvä ja järkevä sekä erittäin rohkea päätös. Voit lähteä kunniakkaasti tietäen, että edes yhden asian sait tehtyä miehekkäästi oikein, suurimmalla osalla ihmisistä kuin ei siihen ole munaa, itsemurhan tekijät ovatkin vain se tosimiesten pieni joukko, jäävuoren huippu jonka alapuolella on lukematon määrä miehiä, jotka haluavat päättää elämänsä, mutta eivät ole siihen tarpeeksi rohkeita, tällainen on esim, peräkammarissa asusteleva ATM kaverini, joka on itsemurhaa suunnitellut jo 10 vuotta, löytämättä vieläkään rohkeutta.
Itsemurhalle voi myös päättää tarkan päivämäärän ja päättää että jos siihen mennessä kärsimys on ennallaan, niin se on se suuri kunnian päivä.
Olit myös täysin oikeassa siinä, että tohtori pöpilän vastaanotolla juokseminen ei paranna HC-AT-miehen tilannetta.
mä haluaisin kans tehdä suisaidin mut pelkään itsaria, en ees tiedä mitä siinä pelkään mut kai se epävarmuus onnistumisesta on yks syy, toinen on et jään kituu tunneiks tai päiviks ku mua sit yritetään pelastaa jos en heti kuolekaa ja sitten on jotain epämääräistä pelkoo itse kuolemas jota en osaa edes sano mitä se on, jotain vain, mut en mä eläkään enää jaksaisi
Kuolemanpelko on peloista suurin, siksi itsemurhan tekijä niin rohkea onkin. Mutta siitä ei ole pelkoa, että kitumaan jäisi kun valitsee varman tavan. Moottorisaha tai sirkkeli ei varmasti jätä kitumaan.
mä kittaan kaljaa kunnes kuolen, aistit on jo ihan turtana, ei tässä kauaa enää mee
Mulla tulee joka kesä riitaa mutsin ja systerin kanssa tästä aiheesta, niille ei vaan mahdu päähän etten kelpaa naisille, ne ihan oikeesti luulee et jos pukeutuu siististi ja kohtelee hyvin et se riittää
Eräälle AKTM kaverilleni siskonsa väitti, että hänen naisettomuutensa johtuu huonosta itsetunnosta.
eikös aktm ole käytännössä ensimmäinen taso jossa voi jo odottaa saavansa pillua silloin tällöin muiltakin kuin rumilta ja lihavilta? YATM saa mielestäni pillua vain tuhdimmilta mimmeiltä tai yyhoilta.
Kyllä hän on saanutkin ja seurusteli vähän aikaa 19v nätin naisen kanssa(joka tosin ihastui minuun ensi näkemältä ja sanoi että olen paljon parempi kuin tuo kaverini ja pientä peliäkin oli), mutta nyt ei ole saanut yhtään keneltäkään usampaan vuoteen.
En ymmärrä mitä kunniakasta itsemurhassa on, hirvee tuska lähiomaisille ja hirvee tragedia tekijälle
Tekijän syntymä se tragedia on ollut jos jokin, syntyä rumaksi naisille kelpaamattomaksi mieheksi.
Kunniakasta siitä tekee siihen vaadittava rohkeus. Japanissakin itsemurhaa pidetään kunniakkaana tekona jos ihminen on joutunut häpeään.
Etkö sinä aiemmissa viesteissä höpöttänyt MGTOW:sta eli siitä, että miehet pärjäävät oikein hyvin ilman naista? Nyt sitten naisettomuus onkin itsemurhan paikka. Eihän näissä sinun jutuissasi ole mitään loogista selkärankaa.
"
outsiderilta taas psykohuuhaahöpinää, aloittajahan esitti arvion nimenomaan jo pitkän elätyn elämän perusteella, ei se ole sama asia kun lähtee tyhjästä ennustamaan tulevaa
Outsider ei muuta osaa kommentoida kuin linkittää valmiita psykopaskahöpinöitä. Nuo ovat todelliseen elämään verrattuna yhtä kelvollisia kuin raamatun jutut.
Tottahan tuo on. Ei tyttöystävää, ei seksiä, ei hyväksyntää eikä ystäviä. Mitä pahaa olen tehnyt että en saa normaaleita asioita kokea koskaan. Ratkaisua ei ole. Olen useasti levittänyt tietoa että minulla on aika paljon rahaa eikä naiset silti ole kiinnostuneet joten jos en saa rahalla naisia kiinnostumaan niin en saa sitten mitenkään muutenkaan.
Luovuttaminen on raukkamainen teko
Viittaatko luovuttamisella itsemurhaan? Se on yhtä raukkamainen teko kuin lopettaa 30 asteen pakkasessa turhan päiten pihalla kärvistely kesävaatteissa ja tulla sisälle lämpimään.