Kotimaa 2.9.2016 klo 18:14
http://yle.fi/uutiset/nama_papit_aikovat_vihkia_homoja_piispojen_kannasta_huolimatta__vihkitilaisuus_youtubeen/9139615
Nämä papit aikovat vihkiä homoja piispojen kannasta huolimatta – "Vihkitilaisuus Youtubeen"
Helsinkiläiset papit Toni Fagerholm ja Liinamaria Roos eivät aio noudattaa piispainkokouksen kielteistä linjausta homoparien vihkimiseen.
Molemmat ovat päättäneet, että he vihkivät ja siunaavat homopareja ensi maaliskuusta alkaen, kun uusittu avioliittolaki astuu voimaan.
Piispainkokous antoi keskiviikkona 11-sivuisen selonteon, jonka mukaan kirkollisessa vihkimisessä avioliiton osapuolina ovat nainen ja mies. Maaliskuun alussa Suomessa astuu voimaan uusi avioliittolaki, jonka myötä myös samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton.
Tähän mennessä kirkossa on ollut virallisen linjauksen mukaan mahdollista vain rukoilla homoparisuhteessa olevien henkilöiden puolesta, ei suhteen puolesta.
Kirkossa on kuitenkin pappeja, jotka eivät aio noudattaa piispojen esittämää nykylinjausta maaliskuussa. Aktiivisesti homoparien oikeuksia ajanut pappi Toni Fagerholm kertoo aikovansa siunata homoparin heti, kun se on mahdollista maaliskuun ensimmäisenä päivänä puolenyön jälkeen.
– Olen jo sopinut yhden pariskunnan kanssa, että tilaisuus videoidaan ja julkaistaan Youtubessa. Sen jälkeen ei tarvitse keskustella siitä, tapahtuiko siinä avioliiton siunaaminen vai ei. Tulen myös vihkimään pariskuntia ja teen sen täysin avoimesti.
Fagerholm on koetellut virallisen kirkon linjauksia aiemminkin: hän siunasi naisparin Pride-tapahtumassa vuonna 2014. Piispojen selonteko oli hänelle "täydellinen pettymys".
– Odotin piispainkokoukselta sen asian sanoittamista, että tästä käydään parhaillaan kirkossa sisäistä dialogia ja että molempien osapuolten näkemystä tulisi kunnioittaa, sanoo Toni Fagerholm.
"Kirkko on myöhässä"
Järjestöpuolella toimiva pappi Liinamaria Roos suhtautuu ymmärtäväisemmin piispojen esittämään lausuntoon.
– Minua ei oikeastaan kiinnosta piispojen lausunto yksityiskohtineen. Tiedän hyvin, että he eivät voikaan sanoa mitään selkeästi ristiriitaista kirkolliskokouksen nykyisten linjausten kanssa. Nyt on kuitenkin myöhäistä miettiä, mitä kirkko tekee tai ei tee, koska maallinen puoli menee jo. Vaikutukset ulottuvat jo nyt kirkkoon.
Myös Roos aikoo ryhtyä vihkimään homopareja maaliskuussa.
– Teen sen, kun minun virkamiesoikeuteni antavat siihen mahdollisuuden. Voisin tehdä jo tänään, jos se olisi mahdollista. Itse en ole ajatellut siitä silloin mitään erityistä lausuntoa antaa, sillä perhejuhlat ovat hyvin intiimejä tilaisuuksia.
– Minut on kutsuttu palvelemaan ihmisiä eikä minun toiminnassani muutu mikään. Tiedän itse, mikä on kutsumuksen mukaista ja rakkautta, Roos pohtii.
Hänen mukaansa kirkon sisällä on nyt hyvä aika käydä keskustelua aiheesta ennen kuin kirkolliskokous kokoontuu seuraavan kerran marraskuussa Turussa.
"Jonkun pitää kaataa markkinapöytä"
Fagerholmin mukaan seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat kokeneet erityisen loukkaavana termeillä kikkailun kirkossa.
– Tämä menee kapulakielisyyteen. Otetaan esimerkiksi tämä "rukous samaa sukupuolta olevan pariskunnan kanssa". Yritin joskus sellaista järjestää. Yksi työntekijä puhui rukoushetkestä, niin toinen kiirehti korjaamaan, että se ei ole rukoushetki vaan rukous, Fagerholm huokaa.
----------------
Kaksi vuotta sitten Lännen median kyselyssä kävi ilmi, että 40 prosenttia suomalaisista papeista olisi valmis vihkimään homoparin.
Helsingissä osuus oli peräti 60 prosenttia. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, kuinka moni pappi on valmis uhmaamaan kirkon virallista kantaa asiassa.
– Jonkun pitää olla ensimmäinen, jolla palaa pinna ja kaataa markkinapöydän. Ihmisoikeuskysymykset eivät koskaan mene eteenpäin, ellei ole porukasta nousevia ihmisiä, jotka sanovat "ei hitto, nyt vain mennään", Roos pohtii.
Rangaistukset eivät pelota
Sekä Fagerholm että Roos näyttävät suhtautuvan tyynesti homoparien vihkimisestä mahdollisesti heille itselleen seuraaviin kurinpidollisiin seurauksiin.
– Ajattelen, että se on maailman siistein asia, jos kaksi ihmistä haluaa sitoutua toisiinsa Jumalan silmien alla. En näe henkilökohtaisia seurauksia sanktioina. Ne kuuluvat tähän pakettiin, Roos sanoo.
Fagerholmin mukaan mahdolliset kurinpidolliset toimet ovat vain osa keskustelua.
– Se on dialogia, jota on nyt pakko käydä. Tuomiokapitulissa keskustelemme sitten asiasta. Se on sen ajan asia.
Fagerholm ja Roos ovat huomenna Ylen Aamu-tv:n vieraina kello 9.
http://yle.fi/uutiset/nama_papit_aikovat_vihkia_homoja_piispojen_kannasta_huolimatta__vihkitilaisuus_youtubeen/9139615
Nämä papit aikovat vihkiä homoja piispojen kannasta huolimatta – "Vihkitilaisuus Youtubeen"
Helsinkiläiset papit Toni Fagerholm ja Liinamaria Roos eivät aio noudattaa piispainkokouksen kielteistä linjausta homoparien vihkimiseen.
Molemmat ovat päättäneet, että he vihkivät ja siunaavat homopareja ensi maaliskuusta alkaen, kun uusittu avioliittolaki astuu voimaan.
Piispainkokous antoi keskiviikkona 11-sivuisen selonteon, jonka mukaan kirkollisessa vihkimisessä avioliiton osapuolina ovat nainen ja mies. Maaliskuun alussa Suomessa astuu voimaan uusi avioliittolaki, jonka myötä myös samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton.
Tähän mennessä kirkossa on ollut virallisen linjauksen mukaan mahdollista vain rukoilla homoparisuhteessa olevien henkilöiden puolesta, ei suhteen puolesta.
Kirkossa on kuitenkin pappeja, jotka eivät aio noudattaa piispojen esittämää nykylinjausta maaliskuussa. Aktiivisesti homoparien oikeuksia ajanut pappi Toni Fagerholm kertoo aikovansa siunata homoparin heti, kun se on mahdollista maaliskuun ensimmäisenä päivänä puolenyön jälkeen.
– Olen jo sopinut yhden pariskunnan kanssa, että tilaisuus videoidaan ja julkaistaan Youtubessa. Sen jälkeen ei tarvitse keskustella siitä, tapahtuiko siinä avioliiton siunaaminen vai ei. Tulen myös vihkimään pariskuntia ja teen sen täysin avoimesti.
Fagerholm on koetellut virallisen kirkon linjauksia aiemminkin: hän siunasi naisparin Pride-tapahtumassa vuonna 2014. Piispojen selonteko oli hänelle "täydellinen pettymys".
– Odotin piispainkokoukselta sen asian sanoittamista, että tästä käydään parhaillaan kirkossa sisäistä dialogia ja että molempien osapuolten näkemystä tulisi kunnioittaa, sanoo Toni Fagerholm.
"Kirkko on myöhässä"
Järjestöpuolella toimiva pappi Liinamaria Roos suhtautuu ymmärtäväisemmin piispojen esittämään lausuntoon.
– Minua ei oikeastaan kiinnosta piispojen lausunto yksityiskohtineen. Tiedän hyvin, että he eivät voikaan sanoa mitään selkeästi ristiriitaista kirkolliskokouksen nykyisten linjausten kanssa. Nyt on kuitenkin myöhäistä miettiä, mitä kirkko tekee tai ei tee, koska maallinen puoli menee jo. Vaikutukset ulottuvat jo nyt kirkkoon.
Myös Roos aikoo ryhtyä vihkimään homopareja maaliskuussa.
– Teen sen, kun minun virkamiesoikeuteni antavat siihen mahdollisuuden. Voisin tehdä jo tänään, jos se olisi mahdollista. Itse en ole ajatellut siitä silloin mitään erityistä lausuntoa antaa, sillä perhejuhlat ovat hyvin intiimejä tilaisuuksia.
– Minut on kutsuttu palvelemaan ihmisiä eikä minun toiminnassani muutu mikään. Tiedän itse, mikä on kutsumuksen mukaista ja rakkautta, Roos pohtii.
Hänen mukaansa kirkon sisällä on nyt hyvä aika käydä keskustelua aiheesta ennen kuin kirkolliskokous kokoontuu seuraavan kerran marraskuussa Turussa.
"Jonkun pitää kaataa markkinapöytä"
Fagerholmin mukaan seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat kokeneet erityisen loukkaavana termeillä kikkailun kirkossa.
– Tämä menee kapulakielisyyteen. Otetaan esimerkiksi tämä "rukous samaa sukupuolta olevan pariskunnan kanssa". Yritin joskus sellaista järjestää. Yksi työntekijä puhui rukoushetkestä, niin toinen kiirehti korjaamaan, että se ei ole rukoushetki vaan rukous, Fagerholm huokaa.
----------------
Kaksi vuotta sitten Lännen median kyselyssä kävi ilmi, että 40 prosenttia suomalaisista papeista olisi valmis vihkimään homoparin.
Helsingissä osuus oli peräti 60 prosenttia. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, kuinka moni pappi on valmis uhmaamaan kirkon virallista kantaa asiassa.
– Jonkun pitää olla ensimmäinen, jolla palaa pinna ja kaataa markkinapöydän. Ihmisoikeuskysymykset eivät koskaan mene eteenpäin, ellei ole porukasta nousevia ihmisiä, jotka sanovat "ei hitto, nyt vain mennään", Roos pohtii.
Rangaistukset eivät pelota
Sekä Fagerholm että Roos näyttävät suhtautuvan tyynesti homoparien vihkimisestä mahdollisesti heille itselleen seuraaviin kurinpidollisiin seurauksiin.
– Ajattelen, että se on maailman siistein asia, jos kaksi ihmistä haluaa sitoutua toisiinsa Jumalan silmien alla. En näe henkilökohtaisia seurauksia sanktioina. Ne kuuluvat tähän pakettiin, Roos sanoo.
Fagerholmin mukaan mahdolliset kurinpidolliset toimet ovat vain osa keskustelua.
– Se on dialogia, jota on nyt pakko käydä. Tuomiokapitulissa keskustelemme sitten asiasta. Se on sen ajan asia.
Fagerholm ja Roos ovat huomenna Ylen Aamu-tv:n vieraina kello 9.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Uskominen ei lopu vaikka uskonnon lopettaisi. Vaikka hävittäisit maailman kaikki ihmiset ja jäisit yksin, niin rimpsut seuraavat perässä. Ja jo kohta polvistut mumisemaan.
Sellaista on uskominen.
Tosiasiassa on niin, että jumalalle ei ole enää tilaa universumissa.
Siis miksi tällainen meteli?
(Naurua)
Metelöivä arkkitehtoonisuus on vain ja ainoastaan tulonlähde niille, jotka eivät tuota mitään muuta kuin arkipäivän ongelmia lampaille, jotka törmäilevät toisiinsa niityllä.
Mitä nämä tällaiset ihmiset ovat? Mihin ihmeeseen he perustavat käsityksensä ihmiselämästä?
Oman hierarkiansa orjia.
(Reps)
Kysymys on siis täysin teennäinen ja ongelma ilman ongelmaa.
Uskontojen ongelma on nivoutunut niin syvälle historiaan, että sitä on mahdotonta leikata sieltä pois.
Välittömästi ensimmäisen jumalan keksimisen alettiin kasata yhteen hallinnollisia keinoja välttää henkilökohtainen kuolema.
(Hirn)
Niin että tunge vaan takaisin perseeseesi tuo ongelma.
(Naurua muototiloista)
Kuvitellaan hetki maailmaa ilman jumalaa. Älykkäin viidennes hoksaa heti, missä mennään.
Loput ovat uskovaisia.
(Reps)
Eli jos jumalaa ja hänen ajatuksiaan ihmisestä ja maailmankaikkeudesta haluaa etsiä, on luettava kirja.
Ei vittu ole todellista!
Kuka idiootti edes viitsii mainita sanan jumala naudeis?
Komedia koko paska.
(Naurua)
Sä oot aika happamalla päällä.
- Jou. Idiootit mä siedän hyvin. Taas typerykset ovat heikko kohtani. Tuo tuohon eteen yksi typerä, niin roimin kunnolla.
(Reps)
Ihanaa
(Repskeikkaa)
https://youtu.be/Xp_okYIDwkI
Tää on hyvä.Kirkkolaiva vaan kääntyy hitaasti.Sitä odotellessa voidaan tehdä jokainen itsessäme töitä.Ei oo mitään tarvetta kivittää ketään sateenkaaren alla.
Kirkon ei koskaan olisi pitänyt ruveta nuoleskelemaan hinttejä. Heitä on vähän ja vielä vähemmän uskossa. Turha joukko kirkolle.
Tuhannet avioparit eroavat vuosittain – mitä suomalaisille avioliitoille oikein tapahtuu?
http://www.mtv.fi/uutiset/ekstra/artikkelib/tuhannet-avioparit-eroavat-vuosittain-mita-suomalaisille-avioliitoille-oikein-tapahtuu/6055870
Kunnes kuolema heidät erottaa. Tai sitten avioero. Tosiasia on, että avioliitto päättyy aina.
Usein päätös noin 40-vuotiaana
Viime vuosien tilastojen mukaan suomalaisen ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä, keskimäärin 10 avioliittovuoden jälkeen.
Ensimmäisestä avioliitostaan eroavat naiset ovat keski-iältään noin 40 vuoden ikäisiä, kun avioliitto päättyy. Miesten vastaava keski-ikä on noin 43 vuotta.
Parisuhdekouluttaja ja tietokirjailija Marianna Stolbow arvioi keväällä MTV:n haastattelussa, että ilmiö saattaa olla yhteydessä niin sanottuun ”keski-iän kriisiin”.
– Näen työssäni konkreettisesti, että se päätös tulee ehkä noin siinä 40 vuoden iässä. On varmaan kyse siitä ajatuksesta, että puolet elämästä on eletty ja puolet on vielä jäljellä. Minkä sävyiseksi haluan loppuelämäni [muotoutuvan]? Toisaalta on kyse myös siitä, että omia toiveita arjen ja elämän suhteen ei pysty siinä vaiheessa enää piilottamaan.
Stolbown mukaan 40 ikävuoden rajapyykki herättää monet pohtimaan sitä, mikä tekisi heidät onnellisemmaksi.
– Silloin ihminen on usein valmis rakentamaan uuden illuusion siitä, että jos vaihdan tuon ihmisen toiseen, elämäni muuttuu onnelliseksi.
Kaikki eivät ehdi elää avioelämää kymmentä vuotta ennen eropäätöstä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan avioeron riski on ollut huipussaan kolmantena avioliittovuotena jo lähes kahden vuosikymmenen ajan.
Avioeroja on ollut aina
Avioliitoista noin puolet päättyy eroon. Näin on ollut jo yli 20 vuotta. Aiemmin eronneiden parien osuus oli pienempi, mutta eroja on kuitenkin otettu ainakin niin kauan, kun historiaa on kirjoitettu. Voi olla, että kyseessä on yhtä vanha ilmiö kuin avioliittokin.
Suomessa avioeroja on tilastoitu vasta vajaat 140 vuotta. Tällä hetkellä Tilastokeskuksen julkisesti jaossa olevat tiedot yltävät vuoteen 1878 saakka, jolloin avioeroja kirjattiin 64.
Tänä päivänä avioeron ottaa noin 14 000 paria vuosittain.
Avioerojen yleistyminen on yhdistetty länsimaissa laajempaan kulttuuriseen muutokseen, jota on kutsuttu kulttuurivallankumoukseksi.
Perinteinen perhemalli alkoi muuttua 1900-luvun jälkipuoliskolla, jolloin myös asenneilmasto muuttui avioeroille suotuisammaksi. Pyhän avioliiton purkamattomuutta ylläpitäneiden uskonnollisten arvojen sitovuus ja vaikutus heikkeni. Samaan aikaan puolisoiden taloudellinen riippuvuus toisistaan väheni ja avioero tuli lainsäädännöllisesti helpommaksi.
Suomessa avioeroja helpottanut lainsäädännön muutos ajoittui 1980-luvun loppuun.
– 80-luvulla avioliittolakiin tehdyt muutokset yksinkertaistivat eron ottamista ja mahdollistivat sen, että avioparin toinen osapuoli voi hakea eroa yksin. Oikeuskäsittely yksinkertaistui silloin suuresti, Kontula kertoo.
Tuolloin myös erojen määrä kohosi aiempaa korkeammalle tasolle. Vuosina 1989, 1995 ja 1999 otettiin yli 14 000 avioeroa, kun luku oli pysytellyt alle 10 000:ssa miltei koko 1980-luvun.
Vuonna 1990 ensimmäistä kertaa avioliitossa olevien henkilöiden erot tekivät yhteensä 80 prosenttia kaikista avioeroista. Tällä hetkellä luku on noin kymmenen prosenttiyksikköä pienempi.
Kontulan mukaan kehitys selittyy sillä, että lakimuutos kaivoi monissa perheissä vuosia kyteneet ongelmat pintaan. Kun eroamisesta tuli helpompaa, tilaisuuteen myös tartuttiin.
– 90-luvun alussa erosi erityinen ryhmä verrattuna nykypäivään. Tuolloin eroajien joukko valikoitui eri tavalla. Siinä pääsi purkautumaan eroamisen paineet, jotka olivat kertyneet vuosien varrella jo aiemmin.
jatkuu...
Rakkaussuhteet toivat pika-avioliitot
Vuonna 2014 kirjattiin yhteensä 138 alle vuoden kestänyttä avioliittoa. Alle vuoden liittoja on ollut vuodesta 2003 vuoteen 2014 noin 110-160 vuosittain. Määrä on noin prosentti kaikista eroon päättyneistä avioliitoista.
Jopa noin prosentti kaikista avioliitoista päättyy alle vuoden sisään liiton alkamisesta. Jotta avioeroprosessiin kuuluva kuuden kuukauden harkinta-aika ehtisi täyttyä alle vuodessa, eropaperit tulee kiikuttaa käräjäoikeuteen viimeistään jo puoli vuotta häiden jälkeen.
Kontulan mukaan pika-avioliitto on nykyaikainen ilmiö, joka liittyy laajempaan villitykseen: niin sanottujen rakkaussuhteiden yleistymiseen. Tilanne oli täysin toinen vielä viime vuosisadan puolivälissä.
– Se on ehdottomasti yleisempää nykypäivänä kuin vielä esimerkiksi 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin avioituminen oli niin suunnitelmallista, että naisista yli puolet meni naimisiin ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa.
– Suhteen solmiminen harkittiin hyvin tarkkaan ja tavoitteena oli pitkäaikainen avioliitto, missä yleensä käytännössä onnistuttiinkin. Nykyään tunteilla on suurempi merkitys siihen, solmitaanko liitto tai päätetäänkö se. Jos tunne ei tunnu oikealta, sitten erotaan. Ennen se ei ollut ratkaisevaa.
Vaikka ajatus romanttisesta rakkaudesta avioliiton motiivina on kaunis, monesti tunteiden merkityksen korostuminen ilmenee hätiköityinä päätöksinä.
– Etenkin nuoret saattavat solmia avioliiton nopeasti hyvin vahvan tunteen vallassa. Se on romanttista ja se voi olla kiihottavaa, jännittävää ja vaikka mitä. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan ole vielä ehditty tutustua kumppaniin. Tai ehkä on tutustuttu vain omaan positiiviseen mielikuvaan kumppanista.
Kun arki iskee päin kasvoja, pakahduttavan rakkauden ote sydämestä hellittää usein yhtä nopeasti kuin se siihen tarrautuikin.
Työelämä rasittaa avioliittoja
Muun muassa Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska ovat Euroopan avioerotilastoissa kärkisijoilla. Joissain arvioissa korkeaa eronneisuusastetta on pidetty jopa hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkkinä.
Ruotsalaista avioerokehitystä selvittänyt Umeån yliopiston tutkija Glenn Sandström perustelee väitettä esimerkiksi sillä, että 1900-luvun alussa hyvätuloisissa ammateissa työskennelleiden erotilastot näyttivät samoilta kuin nykyään koko kansan keskuudessa.
Yhteiskunnallisen kehityksen myötä varallisuus on jakautunut tasaisemmin ja myös alempiin tuloluokkiin kuuluvien mahdollisuudet elää ilman puolisoa ovat parantuneet.
Kiianmaan mukaan kyse on yksinkertaistuksesta.
– Onhan siinä tietysti tilastollinen yhteys samalla tavalla kuin siinä, että jos kesällä syödään paljon jäätelöä niin silloin hukkuu paljon ihmisiä. Tulisi tarkastella vähän monimutkaisemmin, että mitä taloudellinen hyvinvointi tuottaa yhteiskunnallisesti.
Hän näkee, että juuri taloudellisen hyvinvoinnin ja yksilöllisen ajattelun lisääntyminen on vaikuttanut osaltaan siihen, että monet avioliitot epäonnistuvat. Länsimaalainen yksilöä korostava ajatusmalli raivaa tieltään joskus myös ihmissuhteet.
– Kun puhutaan itsekkyydestä, niin se voi johtaa henkilökohtaisen elämän ylivaltaan. Kun ihmiset innostuvat tähän taloudelliseen panostukseen, he maksavat siitä hinnan tekemällä paljon töitä. Samalla menetetään mahdollisuuksia hoitaa ihmissuhteita. Se on yhtälö, jossa aika moni asia vaikuttaa toiseen.
Myös Osmo Kontula arvioi työelämän rasittavan useita parisuhteita.
– Ihan keskeinen ja yksinkertainen asia nykypäivän erojen taustalla on yhteinen aika ja sen puute. Se liittyy elämäntapojen muuttumiseen, työelämän vaatimuksiin ja kaikkeen muuhun, mikä liittyy varsinkin lapsiperheisiin – on lasten kuljettamista harrastuksiin ja niin edelleen.
– Jos elämäntapa muuttuu sellaiseksi, että se syö parin yhteistä aikaa, se lisää mahdollisuutta, että eroja tulee entistä enemmän. Erityisesti naiset kokevat, että jos yhteistä aikaa ei ole riittävästi, suhteessa on jotain vialla. Ajatellaan, että ehkä kumppani ei enää rakastakaan ja aletaan nähdä niitä ongelmallisia asioita.
Lukijan katkera tarina: Jäin lapsettomaksi, koska sopivia isäehdokkaita ei löytynyt
Studio55.fi > Tositarina Julkaistu 01.08.2016 06:15
http://www.studio55.fi/tositarina/article/lukijan-katkera-tarina-jain-lapsettomaksi-koska-sopivia-isaehdokkaita-ei-loytynyt/6002814
Nimimerkki Viiskyt kertoi Studio55.fin kyselyssä jääneensä lapsettomaksi sopivan kumppanin puutteesta johtuen.
Lapset jäivät hankkimatta, koska en nuorena tavannut sopivia isäehdokkaita. Mitään pakkomiellettä lisääntymisestä minulla ei kuitenkaan ole ollut. Suurin osa miestuttavistani ei halunnut edes vakituista suhdetta, puhumattakaan lapsista. Loput ehdokkaat hylkäsin juoppoina tai uskottomina. Lasten ei pidä kärsiä kelvottomasta isästä.
Nyt myöhemmin ajatellen olisi pitänyt jättää ehkäisy pois niiden kelvollisimpien miesten kanssa. He eivät välttämättä koskaan olisi tienneet siittäneensä lapsia.
Silloin harmittaa, kun näen vastuuttomia vanhempia tai lasten kulkevan myöhään kadulla kaljapullojen kanssa tai viettävän aikaa kotonaan yksinäisinä. Lasten tekoonhan ei tarvita vastuuntuntoa, eivätkä lapset paranna vanhempiensa päihderiippuvuutta tai muuta itsekkyyttä. Minä olisin ollut monin verroin parempi äiti.
Olen kerran vakavissani selvittänyt adoption mahdollisuutta, mutta yksinäiset naiset tai miehet harvoin saavat adoptiolapsia. Muistaakseni tuloni eivät riittäneet, kun on ollut tyytyminen pelkkiin määräaikaisuuksiin 90-luvun lamasta asti. Sen sijaan kuka tahansa katuojassa elävä saa lisääntyä surutta. Katkeraa!
Se lohduttaa, kun joskus tutut ja vieraammatkin lapset tukeutuvat minuun. Kai he kokevat minut turvalliseksi aikuiseksi. Olen myös aina kohdellut lapsia kunnioittavasti.
Kun joku nuori vanhempi on vihjannut, etten lapsettomana voi tietää mitään lasten kasvatuksesta, niin se on loukannut syvästi. Hoidin aikoinaan pikkusiskoani vauvasta kouluikään lähes kaiken vapaa-aikani. Olin myös 11-vuotiaana toisella paikkakunnalla hoitamassa kesän 5-vuotiasta ja 8-kuukautista, yksin aamusta iltamyöhään.
Vaikka olen tyytynyt yksinäisyyteeni, niin vanhuus pelottaa. Olen nähnyt, kuinka huonosti laitoksissa kohdellaan vanhuksia, joilla ei ole ketään valvomassa heidän oikeuksiaan.
Lapseton serkkupariskunta on testamentannut omaisuutensa löytökissakodille. Minun testamenttini on edunsaajaa vaille valmis. Ehkä jonkin kehitysmaan tyttökoulun opiskelustipendit voisivat tulla kyseeseen.
Uskovaiset tai sukulaiset eivät saa senttiäkään.
Abortit muuttuneet radikaalisti – kaksi pilleriä keskeyttää raskauden
Kotimaa 27.11.2014 2:00 Päivitetty: 27.11.2014 8:45
http://www.hs.fi/kotimaa/a1416979885131
Abortit eli raskaudenkeskeytykset ovat muuttuneet radikaalisti tällä vuosituhannella. Vain pieni osa niistä tehdään enää perinteisellä menetelmällä eli tyhjentämällä kohtu kaavinnalla.
Valtaosa raskaudenkeskeytyksistä hoituu kahdella lääkkeellä. Menetelmä on kevyempi naiselle, ja se säästää myös terveydenhuollon varoja, kun leikkaussalia tai sairaalahoitoa ei tarvita.
"Muutos on ollut dramaattinen", sanoo professori Oskari Heikinheimo Helsingin yliopistosta. Hän työskentelee Hyksissä Naistenklinikan lisäksi osastonylilääkärinä Kätilöopiston sairaalassa.
"Meillä saattoi olla aiemmin kymmenen kohdun kaavintaa päivässä sekä Naistenklinikalla että Kätilöopistolla. Nyt mietimme, miten saisimme opetettua lääkäreille kaavintaa, joka on edelleen tärkeä toimenpide naistentaudeissa ja synnytyksissä."
Raskaus voidaan lain mukaan keskeyttää ensimmäisen kolmanneksen eli 12 raskausviikon aikana, kun perusteet täyttyvät ja lääkärit pitävät keskeytystä perusteltuna. Abortti voidaan tehdä myös myöhemmin, mutta silloin tarvitaan lupa Valviralta, sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirastolta.
Myöhäisiin abortteihin päädytään, kun sikiöllä epäillään vakavaa sairautta tai lääkäri ei ole suostunut aborttiin. Valvira käsittelee lähes tuhat aborttihakemusta vuosittain.
Kaikkiaan abortteja tehdään Suomessa runsaat 10 000 vuodessa. Valtaosan niistä hakevat 20–24-vuotiaat.
-----------
Lääkkeellinen keskeytys keksittiin 1980-luvulla, ja Suomeen se tuli 2000-luvun alussa. Menetelmä perustuu kahden lääkkeen, mifepristonin ja misoprostolin, vaikutukseen.
Mifepristoni estää raskauden jatkumiselle välttämättömän keltarauhashormonin vaikutuksen kohdussa. Misoprostoli taas käynnistää kohdun supistelun ja kohdun tyhjenemisen. Raskaus päättyy kuin keskenmenoon.
Raskaustestistä lupahakemukseen ja keskeytykseen kuluu keskimäärin pari viikkoa, yksi odottaessa aikaa lääkärille ja toinen pääsyä sairaalan poliklinikalle.
Jos aborttiin päädytään, ensimmäisen lääkkeen saa saman tien sairaalassa. Toinen lääke otetaan muutaman päivän kuluttua, sairaalassa tai kotona.
"60 prosenttia valitsee osittaisen kotikeskeytyksen", Heikinheimo siteeraa Naistenklinikan ja Kätilöopiston lukuja.
Hyksissä tehdään neljäsosa kaikista Suomen raskaudenkeskeytyksistä.
Osittaisen kotikeskeytyksen saa täysi-ikäinen, jonka raskaus on alkuvaiheessa ja jolla on mukana tukihenkilö. Heikinheimo uskoo, että aborttipäätöksiin vaikuttaa työmarkkinatilannekin.
"Nuoret naiset ovat pätkätöissä. Jos raskaus keskeytetään kirurgisesti sairaalassa, töistä pitää olla poissa. Lääkkeellistä keskeytystä varten nainen katsoo kalenterista sopivan ajan."
Sairauslomaa määrätään tarvittaessa muutama päivä. Jälkitarkastus on terveyskeskuksessa.
Menetelmä on tehokkain, kun raskaus on alkuvaiheessa. Valtaosa aborteista tehdään, kun raskaus on kestänyt korkeintaan kaksi kuukautta. Alle puolitoista kuukautta kestäneiden raskauksien keskeytykset ovat yleistyneet. Sen sijaan aborttien kokonaismäärä ei ole lisääntynyt, vaikka niin pelättiin. Itse asiassa aborttien määrä on laskenut melko tasaisesti.
Heikinheimo toivoisi ilmaista pitkävaikutteista ehkäisyä kaikille raskaudenkeskeytyksen kokeneille. Nyt jotkut kunnat antavat kierukan tai ehkäisykapselin, toiset eivät.
Ilmainen ehkäisy voisi vähentää abortteja vielä lisää. Joka kolmas raskaudenkeskeytys tehtiin viime vuonna naisille, jotka olivat kokeneet jo yhden abortin.
Fakta
Vähintään yksi lääkäri myöntää
Yksi lääkäri voi myöntää abortin, kun hakija on alle 17-vuotias, yli 40-vuotias tai synnyttänyt neljä lasta.
Kahden lääkärin päätös tarvitaan, jos lapsen syntyminen ja hoito olisivat naiselle huomattava rasitus (sosiaalinen peruste), raskaus on alkanut rikoksesta, kuten raiskauksesta, insestistä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja äidin tai isän sairaus rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.
Raskaus voidaan päättää myös, jos sen jatkuminen tai lapsen syntyminen vaarantaisi äidin hengen tai terveyden (lääketieteellinen peruste).
Homojen pitäis muuttaa kaikki samalle paikkakunnalle, vaikka kuopioon
Näin vähän vanhempana ATM-miehenä ainakin minä kannatan homoja. On sen verran ikää että en tätä todellakaan kehtaisi missään julki tuoda ainakaan tuttujen kesken. Koska meidän ikäisille miehille homo on kirosana. Niin oli itsellekin aikanaan mutta olin silloin vaan tyhmä.
Homoja puolustavaan kantaani on kolme syytä.
Ekaksi jokainen saa olla ihan sitä seksuaalista suuntautumista mitä haluaa. Jos esim itse olen hetero niin en todellakaan tykkää jos joku sen asettaa kyseen alaiseksi. En aseta minäkään homoja siihen asemaan vaan saavat olla mitä haluavat. Joku lapsiin sekaantuminen on tietenkin sairasta ja pitää kieltää mutta muuten on hyvä jos on vapaus tehdä sitä mistä tykkää.
Tokaksi jokainen homo on pois naismarkkinoilta. Jos homous hyväksytään yleiseksi normiksi niin se vapauttaa naisia. Okei, on niitä lesbonaisiakin mutta niitä taitaa olla kuitenkin vähemmän kuin homo miehiä.
Kolmas on jo vähän kyseen alainen juttu mutta olen huomannut että monet naiset suhtautuvat tavanomaista myönteisemmin mieheen joka puolustaa homoja. Nuoremmissa ikäluokissa se on varmaan ihan perusjuttu mutta ainakin itse saanut paljon myönteistä palautetta tämän takia ja joskus jotain muutakin...
Kirkolla on 2000 vuotiset perinteet ja nyt pitää muuttaa käytäntöä homojen takia. Siviilivihkiminen ok, mutta ei perinteisen kirkon tehtävä.