Sinkkuneidit valittavat, etteivät löydä sopivan ikäisiä sinkkumiehiä. Sinkkumiehet valittavat, ettei sinkkuneitokaisia löydy mistään. Miten tähän kohtaamisongelmaan on tultu ja miten siitä päästään eteenpäin?
Faktahan on, ettei suomalainen kovinkaan helposti haksahdu juttusille tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa. Jos joku sattuu moista yrittämään, sitä pidetään vähintäänkin omituisena tai se koetaan jopa loukkaavana tai ahdistavana (mitä hitsiä toikin nyt musta tahtoo). Näin tuntemattomat jäävät tuntemattomiksi ja keskitytään puolituttuihin ja kapakoihin. Monihan uskoo löytävänsä ”sen oikean” esimerkiksi baarista, kaveripiiristä, työpaikalta tai netistä.
Baarissa estoja alentaa alkoholi ja meistä suomalaisista jörrkiköistä tulee sosiaalisia. Valitettavan moni kuitenkin etsii baareista vain hetken lämpöä. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos se riittää molemmille. Myös ”varatut” ovat liikenteessä, yksi ihminen ei kaikille riitä, moni olisi kiitollinen yhdestäkin. Aamuyön yksinäiset seinäruusut ovat surullista katsottavaa tanssivien pariskuntien täyttämässä yökerhossa.
Kaveripiiri on loistava keino löytää itselleen kumppani. Puolituttujen kanssa keskustelu sujuu vapautuneesti ja aloitteiden tekeminen on helpompaa. Kaveripiirin toimivuus vähenee siinä vaiheessa, kun sinkkumies tai sinkkuneitokainen jää yksin pyörimään pariskuntien keskelle.
Työpaikkaromansseista voi aina olla montaa mieltä. Moni onnellinen parisuhde on saanut varmasti alkunsa työpaikalta, ollaan jälleen tekemisissä puolituttujen kanssa ja aloitekynnys on matalampi. Minä en niihin mielelläni ryhtyisi. Mitä työkaverit sanovat? Entä jos suhde ei toimikaan toivotulla tavalla? Voidaanko kuitenkin jatkaa samalla työpaikalla ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan?
Nettideitit ovat raakaa peliä, molemmat osapuolet vaativat mahdottomia ja toisille lupaillaan kuuta taivaalta. Kaikki kulminoituu kuitenkin ulkonäköön, jos vastapuolena ei satu olemaan mallin kriteerit täyttävä henkilö, sähköpostittelut loppuvat lyhyeen.
Siis mitä tehdä tälle kohtaamisongelmalle? Pitäisi olla jokin tunnusmerkki, josta tietäisi vastapuolen olevan sinkku ja etsivän itselleen kumppania. Ihan oikeasti.
Sitä odotellessa hymyillään ja puhutaan myös tuntemattomille ihmisille, ei siinä voi muuta menettää kuin sinkkuutensa...
;)
Faktahan on, ettei suomalainen kovinkaan helposti haksahdu juttusille tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa. Jos joku sattuu moista yrittämään, sitä pidetään vähintäänkin omituisena tai se koetaan jopa loukkaavana tai ahdistavana (mitä hitsiä toikin nyt musta tahtoo). Näin tuntemattomat jäävät tuntemattomiksi ja keskitytään puolituttuihin ja kapakoihin. Monihan uskoo löytävänsä ”sen oikean” esimerkiksi baarista, kaveripiiristä, työpaikalta tai netistä.
Baarissa estoja alentaa alkoholi ja meistä suomalaisista jörrkiköistä tulee sosiaalisia. Valitettavan moni kuitenkin etsii baareista vain hetken lämpöä. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos se riittää molemmille. Myös ”varatut” ovat liikenteessä, yksi ihminen ei kaikille riitä, moni olisi kiitollinen yhdestäkin. Aamuyön yksinäiset seinäruusut ovat surullista katsottavaa tanssivien pariskuntien täyttämässä yökerhossa.
Kaveripiiri on loistava keino löytää itselleen kumppani. Puolituttujen kanssa keskustelu sujuu vapautuneesti ja aloitteiden tekeminen on helpompaa. Kaveripiirin toimivuus vähenee siinä vaiheessa, kun sinkkumies tai sinkkuneitokainen jää yksin pyörimään pariskuntien keskelle.
Työpaikkaromansseista voi aina olla montaa mieltä. Moni onnellinen parisuhde on saanut varmasti alkunsa työpaikalta, ollaan jälleen tekemisissä puolituttujen kanssa ja aloitekynnys on matalampi. Minä en niihin mielelläni ryhtyisi. Mitä työkaverit sanovat? Entä jos suhde ei toimikaan toivotulla tavalla? Voidaanko kuitenkin jatkaa samalla työpaikalla ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan?
Nettideitit ovat raakaa peliä, molemmat osapuolet vaativat mahdottomia ja toisille lupaillaan kuuta taivaalta. Kaikki kulminoituu kuitenkin ulkonäköön, jos vastapuolena ei satu olemaan mallin kriteerit täyttävä henkilö, sähköpostittelut loppuvat lyhyeen.
Siis mitä tehdä tälle kohtaamisongelmalle? Pitäisi olla jokin tunnusmerkki, josta tietäisi vastapuolen olevan sinkku ja etsivän itselleen kumppania. Ihan oikeasti.
Sitä odotellessa hymyillään ja puhutaan myös tuntemattomille ihmisille, ei siinä voi muuta menettää kuin sinkkuutensa...
;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
luin juuri kirjoituksesi ja se sai minut hyvälle tuulelle..olen paljon pohtinut vastaavia juttuja.etsin itse lämpöä,no välillä löydän välillä petyn karvaasti.se on elämää. olen itse leski ja kovan koulun käynyt .taitaa olla lukukausi kesken vieläkin.mutta sanoisin että ei se katso aikaa ,paikkaa,tapaa se on kumma juttu ..se vain tapahtuu..se on siinä..
epäilen kuitenkin ,että tuskin näiltä palstoilta
oikeesti mitään löytyy.hk kontakti on se juttu.johonkin ihmiseen tuntee vain vetovoimaa.
Kiva kuulla, että tekstistäni oli iloa sinulle.
Ikävä kuulla, että elämä on ollut Sinulle noinkin kova. Itse olen vielä elämänkoulun ala-asteella, joten ylä- ja alamäkiä on minullakin vielä runsaasti edessä. Toivottavasti.
Näiden palstojen henkilökohtaisuuden puute kuvastuu juuri siinä, että kirjoitusten perusteella ihmisestä voi saada täysin toisenlaisen kuvan, kuin mitä hän todellisuudessa onkaan. Ja sitten petytään, kun kohdataan kasvotusten. Asia voi tietysti myös olla päinvastoin, kuvan perusteella hylätään mielenkiintoinen ihmissuhde. Ehkäpä näihin chatteihin saadaan joskus esimerkiksi web-kamerat, jolloin keskustelukumppanin kanssa voidaan jutella kasvotusten, silloinhan tämäkin tapaamismuoto muuttuu henkilökohtaisemmaksi.
Oikeastaan tämä pitkästä aikaa asiallisin, tarpeelllisin ja mielenkiintoisin keskustelu täällä. Tunnen momia sinkkuja ja voin todeta heidän kulkevan aina toistensa ohi. Kohtaamisongelmaa suurempana pidän suomalaisten puhumattomuutta. Tuossa oli aiemmin jo yksi jkirjoitus tästä samasta aiheesta ja siellä tuli ilmi ujous, seinille katseleminen ja puhumattomuus. Asiaa joka sana. Pitää muuten antaa kunnia näin hyvän keskusteluaiheen aloittajalle nimimerkille "neitokainen."
Tuli kirjoitettua ajatuksissa väärä nimimerkki. Kunnia kuuluu nimimerkille "sinkkuneiti"
Kannattaa käydä katsomassa aiempaa "sinkkuneidin" aloittamaa keskustelua aiheesta. Siellä pureudutaan ongelmiin syvemmin.