Miten voi ihastuksen tunnustus (18.9.2012) ja kahville pyytäminen johtaa tämmöiseen umpisolmuun? Tänään työkavereita toiselta osastolta käveli vastaan, joukossa tämä nainen jolle tunnustin tunteeni. Ainoastaan nämä muut morjesti, mutta tämä nainen käveli ohi täysin vakavana ja ilmeettömänä katse suoraan ohi, ei moikkailua. Tuntuu jotenkin hassulta kun kaikki on tuttuja ihmisiä 4,5 vuoden ajalta.
Tilanne meni niin että nainen sanoi olevansa varattu, toki ymmärsin tämän vaikka petyinkin. Koin silti flirttiä, silmiin tuijottelua, hymyä ja tuolloin nainen kyllä moikkasi aurinkoisen hymyn kera ja oli äärimmäisen ystävällinen. Mutta en ymmärtänyt kun hän sanoi olevansa varattu, miksi jatkaa flirttiä, miksi flirttaili yleensäkkin varattuna?
Minulla meni pakki täysin sekaisin aikoinaan, kuljin välillä kuin sumussa! Mitä hittoa tämä on ja mitä teen? Yritin facebookin kautta kirjoitella naiselle, saada jotain vastauksia. Nainen ei koskaan kieltänyt, myöntänyt mitään jätti tilanteen auki, keltaista valoa. Yritin udella jotain sen elämästä, onko lapsia, kait rakastat miestäsi, ei mitään varsinaista vastausta, olen varattu vain. todella turhauttavaa, jopa vittumaista. Mutta mitäpä sitä meikeläiselle mitään tarvi selitellä, kärvistele siinä jätkä.
Tämä johti siihen että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin käsijarru päälle ja täydellisen pakittamisen. Olen oikeastaan vältellyt tätä naista kohta 3 vuotta, tai sillä tavalla että ei tulisi liikaa kohtaamisia, jos kuulen hänen äänensä käytävällä, olen silloin menemättä sinne jne... Vuosien aikana hioutunut aika hyvät rutiinit välttelylle.
Voi olla että kuvittelen harjoja jo, mutta kun olin vessassa, kuulin kuin joku toinen nainen olisi sanonut käytävällä "se on vessassa nyt", ei helvata ihan hullua =D Että voihan se olla etten ole ainut joka välttelee?
No, tämän postauksen syynä on taas tämä pieni ahistus tästä tilanteesta, joka nousee joskus pintaan, nyt vissiin kesälomien päättymisen takia? Hemmetti miten tämmöinen "kuristus kurkussa" -tunne voi vain jatkua vuodesta toiseen? En todellakaan haaveile tästä naisesta, ole haaveillut enää pitkiin pitkiin aikoihin, olen hyväksynyt että se elää suhteessa sen miehensä kanssa, thats it, mutta tämä tilanne ja hankaus työpaikalla? Näennäisesti kaikki pitäisi olla kunnossa. Miksi tämä ei mene pois?
Tilanne meni niin että nainen sanoi olevansa varattu, toki ymmärsin tämän vaikka petyinkin. Koin silti flirttiä, silmiin tuijottelua, hymyä ja tuolloin nainen kyllä moikkasi aurinkoisen hymyn kera ja oli äärimmäisen ystävällinen. Mutta en ymmärtänyt kun hän sanoi olevansa varattu, miksi jatkaa flirttiä, miksi flirttaili yleensäkkin varattuna?
Minulla meni pakki täysin sekaisin aikoinaan, kuljin välillä kuin sumussa! Mitä hittoa tämä on ja mitä teen? Yritin facebookin kautta kirjoitella naiselle, saada jotain vastauksia. Nainen ei koskaan kieltänyt, myöntänyt mitään jätti tilanteen auki, keltaista valoa. Yritin udella jotain sen elämästä, onko lapsia, kait rakastat miestäsi, ei mitään varsinaista vastausta, olen varattu vain. todella turhauttavaa, jopa vittumaista. Mutta mitäpä sitä meikeläiselle mitään tarvi selitellä, kärvistele siinä jätkä.
Tämä johti siihen että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin käsijarru päälle ja täydellisen pakittamisen. Olen oikeastaan vältellyt tätä naista kohta 3 vuotta, tai sillä tavalla että ei tulisi liikaa kohtaamisia, jos kuulen hänen äänensä käytävällä, olen silloin menemättä sinne jne... Vuosien aikana hioutunut aika hyvät rutiinit välttelylle.
Voi olla että kuvittelen harjoja jo, mutta kun olin vessassa, kuulin kuin joku toinen nainen olisi sanonut käytävällä "se on vessassa nyt", ei helvata ihan hullua =D Että voihan se olla etten ole ainut joka välttelee?
No, tämän postauksen syynä on taas tämä pieni ahistus tästä tilanteesta, joka nousee joskus pintaan, nyt vissiin kesälomien päättymisen takia? Hemmetti miten tämmöinen "kuristus kurkussa" -tunne voi vain jatkua vuodesta toiseen? En todellakaan haaveile tästä naisesta, ole haaveillut enää pitkiin pitkiin aikoihin, olen hyväksynyt että se elää suhteessa sen miehensä kanssa, thats it, mutta tämä tilanne ja hankaus työpaikalla? Näennäisesti kaikki pitäisi olla kunnossa. Miksi tämä ei mene pois?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Menee se pois kun kohtaat hänet silmätysten töissä ja puhut suusi puhtaaksi!
Helpommin sanottu kuin tehty, kyllähän olen päässäni valmistellut vaikka mitä vastauksia ja kysymyksiä, mutta tositilanteessa jos samassa huoneessa ollaan jäädyn paikoilleen. Ihan älytön se tunne rinnassa, vähän sama kuin ajat autolla kovaa vauhtia pienen mäen/kumpareen yli, kun painovoima katoaa ja mahanpohjassa tuntuu se paine, mutta jatkuvana rinnan tuntumassa.
Tästä on ajan saatossa varmaan kehittynyt joku helkkarin fobia koko ihmisestä? Olen facebookissa pistänyt säppiin sen päivitykset etten näe niitä, kun hirvitti kirjautua jo sinne, se oli kuin pandoran lipas että mitähän se on nyt sinne pistänyt?
Sen virheen tein että olin aikoinaan liian hätähousu, olisi pitänyt pistää jäitä housuun ja hillitä, olisi se ajan saatossa tullut tietoon onko se varattu, olisin heti jättänyt turhat haaveilut ja aloitukset jättämättä. Jos olisi voinut vain työkaverina tutustua ilman haaveilua. No näistä oppii.
Haluatko oikeasti kuulla mitä ajattelen?
Se ettei hän välttämättä ole varattu vaan se oli tekosyy siihen ettei tarvitse antaa sulle muulla tavoin pakkeja.
Se että laitoit facebookissa viestiä sai hänessä aikaan pakenemisreaktion koska hän EI OLE kiinnostunut sinusta.
Se on todennäköisesti huomannut välttelysi jossain vaiheessa ja ajattelee että olet edelleen ihastunut siihen.
Hän EI alunperinkään flirtannut sinulle, se oli lähinnä ystävällisyyttä/kevyttä flirttiä jonka ei ole tarkoitus johtaa mihinkää.
Usko pois, näin se menee.
MInulla oli hieman vastaava tilanne joskus ja voisin vannoa että nainen oli minusta jonkin verran kiinnostunut, mutta samaan aikaan ei, joka voi kuulostaa hassulta, mutta hän kaiketi nautti huomiosta/huolenpidostani kunhan se ei johtanut mihinkään.
Valehteli päin naamaa olevansa varattu ja selän takana naureskeli minulle kunnes sitten tajusi jossain vaiheessa virheensä jonka jälkeen kaiketi oli asioiden puolesta ok.
Mutta siis välttelin häntä ja hän taisi huomata sen.
Juttu tosin ei kestänyt kuin muutaman kuukauden jossa välissä oli breikkejä.
Sanon vain että unohda koko mimmi, ei ole sen arvoista.
On se varattu koska olen nähnyt sen miehen. Kerran sen mies toi hänet autolla työpaikalle kun oltiin menossa pikkujouluun, olin ulkona ja näin kun sen mies sanoi närväköitynyt ilme kasvoillaan "mene siitä!" tai vastaavaa?
Tämä nainen vastasi vähän ennen noita pikkujouluja facessa vähän tylliin "en voi näyttää tunteitani koska olen varattu", ehkei hän itsekkään huomannut mutta tavallaan tunnusti rivien välistä että jotain tunteita lie oli?
Tuosta on vajaa 3 vuotta. No, ne pikkujoulut menikin sitten minulla ihan penkin alle, alkoholi ja ahdistuksen tunteet ei sovi oikein yhteen. Työpaikalla oli aina ystävällinen mutta pikkujouluissa olin ilmaa, selkää sain katsella, oikein happamalla ilmeellä katseli että varmasti pysyisin poissa ja niin pysyinkin.
Kyllä kait jos sitä olisi luonteeltaan puhekone että suusta tulisi sanoja mitä sylki tuo tullessaan, olisi se niin helppoa, mutta hiljaisempana miehenä pirun vaikea tilanne. En ole mitenkään täysin hiljainen, hyvien ystävien ja tuttujen ihmisen seurassa juttu lentää, mutta jos vähänkään on enempi porukkaa jossa puheliaita itsevarmoja ihmisiä kuten työpaikalla, olen enemmän taustalla olevaa tyyppiä.
No jospa tämä ikävä tunne taas lähtis pois, huomannut että syksy on aika hankalaa aikaa tässä asiassa, jotenkin toistuu muistot mieleen?
Niin tavallaan semmoinenkin teoria tässä käynyt mielessä, että tämä nainen olisi varmaan halunnut tutustua työpaikalla, että olisin mennyt juttelemaan, oltaisiin juteltu niitä näitä yms, vastasi kerran että voi hänelle tulla juttelemaan. Varattuna hän olisi luultavasti halunnut ensin "makupalan" minusta, että kannattaako vaihtaa toiseen mieheen? Mutta enhän minä pystynyt tuommoiseen =D huh huh, ihan hirvee kaaos ja tunteiden pyörremyrsky kävi päässäni! Minä taas olisin toivonut kun pyysin kahville, että olisi voitu jutella työajan ulkopuolella, poissa siitä stressaavasta työympäristöstä, mutta ei vaan toiminut.
Se oli juuri se päivä kun Microsoft osti Nokian, olin torilla kahvilla ja luin uutisia kännykästäni. Sivusilmääni osui että kuka siellä edestakaisin liikkuu? Kun kohdistin katseeni niin tämä nainenhan se siellä oli ja siinä oli aavistuksen tunne kuin hän olisi halunnut tulla juttusille, mutta sitten hän vilkutti kädellään ja jatkoi matkaansa, vilkutin takaisin. Olisipa vain tullut juttusille, ehkä tämä umpisolmu olisi edes poissa. No, menneitä asioita meni kuin meni.