Mitäpä olette mieltä, onko pk-seutulaisen naisen ihan hölmöä tehdä nettideiteissä aloitetta miehelle, joka asuu vähän kauempana.. ja mikähän voisi olla järkevä matka jonka mies viitsii ajella vaikka tullakseen viikonlopuksi? Itselle kun sopisi elämäntilanteesta johtuen hyvin suhde jossa ei olla koko ajan käsi kädessä. Loin vähän aikaa sitten profiilin ja olen huomannut että kauempana olisi mukavan oloisia miehiä. Kaikkihan tietävät pk-seudun naisten ongelman kun täällä ei vaan ole tarpeeksi miehiä..
Nainen pk-seudulta, mies kauempaa
miukkisss
30273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
joko ne on sitten käyty läpi kaikki pk miehet
vain pelimiehet
200-300 km menee jos on todellista kiinnostusta.
Voihan sitä aluksi tehdä treffit esimerkiksi johonkin puolimatkaan mihin itse pääset helposti pk-seudulta, junalla tai bussilla ellei sulla ole omaa autoa.
Kuulostaa hyvältä. Saat varmasti fiksumman ja tasokkaamman miehen kuin täältä todennäköisesti löytäisit.
Täkäläiset valkkaavat parhaat päältä ja tarjontaa riittää niin siinä normipirkko jää helposti jonon hännille.
Mies jaksaa tulla aika kaukaakin jos pidät huolen siitä että seksi on loistavaa ja sitä on riittävästi. Alapäätreenit ja asenne kohdalleen.
Kyllä sen seksin ehtii myöhemminkin, ensin pitää tutustua paremmin, näin minä toimisin fiksuna miehenä, mun mielestä ei heti tarvitse olla housut nilkoissa, toki naisen tarpeet pitää ottaa huomioon myös.
Tottakai seksi sitten kun sen aika on, eli 1. treffeistä 4. tai jossain siinä vlissä. Mut sitten kun sitä on niin naisen kannattaa satsata eikä lahnailla.
Kannattaa tehdä aloite.
Itse ajelen naisen luo 440 kilsaa suuntaansa melkein joka viikonloppu. Välillä matkustaa nainenkin. Olen maalta savosta ja täällä ei taas ole naisia joihin kannattaa panostaa tai sit ne itse välitä. Kaveripiirissä tällä samalla kylällä on 6 eri miestä jotka reissaa samalla tavalla. Pakko lähtee jos meinaa ylläpitää edes jonkin laista suhdetta, perhehän se olis paras..
No hitsi itse olen etsinyt savolaista tai pohjois-karjasta naista, luulin heitä fiksummiksi kuin muita, itte ole länsirannikon lähettyviltä.
Mikäs savolaisia naisia riivaa, onko parempi jättää sikseen?
No parhaat on naiset on viety päältä. Jälellä on naisia joilla on mielenterveys tai päihde ongelmia sekä on naisia joihin ei saa treffisivujen kautta normi miehenä saa minkäänlaista kontaktia. Omaa kokemusta on heistä sen verran että yhtään en tavannut vaikka väkersin kahden vuoden aikana yli 200 aloitusta. Itse sain aloituksia uudeltamaalta, oulun ja turun suunnilta. Heistä tapasin kaikki, oli noin kymmenen ihmistä. Niistä kolmen kanssa oli enemmänkin säpinää, mut matkat ja viikon erossa olot päätti ne. Nykyinen suhde ollu kohta vuoden.
Niiko nämäkin samat naamat aamusta iltaan kuukaudesta toiseen, kai vuosikausia jo palstalla maanneet joista ei tiedä mitä etsivät, kaiketi huvikseen miehiä kusettavat.
http://treffit.suomi24.fi/search?os=0&ct=72&mia=58&mxa=64&g[]=f&so[]=1&sr=user_last_login desc&fp=1&fo=1
Itse pidän jotain 50 km aikalailla maksimina.
Jos olisin parisuhteessa niin toista haluaisin nähdä 2-3 kertaa viikossa niin tuollainen yli 50km ajaminen alkaisi kypsyttää aika nopeasti.
Ap, uteliaisuutta mutta mikä tilanne?
Jos pk-seudulta löytyisi mukava nainen, 150 km ei olisi liikaa.
Valitettavasti pk-seudun naiset ovat enimmäkseen yltiö viher-vassareita, kettutyttöjä, jotain seksuaalikulttia, joista en edes tiedä mitä tarkoittaa (pan, queer, saphio...???), elää avoimessa suhteessa, snobeja uraohjuksia, ateisteja, tatuoituja ja lävistettyjä tai muuten outoja. Ei ehkä kaikki naiset, mutta pienempien paikkakuntien miehille monet naiset ovat liian erilaisia.
Pk-seudun miehet on juuri samanlaisia, onneksi muualta suomesta löytää vielä oikeita miehisiä miehiä.
Itse löysin pohjanmaalta hyvän miehen itselleni.
Ap tässä, miehen etsintä pk-seudun ulkopuolelta (tai sisäpuoleltakaan) ei ole edennyt mihinkään kun en ole tehnyt kenellekään nettideiteissä aloitteita. Joku sitä tuossa kyseli. :) En tiedä, ehkä olen väärässä mutta ajattelen että monet miehet muualla päin Suomea ovat ehkä perinteisen miehekkäämpiä kuin täällä. Siis voin tosiaan olla ihan väärässä. :D Kiva kun ette ihan teilanneet tätä ajatusta! Yli 400 kilsaa suuntaansa kuulostaa kyllä pitkältä matkalta ajella joka viikonloppu kuten jollain oli tilanne.
Siis juuri tuo että aika moni pk-seudun mieskin on "vihervassari kettutyttö" niin se pitää kyllä paikkansa ja ajattelisin että muualla ollaan perinteisempiä. Mulla on varmaan romantisoitu kuva muualla asuvista miehistä kyllä!
Itse erehdyin pk naisena savolaiseen mieheen ja tyhmyyksinä jopa hänen luokseen muutinkin. Helvetti alkoi sen jälkeen. Ei ole helppoa palata takaisin monen sadan kilometrin takaa. Nyt katselen max 50 km päästä miehiä.
Naisen täytyy olla todella kamalan ruma jos joutuu muualta miestä etsimään
Tai jospa nainen haluaa laatua, sitähän ei pk-seudulta saa.
Kädettömiä naismaisia tumputtajia, suurimmalle osalle pk-seudun miehistä voisi pukea hameen päälleen.
Itse pk-seudun nainen ei tulisi mieleenkään enää noita tyhjäpäitä vakisuhteeseen ottaa noi nysvärit korvaa didlolla, sama tunne kuin lesboilemaan olisi alkanut.
Miehen pitää olla mies isolla M:llä, oikealla työnteolla hankitut lihakset joissa on oikeasti voimaa ja kestävyyttä, nämä komistukset on poikkeuksetta helliä naista arvostavia oikeita halinalleja karkeasta ulkonäöstä huolimatta.
Rumapa toki. :D Voisikohan kyse olla toisaalta että mun ikäiset miehet revitään täällä melkeinpä käsistä ja kilpailu on kova. Sinkkunaisiahan täälläpäin on vieläpä enemmän kuin miehiä. Itse tiedän monta kaunista sinkku (tai täsmällisemmin eronnutta) naista joille ei todellakaan ole löytynyt miestä täältä. Veikkaan että naisille missä tahansa päin Suomea on helpompaa pariutua.
Ihan varmasti on helpompi löytää mies jostain maalta, koska siellä miehiä on paljon enemmän kuin naisia. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että pienessä lätäkössä on helpompi olla se kaunotar kuin isossa järvessä. Moni pikkukylän "kaunotar" onkin isossa kaupungissa pelkkä joukkoon hukkuva tavis.
omakohtaisen kokemuksen pohjalta sanoisin, että kaukosuhde ei ole hyvä jos tapaatte ensimmäistä kertaa. Tapaamiset ovat aina juhlaa ja kumpikin käyttäytyy eri tavalla kuin arkitilanteessa. Järjestetään lapset pois, tehdään ruokaa yhdessä, käydään ulkona... Vieraileva puolisko on kuin lomamatkalla.
Sitten kun tulee yhteenmuuttamisen aika, niin riskit alkavat. Tilanne voi mennä toki hyvin mutta omalla kohdallani totuus paljastui. Nainen oli erittäin lapsikeskeinen, hyvin umpimielinen ja itsekeskeinen. Jopa koiran hyvinvointi oli tärkeämpää kuin meidän yhteinen aika. No, puoli vuotta jaksoin kunnes luovutin ja jatkoin eteenpäin. Toki hänen kannaltaan harmi, koska muutti toiselta paikkakunnalta "perässäni".
Etukäteen ei voi tietää mutta isot riskit ovat väärin käsityksistä oikeista luonteista.
Pakkoko sitä yhteenmuuttoa on toteuttaa jos ei välttämättä enää yhteisiä lapsia halua värkätä. 40 varmaan pysyy rauha maassa paremmin kun kumpikin jälkikasvujaan luotsaa tahoillaan. Voihan sitä mennä naimisiinkin ja silti asua eri osoitteissa, jopa eri paikkakunnilla.
Uumoilen, että monella miehellä on hätä löytää apuäiti lapsiviikonloppyujen tai- viikkojen ajaksi, jotta itse pääsee vaikkapa duuniin silloin kun omat teinit lorvivat asunnossa isällään. Ehkä sama toisinkinpäin eli joku kiltti mies on löytänyt itsenä suurperheen siivooja-ruuanlaittaja-lapsenvahtina tavattuaan "ihanan naisen".
Eli älkää hoppuilko vaan nauttikaa hyvästä aikuis-ihmissuhteesta seurustelusuhteena ilman muuttoja yhteen. Jos jompikumpi kyllästyy odottamaan niin parempi että se tapahtuu erillään asuessa, ero siis.
hehe, kyllä se nyt kuitenkin niin on, että parisuhde kruunataan yhteenmuutolla. Kaikki muu on leikkiä ja rusinoiden poimintaa pullasta. Vai että naimisiin ilman että asuu yhdessä, sehän kuulostaa tosi järkevältä. Eihän tehdä avioehtoa myöskään samalla? Eihän?
Keskustelussa oli kommentteja siitä että maalla miehet ovat enemmän sellaisia perinteisen miehekkäitä. Pitää varmasti paikkansa. Yleensä se menee niin, että mitä pienempi paikka, sitä peristeisemmät roolit ja sitä konservatiivisempia ihmiset ovat.
Pitää vain muistaa, että siinä on myös se kääntöpuolensa. Isossa kaupungissa on enemmän tilaa olla erilainen. Pikkupaikoissa ne roolit voivat olla hyvinkin tiukat ja kaikkea erilaista katsotaan kieroon. Jos uskallat olla erilainen, niin aika nopeasti huomaat että suu käy selkäsi takana ja sinusta alkaa liikkumaan vaikka mitä juoruja. Pikkukylissä ihmiset rakastavat juoruta ja tunkea nokkaansa muiden elämään.
Vaikka sinua nyt kiehtoo ajatus ns. perinteisestä miehestä, niin ajan mittaan voitkin huomata, että se mies sitten tosiaan onkin kaikessa hyvin perinteinen. Myös sinua aletaan tunkemaan tiukkaan lokeroon ja alat kuulemaan kuinka naisen kuuluu sitä ja tätä, tai kuinka ajatuksesi ovat typeriä hömpötyksiä. Alatkin kaipaamaan sitä että vaihdat ajatuksia erilaisten ihmisten kanssa ja keskustelet asioista sen sijaan että mielipiteet annetaan sinulle valmiina koko kyläyhteisön toimesta ja että kaikki tekemisesi käydään läpi kylän juoruämmäporukan keskuudessa.
Ahdasta tuntuu isossakin kaupungissa olevan jos olet normaalista poikkeava.
Tänne pienehköön parinsadan asukkaan sivukylään muutti isosta kaupungista lesbopari lapsensa kanssa, todellista syytä en toki tiedä miksi, viihtyneet ovat hyvin eikä täällä yleisesti juoruilla muitten tekemisillä. Homopari asuu myös täällä, nuoria heteropareja on tänne muuttanut useita, kylässäkään ei muita palveluita ole kuin koulu, 20 km matkaa lähimpään kauppaa, aika ihmeellistä eikö?
On täysin itsestä kiinni antaako aihetta juoruilulle, kaikista omista asioista ei tarvitse jokaiselle vastaantulijalle avautua, elää ihmisiksi.
Ei jokaisessa kylässä olla sisäänpäin lämpiäviä, sun jutustasi saa sen käsityksen että niin olisi.
no jopas on markkinat, kun muka jäljelle jääviä naisia vaan, huh mitä kielenkäyttöä..ei ihme jos sinkkunaisia paljon..
Itse olin ajatellut samaa kuin aloittaja. Nyt seurustelen samassa kunnassa asuvan miehen kanssa, jo kolmatta vuotta. Hänen elämässään on tullut paljon muutoksia ja suhteemme on tällä hetkellä ihmeellisessä vaiheessa. Pelkkä ajatuskin että olisin tässä tilanteessa vieraassa paikassa, niin ei paljon naurattaisi. Parempi yrittää löytää kumppani läheltä, kuin matkojen takaa.
En tiedä mutta voisko olla yksi syy miksi sitä kumppania ei löydy, kun tuijotetaan tuohon välimatkaan?
Minä tutustuin kivaan poitsuun ulkomailla festareilla. Alettiin viestitellä ja puhuttiin netissä ja Skypessä. Sitten muutama viikko jälkeenpäin sovittiin tavata. Minä matkustin koska minulle se kävi paremmin. Sen matkan jälkeen me oltiin pari ja seurusteltiin, kahdessa eri maassa! No eihän siinä joka viikko nähty eikä joka toinenkaan. Mutta kumpikin tiesi että tähän tahtoo panostaa, ja näin me jatkettiin reilu vuosi kunnes valmistuin opinnoista ja muutin hänen luokseen. Täällä ollut pian neljä vuotta. Meillä on yhteinen koti, kaksi kissaa ja koira. Ostettiin auto molempien nimelle. Naimisiin ei varmaan mennä koska kumpikaan ei halua lapsia.
Tosi onnellisia ollaan ja mun perhe tykkää samoin kuin hänen perheensä. Vietetään tavallisesti joulukin porukalla!
Että ei se välimatka ole mikään este jos tosissaan haluaa panostaa.
Kiva kun tästä on tullut keskustelua, hyviä pointteja puoleen ja toiseen! Mä olen myös sitä mieltä että kun ei ole ihan nuori enää, ei välttämättä tarvitse muuttaa saman katon alle. Se aika voi odottaa jopa siihen asti kunnes lapset muuttavat kotoa. Silloinhan ei ole niin väliä vaikka asuisi vähän kauempana toisistaan.