Olisin vailla neuvoja viisaammilta. Mieheni pitää minua mielestäni itsestäänselvyytenä.
Haluaisin että hän ottaisi tosissaan minut ja uhkailuni jättää hänet jos hän ei muutu ja kohtele minua ansaitsemallani tavalla. Säälittävä totuus on kuitenkin se, että en pysty jättämään häntä koska rakastan häntä ja senkin hän tietää hyvin.
Olen mustis ja elän epätietosuudessa kun mieheni pitää minua jotenkin löysässä hirressä. Hän nauttii saamastaan huomiosta ja minua kyllästyttää hänen vittumaisuutensa. Olen alkanut kuvittelemaan että hän tahallaan ajaa tilanteen aina siihen että minusta tulee mustis tai hän tahallaan jättää kertomatta asioita joiden kertomatta jättäminen tuo minulle raivon.
Koitan usein miettiä miksi tunnen näin ja miksi en saa näitä tunteita loppumaan.
syy miksi kirjoitan tänne ja haluan neuvoja on se, että haluaisin vihdoin pois tästä itsestäänselvyyden asemasta. mitä siihen vaaditaan, eli alanko olla olematta kiinnostunut missä hän menee ja kenen kanssa, keksinkö tarinoita saadakseni hänet mustikseksi, esim. olin mieskaverin luona katsomassa leffaa, lähdimme tyttöjen kanssa viihteelle jne. vai välttelenkö häntä?
nyt kaikki viisaat neuvot tänne, mikä teissä miehissä aiheuttaa sen fiiliksen että kiinnostuksenne herää todella eli onko se tosiaan totaalinen ignooraus ja joka kolmanteen viestiin vastaaminen mahdollisimman välinpitämätön.
ei kannata säästellä mitään ikäviäkään neuvoja, olen valmis tekemään mitä vaan.. hän nimittäin ilmoitti äsken kahen päivän hiljaisuuden jälkeen lähteneensä extempore viikonlopuksi reissuun eikä ole pitänyt puhelinta mukana... oon niin mielettomän raivona että hän lähti kertomatta ja nyt kun kertoi olevansa reissussa niin ei kertonut että mikä reissu ja missä.
oon äärettömän kyllästynyt enkä vastaa tohon mitään sille!
Haluaisin että hän ottaisi tosissaan minut ja uhkailuni jättää hänet jos hän ei muutu ja kohtele minua ansaitsemallani tavalla. Säälittävä totuus on kuitenkin se, että en pysty jättämään häntä koska rakastan häntä ja senkin hän tietää hyvin.
Olen mustis ja elän epätietosuudessa kun mieheni pitää minua jotenkin löysässä hirressä. Hän nauttii saamastaan huomiosta ja minua kyllästyttää hänen vittumaisuutensa. Olen alkanut kuvittelemaan että hän tahallaan ajaa tilanteen aina siihen että minusta tulee mustis tai hän tahallaan jättää kertomatta asioita joiden kertomatta jättäminen tuo minulle raivon.
Koitan usein miettiä miksi tunnen näin ja miksi en saa näitä tunteita loppumaan.
syy miksi kirjoitan tänne ja haluan neuvoja on se, että haluaisin vihdoin pois tästä itsestäänselvyyden asemasta. mitä siihen vaaditaan, eli alanko olla olematta kiinnostunut missä hän menee ja kenen kanssa, keksinkö tarinoita saadakseni hänet mustikseksi, esim. olin mieskaverin luona katsomassa leffaa, lähdimme tyttöjen kanssa viihteelle jne. vai välttelenkö häntä?
nyt kaikki viisaat neuvot tänne, mikä teissä miehissä aiheuttaa sen fiiliksen että kiinnostuksenne herää todella eli onko se tosiaan totaalinen ignooraus ja joka kolmanteen viestiin vastaaminen mahdollisimman välinpitämätön.
ei kannata säästellä mitään ikäviäkään neuvoja, olen valmis tekemään mitä vaan.. hän nimittäin ilmoitti äsken kahen päivän hiljaisuuden jälkeen lähteneensä extempore viikonlopuksi reissuun eikä ole pitänyt puhelinta mukana... oon niin mielettomän raivona että hän lähti kertomatta ja nyt kun kertoi olevansa reissussa niin ei kertonut että mikä reissu ja missä.
oon äärettömän kyllästynyt enkä vastaa tohon mitään sille!
Vastaukset 43
Vanhimmat
Lue tuo oma tekstisi pariin kertaan. Mieti mitä haluat tulevalta. Missä Tilanteessa Ja Kenen Kanssa Haluat Itsesi Nähdä vuoden, kahden tai kolmen vuoden kuluttua? Sinulla on kasvun paikka. Älä alistu toisen "pompottelun" alaisuuteen. Siitä et saa itsellesi hyvää ja vapaata oloa. Hyvässä parisuhteessa ollaan yhdessä mutta omia yksilöitä ilman toisen dissaamista tai muuta paskaa!
iteppä oot paris valinnu
Ihan rehellisesti _ KASVAKAA AIKUISIKSI! Lue tuo oma tekstisi ja mieti käyttäytyykö tuolleen aikuiset ihmiset jotka on parisuhteessa? Ei todellakaan! Oikea AIKUISTEN parisuhde ei ole vittuilua, pään aukomista, toiselle valehtelua, miettimistä mitenkä voi kusettaa toista, mykkäkouluja, asioiden kertomatta jättämistä eikä mitään muutakaan mitä 15v:t harrastaa. Tosin, tiedän että jotkut elävät näin koko elämänsä mutta miettivät myös mikä menee vikaan.
AIKUISTEN parisuhteessa ei myöskään lähdetä kilpailu asetelemasta jossa mietitään kumpi saa pitää kumpaa löysässä hirressä tai hallita.Miehesi tekee noin kuten sanoit mutta toisaalta itsekkin haluaisit tehdä samoin koska uhkailet erolla - jota koitat käyttää siis valtaasemana miehen alistamiseen.
Yksinkertainen ratkaisu; Eroatte.Näin kumpikin saa, mennä ja tulla miten haluaa eikä kukaan roikota toista hirressä. Uutta parisuhdetta ei kannata aloittaa ennen kuin on tajunnut parisuhteen perusasiat kuten toisen kunnioittaminen ja aito tasapuolisuus.
hmm tiedän mitä meinaat mutta laitoinkoin tuohon ylös hyvin lyhyesti taustat. mitä haluaisin? tasapainoisen ja hyvän suhteen. sitä se onkin välillä kun hän jaksaa panostaa.. sitten tulee taas kausia että hän tekee omia juttuja ja nähään vähemmän.. en tiiä saako olla vihanen vaan koska tapaillaan.
Miehet haluaa olla saalistajia, kuten eläinmaailmassa.
Kuitenkin... naaras on se joka päättää antaako vaiko eikö...
Älä tee itsestäsi liian "helppoa".
Siinä se. Hyvin yksinkertaista.
juu tiietään mutta miten käytännössä. vaikea alkaa feikkaamaan mutta pakko jos ei muuten mene perille. vaikka sanon kuin paljon että tuntuu paskalta että se tekee noin ja pelisäännöt pitäisi olla molemmille selvät niin toinen tekee mitä haluaa ja mä en taas pysty samoihin asioihin. esim. mieluiten olen hänen kanssaan kun taas hänelle muu elämä on tärkeää.
liian helppo olen ollutkin mutta siksi että hän pelaa jotain peliä joten en tajua.
Olisko se naisilla niin vaikeeta sanoa kerrankin suoraan, vituttaa aina se kiertely ja kaartelu, että jostain lauseen virkkeen viimeisestä painotuksesta pitäs osata lukea rivien välistä??
Luuletko että en ole yrittänyt kaikkea muuta kuin tätä? Olen istunut tuntikausia puhumassa ja keskustellut ja tehnyt kompromisseja jotta saatais tää toimimaan mut hetken päästä tyyppi tekee taas mitä huvittaa. Mitä vaihtoehtoja mulla enää on jos en halua erota? Jos se ei luonnollisesti tule häneltä että olisi valmis pitämään sovituista asiosta kiinni ja kunnioittamaan mun toiveita niin silloin mullakin mielenkiinto alkaa hiipua. Mitä järkeä sen on tulla puhumaan mulle että välittää ja on tunteita mutta toimii seuraavaks huomioimatta mua yhtään? En ymmärrä!
Ööh, no tottakai ja ilman muuta miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä, koska tietää, ettet pysty jättämään häntä. Parhaiten selviät tilanteesta, kun pikkuhiljalleen alat löysätä mustis -otettasi. Ei liian rajusti siis, koska se voi haiskahtaa feikkaamiselle...
Ja oikeasti sinun kannattaa hankkia oma elämä. Tapaile ystäviä, tee juttuja joista nautit.
juu on mulla on elämä mutta elämäntilanne erilainen, lapsen kanssa en voi viettää viikonloppuja viihteellä niin kuin hän ja en voi tapailla esim. ystäviäni samalla tavalla ja olla ulkona yömyöhään. sen takia on vaikea tehä mitä hän tekee..
Onko miehesi lapsen isä? Jos on, niin velvoita häntä lapsen hoitoon, yhtä lailla sinulla on oikeus lähteä viikonloppulomalle. Jos ei, niin suosittelisin suhteen katkolle laittoa, kumpikin omaan osoitteeseen. Nyt olet vain pelinappulana.
Ei ole. Mieheni tapasin kun tyttöni oli 1v. Lapsen isä ei tapaa tyttöä joten olen tytön huoltaja enkä voi nykyiseltä mieheltä vaatia tuommoisia asioita. Tämän takia onkin vaikeaa minulle mutta oman lapseni hoidan ilman häntäkin mutta olishan se kiva jos hän enemmän viettäisi aikaa meijän kanssa.
Hmm... Niinkin mulkkuja miehiä on, että vaikka kirkkain silmin vakuuttavat haluavansa "koko paketin" eli sinut ja lapsesi, niin totuus on silti toisenlainen. Sikäli kun miehellä itsellään ei ole lapsia (?), häntä saattaa kuitenkin kokea tilanteen jotenkin "rajoittavaksi"?
Kyllä kokeekin ja on sanonut sitä että välillä ahistaa se tilanne päällä meillä aamuisin ja kun lapsikaan ei ole hänen. Minkä mä asialle voin?
"Minkä mä asialle voin?" Mietitäänpäs... Olet tietoisesti valinnut miehen, joka ei hyväksy sitä, että sinulla jo on lapsi - mitä voit tehdä? Pistää homman poikki ja odottaa, että tapaat sellaisen miehen, joka oikeasti hyväksyy lapsesi. Sinua taitaa vaivata melkoinen läheisriippuvuus, kun et ymmärrä irrottautua tuollaisesta tuuliviiristä?! Sorry, mutta ei mies tuosta mihinkään muutu, ainakaan parempaan suuntaan. Olet hänelle jonkinlainen vakipano, et sen enempää.
Se luottamus on tärkeää, jos jatkuvasti olet mustis, niin toinen härnää tahallaan.
En toki näe näitä äkkinäisiä omille teille menoja asiallisina, oma miehenikin sellaista on harrastanut, että ei kerro menoistaan, kun vasta ihan viime hetkellä. Hänellä ei ole kuitenkaan kyseessä ollut mitkään viihdematkat, vaan hänen harrastuksensa. Hän rakastaa kilpailla kaikesta ja minua inhottaa. '
Itse nostin "kissan pöydälle" ja kerroin, että asiat kerrotaan ajoissa ja saa mennä en roiku "lahkeessa kiinni" mutta perheen pitää tietää missä ollaan ja missä merkeissä, jotta voin järjestää asiat kotona lapsien kanssa olemiseen myös.
Itse en harrasta kovinkaan usein mitään tyttöporukan illanviettoja, muutamia kertoja olen ollut mukana virkistysmatkoilla, joihin on liittynyt ohjelmaa, teatteria, tai vastaavia kulttuureihin tutustumista.
En pidä ravintolailloista ja baareissa istumisista. Hyvä ruokapaikka on ok ja silloin tällöin menenkin ruokailemaan useimmiten kuitenkin ihan alkuillasta, sillä en halua tuota yöelämää lainkaan.
Meillä opittiin kommunikoimaan.
Olen varma että hän tekee sitä että härnää tahallaan ja koska tätä tapahtuu usein niin välillä on vaikea tietää mikä on totta ja mikä ei. Miksi kukaan haluaisi tahallaan kiusata tolleen? Miksi hän ei vastaa kun kysyn panetko muita?
Ei se kommunikoi. Joka kerta lupaa ja jonkin aikaa se toimiikin mutta kas kummas hetken päästä taas ei.
Esim. Tällä viikolla oli meillä ti yön ja lähti ke aamulla. Torstaina illalla laitoin tuletko meille yöksi. Ei vastannut koko iltana ja laitoin harmistuneena viestin että miksi et vastaa? Vasta perjantai iltana laittoi näin " Lähdin extempore vkl-viettoon enkä ole pitänyt puhelinta mukana".
En ole vastannut koska vituttaa enkä sanoisi mitään nättiä. Ei edes kertonut missä on. Ja vaikka puhelin ei ole ollut koko ajan mukana niin olen nähnyt hänet linjoilla ainakin 2 kertaa jo ennen kuin ilmoitti minulle.
Sori mulla kiehuu niin pahasti. Tekis mieli sanoa haista vittu ja meijän juttu on ohi. Sen sijaan haluan vittuilla etääntymällä. Se kohtelee mua tosi paskasti enkä ansaitse tommosta koska ite teen parhaani että kohtelen sitä todella hyvin. Aina kerrob kaiken ja huolehdin että mitään salamyhkäsyyttä ei synny mun jutuista mut toi sen viesti taas osotti ettei se välitä yhtää koska oon valittanut koko kesän että se on joka viikonloppu toisessa kaupungissa joko töissä tai lomalla....
Mulkku!!
Voi paska. Ei kuulosta hyvältä. Laita ite luuri kiinni etkä vastaa sille kun se suvaitsee ilmoittaa itsestään. Parasta kun pelastat itsesi tollaselta paskajätkältä.
No jaa. Tuossa on se ongelma että sinä olet lapsen äiti ja hän taas perheetön sinkku. Ehkä olette kovin nuoriakin?
Anna mennä äläkä kysele, viestittele, soittele perään.
Käykö sun luona vain tyydyttämässä seksuaalisia tarpeita? Teettekö koskaan yhdessä "perheenä" asioita? Se nyt vain on kylmä totuus että lapsesi ansaitsee äidin ohella ihan hyvän ja kelvollisen isän vaikkei biologinen isä olisikaan, mutta jos siis vakavaa suhdetta jonkun kanssa haluat.
On se mun tytölle hyvä silloin kuin sitä näkyy. Ollaan käytä kesällä yhdessä Korkeasaaressa ja telttailemassa. Saatiin pari viikkoa sitten vapaa yö lapsesta ja hän vei minut laivalle kun kovasti halusin sinne. Ei ole siis mikään ihan luuseri mutta silti.
Olen itse lähtenyt suhteeseen vaikka tiesin että minulla on perhe-elämä ja hänellä vielä ns. Vapaampi elämä. Toiveissa kuitenkin on ollut että ajan kanssa meijän kanssa vietetty aika tulis tärkeäksi ja se ite haluaisi olla kanssamme enemmän. Meillä meni tosi hyvin tossa pari kuukautta jolloin hän itse tuli meille 2-4 yötä viikossa mutta sitten on vähitellen taas ne omat jutut vieneet voiton. Kuten sanoin se on kausittaista ja vaihtelee. Mutta tuntuu paskalta että hän tietää että olen aina lapsen kanssa ja silti menee esim. Viime viikonloppuna oli pe-su poissa ja nyt taas tällä viikolla to-su? En tiedä missä on ja millon tulee. Mua ahistaa että tää epävarmuus vaan kasvaa vaikka nimenomaan ollaan sovittu että saa elää omaakin elämää jos sitä aikaa jää myös meille ja ilmoittas menemisistään mutta tässä se taas nähtiin.
Hän sanoi yksi päivä minulle että mun mielenkiinto loppuisi jos hän tekisi ja vastausi aina niin kuin haluaisin.
En vaadi paljoa, haluan vain tuntea oloni tärkeäksi ja rakastetuksi. Vaikka ei aina nähtäis niin semmoinen avoin kommunikointi olisi tosi tärkeää. Nyt tuntuu että oleb täällä odottamassa ja oon kyllästyny siihen.
Seksiä harrastetaan minun aloitteestani ehkä liikaakin...
Sitä piti sanoa vielä et sen miehen mielestä me vain tapaillaan ja siksi kokee vapauden tehdä noin...
Kysyin viikko sitten että olenko vaan joku säälittävä ha halpa pano kun se kohtelee mua noin niin vastaus oli;
"Jotain rajaa ny! Ai yli vuoden jälkeen? Aika kaukaa haettu".
Ei se soittele vaan laittaa whatsapissa viestiä joten en laita puhelinta kiinni sen takia. En aio vastata koska fiilikset on niin mennyt. Haluaisin että sekin pyytäis joskus anteeks ja myöntäis että pysty parempaan ja aikoo muutttaa käytöstään mutta koska sitä ei tapahdu niin kai se on pakko keksiä jotain ilkeetä?
"me vain tapaillaan ja siksi kokee vapauden tehdä noin..."
Jos mies on sitä mieltä, että vain tapailette - niin silloinhan se on noin. Ette seurustele "vakavasti", pelkästään tapailette. Sinä haluaisit seurustella ja sitoutua; mies ei. Siinä se pulma. Kannattaisi unohtaa koko mies, ja etsii sellainen joka haluaa sitoutua ja seurustella oikeasti.
Mullakin+ikää+32+ja+ensimmäistä+kertaa+olen+rakastunut.+Ja+ennen+kaikkea+ensimmäistä+kertaa+olen+tavannut+ihmisen+jolle+pystyn+olemaan+100%+aito+oma+itseni.
Herätys nainen!!!! Jätä se mies. Se on ainoa neuvo mitä siihen suhteeseen tarvitset. Sen jälkeen kasvata itsetuntoasi, ettet seuraavassa suhteessasi toista virheitäsi!!! Tuo ei ole rakkautta, vaan riippuvuussuhde.
Riippuvuussuhde tuo on, juuri näin.
Miten niin riippuvuussuhde? Häh?
Millä perustelet ton?
Musta se on toisin päin!
En nyt malta olla vastaamatta tuohon "Miten niin riippuvuussuhde? Häh?"
Riippuvuussuhde suhteesi on yksinkertaisesti siksi, että voit siinä huonosti! Eikä ole mikään ihme, että voit huonosti, se on vielä ihan normaalia, kun mies pitää sinua itsestäänselvyytenä, löysässä hirressä, menee ja tulee miten sattuu, omilla ehdoillaan, viis veisaa sinusta. Kaikenlisäksi miehen mielestä vain tapailette. Sinä haluaisit jotain aivan muuta, mutta sitä et saa. Normaali ihminen jättää tuollaisen suhteen, joka toimii vain toisen, tässä tapauksessa siis miehen, ehdoilla. Sinä et älyä jättää miestä, vaikka se olisi nimenomaan SINUN parhaaksesi > tämän vuoksi olet riippuvainen. Puhut rakkaudesta, mutta rakkaus ei ole tuollaista. Rakkaudessa molemmat ottavat toisen huomioon, arvostavat ja kunnioittavat toisiaan, tekevät sopimuksia. Ja kun parisuhteesta on kysymys, niin siinä oleellinen osa se, että molemmat sopivat seurustelusta. Ei noin, että toisen mielestä tapaillaan, ja se on siinä.
Itse tunnen kokojoukon kaikenikäisiä pareja, jotka ovat aikuisten oikeasti yhdessä, vaikka toisella - yleensä naisella - on lapsi; pienempi tai jo teini. Joka ainoa isäpuoli on ottanut vastuuta lapsesta; hoitaa kotona, laittaa nukkumaan, vie harrastuksiin ym. huolehtii lapsesta vaikka silloin, kun lapsen äiti on viettämässä tyttöjen iltaa. Ystäväni isäpuoli on aikanaan hoitanut ystävääni enemmän kuin ystävän äiti. Vaikka äiti ja isäpuoli ovat jo eronneet 15 vuoden yhteiselon jälkeen, niin välit isäpuoleen ja tämän "uuteen" (ovat olleet yhdessä jo varsin pitkään) vaimoon.
Koeta nyt sisäistää, että olet miehelle ainoastaan vakipano.
Lisäys: mies on myös sinulle vain vakipano, vaikka haluaisit suhteeltanne enemmän. Tilanne häiritsee sinua, mutta EI miestä.
Tossa oli paljon asiaa mutta ainoastaan olen eri mieltä kohdasta että olen miehelle vakipano. Hän ehdotti itseasiassa vähän hölläämistä panemisesta koska minä en saa siitä tarpeekseni. Sillä miehellä on pieni, vaikka pannaan paljon niin en saa siltä täyttä tyydytystä.
Jos olisin vakipano niin hän tuskin viettäisi enempää aikaa kanssani kuten hän on itsekin asiaan kommentoinut kun olen kysynyt.
On kyse sitten vakipanosta tai "paremman seuran puutteesta" tai muuten vain kykenemättömyyttä terveeseen parisuhteeseen, niin joka tapauksessakin sulla on selkeitä oireita läheisriippuvuudesta. Oikeastaan jatkuva halusi seksiin vain vahvistaa käsitystä.
Minun lapset olivat 4v ja 1v kun tapasin mieheni. Olin elänyt n. 9kk itsekseni, joten ei ollut mitään hoppua vielä parisuhteeseen. Niinpä meni vielä vuosi, ennen kuin aloitimme seurustelun. Sitä ennen olimme vain kavereita, vaikka toki olimme ihastuneita.
Miehelleni oli alusta asti selvää, että koko paketti on, eikä yhtä siivua voi irrottaa. Hän on upea ja osallistuja isäpuoli ollut alusta saakka. Tasa-arvoista vanhemmuutta.
Yhteistä eloa ollut jo 7 vuotta, onnellisesti.😊
Edellisessä suhteessani minä olin läheisriippuvainen, joten tiedän mistä puhun. Olin mustis, surullinen ja laiminlyöty. Aloitin terapian suhteen aikana, salaa mieheltä. Sitä kautta vahvistuin ja uskalsin/halusin erota. Elämäni paras päätös!😊 Exä oli vaikea/uhkaava/vaarallinen muutaman kk eron jälkeen. Sen jälkeen käsitykseni mukaan muutti muualle, eikä ole itsestään ilmoitellut. Ei lapsetkaan merkinneet hänelle.
Hei tosi kiva että jait kokemuksesi täällä kanssani. Ikävää että olet edellisessä suhteessa joutunut kärsimään noin. Hyvä kuitenkin että nyt asiat ovat paremmin ja olet löytänyt vierellesi sopivan kumppanin.
Mutta minun suhteeni teet johtopäätökset oman kokemuksesi perusteella ja toki sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
En tehnyt johtopäätöksiä oman suhteeni perusteella. Sen mainitsin toisena esimerkkinä. Johtopäätökset sinun suhteestasi niin minä kuin muutkin täällä olemme tehneet sinun omien kirjoitusten perusteella. Sinä olen miehelle yhdentekejä, ja silti roikut hänessä. Et arvosta itseäsi riittävästi jättääksesi miehen, ja väität raskastavasi. Mutta kun et suostu edes näkemään tilannetta kuten se on, niin kenenkään on mahdoton sinua neuvoa.
Missään parisuhteessa ei pitäisi olla toisella olo, että on laiminlyöty tai huonosti kohdeltu. Missään parisuhteessa ei pitäisi joutua tekemään "temppuja" että saisi toisen arvostamaan. Ja jos suhde on huono, eikä se muutu normaalin keskustelun kautta, jokainen itseään itseään arvostava ihminen ymmärtää, että suhde pitää lopettaa. Muista että jos rakastat ihmistä joka ei sinun rakkauttasi ansaitse, sinä et rakasta itseäsi. Etkä rakasta miestäkään, vaan haavekuvaasi hänestä.
Sulla on nyt vähän mielikuvitus vilkkaana siellä!
Mutta kuten aiemminkin sanoin niin tulin hakemaan neuvoja miten voisin vittuilla hänelle takaisin. En kaipaa mitään muuta tällä hetkellä.
Olet joko trolli tai tyhmä. Jokainen vastannut kehtottaa sinua jättämään miehen ja enemmän tai vähemmän kertoo sinun olevan riippuvainen miehestä, joka pitää sinua vakipanona. Sinä väännät vastaan
Sinä sitten kirjoitat vastineeksi, ettet ole vakipano, kun miehellä on pieni.
Joka tapauksessa tilanne on niin, että mies saa käynneistään sinun luona pönkitystä egolleen. Pelimies.
hmm en tajua, pönkitystä? why?
Muuten et roikkuisi löysässä hirressä, ellet olisi läheisriippuvainen. Normaali ihminen ei tuollaisessa suhteessa "viivyttele" yhtään, vaan pistää välit poikki.
Halusit neuvoja, ja sait niitä. Muillakin tuo läheisriippuvuus osui kohdalleen. Tosin voit olla myös seksiriippuvainen. "Hän ehdotti itseasiassa vähän hölläämistä panemisesta koska minä en saa siitä tarpeekseni. " Siksi muka, kun miehellä on pieni... voi hyvä tavaton sentään. Vakipano mies on sinulle ja sinä hänelle. Se on juuri näin.
Tuosta teidän tarinasta ei millään muodoin saa vuosisadan rakkaustarinaa, ei mitään sinnepäinkään, tai viittaavaa. Siksi ainoa mahdollisuus miksi olet vielä tuossa koomisessakin suhteessasi on läheisriippuvuus.
Kuuleppas nyt eukko! Sun pakonomanen tarve arvostella suhdettamme osottaa että sulla ei ole kaikki muumit tallella. Olet sanonut mielipiteesi moneen kertaa ja kiitos siitä mutta en ole pyytänyt teiltä mielipidettä siihen että mikä suhteemme on. Se on mitä on. Haluan apua siihen että saisin näpäytettyä tyypille takaisin! Olin sitten tyhmä tai en niin en osaa olla ilkeä muille.
Kenelleköhän tämä kommenttisi on? Melko moni on kommentoinut sinulle jo samalla tavalla... Suhtautumisesi palautteeseen tai suhteeseesi ei ole terve. Eikä se terveeksi muutu, kun et suostu tilannetta uskomaan. Huoh.
Viisaat ovat jo kyllä antaneet neuvojaan...
Miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä, kyllä, sellainen todella olet hänelle. Täysin merkityksetön tyyppi, jota voi kohdella miten haluaa. Et sinä voi asialle yhtään mitään. Ainoa keino olisi toteuttaa uhkauksesi ja jättää mies, se auttaisi pitkässä juoksussa ongelmaasi. Sinusta ei vain taida olla siihen... noista edellä jo mainituista syistä.
Kylllä ennen pitkään tilanne siihen ajautuu mutta en tällä hetkellä halua jättää häntä kuten ensinmäisessä kirjoituksessa kirjotin.
Taitaa paremminkin olla niin, että pidät kumppaniehdokastasi itsestäänselvyytenä. Kuka kohtelee toista uhkailemalla jättää tämä, komentaa muuttumaan ja vielä odottaa ihmettä, että toinen kohtelee "ansaitsemallani tavalla".
Parisuhteessa on kuitenkin vapaus tehdä niin kuin itse haluaa. Jos toinen ei halua kokoaikaa elää kiivaan ja mustasukkaisen tossusi alla, niin eipä mikään ihme, jos toinen haluaa välillä lähteä ilman puhelinta tuulettumaan. Ilmatilahan tuossa parisuhteessa loppuu. Eikä vittuilu ole ennenkään saanut ketään halukkaaksi palaamaan.
Anna toisen olla, niin kuin itse haluaa olla. Vapaus olla on ainoa keinosi "pitää" hänet "itselläsi". Kahlitsemisen sijaan voisit miettiä, kuinka tulet pärjäämään tuon omistushalusi kanssa tulevaisuudessa. Yleensä sellainen takaa aika yksinäisen elämän.
"kumppaniehdokastasi"
Tuo vain pisti silmään, kommentti siihen. Jos tai kun vuoden ajan ollaan vain tapailtu, pidetään itsestäänselvyytenä, mennään ja tullaan miten huvittaa, niin on täysin selvää, ettei vakavampaa seurustelusuhdetta kehity. Vakipanoksi suhde jää, jos jää. Niin kauan kuin ei jää, ap kiusaa ainoastaan itseään.