Epäsuosittuna töissä

Olen aina ollut äärimmäisen pidetty ja suosittu työpaikoillani. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista itsetunto-ongelmaa ja olen aina saanut helposti uusia ystäviä. Jos työpaikalla vallitsee hyvä henki, minut on aina otettu avosylin helposti vastaan. Työpaikan ilmapiiri on taas hyvin riippuvainen loppujen lopuksi johtajasta ja johtajuustaidoista. Jos on huono kapteeni, laiva kyllä uppoaa ennemmin tai myöhemmin. Olen siis nähnyt työpaikkoja, organisaatioita ja johtajuutta laidasta laitaan.

Kunnes sitten tein mahtavan virheen ja menin takaisin erääseen äärimmäisen typerään työpaikkaan, tarvitsinhan minä rahaa opiskelujeni ohessa. Toki, olihan siellä pientä silmäniloa kuin monessa muussakin aikaisemmassa työpaikassani;) Kiitokset siitä, vaikka se ikävästi loppuikin osittain syystä, että hänen kateellinen mukaystävä (lähimpiä työtovereita)halusi heti pilata välimme ja raportoida eteenpäin (ja tätä hän ei itse vissiin koskaan huomannut ja pitää ilmeisesti edelleen ystävänään)osittain hyvin kateellisen, konservatiivisen ja erittäin korruptoituneen, politisoituneen sekä rikollisen työympäristön ja kilpailevien yritysten. Onnellinen hymyni myös aiheutti raivostuttavaa kateutta ympäristössä.

Rahallisesti kuitenkin menetin äärimmäisen paljon ja sain lisäksi mahtavan veemäisiä vainoajia perääni loppuelämäkseni minne menenkin ja mitä teenkin. Syynä varmasti osittain ihmisten heikot itsetunnot ja suuren suuri kateus ja osittain korruptio politiikka sekä osittain sukulaisuustaustat ja suhteet. Luulen, että ulkonäköni ärsyttää ja kadehdituttaa osittain ainakin siksi, että minulla on luontaisesti ja aivan sattumalta hieman samankaltainen tyyli kuin eräällä. Ulkonäköni on ollut pikkulapsesta saakka tälläinen, toki olen ollut nuorempana huomattavasti laihempi (yli 20 kiloa). Tämä ulkonäkö siis tuo ikäviä mielleyhtymiä, kateutta ja katkeruutta muille ihmisille toisesta ihmisestä. Laihtumiseni myöskin tuo ja luo lisää kateutta sekä ennestään hyvä maineeni (mitä halusivat pilata), koulutukseni ja hyvät suositteluni sekä lahjakkuuteni. Moni ihminen ei myöskään tunne minua läheskään kunnolla vaan tekee täysin paikkaansa pitämättömiä oletuksia luonteesta ja ulkonäöstäni ja puhuu sitten selän takana pahaa ja aivan perättömiä. En myöskään ole helposti vietävissä eikä minulta saa helposti lypsättyä mitään tietoja (niitä ei edes muutenkaan ole). Näin vanhemmiten vielä enemmän olen huomattavasti harkitsevaisempi eikä minua voi huijata tuosta noin vaan. Huijattavaksi ja manipuloitavaksi olen siis hemmetin ärsyttävän vaikea uhri.

Olen ollut hyvin pikkuvanha jo lapsesta saakka ja ikäisiäni huomattavasti kehittyneempi henkisesti siis nuorena ikäistäni kypsempi henkisesti ja vanhemman näköinen kun taas vanhempana ikäistäni nuoremman näköinen. Pukeudun paitsi nuorekkaasti ja hyvin naisellisesti, mutta seuraan paljon muotiakin. Small talk on erittäin helppoa minulle varsinkin jos viihdyn kyseisten ihmisten parissa. Olen normaalisti ulospäinsuuntautunut, rohkea, esiintymiskykyinen, sosiaalinen ja puhelias. Toki ikävien ihmisten parissa en tahalleni puhu mitään ja olen tarkoituksella hiljainen ja mahdollisimman tympeä. Jos olen hiljainen, teen sen tarkoituksella. Miksi pitäisi edes mitään vaivaa nähdä ikävien ihmisten parissa? Toki ihastukseni seurassa olen luonnollisesti ujo, mutta muuten en. Räväkkyyttä, itsepäisyyttä ja luonteen lujuutta kuten myös sisuakin minusta löytyy tarvittaessa. Tarvittaessa en todellakaan ole hiljainen nössö ja tossun alla oleva. Olen hyvin lojaali ja joustava sekä pitkäpinnainen ns. " hyvä tyyppi. Kun jotain päätän, en siitä hevillä luovu. Tämä pätee esim. ammatinvalintakysymyksissä. Minulla on siis oma tahto enkä ole helposti vietävissä. Huomaan myös toisten ihmisten harmiksi asioita, mitä he eivät välttämättä haluaisi kenenkään näkevän. Tämä on sekä onni että menetys riippuen asiasta. Osaan toki pitää salaisuuksia ja olla olematta mikään lörppö. Suutun siis harvoin, mutta kun suutun olen loppuelämäni hyvin suuttunut.

Kaikesta huolimatta itsetuntoni ei ole saanut särön säröä ja toisaalta jää vain loputon sääli kuinka ihmiset ovat niin heikkoitsetuntoisia, sadistisia, kateellisia ja hieman yksinkertaisiakin. Toisaalta taas harmittaa kuinka eräätkin käsittivät minut täysin väärin ja uskoivat minusta kaikkea pahaa ja perätöntä. Raha on vain rahaa, mutta kylmimmällekin, jäätyneelle sielulle tekee rakkaus hyvää ja kateus hyvin pahaa. Kateus syö ihmistä hyvin paljon sisältä päin. Heikkoitsetuntoinen kadehtii helposti rohkeaa js itsevarmaa ihmistä.

Minä minä minä ja taas minä. Minä olen hyvä ja kaunis, muut ovat tyhmiä ja ilkeitä.

Vahingoniloisessa ja pahantahtoisessa kateudessa ihminen ei saa tyydytystä omista saavutuksistaan, vaan toisten tappioista. Kateellinen ihminen yrittää tehdä kaikkensa, että saa kadehdittavansa kuilun partaalle ja tuhoon.
Kuinka monen kauniin nuoren naisen elämän toisten kateus on tuhonnut...

Kateus
( muistiinmerkintöjä kirjasta Francesco Alberoni: Kateus, suomentanut Martti Berger, 1993, Helsinki:Otava)
Kateuden ”pistos” on kokonaisvaltainen tunne.
On torjuttava rikas, kaunis, nuori, ja mihin sitä nyt itseään voi toisissa verrata.
j.n.e
http://juhakemppinen.fi/index.php?id=6uthcw046ijkzu