Minkä ikäisenä peli pelattu?

Noin 30 v. kanssa.

Mä tajusin jo tosi varhain että en tule ikinä saamaan tyttöystävää, ehkä noin 90% varmuudella jo 12 vuotiaana, sitten kun tuli baari-ikä 18 vuotiaana niin toivo rupesi elämään ja prosenttiluku jopa hieman väheni ehkä noin 80%iin, sitten 21-22 vuotiaana ja kymmenien pakkien jälkeen se oli noussut taas 90%iin, 28 vuotiaana ja satojen pakkien jälkeen se oli jo 99.99% ja nyt 31 vuotiaana se on täydet 100%. Kertaakaan en ole saanut naista ellen ole maksanut siitä, enää edes yritä, ei tulisi edes mielenkään, olisi pitänyt tajuta ja hyväksyä tosiasiat jo viimeistään 18 vuotiaana ja mennä säännöllisesti maksulliselle

Todella sikaruma mies ei kelpaa edes rumalle tai lihavalle naiselle, se on 100% absoluuttinen fakta, jopa muuta väittää ei tiedä mistä puhuu.

Viiskymppisenä ja kuuskymppisenä voi vielä hyvin perustaa perheen mukavan kolmikymppisen naisen kanssa!

Mitä muuta olette tehneet asian eteen kuin haaveilleet teinineitseistä?

n. parikymppiseksi asti uskoin että saan vielä tyttöystävän, ainakin joskus tulavaisuudessa. Lopulta usko katosi. Siitä reilu kolmekymppiseksi hyväksyin ettei naista ole eikä tule. Sitten muutama nainen osoitti kiinnostusta ja oli uskottava toisin. Nyt uskon ja tiedän olevani pariutumiskelpoinen mies josta mahdollisesti eräs "lapsentekoiässä" oleva nainen on kiinnostunut.

...en kylläkään ole suunnittelemassa perheen perustamista, mutta ihan vain osoituksena ettei peli ole pelattu vanhempanakaan jos vaan riittää halua oppia ja draivia jahdata naisia.

Omaa tilannettani kuvaa ehkä parhaiten tämä sarjakuva:

http://ilmannaista.sarjakuvablogit.com/files/2010/03/in_7_web.jpg

Tavallisella miehellä peli on pelattu jossain siinä 30-vuotiaana.

Sitten on näitä suuria neroja, jotka pääsevät lisääntymään iästään riippumatta: Chaplin, Bryan Adams, Mooses Lipponen, Jope Ruonansuu etc.

Eiköhän se elämä ole kaikinpuolin finaalissa kun täyttää 40v..

Omalla kohdalla tuo meni asteittain. Joskus 25 v sitä alitajuisesti alkoi huomaamaan että oma markkina-arvo ei ollut parasta a-ryhmää. Mutta sitä vaan ei halunnut itselleen tunnustaa. Siis että niihin tyttöihin joista itse oli kiinnostunut, ei ollut mitään realistisia mahdollisuuksia. Kymmenen vuotta siinä meni ihmettä odotellessa mutta sitten oli vaan pakko myöntää tosiasiat. Ainoa mahdollisuus perheeseen olisi yksinhuoltaja tai tuntivaimo Aasiasta, Itä-Euroopasta.

Miehellä se ikä taitaa olla siinä 40 paikkeilla. Jos ei ole siihen mennessä ollut suhdetta niin ainoa mahdollisuus perustaa perhe on hakea nainen Aasiasta.

Tosin itsellä kun tuli 35 vuotta täyteen ilman ensimmäistäkään naiskokemusta, tajusin että juna meinaa mennä ohi...silti edelleen haaveilen perheestä ja parisuhteesta. Jotain pitäisi tehdä mutta mitä?

Kunpa voisi elää nuoruuden uudelleen...itse en parikymppisenä edes tajunnut mikä on pelin henki parisuhdemarkkinoilla. Olin niin hölmö että uskoin kohtaloon. Että jostain vain ilmestyy minulle sopiva nainen. Just. Ei todellakaan ilmesty. Naisten passiivisuus on jotain ihan käsittämätöntä. Aloite on miehen tehtävä ja näistä pitää etsimällä etsiä.

Sitten se naisten taso. Voi helvetti. Niillä perusnäteillä ja fiksuilla naisilla on sormus sormessa viimeistään 25 vuotiaana. useimmat saa ekan lapsen 20 vuotiaana. Kun katselee esim 30 vuotiaita vapaita naisia, se taso on aivan järkyttävä. Ei edes kiinnosta tutustua...

Se on aivan älytöntä miten eri viivalla naiset ja miehet ovat parisuhdemarkkinoilla.

Nyt 45v ikäisenä ja vain kerran pari vuosikymmentä sitten seurustelleena en vielä osaa ajatella että peli olisi täysin pelattu.
Mutta sitä mietin, että toisen puoliskon elämästä voisi käyttää eri tavalla kuitenkin. Yhteys naiseen löytyy sitten jos on löytyäkseen.
Ensimmäinen puoli elämästä on tullut liikaa tavallaan surtua naisettomuutta (ja siis tehtyä liikaa töitä tuskan unohtamiseksi), sitä paskaa ei enää jaksaisi.

En muista, että koskaan olisin vakavissani miettinyt jotain perheen perustamista.

Peli on pelattu siinä vaiheessa kun katkeruus alkaa ottaa vallan ihmisestä.
Jos katkeruuden ei anna tulla, on aina mahdollisuus rakkauteen.
Rakkaus ei tule katkeralle.
Itse olen aktiivisesti pyrkinyt taistelemaan katkeruutta vastaan, vaikka kyllä se koko ajan ovella kolkuttaakin.

Silloin kun sanot jotain ja toinen ei noteeraa

Pikkuhiljaa parinkympin paremmalla puolen kun sosiaalisena ihmisenä kaikki kaverit pariutuivat, erosivat, löysivät uuden, saivat lapsia, erosivat, löysivät uuden.........Ja samaan aikaan itse yritän ja yritän enkä saa mitään aikaiseksi. Aloin vertaamaan peilikuvaani kavereihini ja tajusin myös muutamien naistenkin toteamana että olen ruma ja näinollen parisuhdekelvoton. Jatkoin vielä sinnikkäästi viimevuoteen täytettyäni 35 joka oli viimeinen rajani lasten ja edes sen naisen saamiseksi. Sitten annoin periksi 20 vuotisen pään seinään lyömisen. Kun asian on tiedostanut mahdottomaksi on elämään tullut suuri helpotus. Itseasiassa kaikki henkoht elämässäni ovat jatkuvassa noususuhdanteessa kun lopulta hyväksyin ja psyykkasin itseni ulos siitä katkeruudesta että olen liian ruma naisille mutta olen tarpeeksi täydellinen ihminen henkilökohtaiseen elämääni ystävieni yms seurassa.
Vinkkinä teille muille rumille: Lopettakaa stressaaminen. Kun ette kelpaa ette kelpaa ja päätänne vaivaamalla ette saa itsellenne muuta kuin psyykkisiä propleemia. Te olette silti ainutlaatuisia persoonia vaikka ette nykyisiin ulkoisiin kriteereihin naisille kelpaa. Tehkää muusta elämästänne sitten täydellistä!

Mä täytän kohta 50v ja suurimpia ongelmia on että miten välttää enempi lisääntyminen kun en viitsisi nipsauttaa letkuja poikkikaan ja naimisissa olevat naiset eivät ole ihan ykköskohderyhmää.

Amikset lisääntyy parikymppisinä, akateemiset 30-40-vuotiaina, jos ovat lisääntyäkseen.

Terve mies haluaa lisääntyä niin saatanasti joka ikävaiheessa! Mies haluaa pumpata tuoretta siittiöpiimää hedelmällisiin naisiin niin usein kuin mahdollista. Miehen tehtävä on maksimoida jälkikasvunsa määrä.

Ruman miehen pelihän on pelattu heti alusta pitäen. Eri asia on se, koska sen itse ymmärtää. Keskimäärin varmaan 30-40 vuotiaana. Toiset sitten pystyvät keskittymään muihin asioihin ja sietämään itseään, toiset ei.

Itse kuulun jälkimmäisiin, olisin halunnut perheen nuorempana. Kun sitä ensin tappaa unelmansa ja toiveensa yksi kerrallaan, niin elämän tapahtumilla ei ole enää väliä. Oman käden kautta tulen lähtemään, kun hetki on.

No yhyy, no yhyy, voi sentään.......Siinä ei paljon menetä jos ei perhettä perustakkaan. Onko elämänne ollut niin tavattoman upeaa, että pitäis välttämättä elää yhä uudelleen ikäänkuin toisessa sukupolvessa. Paskan marjat..Elellään tämä elämä vittuun mahdollisimman helpolla sinkkuna. Nussitaan kun pilluja eteen kaatuu ja välillä parikymmpistä huoranpilluakin voi käydä panemassa ja jos ei paneta niin ei tartte panna sitä yhtä ja samaa mätästä seuraavaa 40vuotta, hurraa, siinäpä vasta riemu naida samaa pillua 40vuotta, hurraa. Paremminkin koen väistäneeni luodin tässä sinkkuna eläessäni. Jos haluan parisuhteen, niin sellaisen saan kyllä minkä ikäisenä tahansa vaikken ole koskaan vakavissaan seurustellu ja se on saatanan tosi.

Noin 12 vuotiaana, kun olin luokkani ainoa poika, joka ei saanut kirjoittaa tyttöjen ystävävihkoihin.

Van sekseistä parhainta on jos nuorena tuuheapartaisena amispoijanpiruna taipuu itsesuuseksiin.

Ei tässä mikään ole pelattu. Teini-ikä vain jatkuu pitempään kuin useimmilla.

Noin 30 vuotiaana. Siinä vaiheessa kannattaa tehdä reissu ulkomaille ja tuoda itäaasialainen nainen Suomeen kun ei ole suomalaisille naisille kelvannut. Sen jälkeen pitää elää velkavankeudessa ja kehuskella loppuelämän ajan sinkkupalstalla miten on äärettömän rikas suunnilleen keskituloisena, saa pillua ja maksaa kaksiota loppuelämän ajan.

Noin 35 vuotiaana havaitsin että peli on pelattu. Sen jälkeen olen keskittynyt pelkästään työelämään ja sillä puolella olen arvostettu. Tosin äärimmäinen miesvaltaisella alalla.

Peli pelattu jo 20 vuotiaana ja hävisin sata nolla. Tiesin jo nuorena että en koskaan tule saamaan tyttöystävää. Jo nuorena näin että naiset rakastuu väkivaltaisiin jännämiehiin eikä se meno ole muuttunut mihinkään.

On aloittajalla kyllä kannustava isä. Ei ihme jos on tuollainen vätys pojasta tullut, kun isäkin vaan vittuilee omalle pojalle, eikä usko tähän ja kannusta.

Kyllä rumakin voi saada vaikka lihavankin naisen, jos minäkin tämmöinen nätiksi haukuttu olen ottanut mieheksi "ei niin kiiltokuvamaisen" miehen. Se mikä hänessä viehätti ja sytytti oli hyvä huumorintaju ja itsevarmuus, ei todellakaan ulkonäkö. Hän oli mies, joka ei koskaan uskonut saavansa kaunista naista. Mutta seurusteltiin me jokunen vuosi, kunnes tiemme erkanivat hänen mustasukkaisen exänsä takia. Kolmas suhteessa oli ihan liikaa. Jos katson mieshistoriaani taaksepäin, niin ei minulla ole yhtään kiiltokuvapoikaa koskaan ollut. Ihan tavallisen näköisiä, mutta heissä on ollut jotain kaunista sisällä. Nyt olen 4v. ollut sinkkuna. Olisin tahtonut suhteeseen hiljattain yhden "lievästi ylipainoisen ja vähemmän komean" miehen kanssa, mutta hän ei halunnut suhteeseen. Että näinkin päin käy usein. Kyllä me nätit tytöt kamppaillaan enempi siitä, ettei meidän kykyyn olla parisuhteessa luoteta. Meistä halutaan ottaa useinmiten vain se silmänilo ja kokeilu "onnistuisko". Sitten tosipaikan tullen juostaan karkuun. Me ollaan ulkonäöstä huolimatta ihan samanlaisia naisia sisältä, kuin muutkin naiset.

Mutta jos haluatte tehdä naiseen vaikutuksen niin youtubesta löytyy videotolkulla jenkkiläisten terapeuttien videoita, "miten saada nainen". Tässä yksi esimerkki: https://www.youtube.com/watch?v=jPBKEBY5Y34

Ja voin kertoa, että tuo vinkki on täyttä totta. Noin me tyhmät naiset toimitaan. Teidän pitää tehdä itsenne itsevarman oloiseksi, niin kyllä alkaa natsaamaan. Ne itsevarmat miehet on markkinoilla kysyttyä tavaraa. Itsesääli näkyy naamasta ja on todella luotaantyöntävä piirre.

Ja oma vinkki on, että älkää koskaa sanoko naiselle, että hän on kaunis. Mieluummin "Olet ihana" tai "Olet minulle täydellinen". Minulle itselle se kauniiksi haukkuminen on vaivaannuttavaa kuulla ja siitä myös loppuu kiinnostus heti. Minun ensimmäinen ajatus on, että tuo on vain minun ulkonäöstä kiinnostunut.

Kuuskymppisenä se selvisi Juha Tapiollekin ettei kelpaa kellekään.

Jos minä olen saanut naisia niin saa kukia tahansa naisia. Minä olen lihava ja ruma mies. Olen karvainen kun ron jeremy ja yhtä iso maha

Noin 10-vuotiaana, siis heti kun aloin ajatella asiaa, niin ja en ole todellakaan homo.

Tuohon on helppo vastata. Peli loppuu silloin kun äänimerkki sen osoittaa. Se on yleensä puusta tehdyn laatikon muodossa. Väliaika on tehty suurinta puuskutusta varten.
Nainen ei ole itsetarkoitus elämässä ilman sitäkin voi tulla toimeen tai oikeasti paljon paremmin. Nainen ei ole pyhä lehmä vaan lihaa ja verta niinkuin kaikki muutkin. Sitä sattuu, se paskantaa ja kusee siinä missä mieskin. Sen veri ei ole parempaa kuin muidenkaan. Halut sillä on ihan samat kuin miehelläkin.
Haluatteko te elää jonkun toisen ehdollla vai oman itsenne ehdoilla.

Kun katkeruus otti niskaotteen kolmenkympin hujakoilla niin ei auttanut kuin myöntää, käsitellä ja hyväksyä asia sitten oli taas kevyempi olo.

Minä ymmärsin heti murrosiän jälkeen, kun ei mitään merkittävää ns. kasvupyrähdystä tapahtunut. Jäin lyhyeksi ja pienimunaiseksi "mieheksi".

Ja tyhmäkin olen, ei tullut minusta maisteria, vaan varastomieheksi jäin. En tosin edes yrittänyt. Se nyt on ihan sama, onko lyhyt ja pienimunainen maisteri vai lyhyt ja pienimunainen varastomies. Maisterin rahoilla olisi ehkä päässyt aisurin asemaan, mutta se ei paljon lohduta, kun ne olennaiset asiat ovat silti samat: lyhyt mies ja pieni muna.

Ehkä noin 16-vuotiaana kun tajusin että olen niin ujo etten uskalla edes mennä puhumaan naisille.

Äitini kerran tokaisi, ettei taida niitä lapsen lapsia siunaantua. Olen vanhempieni ainut lapsi. Ei ole minulla sisaruksia, jotka jatkaisi tätä sukuhaaraa.

No jokainen ajattelee mitäkin. Kukas se nyt myöntäsi, että
20-40 v. menee elämä ohi. On sitten mies, nainen, ätmi tai ytmi, ihas miten vaan.

Elämä on sanoo dna, mut se ei ole niin. Elämä voi olla ihanaa, olet minkä ikäinen tahansa. Ikäero voi olla kuin Dannylla ja Ericalla tai vähän vähemmän.

Miksi tämä miesten viha naisiin, mitä pelätään? Onko oma itsetunto tai epävarrmuus, kotiolot, mikä aiheuttaa moisen.

Kyllä voi nauttia, värkki voi olla elämää kokeneella paremmassa kunnossa kuin 20v. tytön huitakkeella. Julkisivukaan ei monella tänä päivänä ole lainkaan huono itsestään huolehtivalla. Kyllä vaan ikä on numeroina kukaan ei nuorru, ei ätmit, ytmit tai muutkaan.

Ihanaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin olet ja nauttia elämästä. On sinulla mies-, nais-, parisuhde tai ns. panokaveri. Nauti, kerran täällä eletään:)

no ompa helvetin kannustava isä ; / oisit vaan vetässy turpaan ja mukiloinu hengiltä

Arka mies ei saa kaunista naista. Näin sanoi wanha kansa. Nyt arkuus pois!

Mä en oo tuollaista vielä tajunnut. Tällä viikolla tulee 48v mittariin.

Hyvä kysymys sinällään ja vaihtelee varmasti eri ihmisten kesken..

Omalta osaltani voisin tuon merkkipaalun laittaa siihen kohtaan kun jotenkin konkreettisesti luovutin haaveilun ja aloin harrastaa maksullisissa naisissa käyntiä.

Aikaisemmin en olisi voinut edes harkita moista mutta tilanteen toivottomuus ajoi siihen pisteeseen. Tietenkin olen tuostakin harrastuksesta luopunut ajat sitten sillä siinä jos missä huomaa miten rahat menevät kankkulan kaivoon ja vastine rahalle ei todellakaan ole tyydyttävä mutta se oli yksi vaihe elämässäni.

Kuitenkin n99% naisista sanoo ehdottomana turn-offina miehessä jos hän on harrastanut maksullista seksiä. Se jäljelle jäävä 1% lienee niitä naisia jotka sitä maksullista seksiä tarjoaa.

mielenkiintoista kuitenkin kun keskustelin joidenkin näiden "opiskelijatyttöjen" kanssa asiasta niin he kertoivat että suurin asiakasryhmä on naimisissa olevat miehet, ei siis suinkaan miehet jotka eivät ilmaiseksi seksiä saa. Tuo oli pieni yllätys itselleni.

Tuostakin on jo yli 10v aikaa eikä mikään ole muuttunut mutta onneksi koko asian tematiikka on poistunut suurimmaksi osaski mielestäni koska olen mielestäni jo liian vanha joka tapauksessa.

Vanhasta muistista kurkistin tänne palstalle. Kenties jouluaaton aamuna on liian tylsää.

Peli on aikalailla pelattu jo syntyessä..

Ei elämästä selviä hengissä.