Kaverisuhteet hankitaan alle 20-vuotiaana. Yläasti ja lukioikäisenä.
Sen jälkeen on myöhäistä. Jos tuohon ikään mennessä ei ole kaveripiiriä ja sen kanssa hankittuja ihmissuhde- ja kännikokemuksia, on peli pelattu.
Sen jälkeen on myöhäistä. Jos tuohon ikään mennessä ei ole kaveripiiriä ja sen kanssa hankittuja ihmissuhde- ja kännikokemuksia, on peli pelattu.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samaa mieltä. Tosin omasta mielestäni se ratkaiseva rajapyykki on vielä tuotakin nuorempana eli joskus 18- tai 17-vuotiaana.
Suurin osa mun yläaste kavereista on tappanu ittensä, alkanu vetään huumeita tai on linnassa..
No oletko löytänyt uusia kavereita noiden tilalle?
No enhän mie noihin ole ollu yhteydessä sitten yläasteen...
Oikeat ystävät tehhään sillonkun ollaan päästy yli siitä murkkuikäsyydestä...
Olen samaa mieltä. Ja nekin kaverit suurin osa katoavat elämästä, jos itse jäät ikisinkuksi roikkumaan ja heillä on puolisot ja perheet.
Ei yksinäiset ihmiset kiinnosta ketään. Ne vaan jätetään yksin.
Ja jos ei ole kavereita, ei sitä puolisoakaan hankita niin vain.
Eli alle 20-vuotiaana yläasteella ja lukiossa pitää hankkia kaverit. Sitten tämän kaveripiirin avustuksella (esim. baareissa bailatessa) pitää hankkia se puoliso jonka kanssa aloitetaan perhe-elämä.
Jotkut vaan syntyy yksineläjiksi kuten minä. Luulen että koulukiusaaminen yläasteella oli vain seuraus siitä että viihdyin hyvin omissa oloissani enkä hakeutunut kenenkään seuraan. Tosin se koulukiusaaminen vain vahvisti haluani elää yksin.
Ja vitut.
t. "Monen monta kertaa uusia kavereita saanut"
Mä oon 27 eikä mulla ole ollut vielä ainuttakaan kaveria tai ihmissuhdetta. Musta mies olisi ihana kaveri kun sen lisäksi että saisin ehkä häneltä patukkaa, niin voisin hyvässä lykyssä päästä hänen jälkiliukkailleen, mutta vain jos nainen on niin kännissä tai huumeissa ettei hän näe millainen valkoinen käpsä hänen päällään ähkii.
Jos sallisitte naisille irtosuhteet niin saisitte kavereita.
Mulla on on jokunen kaveri, jotka olen tuntenut "aina". Mutta olen minä tutustunut ihmisiin ihan yhtälailla vanhempanakin. Kavereita on löytynyt opiskelujen parista, töistä ja harrastuksista. Vaikka siis olen vahvasti introvertti. Pidän ihmisistä, vaikken niiden seuraa kovin usein jaksakaan ja viihdyn parhaiten yksin. Kerran löysin kaverin jopa baarista, toisen yksinään liikenteessä olevan naisen.
Noinhan se usein on, niin minullakin. Tosin kyllähän niitä kavereita voi löytyä vanhempanakin, mutta aina se vain on vaikeampaa.
Noihin lapsuudenystäviin on erilainen suhde, niihin on kasvanut kiinni. Vaikka ei olisi nähnyt vuosiin, on kuin toisen olisi tavannut viimeksi eilen, jutut jatkuu siitä mihin viimeksi jäi, tai ainakin tuntuu siltä, eikä se toinen ole muuttunut yhtään, aina tuntuvat samalta.
Uudempien kavereiden kanssa ei ole aivan samanlaista. Puolin ja toisin tunnetaan vain pätkä elämäntilanteesta, ei nähdä sitä mikä siihen on aidommillaan johtanut.
Jotain samaa on mun mielestäni parisuhteissakin. Nuorena toiseen kasvaa kiinni, oma persoona vielä joustaa ja muokkaantuu. Varttuneena aikuisena sitä on jo niin joustamaton ja omiin kaavoihinsa kangistunut, ettei se ole enää samanlaista koskaan. En silti tarkoita, etteikö aikuiset voisi löytää sitä itselle parasta kumppania, mutta paljon vaikeampaa se on kuin nuorena.
Minäkin mietin, että sen nuoruuden kaveripiirini kanssa ollaan kavereita ilman sen kummempaa syytä. Aikuisena löytyneet kaverit usein liittyvät johonkin tiettyyn tilanteeseen, kuten naapurit, harrastuskaverit, työkaverit jne. Ja jos tuo yhteys lakkaa, lakka usein kaveruuskin. Mutta lapsuuden kaverit eivät ole mihinkään hävinneet, vaikka elämäntilanteet muuttuvaat tai ei olla tavattu vuosikymmeneen. Todellakin jutut jatkuvat siitä, mihin viimeksi jäivät.
Jaa. Omat teini-iän kaverit ovat jääneet taakse, koska yhteistä ei enää juuri ole. Parhaat kaverit on opiskeluvuosilta (20-25). Muutamia hyviä kavereita tullut myöhemminkin mm. töiden ja suhteiden kautta ( yhden exän nykyinen on nykyään hyvä kaverini)
Teini-iän kaverit on historiaa. Parhaat ja kestävimmät kaveri ystävyyssuhteet ajoittuu opiskeluaikaan ja sen jälkeenkin.