Nainen seurustelisitko kortittoman miehen kanssa?

Mitä ajokortilla ja autolla tekee nykypäivänä jos ei asu jossain hemmetin korvessa? Julkisilla pääsee, helposti ja vaivattomasti. Lyhyet matkat pyörällä tai kävellen. Saa hyötyliikuntaakin samalla. Kyllä mulle kelpaisi vaikka itsella kortti onkin. Ei vaan ole omaa autoa, en tarvitse. Työssä joudun autoilemaan silloin tällöin.

Hommataan se kortti sulle niin
saat kuskata mua :)

Olen naimisissa ajokortittoman miehen kanssa. Mulla on kortti, mutta ei autoa. Asumme erittäin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä, tykkäämme kävellä ja pyöräillä, muutaman kerran vuodessa turvaudumme taksiin.

Toki tämä on asennekysymyskin. Tiedän ihmisiä, jotka eivät mitenkään pysty kuvittelemaankaan elämää ilman autoa. Itse taas en keksi, miksi pitäisi roikkua ruuhkassa yksityisautolla, kun voi lueskella kirjaa bussissa ja vieläpä kiitää bussikaistalla ruuhkan ohi :)

Oletko rattijuoppo, joka jäi kinni

En ole rattijuoppo.

Ei mitään merkitystä onko ajokortti tai ei.

Aloittaja: "Nainen seurustelisitko ajokortittoman miehen kanssa? Olisiko ajokortiton mies este seurustelulle? Itse olen 50v. lähestyvä ajokortiton mies ja usein ajokortittomuus tuntuu vaivaavan naisia ja tuntuu olevan este seurustelulle."

Minulla itselläni on ajokortti, muttei autoa, sillä uskon joukkoliikenteeseen. Toisaalta miehellä olisi hyvä olla ajokortti ja auto monesta syystä. Ensinnäkin miehen on helpompi työllistyä, jos hänellä on ajokortti. Ajokortin ja oman auton omistavan miehen on hivenen helpompi saada joitain töitä. Toisaalta vaikka asun kaupungissa niin mielelläni matkustan monesti johonkin toisella puolella kaupunkia olevaan Prismaan ostoksille auton kyydissä. Luonnollisesti sinne Prismaan pääsisi tössällä, mutta tämän linja-auton käyttäminen hivenen hankalaa, kun ei ole suoraa linjaa asunnosta tähän kauppaan vaan joutuu hivenen hankalasti vaihtamaan joukkoliikennevälinettä. Itse olen ratkaissut tämän ongelman sillä, että samassa talossa asuva mies autoineen kuskaa minua tämänkaltaisella satunnaisella kauppareissulla. Joten toisaalta mies autoineen voi olla joskus tarpeen, sillä ei kaikkialle joukkoliikenne toimi täydellisesti. Kolmanneksi jos seurustelisin vakavasti tähtäimellä hankkia lapsia - niin silloin vastakkaisen sukupuolen henkilön pitäisi omistaa auto ja ajokortti. Lapsia hankala liikuttaa monesti rattaissa joukkokuljetusvälineissä. Onneksi minulla ei ole vielä opiskelijana sellaisia lapsia, mutta tulevaisuudesta en tiedä mitä tuo tullessaan. :D Mahdollisten lasten takia miehellä olisi syytä myös ajokortti ja auto.

Olen jonkin aikaa uskonut joukkukuljetusliikenteeseen, mutta jos en ole sinkku niin kaipailen hivenen autollisen kumppanin perään! :)

mikä ettei, voisin seurustella ellen olisi jo naimisissa :).
Itselläni on ollut ajokortti 18 vuotiaasta ja oma auto myös koko aikuisikäni.

Asun reilusti Kehä III ulkopuolella, ei täällä toimivaa joukkoliikennettä ole, jos meinaan käydä esim. töissä (työmatka 32km/sivu) tai ruokakaupassa (12km/sivu) niin pakko on olla auto.

Miehellänikin on oma auto eikä nykyisessä elämäntilanteessa tultaisi toimeen pelkästään yhdellä autolla. Mieheni on aivan toisella suunnalla töissä kuin minä.

Jos ottaisin eron miehestäni ja sinä muuttaisit luokseni maalle asumaan, joutuisit ottamaan työpaikan samalta suunnalta kuin minäkin ja kulkemaan kyydissäni aamuin illoin.

Tuo riippuu varmasti paljon olosuhteista. Jos asuu maalla tai edes pienemmässä kaupungissa, niin joukkoliikennetta on aika hankala käyttää. Monessa paikassa bussivuoroja on nykyään hyvin vähän, eikä niillä pääse läheskään joka työpaikalle yms. Silloin se auto on lähes välttämätön.

Jos taas asuu esim Helsingissä, niin julkisilla pääsee käytännössä joka paikkaan ja vuoroja menee about 10min välein. Joissain töissä se oma auto on silti tietysti lähes pakollinen. Helsingissä autolla on oikeastaan hankalampi kulkea moneen paikkaan kuin julkisilla. Tiettyihin aikoihin on kauheat ruuhkat, parkkipaikkoja ei löydy, tai jos löytyy, niin maksavat monta euroa tunnilta. Vähemmän stressaavaa on kulkea töihin vaikka polkupyörällä tai julkisilla.

Minulla on ajokortti, mutta omaa autoa ei ole ollut vuosikausiin. Se olisi minulle käytännössä turha rahareikä. Tarvitsen oikeasti autoa vain satunnaisesti, pari kertaa vuodessa ja silloin voin lainata sellaisen jostain, tai vaikka vuokrata. Minun olisi vähän hölmöä maksaa autosta, vakuutuksista, huolloista, parkkipaikasta yms näin vähöisen käytön takia. Jos joku sitä mieltä on että autottomuus tekee minusta vähemmän miehekkään, niin tuskimpa me muutenkaan sovittaisiin yhteen.

Ajokortiton autoton mies, minulle tulee mieleen, että sinä pyörit vain oman napasi ympärillä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Olen nuoruudessani kesälomareissannut Suomessa junalla pari viikkoa ja kyllähän se oli ainaista odottamista ja julkisten aikataulujen yhteensovittamista. Oikeasti aivan hirveää norkoilua tuntikausia asemilla kun autolla olisi kiertänyt samat paikat alle viikossa. Eikä kävellen pysty näkemään kuin rajallisen alueen, omalla autolla pääsee kauempana oleviin paikkoihinkin.

Ja on se ajokortti on tarpeen pääkaupunkiseudullakin ainakin vuorotyötä tekevälle.
Itse asun Vantaalla ja käyn töissä Espoon perukoilla. Esim. iltavuoron päätyttyä klo 22.00, eipä tee yhtään mieli lähteä kotiin julkisilla. Pitäisi ensin istua bussissa, sitten vaihtaa junaan ja toiseen junaan ja vielä bussiin. Aikaa tuhraantuisi yli 3h yhteen suuntaan. Omalla autolla työmatkan hurauttaa 40 minsaan iltapimeällä, ruuhka-aikana menee 1-1,5h.

Joten ymmärrän hyvin jos joku iäkkäämpikin nainen kokee esteeksi ajokortin puuttumisen. Vaikka naisella itsellään olisi ajokortti, hän ei ehkä jaksa itse ajaa joka matkaa mökille tai esim. ulkomailla reissatessa se hän joutuisi aina vuokra-autoa ajamaan, joten onhan siinä oma riesansa siitäkin, jos vain toisella on ajokortti.

"Ajokortiton autoton mies, minulle tulee mieleen, että sinä pyörit vain oman napasi ympärillä, jos ymmärrät mitä tarkoitan. "

miten pyörin vain omani napani ympärillä, en ole kyytejä pahemmin kysellyt , erittäin harvoin.

Voisin. Ei ajokortilla mitään merkitystä ole. Itse asiassa entinen kumppanini, jonka kanssa olin yli kymmenen vuotta, oli ajokortiton mies. Matkustettiin yhdessä bussilla ja junalla, kun jonnekin mentiin. Ei itsellänikään ole ajokorttia. Ja kun Helsingissä asun, ei suurin osa tutuistakaan käytä autoa, vaikka kortti olisikin. Itselleni ajokortittomuus voi olla jopa plussaa, mikäli siihen on jotain ympäristöajatteluun liittyviä syitä, koska sehän tarkoittaa myös, että arvomaailmat kohtaavat. Mutta vaikka syy olisi jokin muukin, niin ajokortittomuus on ihan ok. Ei ajokorttikaan mikään ongelma ole tai edes auton käyttö, mutta nämä ovat asioita, joilla ei ole mitään merkitystä suhteessa. Tuntuu ihan kummalliselta, että jollain olisi kumppanille tällaisia kriteereitä.