Totuus siitä miksi olen yksin, pekistyy vain yhteen tosiasiaan: en käy ikinä missään...koska ei huvita.
Olen 39v mies, jolla on takanaan vain yksi lyhyt 3 kuukauden mittainen parisuhde. Siitäkin on jo 10 vuotta. Ei muita juttuja. Tuossa parisuhteessa sain kokea ensisuudelman, läheisyyden ja seksin. Tosin seksiä ei ollut kuin 3 kertaa oman estyneisyyteni vuoksi. Tuo onkin koko elämäni seksisaldo, jos joku niitä laskee.
Miksi näin? Olen hieman ristiriitainen persoona. Mieleltäni en nyt mikään sairas, mutta asiat voisivat olla paremminkin. Koulukiusaamisen uhri ja siitä heikko itsevarmuus ja itseluottamus. Nykyään vähän parempi.
Omaan kristillisen vakaumuksen ja se on ollut voimani monessa elämän aallonpohjassa. Seurakunnissa en ole käynyt tosin vuosiin enään. Toisaalta olen saanut luonnontieteellisen koulutuksen, joten kai tuosta päästä jotain löytyy. Olen itseopiskellut vähän teologiaa, filosofiaa, uskonnonfiosofiaa ja apologetiikkaa (kristinuskon järjellinen puolustamisen) ja en koe tehneeni älyllistä itsemurhaa uskoessani Jumalaan, Jeesukseen ja Raamatun historiallisuuteen.
Vakaumukseni liittyy oikeastaan suoraan tähän sinkkuuteeni myös. En ole halunnut koluta baareja vain etsiäkseni seksiseuraa. Uskon, että seksin paikka on avioliitossa mutta ymmärrän että se on nykyään lähes mahdotonta pitää. Itsekin lankesin heti kun tuli mahdollisuus. Tunsinkin paljon syyllisyyttä siitä ja siksi siis estyneisyyteni. Ja siksi tämä yksi parisuhde ei toiminut. Pitäisi olla samat arvot omaava kumppani, joka onkin aika mahdotonta enään nykyään löytää.
Muutenkin olen ehkä hieman yliherkkä mieheksi. Järkytyn helposti, jos asiat eivät mene suumnitelmien mukaan tai vaikka töissä laitteet eivät toimi jne. Vihaan riitelyä ja kaikenlaista tylyyttä ja pahuutta. Pehmeät arvot kuten rakkaus, hellyys, lempeys ja rauhallisuus ovat mun juttu. Siksi leimaannun aina nössöksi. En ole homoseksuaalikaan. Näin se vaan on mennyt. Ei ole omaa asuntoa eikä ajokorttia. En tarvitse niitä enkä lainaa tule periaatteesta ikinä ottamaan.
Tällainen mies olen.
Nyt sitten olen vain elänyt normaalia elämää. Käyn töissä (Luojan kiitos) ja vapaa-aikani saan kulumaan videopelien, kirjojen, elokuvien ja liikunnan parissa. Soittelen kitaraa myös.
Minua ei kiinnosta käydä missään, kuten alussa sanoin. Tykkään olla yksin, vaikka seuraakin kaipaan. Töissä on onneksi työkaverit. Olen myös ilmeisen laiska, sillä en jaksa työni lisäksi alkaa etsimään naista koska se olisi aivan liian suuren työn takana.
Näin siis elämäni menee yksin ja sinkkuna loppuun asti. Toki olen avoin, jos joku sopiva nainen ilmestyy eteeni. Sitä odotellessa elämä menee näin.
Tsemppiä ja voimia kaikille yksinäisille ja seksittömyydessä eläville
Olen 39v mies, jolla on takanaan vain yksi lyhyt 3 kuukauden mittainen parisuhde. Siitäkin on jo 10 vuotta. Ei muita juttuja. Tuossa parisuhteessa sain kokea ensisuudelman, läheisyyden ja seksin. Tosin seksiä ei ollut kuin 3 kertaa oman estyneisyyteni vuoksi. Tuo onkin koko elämäni seksisaldo, jos joku niitä laskee.
Miksi näin? Olen hieman ristiriitainen persoona. Mieleltäni en nyt mikään sairas, mutta asiat voisivat olla paremminkin. Koulukiusaamisen uhri ja siitä heikko itsevarmuus ja itseluottamus. Nykyään vähän parempi.
Omaan kristillisen vakaumuksen ja se on ollut voimani monessa elämän aallonpohjassa. Seurakunnissa en ole käynyt tosin vuosiin enään. Toisaalta olen saanut luonnontieteellisen koulutuksen, joten kai tuosta päästä jotain löytyy. Olen itseopiskellut vähän teologiaa, filosofiaa, uskonnonfiosofiaa ja apologetiikkaa (kristinuskon järjellinen puolustamisen) ja en koe tehneeni älyllistä itsemurhaa uskoessani Jumalaan, Jeesukseen ja Raamatun historiallisuuteen.
Vakaumukseni liittyy oikeastaan suoraan tähän sinkkuuteeni myös. En ole halunnut koluta baareja vain etsiäkseni seksiseuraa. Uskon, että seksin paikka on avioliitossa mutta ymmärrän että se on nykyään lähes mahdotonta pitää. Itsekin lankesin heti kun tuli mahdollisuus. Tunsinkin paljon syyllisyyttä siitä ja siksi siis estyneisyyteni. Ja siksi tämä yksi parisuhde ei toiminut. Pitäisi olla samat arvot omaava kumppani, joka onkin aika mahdotonta enään nykyään löytää.
Muutenkin olen ehkä hieman yliherkkä mieheksi. Järkytyn helposti, jos asiat eivät mene suumnitelmien mukaan tai vaikka töissä laitteet eivät toimi jne. Vihaan riitelyä ja kaikenlaista tylyyttä ja pahuutta. Pehmeät arvot kuten rakkaus, hellyys, lempeys ja rauhallisuus ovat mun juttu. Siksi leimaannun aina nössöksi. En ole homoseksuaalikaan. Näin se vaan on mennyt. Ei ole omaa asuntoa eikä ajokorttia. En tarvitse niitä enkä lainaa tule periaatteesta ikinä ottamaan.
Tällainen mies olen.
Nyt sitten olen vain elänyt normaalia elämää. Käyn töissä (Luojan kiitos) ja vapaa-aikani saan kulumaan videopelien, kirjojen, elokuvien ja liikunnan parissa. Soittelen kitaraa myös.
Minua ei kiinnosta käydä missään, kuten alussa sanoin. Tykkään olla yksin, vaikka seuraakin kaipaan. Töissä on onneksi työkaverit. Olen myös ilmeisen laiska, sillä en jaksa työni lisäksi alkaa etsimään naista koska se olisi aivan liian suuren työn takana.
Näin siis elämäni menee yksin ja sinkkuna loppuun asti. Toki olen avoin, jos joku sopiva nainen ilmestyy eteeni. Sitä odotellessa elämä menee näin.
Tsemppiä ja voimia kaikille yksinäisille ja seksittömyydessä eläville
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Pitäisi olla samat arvot omaava kumppani, joka onkin aika mahdotonta enään nykyään löytää."
Itse tunnen useita naisia, joilla on kristilliset tai muuten vaan pidättyväisemmät arvot. Kyllä heitä siis on, toivottavasti osuu sinunkin kohdallesi. :)
On muuten tavallaan surullista, että uskonnollista vakaumustaan tarvitsee erikseen puolustella. Mielestäni usko ja tiede eivät ole ristiriidassa, vaan kuten sanoit, usko voi olla hyvä voimavara. Uskovainen-sanalla on melko negatiivinen kaiku, mikä saa ihmiset piilottelemaan ja häpeilemään ajatuksiaan. Toki joissain uskonnoissa / lahkoissa on tapahtunut kaikenlaista aivopesua ja muuta käsittämättömyyttä, mutta ne on paljon harvemmassa kuin ihan "täysipäiset" uskovaiset.