26-vuotias jo

Ei ole olemassakaan mitään oikeaa tai korkeinta aikaa luopua toivosta. Suomalaisena vain olet taipuvainen melankoliaan ja negatiivisuuteen, se on kansantauti josta kyllä paranee jos vain haluaa.

Sinä kuulut niihin harvojen ja valittujen älykkäiden ryhmään jotka eivät hyväksy kumppanikseen ensimmäistä vastaantulevaa ja ihan ketä tahaansa vain sen takia kun " mulla täytyy olla kummpani - mitä ala-arvoisempi, sitä parempi".

Nauti ystävistäsi ja hanki uusia. Kyllä heidän joukostaan ajanpitkää erottuu yksi jonka huomaat juuri sinulle sopivaksi ja josta saattaa kehittyä jopa pitkäaikainen kumppani.

Miehissä on paljon niitä jotka lähentelee jo kolmekymppiä ja ovat totaalikokemattomia naisista.
Meanwhile naisilla on kymmeniä kokemuksia miesten kanssa jo 20v iässä.
Miten tämä yhtälö on mahdollista? Siksi koska pieni prosentti miehistä hoitelee kaikki naiset, yhdellä axl smithillä on satoja naisia ja toisella 30v miehellä ei ole yhtäkään kokemusta.

No hm. Älä haaveile, vaan nyt on aika ryhtyä tositoimiin.

Naisena sinulla on vielä mahiksia, miehenä ei. Miesten markkina-arvo laskee heti kaksikymppisestä, sen jälkeen alkaa paha rupsahtaminen. Ja totaalisen kokematon haisee aina jo sille ettei osaa olla mitenkäänpäin naisen kanssa.

Aloitus tosiaankin kuulostaa siltä, että parinmuodostus saattaa olla vaikeaa. Joten ala kehittää ja kasvattaa itseäsi että et päästä päästäsi mitään tuollaista skeidaa. Silloin se oikea osuu tiellesi jonain kauniina päivänä.

Kauheeeta!
Kaikki toivo on mennyttä kalua eikä siitä oo enää mihinkäään!!!!!

Minä olen jo 46, enkä vielä voittanut lotossa. En kuitenkaan lopeta haaveilemasta, enkä lottoamatsta.

Vasta oli lehdessä juttu yli 80-vuotiaasta neitsytnaisesta, joka meni avioon, mutta voihan olla, että sinun elämäsi on ohi jo alle 30-vuotiaana. Asennekysymys.

Olet jo täysin toivoton tapaus. Katsos elinikä senkun lisääntyy, mutta haudassa ollaan silti jo kaksvitosina. Loppuelämä on turhaa.
Itse olen aina yrittänyt elää terveesti ja olen nelikymppinen sopusuhtainen nainen ja siltikin olen saanut huomata, että eipä niillä terveillä elämäntavoillakaan ole paljon paskankaan merkitystä sairasteluihin tai elämänlaatuun ylipäätään. Elinikä ennuste kasvaa, mutta millaista se elämä on sitten pingotettuna ja mahdollisesti viimeiset vuodet vuoteen ja muiden ihmisten armoilla, älli poissa. Jos valita sais niin railakasta elämää, nautintoja ja vaikkapa paljon lyhyempi elinennuste. Yhtäkkinen sydäri olisi kiva tapa poistua eikä jäisi kenenkään pakolliseksi taakaksikaan.

=D =D =D Jep, hyvä provo. Kyllähän tuo ikä alkaakin olla jo lähellä eläköitymistä.;)