Onko täällä ketään joka olis...

Noh, miten sen nyt ottaa. En ole ihan varma teinkö missään vaiheessa tietoista päätöstä lopettaa herkuttelua, enää ei ruokavaliomuutoksen ja elämäntapojen muutoksen jälkeen tee vaan oikein mieli. Toisinaan tulee mieleen ostaa karkkia, mutta sitten seison siellä karkkihyllyllä osaamatta päättää mitäs ostaisin, ja kun mikään ei nappaa, lähden kaupasta ilman karkkia. Teen superhyvää ruokaa ja välillä jotain makeita jälkkäreitä tai raakaleivonnaisia. Ja välillä meillä tehdään ihan burgereita tai pizzaa. Tosin pizza on monesti joku karppiversio koska mun iho ei kestä viljoja. Kyllä mun mielestä ilman herkkujakin pärjää, kunhan vaan asennoituu oikein.

Olen lopettanut sokerin syönnin kokonaan. Makean nälkään syön esim huippumakean mangon.
Muitakaan herkkuja en enää kaipaa (pizzaa, hampurilaisia), koska päätin syödä vain prosessoimattomia elintarvikkeita.
Kun aikaa ruokavalionmuutoksesta oli kulunut 4 viikkoa, alkoi kaikki mättö maistumaan pahalle, kun pienesti maistoin. :D

Eli olen täysin vapaa roskaruuasta: karkista, suklaasta, kaakaosta ja ihan kaikesta, mikä ihmistä lihottaa. Paino on pudonnut reilussa kuukaudessa 8 kiloa. Tästä olikin helppo tehdä elämäntapa, vaikka en olisi kuukausi sitten uskonut.

En lopettanu herkkuja kokonaa, oon nyt ollut 3vko laihiksella. Oon pitäny itellä noin 1400-1700 kcal päivii, ja niihin mahtuu aina joku pieni herkku esim jätski, jos kiellän iteltäni kaiken niin romahdan sit pistelee pussin karkkii :D

Minulle toimii tomii tunnin kävelyt kauniissa luonnossa.
En tiedä, onko se happi, vai vatsan saama hieronta kävellessä.
Sitten raakavihannesten saanti voimistelun lisäksi.
Yritin houkutella itseäni kermajäätelöllä, mutta keho teki vastarintaa.
Tahdonvoima ei kykene voittamaan enää kehon omaaviisautta.
Mieliteot häviävät itsestään, kun saa parempaa tilalle.
Olet siinä iässa, että sinulla on stressiä koulussa tai työpaikan haussa.
Yritä saada tasapainoa mieleesi. Omalla tavallasi.

Mulla toimii totaali kielto hyvin. Olen kanssa vähän sellainen, että tulen yhdestä suklaapatukasta vain vihaiseksi ja perään pitäisi saada sipsiä ja karkkia ja lisää suklaata.. Ajauduin noin puolitoista vuotta sitten siihen tilanteeseen, että söin herkkuja joka päivä. Silloin pistin stopin ja lopetin kokonaan. Kesti ehkä kuukausi tai pari, kun jouduin todella taistelemaan sokeri-addiktiota vastaan. Sen jälkeen helpottui huomattavasti ja nykyisin pystyin kesällä lomalla syömään herkkuja ja taas lopettamaan ilman ongelmia. Nyt olen todella lähellä normaali painoa, muutama kilo pitäisi saada pois.

Ehkä tuo herkkulakko myös tuo sitä motivaatiota ja saan iloa omasta onnistumisesta. Haluaisin pudottaa painoa vielä semmoisen viisi kiloa. Saa nähdä pystynkö sen jälkeen syömään myös herkkuja välillä ilman, että lähtee lapasesta. Tämä on ainakin tarkoitus. Ja sitten voi pitää taas lakkoja tarpeen mukaan, jos paino lähtee nousuun. Vähän kadehdin niitä, jotka voivat ostaa suklaalevyn kaappiin ja syödä sen pala kerrallaan pitkän ajan kuluessa. Toisaalta en vain ole sellainen. Jos ostan levyn niin annan itselleni luvan syödä sen kokonaan heti. Sitten olen taas ostamatta. Ainoa paikka missä pitää harrastaa itsekuria on kauppa. Jos kotona ei ole herkkuja niin niitä ei voi syödä. Minulle ei ole tuottanut ongelmia kieltäytyä herkuista esim. töissä enkä käy pahemmin ravintoloissa tms. Ainoa ongelma on kotona syöminen.

Mulla toimii parhaiten se, että tiedän herkuissa olevan paljon kemikaaleja, jotka hidastavat aineenvaihdunnnan ja sitäkin kautta lisäävät taipumusta lihoa ja lihoa ja lihoa....
Sitten kun on 2-4 viikkoa ollut erossa "herkuista", niissä olevat kemikaalit erottaa jo maussa ja pahaahan se on kuin mikä.