Tavattiin miehen kanssa keväällä 2004 ja seurustelu lähti lähes heti käyntiin. Miehelle ei riittänyt mikään: hän halusi yhteen asumaan, naimisiin, lapsia, samanlaiset tuulipuvut ja kaikkea. Syksyllä välit alkoi kiristyä, kun hän sulkeutui asioistaan, ei puhunut, jos puhui niin kaksi sanaa. Yritin kysellä, olla hiljaisena tukena, kovistella, kaikkea. Mikään ei auttanut, ei edes psykologilla käynti, enkä toista kertaa häntä sinne saanut, koska ketään ei saa eikä voi pakottaa mihinkään.
Ajattelin hänen selviävän asioistaan, mutta tilanne vain paheni.
Ehkä annoin kaiken luisua käsistäni, mutta en jaksanut enää kysellä häneltä hänen asioistaan. Yksipuolinen kiinnostus on minusta turhaa ajanhukkaa (johtuen hyväksikäytöstä menneisyydessä) joten annoin hänen vain olla.
Uutenavuotena mies petti lupauksiaan monia kertoja putkeen, kohteli törkeästi ja jopa käytti väkivaltaakin minun yrittäessä selvittää asioita. Nyt, muutaman päivän kuluttua, hän tuli itkien takaisin ja sanoi, että ei halua enää yhtään yksinhuoltajaa (olen siis raskaana). ONKO kenelläkään tähän mitään neuvoja, mitä pitäisi tehdä, tai muuten vain kommentteja? Olen itse ihan sekaisin!
- NellaMelinda
Ajattelin hänen selviävän asioistaan, mutta tilanne vain paheni.
Ehkä annoin kaiken luisua käsistäni, mutta en jaksanut enää kysellä häneltä hänen asioistaan. Yksipuolinen kiinnostus on minusta turhaa ajanhukkaa (johtuen hyväksikäytöstä menneisyydessä) joten annoin hänen vain olla.
Uutenavuotena mies petti lupauksiaan monia kertoja putkeen, kohteli törkeästi ja jopa käytti väkivaltaakin minun yrittäessä selvittää asioita. Nyt, muutaman päivän kuluttua, hän tuli itkien takaisin ja sanoi, että ei halua enää yhtään yksinhuoltajaa (olen siis raskaana). ONKO kenelläkään tähän mitään neuvoja, mitä pitäisi tehdä, tai muuten vain kommentteja? Olen itse ihan sekaisin!
- NellaMelinda
Vastaukset 3
Vanhimmat
... ja hän kertoi masentuneisuuden syyksi exänsä, joka oli väittänyt minusta kaikkea puppua hänelle (petän kuulemma häntä yms.). En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Sillon varmaan tullu eksästä jotain traumoja jotka peilautuu nyt teän suhteeseen. Ja se ei luota sinuun tai ei osaa kertoa niistä asioista. Tutki ite miestästi miten se käyttäytyy kun teet tai sanot sille jotain ja sitten lasket yhteenlaskuja ja lopussa summaat ja ehkä ymmärrät ja avaat miehesti. Menikö oikein tai edes selvästi?
Kuta kuinkin. AJattelin itse vaan katsoa eteenpäin ja miettiä myöhemmin, mitä teen. Elämä vaan tuntuu olevan niin lyhyt että miettimisen voisin tunkea perseeseen, mutta kai se on pakko oman mielenterveyden uhalla kestettävä. Eikä tosiaan tee pahaa pieni tuuletus parisuhteelle. Kiitos!
- NellaMelinda