Avoliittoni on kestänyt lähes 25 vuotta ja suoraan voi sanoa että neuvojia ja arvostelijoita suhteen tilasta on löytynyt. Milloin olen pettänyt avovaimoa kun olen jutellut jonkun naisen kanssa ravintolassa tai muutoin kaupungilla jne.ja milloin avovaimo taas oli pettänyt mua toisen miehen kanssa...näitä juttuja pistivät yleensä liikkeelle ne tutut ja jopa kaverit joiden oma suhde oli kuralla ja harmitti kun muilla meni hyvin. Naimisiin en ole koskaan mielinyt, naiseni kyllä mutta on sopeutunut asiaan kuitenkin...hänelle tärkeämpää yhdessä olo kuin sormus ja avioliitto. Ja tässäkin asiassa riitti asiantuntijoita...juu menkää jo naimisiin se kannattaa tai erotkaa sitten kun ei naimisiin halua. Eli kaikenlaista paskaa on saanut vuosien varrella kuulla ja niellä, harmittaa myös avovaimon puolesta kun kuulee huhuja miehestään mitkä ei paikaansa pidä. En ole mies joka pettää naistaan mutta näitä juttuja riittää tiedä sitten mistä kumpuaa ja kun ottaa puheeksi huhujen levittelijältä niin...no enhän mä nyt tollaista ole sanonut kukas niin väittää. Olen myös iän karttuessa alkanut viihtymään itsekseni enemmän, siinäkin sitten huonona asiana että pidetään sulkeutuneena. Ihmiset jos alkaisivat miettiä enemmän omaa elämäänsä eikä toisten vois olla mukavampi ilmapiirikin. Olen koittanut jo täysi ikäiselle lapsellenikin opettaa että antaa toisten elää ja olla niin kuin haluavat ja elä itse itsellesi ei kannata aina miettiä mitä toiset susta ajattelee, jos siihen rupeaa elämä on piloilla.
Arvostelijoita riittää
eteenpäinvaank
467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No onpa sinullakin tuttuja ja kavereita...
Minun ystävä- ja tuttavapiirissä ei ole ollut koskaan tapana "neuvoa" ketään eikä arvostella toisia eikä toisten suhteita. Oltiin sitten avoliitossa, avioliitossa, tai sinkkuja. Kenellekään ei ole tyrkytetty mitään kaavaa, ei avioliittoa, ei parisuhdetta. Ei lapsiakaan. Jokainen saa vapaasti olla ja elää haluamallaan tavalla. Näinkin ajatellen, aivan mahtavia tyyppejä olen onnistunut saamaan lähipiiriin. Sukulaisten kanssa voi sanoa on käynyt tsägä.
Ole tyytyväinen...olen näistä arvostelijoista koittanut erossa pysyä samoin avovaimo...toiset vaan haluaa sotkeutua muiden elämään ja kertoa miten pitää olla, no eipä niistä kannata välittää.
Olen samaa mieltä tuon toisen kommentoijan kanssa: Sinulla on käynyt tuuri, jos kukaan besserwisseri ei ole tullut neuvojaan jakamaan. Tai sitten elät niin normisuhteessa, ettei mikään siinä pistä kanssaihmisten silmään.
Yleensähän ihmiset olettavat, että mikä on ollut hyväksi heille itselleen, olisi sitä muillekin. Tuntuu turvalliselta elää yhtenäiskulttuurissa, jossa muutkin tekevät samoin ja elävät samaa elämänvaihetta. Ja jos joku tekee toisin, se alitajunnassa kyseenalaistaa omat valinnat, mikä on pelottavaa tai vähintäänkin kiusallista.
Siksihän minunkin kaverini ihmttelevät, miksei meillä ole lapsia, miksi syömme eri ruokia tai jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Serkkuni sanoi joskus osuvasti, että meidän suhteemme on monella tapaa erikoinen, mutta se sopii meille. Minusta se oli hienosti sanottu. :-)
itse olin avoliitossa 24 vuotta ja kun loppui niin tuttava piiri kysy oletko eronnut.