Ikinä en uskonut että omalle kohdalle osuisi, mutta tässä ollaan. Yhdessä ollaan oltu noin kuusi vuotta ja naimisissa viimeiset kaksi. Lapsen syntymän jälkeen suhde viileni aika tavalla ja seksiä harrastettiin paljon harvemmin. En ajatellut asiasta sen enempää, ei mikään suhde ole aina täydellinen ja pienen lapsen saapuminen maailmaan vie monet parisuhteet tähän tilaan. Ajattelin että kyseessä oli ihan normaali jakso, ja että meillä on yhteisymmärrys siitä että yhdessä ollaan, kävi sitten mitä vain. Viimeiset pari kuukautta meillä meni todella huonosti. Illat vietettiin omissa oloissa, minä pleikkarin edessä, vaimo makuuhuoneessa internetin ääressä. Vaimo kertoi olevansa hiukan masentunut, ei tuntenut olevansa itsensä. Hätkähdyin tästä aika tavalla. Halusin keskustella asiasta. Vaimo sanoi ettei halua puhua kanssani. Kysyin miksi näin. Sanoi etei tiennyt. Ehdotin että vaimo ottaisi yhteyttä psykologiin. Ei edennyt se mihinkään. Pistin kaiken tämän pitkälti vaimon väsymyksen piikkiin. Kaksivuotiaan lapsen hoito ja kuljettelu ympäri kaupunkia ei ole helppoa. Tuolloin tuli luvattua että hoidan lastamme pari viikkoa yksin jotta vaimo pääsisi käymään kotimaassaan, pitämään kunnon loman. Rentoutuisi siellä perheen ja ystävien kanssa. Matka tuli. Matkan aikana juteltiin päivittäin skypessä ja viesteillä. Tuntui menevän paremmin. Vaimo oli pirteä ja kirjoitti siitä kuinka rakastaa ja ikävöi meitä. Lentokentällä kun sitten tavattiin niin kaikki tuntui väärältä. Sinä iltana kuulin elämäni hirveimpiä asioita. Vaimolla ei ollut sanojensa mukaan minua ikävä missään vaiheessa. Hän ei tuntenut mitään minua eikä edes lastamme kohtaan. Kertoi että perheemme olisi parempi ilman häntä, ja toivoi vain että pääsisin hänestä yli. Sinä yönä nukuin joitain minuutteja. Shokki. Miten helvetissä selviäisin tästä yksin? Ajattelin että kyse oli myös vaimon kohdalla shokista ja mielentilan järkkymisestä. Lähdin varaamaan vaimolle aikaa psykologille heti maanantaina. Syytin tästä kaikesta pitkälti itseäni. En ollut paras aviomies. Kävin töissä ja osallistuin kotitöihin, mutta olisin voinut osallistua vielä paljon enemmän. Oma mukavuuden halu oli ajanut perheen parhaan yli. Joka ilta juteltiin. Katsoin vaimoa silmiin ja kysyin oliko jotain oleellista jota ei oltu vielä sanottu. Ei ollut. Ajattelin että kyllä tämä tästä vielä paranee. Asiat eivät kuitenkaan muuttuneet ensimmäisen viikon aikana mihinkään. Lopulta otin esille vaimon muuttuneen käytöksen ennen matkaa. Puhelimeen tuntui tulevan viestiä tiuhaan tahtiin. Sama juttu jatkui matkan jälkeenkin. Mistä oli kyse? Pari päivää sain tivata, mutta sieltä se sitten vihdoin paljastui pienissä osissa. Vaimo oli alkanut kolme kuukautta ennen matkaa keskustella päivittäin vanhan tuttavan kanssa. Matkalla olivat olleet paita ja peppu, panneet kuin kanit ja hyvältä oli tuntunut. Tässä oli se mies jota vaimo nyt rakasti. Tuolloin asetin rajan. Joko viestittely loppuu seinään ja vaimo poistaa tämän kontaktin somesta, tai sitten ostan vaimolle lentolipun pois ja takaisin ei ole tulemista. Vaikeaa oli, mutta vaimo hyväksyi tämän. Vielä tässäkin vaiheessa syytin tästä paskasta lähinnä itseäni. Uni kyllä tuli, mutta heräsin joka yö 4-5 kertaa.
Siinä sitten syyllisyyden tunto väistyi vihalle. Huusin. Sanoin rumia asioita. Niin paska kun olin ollutkin, lähinnä olemalla laiska ja varsinkin jättämättä vaimoni huomiotta, niin hän oli silti se joka oli aloittanut suhteen. Hän oli se joka ei ollut kommunikoinut ongelmia minulle selvästi. Hän oli se joka oli valmis heittämään kaiken pois. Viha purskahti edelleen helposti pintaan, mutta halusin silti yrittää. Vihalla ei mitään rakenneta ja siksi todella yritin olla tuomatta sitä esiin. Yksi pahimmista oli se kuinka vaimo ei tuntunut olevan teostaan edes pahoillaan eikä pyytänyt kunnolla anteeksi. Pari viikkoa kului. Vaimo ei omien sanojensa mukaan edelleenkään rakastanut minua. Rakkaus lapseen oli sen sijaan palannut. Ei kai sinne naistenkaan sydämiin mahdu monia samaan aikaan. Elin uskossa että kun rakkaus perheenrikkojaan pikkuhiljaa hiipuu, niin tunteet minua kohtaan heräävät. Luimme yhdessä kirjaa parisuhteesta, keskustelimme asioista ja otimme halaukset osaksi arkea. Muutaman kerran kävi jopa niin että vaimo oli halauksessa aloitteentekijä. Muutoksia tehtiin puolin ja toisin ja niistä pidettiin kiinni.
Joku päivä vaimo sanoi olevansa hyvin surullinen kun näki kuinka kovasti yritän, mutta ei silti tuntenut minua kohtaan mitään. Itse en jaksanut tuohon uskoa. Ei 6 vuotta pyyhkiydy pois noin vain. Vaimo varmasti rakasti vielä tuota perheenrikkojaa joka antoi hänelle niin hyvän olon, mutta ettei mitään tunnetta minua kohtaan? Paska puhetta. Luultavasti koitti vain uskotella itselleen näin jotta pystyi edes jotenkin oikeuttamaan käytöksensä. Päivä kerrallaan. Ainakin pystyin taas nukkumaan ja syömään.
jatkuu..
Siinä sitten syyllisyyden tunto väistyi vihalle. Huusin. Sanoin rumia asioita. Niin paska kun olin ollutkin, lähinnä olemalla laiska ja varsinkin jättämättä vaimoni huomiotta, niin hän oli silti se joka oli aloittanut suhteen. Hän oli se joka ei ollut kommunikoinut ongelmia minulle selvästi. Hän oli se joka oli valmis heittämään kaiken pois. Viha purskahti edelleen helposti pintaan, mutta halusin silti yrittää. Vihalla ei mitään rakenneta ja siksi todella yritin olla tuomatta sitä esiin. Yksi pahimmista oli se kuinka vaimo ei tuntunut olevan teostaan edes pahoillaan eikä pyytänyt kunnolla anteeksi. Pari viikkoa kului. Vaimo ei omien sanojensa mukaan edelleenkään rakastanut minua. Rakkaus lapseen oli sen sijaan palannut. Ei kai sinne naistenkaan sydämiin mahdu monia samaan aikaan. Elin uskossa että kun rakkaus perheenrikkojaan pikkuhiljaa hiipuu, niin tunteet minua kohtaan heräävät. Luimme yhdessä kirjaa parisuhteesta, keskustelimme asioista ja otimme halaukset osaksi arkea. Muutaman kerran kävi jopa niin että vaimo oli halauksessa aloitteentekijä. Muutoksia tehtiin puolin ja toisin ja niistä pidettiin kiinni.
Joku päivä vaimo sanoi olevansa hyvin surullinen kun näki kuinka kovasti yritän, mutta ei silti tuntenut minua kohtaan mitään. Itse en jaksanut tuohon uskoa. Ei 6 vuotta pyyhkiydy pois noin vain. Vaimo varmasti rakasti vielä tuota perheenrikkojaa joka antoi hänelle niin hyvän olon, mutta ettei mitään tunnetta minua kohtaan? Paska puhetta. Luultavasti koitti vain uskotella itselleen näin jotta pystyi edes jotenkin oikeuttamaan käytöksensä. Päivä kerrallaan. Ainakin pystyin taas nukkumaan ja syömään.
jatkuu..
Vastaukset 41
Vanhimmat
Joku päivä vaimo tivasi koska lopetan hänen vakoilun. Luottamus oli kadonnut ja tarkistin vaimon saapuvia viestejä tiuhasti. Ikinä ennen en ollut vastaavaa tehnyt. Siinä sitten pyysin että anna puhelin minulle niin katsotaan kunnolla, ja mitäs sieltä pomppasi esiin. Viesti perheenrikkojalta. Halusin uskoa vaimoa että tämä oli ensimmäinen viesti joka perheenrikkojalta tuli sitten kommunikaatiokatkon. Silti aikamoinen sattuma että se juuri siihen osui. Sanoin vaimolle että vastaa vain “älä enää kirjoita minulle”. Näin hän teki. Reaktio oli niin vahva, ehkä siksi että kyseessä oli oikeasti ensimmäinen viesti. Ehkä siksi että vaimo joutui edessäni vastaamaan rakastamalleen näin. En tiedä. En luottanut. Vaimolle olin tehnyt selväksi että jos viestejä tulee niin niistä ilmoitetaan heti minulle ja ei vastata mitään. Jos tästä luistetaan niin kaikki on ohi. Yritin samalla siinä kertoa että jos perheenrikkoja hänestä oikeasti välittäisi, niin miksi hän lähettäisi viestejä kun on pyydetty ettei lähetetä jotta perheen pelastuksella olisi vielä jotain toivoa. Pahimmasta ikävästä pitäisi päästä yli kolmessa viikossa. Siinä se taisi taas nollaantua. Ei ollut helppoa, mutta tuntui että vaimokin halusi vielä yrittää.
Aiemmin tänään huomasin että sieltä oli taas tullut viesti. Myöhemmin kysyin vaimolta asiasta. Katsoi suoraan silmiin ja valehteli kahdesti. Tähän loppui minun yritys. Huusin. Pettäjä huora. Patologinen valehtelija. Sosiopaatti. Paskinta mitä ihmiskunta voi tarjota. Kirjoitelkoon nyt perheenrikkojalle kuinka paljon lystää. Minua ei enää kiinnosta. Annoin toisen mahdollisuuden ja hän pilasi sen. Heti kun lapsi saadaan päivähoitoon hän painukoon vittuun eikä paluuta ole. Lastaan ei tule näkemään enää ikinä. Lähti juuri kävelylle. Turha tässä enää on yrittää. Huomenna tulostan, täytän ja postitan avioerohakemuksen. Isä ja lapsi. Kai tästä jotenkin selvitään vaikka pelottaakin niin helvetisti. Pelottaa että paskakasa aikoo satuttaa itseään tuolla kävelyllä. Silti enää ei taivuta. Tehköön mitä haluaa. Meitä ei enää ole. Tässä vaiheessa ei ole enää mitään järkeä yrittää, vai väittääkö joku toisin?
Kyllä sinun nyt vaan pitäisi ap katsoa peiliin ja todeta, että sinä olet syypää tilanteeseenne ja tulevaan eroon. Sinä et ole paneskellut riittävästi vaimoasi. Se on katsos niin, että naisille parisuhteessa ei mikään muu niin merkkaakaan kuin sekstailu. Sinähän selkeästi kerroit kuinka vaimosi oli ketonut paneskelleensa kuin kanit toisen miehen kanssa. Eli siinä sinä mokasit. Toisaalta tuo kanimainen sekstailu voi kyllä olla huonokin juttu, jos se tarkoittaa sellaista kanimaista tahtia. Sehän on ehdoton nono.
Oikeasti voisitteko jättää nämä typerät provot täältä palstalta, kun täällä voi ihmisillä oikeasti olla ongelmia. Mitä jos jäisit sinne sinkkupalstalle.
Jos rehellisesti kertoo olevansa tunteeton toista kohtaan pitää se löytää ne tunteet uudelleen. Tuo suhde ei auta teitä. Kovasti olet kyllä tehnyt suhteen eteen hatun nosto siitä. Ellei osaa olla rehellinen itselleen eikä muille ei niitä tunteitakaan tule olemaan. Ota ero ja etsi uusi rakkaus. Eihän se toki helppoa ole mutta ehkä joskus tapaat juuri sen oikean. Jos puolisoni kertoisi tunteettomuuden vaivaavan joutuisi todella tekemään töitä jotta saisi edes uskomaan todellisista tunteistaan. Ei kukaan ilmoita toiselle olevansa tunteeton ja jäisi avioon. Ero on ainut päätös jos ei tunteita ole. Ikävä todellisuus. Ikävä kyllä sinunkin puolisosi löysi toisen ennenkuin edes tunnusti yhtäkkiä olevansa tunteeton. Kuitenkin jatkoi eikö juuri tuo kerro muusta kuin ihastumisen tunteesta toiseen. Ei tunteettomuuden tunteesta sinuun?
Niin tai näin, päätös on nyt tehty. Yritin, mutta koska valehtelu jatkui niin ei ole enää toivoa että voisin häneen koskaan luottaa. Ei sellainen suhde voi toimia. Vaimolla oli aika hirveä lapsuus. Sieltä nämä toimintamallit ovat varmaan tulleet. Ei pitäisi olla vihainen, mutta vitutus on niin ankara. Hävettää kuinka on tullut tänäänkin häntä solvattua. Parempi olisi pitää vain suu kiinni. Onneksi meidän lapsi on niin pieni että tästä tuskin mitään arpia hänelle jää.
Et ole yksin huolinesi,meitä miehiä vedätetään tässä tasaarvo maailmassa.
Lähes vastaava tapaus meidän perheessä.
Kasvati tyttäremme aikuiseksi yksin ja 44v.löysin ihanan äitipuolen ja vaimon.
Aikuiset tyttäreni ovat meille molemmille omia,,,,,,,,,,vaikka tyärten biologinen äippä huoraa maailmalla.
Jos sulla MUKA on asiat kondiksessa niin miksi puhut lastesi äidistä tuolla tavalla? Sulla pölkkypäällä ei olisi tyttäriäsi ilman niitten äitiä. Eikä se nyksä taida niiin kovin ihana ollakaan, ei peittoa entistä ainakaan jos noin katkeroksi olet jäänyt.
Varmaan on käynyt niin että rakkaus sinuun on vaimolta kuollut jo kauan sitten. Kun niin käy, mikään ei auta. Vaikka vaimosi olisi hampaat irvessä teeskennellyt rakkautta, se ei olisi sitä todeksi tehnyt.
Rakkauden loppuminen ei ole koskaan sen syy jolta rakkaus loppuu. Se vain tapahtuu, kukaan ei koskaan voi päättää että nyt en enää rakasta. Jotkut ovat yrittäneet, mutta rakkaus ei vaan lopu! Joskus taas puoliso itse tappaa rakkauden esim olemalla väkivaltainen tai välinpitämätön.
Kaikkein viisainta olisi ollut erota jo tuolloin kun vaimosi tunsi ettei tunne mitään sinua kohtaan. On turhaa yrittää jatkaa kuolleessa liitossa. Se on kuin kuolleen ruumiin pitämistä hengityskoneessa: Osapuolet teeskentelevät että ''sehän elää koska sydän ja keuhkot toimii''.... Kuitenkin kuollut on kuollut, liitto ei ''elä'' vaikka yhdessä eletään ja seksiäkin on.
Vaimosi yritti teeskennellä ja oli joskus ''halauksessa aloitteentekijä'' mutta ei se toimi niin, pakottamalla.
Teet elämäsi suurimman virheen jos riistät lapsen äidiltään. Varmaan saat sympatiaa ja sääliä jos julistat kaikille että äiti hylkää lapsensa ja myös saat tyydytystä siitä ajatuksesta että äiti kaipaa lastaan. Mutta kaiken takana on vain viha jota tunnet vaimoa kohtaan.
Viha on tuossa tilanteessa täysin oikeutettu mutta varo ettet pyhitä sille koko tulevaa elämääsi.
En minä ole lasta häneltä riistämässä. Se vain on niin että kun muuttaa tuhansien kilometrien päähän ansaitsemaan naurettavan pientä palkkaa niin ei yksinkertaisesti ole mahdollista vierailla kovin usein, ehkä edes yhtä kertaa vuodessa. Lapsi on niin pieni että äiti unohtuu parissa viikossa. Vaimo luuli että minä olisin valmis pitämään lasta läppärin edessä joka toinen päivä. Sitä en tule tekemään. En kertaakaan. Eiköhän tämä viha tästä ajan myötä väisty..
Olet huolessa enemmän itsestään ja vähemmän lapsesta! Älä käyttää lasta hyväksi tässä tilanteessa, koska juuri hän kärsii eniten! Asumus ero joskus auttaa, eli silloin nainen rauhassa saa päätä mitä hänelle on tärkein......
Tosi vaikean vaiheen olet käynyt läpi ja käymässä läpi. Tuo vaikuttaisi olevan shokkivaihetta vielä ja silloin on tosi suuri järkytys vain päällimmäinen tunne. Olen itse tullut petetyksi myös ja muistan, miten järkyttynyt tilanteesta olin.
Onko sinulla mitään muuta verkostoa, joka voisi auttaa sinua nyt esim. vanhempia, sisaruksia ym.? Olet hoitanut yksin pientä poikaasi ja tarvitsisit itsekin vähän lomaa kotoa. Yritä järjestää tällaista aikaa, että lähtisit ainakin vähän tuulettumaan.
Vaikka nyt ei ehkä siltä tunnukaan, ajan kanssa olo helpottaa ja voit löytää syitä, jotka helpottavat selviytymään erosta. Naista et saa väkisin tuntemaan mitään, mutta älä myöskään taloudellisesti anna toisen käyttää hyväksi itseäsi. Tässä vaiheessa kannattaa panostaa siihen, että toimii kuin kone eroon liittyvien asioiden järjästämisessä, huoltajuuden sopimisessa ym. muissa asioissa. Pidä huolta itsestäsi ja lapsestasi nyt, se on tärkeintä. Löydät kyllä vielä jotain parempaa ja iloa elämääsi. Uusia ihmisiä, kaikki järjestyy ja huomaat, että sinusta tulee vain vahvempi ihminen.
Yhteiseloa teidän kohdalla tuskin kannattaa enää yrittää. Mutta etenkin lapsen vuoksi välinne pitäisi saada kuntoon ja tapaamissopimus aikaan. Kerroit "vaimo pääsisi käymään kotimaassaan". Onko hän ulkomaalainen? Vai ulkomaalaistaustainen?
Vaimo on ulkomaalainen ja ainoat tulot on kotihoidontuki. Ei puhu Suomea. Kun ero on virallinen ei hänellä ole mitään mahdollisuutta jäädä tänne, eikä hän sitä haluakaan. Haluaa päästä perheenrikkojan tykö..
No tuohan ei ole pidä paikkaansa! Vaikka ero on virallinen, hän voi jäädä tänne, koska hänen lapsensa on täällä. Se on sellainen laki.
On varsin ymmärrettävää miten paljon naisen käytös on haavoittanut sinua.
Olet kuitenkin onnellisessa asemassa etä saat ja voit pitää lapsesi. Sinulla on tilaisuus kasvattaa hänet ja olla koko ajan vieressä. Jos taas nainen yrittäisi kidnapata lapsesi, siitä vasta painajainen alkaisi. Varmista ettei nainen ole hankkinut lapselle maastapoistumisasiakirjoja ( lisännyt häntä omaan passiinsa tai hankkinut lapselle omaa passia).
Tulet pärjäämään loistavasti lapsesi kanssa! Hänestä sinulle on iloa vuosikausiksi eteenpäin. Aikanaan voit hyväksyä naisesi poistumisen elämästänne, sinun on pakko, ethän voi muuta.
Toivottavasti teille ei tule omaisuuden jaosta ongelmia ( avioehto?). Ettei tuo nainen vain yritä hyväksikäyttää sinua myös taloudellisesti kaiken henkisen saastan jälkeen.
Parasta tosiaankin että nainen häviää elämästänne, mitä nopeammin , sitä parempi.
Ei ole avioehtoa. Vaimo on toistuvasti sanonut että olen parempi henkilö kasvattamaan lapsemme. Alan hyväksyä että ero tulee. Mitä muuta voin tehdä? Ei sitä enää mikään voi estää. Avioehtoa ei ole, mutta vaimo sanoi ettei halua mitään. Lakimieheen ollaan oltu jo yhteydessä ja pian on sopimus jossa vaimo lahjoittaa kaiken hänelle "kuuluvan" lapsellemme. Lahjaveroa tulee aika tavalla mutta se on pieni paha verrattuna siihen että vaimo muuttaisi mielensä. Mahdollisimman nopeasti vain nimi paperiin ja nukun ehkä vähän paremmin.
Onko mielestäsi reilua lähettää hänet Thaimaahan (?) ilman mitään rahaa tai omaisuutta? Minusta ei. Mihin joutunee turvautumaan rahapulassaan. Arvatenkin omalta puoleltasi ei ole rahapulasta kyse vaan kitsaudesta.
Olet jotakin velkaa lapsesi äidille, noin moraalisella tasolla. Ihmettelen ette ole järjestänyt hänelle nahdollisuutta oppia suomenkieltä näiden yli viiden vuoden aikana, ei ihme että hän on ollut masentunut eristyneen tilanteensa takia.
Mutta naisella ei ole minkäänlaista moraalia alkuunkaan kun huoraa ympäriinsä? Eikös nuo ulkomaalaiset olekaan ihania kumppaneita? Niin kauniita ja nöyriä mielistelijöitä, eikö?
Minusta sinä ap olet hirveä ihminen.
Ei kukaan voi rakastaa sinua pakottamalla eikä käskemällä, ei ne hellät ja myönteiset tunteet sinua kohtaan synny tuollaisessa tilanteessa kenellekään. Päinvastoin ne vähäisetkin rakkauden tunteet kuolevat käytöksesi takia. .
Sinuna olisin hakenut apua vaimollesi neuvolasta tai terveyskeskuksesta silloin kun hän sanoi olevansa masentunut. Mutta ei, sinä olit niin välinpitämätön vaimosi terveyden suhteen, että et viitsinyt hankkia hänelle ammattiapua. Hänellähän on ilmiselvästi ollut synnytyksen jälkeinen masennus ja ties mitä muuta kun on vieraassa maassa omillaan eikä saanut sinulta minkäänlaista tukea!
Ja kuinka sinä voit olla noin julma lastasi kohtaan, että erotat hänet äidistään ja kehtaat väittää, ettei lapsi äitiään muista, ja nämä tuosta noin vaan, sinä teet näin ja vaimosi saa katua loppuikänsä tekojaan!Ei lapsesi ole mitään pahaa tehnyt ja siitä huolimatta sinä rankaiset pientä lastasi erottamalla hänet äidistään tuosta noin vaan ja kehtaat vielä väittää, ettei lapsesi siitä kärsi eikä muista äitiään.
Kun lapsesi kasvaa ja kun lapsellesi selviää millainen ihminen sinä olet ollut erotilanteessa hänen äitiään kohtaan, niin voit olla varma, että lapsesi hylkää sinut.
Olin 3 vuotias kun vanhempani erosivat ja siitä huolimatta, kun näin isäni 12 vuoden jälkeen, muistin hänen tuoksunsa, hänen kätensä ja kasvonsa ja tunsin turvallisuutta heti sillä sekunnilla.
Äitini syytti isääni erosta, hävitti lahjat jotka isä minulle oli lähettänyt, hävitti kirjeet, esti isääni tapaamasta minua. 12 vuoteen emme nähneet kertaakaan, koska isäni Europassa ja minä täällä Suomessa.
Tosiasiassa minun äitini oli niin katkera erosta, että hän päätti rankaista isääni ja erotti meidät tarkoituksella ja tahallaan. Kyllä isäni petti äitiäni kotimaassaan olleen nuoruuden rakkautensa kanssa, erosi äidistäni ja meni tämän rakastettunsa kanssa avioon. Mutta ei minun isäni lakannut rakastamasta minua, lastaan. Äitini oli syypää minun ja isäni eroon. Ei isäni minua pettänyt.
Miten vaimosi voisi ikinä rakastaa sinun laillasi käyttäytyvää julmaa ja ilkeää ihmistä?
Hallo älykääpiö! Siinä on nimenomaan ÄITI jättämässä perheensä, ei häntä ole kukaan erottamassda lapsestaan vaan hän itse niin tahtoo!
Luitko lainkaan näitä kirjoituksia? Kyllä se on tämä mies joka vaimon on lähettämässä kauas pois ja vielä onnistunut manipuloimaan naisparan niin että jättää oman osuutensa omaisuudesta ja mahdollisuuden olla äiti lapselle.
Mies on toki se petetty osapuoli mutta kun luonne on tuollainen niin ei kauheasti enää ihmettele että nainen ei enää miestä rakastanut.
Lapsella on oikeus äitiinsä kaikesta huolimatta. Olet raakalainen kurjimus, jos estät sen.
Enää ei ole huudettu. Ei ole hirveästi muutenkaan puhuttu. Uskon että olen hyväksynyt että ero ja muutos tulee. Viha alkaa väistymään. Se on kumma kuinka paljon helpottaa kertoa asiasta muille. Vanhempani tietävät nyt koko tarinan. Muutamalle puolitutulle on tullut asiasta mainittua. Seuraavana vuorossa ystävät ja työkaverit. On mukavaa olla töissä ja saada ohjattua ajatukset välillä muualle. Aluksi pelkäsin etten kykenisi toimimaan työpaikalla, mutta hyvin on sujunut. Perjantaina käyn työterveyspsykologin juttusilla. Meidän yhteiselo loppuu silloin kun lapsi on saatu kokopäivähoitoon. Ensi viikolla tehdään sopimus taloudesta. Otan koko asuntolainan nimiini ja vaimo lahjoittaa asunnonpuolikkaan minulle. Vaimo on alkanut miettimään ettei lähtö ehkä ole oikea ratkaisu. Lapsen puolesta toivon että vaimo löytää halun ja keinot jäädä Suomeen. Kun sopimus on allekirjoitettu saatan luvata maksaa hänen mahdollisen vuokransa esim. 6 kk ajan. Saisi enemmän aikaa hoitaa asiat kuntoon.
Hei! Oletko kiltti mies? Hesarissa oli tässä taannoin psykiatrin kirjoitus ,että kiltit miehet jätetään... Eli muutu kovikseks ni ämmien kaa pärjää! Ero on Kova paikka j nykyään kun sitä tapahtuu jatkuvasti!! Nykyajan naiset ovat niin itsekeskeisiä, etteivät ole tyytyväisiä mihinkään! ovat vapaan kasvatuksen tuloksia. Ja tiesitkö, että monelle ero tulee puskista ,että ihan yllättäen vmo ilmoittaa eroavansa ja jo päivän päästä lähtee! Lapsista viis kunhan itellä vain hyvä olla!! Läheiseni erosta (monta lasta) tiedän että ei kivaa ole . Uni ei tule ja jos tulee ,niin katkonaista. Haeppa lekurilta kuuri unilääkettä! Ymmärtää aivan varmasti tilanteesi ! Aika auttaa kyllä.
Kuule, jokaisella on oikeus tehdä päätöksiä juuri kuten hänestä tuntuu parhaalta. Ei siinä auta vierestä moralisointi. Sinä et tiedä, miksi nainen ottaa eron. Taustalla voi olla vaikka väkivaltaa, josta ei vaan puhuta. Nyky-yhteiskunnassa on vapaus tehdä valintoja täysin oman olon pohjalta ja hyvä niin.
Ei ole taustalla väkivaltaa. Vaimo on sanonut ettei kuvittelekaan ikinä löytävänsä yhtä hyvää miestä. En minä toki mikään täydellisyys ole, asetinhan oman mukavuuden perheen parhaan yli. Silti jaoin hänen kanssa kaiken ja todella yritin. Olin valmis tukemaan vielä monta vuotta jotta saisi opintonsa päätökseen. En odottanut takaisin muuta kuin läheistä kumppania. Vaimon päätös pohjautuu pitkälti rakastumiseen toiseen. Ei mikään muu aja niin irrationaaliseen käytökseen. Uskon että taustalla on myös halu elää jonkun typerän elokuvan, laulun tai kirjan juoni, kuten Paolo Coelhon Adultery. Pitää olla niin saatanasti tunteita. Olen jo maininnut vaimon paskan lapsuuden. Eiköhän sekin tähän tavalla tai toisella liity. Ei osaa olla onnellinen. No, en minäkään voi enää olla hänen kanssaan onnellinen. Meitä ei enää ole. Ei tunnu enää niin pahalta. Toivottavasti saa järjestettyä asiansa ettei lapsi jää ilman biologista äitiä.
eli jos fitness tai älypuhelin rupee naiselle oleen tärkeetä niin silloin o jo aikaitsekeskeinen ei mitään vapaakotiäiti
Juu ,näitä "kuuta taivaalta odottavia" äitejä löytyy pilvinpimein! Aina pitäisi elämä olla niin onnellista! ja kun se sitä ei aina ole ,niin luullaan että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Mutta arki se koittaa ja vaikeudet uudenkin kanssa!! Turhia eroja riittää suomen maassa ja lapsiraukat kärsivät!! Sääli! Älä kuule luota kehenkään ja ajattele sinäkin itsekkäästi. Paremman varmaan löydät mutta ole tarkkana! Älä kaikkia huoli sentäs ja kiltti kun olet vielä! Kyllä se siitä!!! Tsemppiä ;)
Ai kuuta taivaalta odottavia? Eiköhän se useimmin ole se muniaan sohvalla raapiva urheilun ja oluen kanssa aikaansa kuluttava mies jolta tyystin puuttuu se arjen tunneäly!
Sitten ihmetellään kun se sivusta surullisena seurannut nainen ottaa ja rakastuu toiseen... Kun ei tyydykään vain siihen että vain pedissä se ukko huomaa ai että täällä asuu toi pill...kin! :-)
Avioerohakemus on nyt matkalla. Minusta tulee lähivanhempi, hänestä etävanhempi. Olen vain tässä alkanut miettimään että onko näin sittenkään hyvä. Onko vaimosta sittenkään vanhemmuuteen? Vaimo ei edelleenkään puheillaan ja teoillaan osoita mitään katumusta. Ehkä hän jotenkin mielessään oikeuttaa minun satuttamisen (jos on sitä edes ajatellut), mutta eikö hän ymmärrä että hän typerillä teoillaan tuhosi lapseltamme mahdollisuuden ehjään kotiin? Eikö se merkitse hänelle mitään? Sitä voisi ajatella että menin narsistin kanssa naimisiin, mutta ennen hän oli kuitenkin hyvin välittävä ihminen. Vai onko kyse siitä että hän edelleen elää jossain rakastumiskuplassa? Mitä sormuksille kuuluu tehdä? Olen vähän kahden vaiheilla että heitänkö roskikseen vai pidänkö muistutuksena elämäni suurimmasta virheestä. Tuskin kellään on niin huono tuuri että kahta kertaa lankeaa niin huonoon ihmiseen..
Onpa ikävä tilanne. Mutta kokemuksesta voin sanoa että voi langeta kolmekin kertaa.. luulen jotenkin että vaimosi todellakin on jossain kuplassa jos hän ennen on ollut välittävä ihminen. Tunteettomuus sinua kohtaan tulee ehkä siitä että siirtää kaikki mitä rakkauteen hänen mielestään kuuluu tähän toiseen. Monta kertaa ihmiset myös hakevat suhteen ulkopuolelta ratkaisua siihen mitä toivovat itsessään muuttuvan. Eli pitäisi miettiä mitä itse kaipaa elämässään jos alkaa vilkuilla muualle ja se oma puoliso alkaa tuntua tylsältä. Ehkä hän myös tuntee itsensä ulkopuoliseksi koska ei osaa kieltä. Onko hänellä ystäviä? Monet omasta kotimaastaan muualle muuttaneet masentuvat jossain vaiheessa juuri tuon ulkopuolisen tunteen vuoksi. Ehkä se jotenkin alkoi korosyua hänelle lapsen syntymän jälkeen kun se on varmaan erilainen juttu hänen kotimaassaan. Ehkä hän tavallaan palasi omaan lapsuuteensa lapsenne myötä ja halusi paeta niitä muistoja. Mikään ei oikeuta tekoa siltikään ja jos hän oli valmis valehtelemaan jälkeenpäin niin ei se kovinkaan tukevaa pohjaa anna tulevaisuudelle. Voi olla että vasta yksin asuessa hänelle valkenee mitä tuli tehtyä. Toivottavasti kuitenkin lapsi saa pitää äidin elämässään. Ja toivottavasti asiat selviävät
Otan osaa tilanteeseesi kohtalotoverina,samankaltainen on kokemukseni omassa elämässäni.Annoin anteeksi useamman kera,kannoin möykkyä mukanani koko ajan,jotenkin syyllistin itseni tapahtuneeseen sekä tunsin huonommuutta näitä muita miehiä vasten,itsetuntoni katosi.Jatkoin yhteiselämää ,koska kuvittelin vaimoni muuttuvan,kuinka psykopaatti voi muuttua,kysymyksessä on jonkunlainen lapsuudesta/nuoruudesta johtuva tapahtuma jonka vuoksi vaimoni hakee koko ajan ihailua miehiltä.Uskomattomasti jopa minun ollessa paikalla hän on osaittanut ihailua vierasta miestä kohtaan.Miehellä saattoi olla seuralainen myös mukana,vaimoni avoimen ihailun kohteesta paistoi toisinaan vaivautuneisuus tilanteesta,kun vein pois puolisoni tilanteesta,sain nyrpeän happamen vaimon vierelleni.
Olisi pitäny erota paljon aijemmin näin asioita jälkikäteen katsoen,liian pitkään tuhosin elämänlaatuani.
Neuvoni on,jätä psyko mahdollisimman nopeasti.
Tuossa ylempänä kirjoitat ettei vaimo osoita mitään katumusta.
Ketjun aikana on tullut esille että hänellä ei pitkään ole ollut tunteita sinua kohtaan ja hän on rakastunut toiseen. Miksei tämä mene perille sinulle?
Rakastuminen toiseen ja tunteiden loppuminen edelliseen ei ole mikään typerä, romanttinen juttu vaan vakava asia joka tuhoaa perheitä ja aloittaa uusia. Siksi ei pidä ihmetellä että ''just nyt tämä mun perhe on loppunut ja se aloittaa jossain uutta perhettä''.
Tapahtuneet tosiasiat pitää ottaa sellaisina kuin ne ovat. Siksi sinun vaimosi ei osoita katumusta koska hän ei koe tehneensä mitään väärää. Hän on vain uskollinen omille tunteilleen eikä enää kyennyt teeskentelemään. Hän yritti, suostui jopa seksiin kanssasi, mutta sairastui masennukseen. Sitten ei enää kestänyt.
Ymmärrä tämä: Sellainen, jonka on pakko olla uskollinen tunteilleen, ei enää kykene teeskentelemään. Ja kun on rehellinen itselleen, ei enää tunne katumusta vaan on vapaa.
Mitä pikemmin tajuat tämän, sen parempi myös itsellesi.
Johannan kanssa samoilla linjoilla.
Vaimosi ei pysty teeskentelemään enää rakkautta sinua kohtaan ja on jo sen vuoksi sairastunut masennukseenkin. Olet hyvin julma ja ilkeä ihminen jos vaadit vaimoasi pysymään rakkaudettomassa liitossa ja vielä ilkeämpi ja julmempi olet pientä lastasi kohtaan, jos meinaat viedä häneltä äidin.
En minä ole mitään vaatimassa. Avioerohakemus on 1-vaiheessa, omaisuuden ja velan jaosta on tehty virallinen sopimus (minä otan velat ja asunnon, hän saa korvauksen irtaimistosta jolla voi ostaa tulevaan vuokraluukkuunsa jotain), seuraavaksi käydään perheneuvolassa keskustelemassa mikä on paras asumisjärjestely lapselle (sillä varauksella että minusta tulee joka tapauksessa lähivanhempi ja asunnostani lapsen virallinen koti). Vaimon ratkaisu ongelmiin on pakeneminen. Oli valmis hylkäämään lapsensakin. Nyt tullut vähän järkiinsä. Sentään ymmärtää että on lapselle parempi että minusta tulee se lähivanhempi. En minäkään häntä enää rakasta ja en koe mahdolliseksi että voisin olla hänen kanssaan enää ikinä onnellinen. Meidän juttu on ohi. Ehkä joskus voidaan olla vielä ystäviä, vähän pakko ainakin sitä esittää lapsen takia. Nyt vain odotellaan että saadaan lapsi päivähoitoon ja vaimo löytää itselleen luukkunsa.
Joo, tottakai se jätetty on aina vikapää, ei kai sitä muuten olisikaan jätetty. Nytkin eristänyt vaimoparan vuosikausiksi, aiheuttanut tälle masennuksen ja meinaa vielä lapsenkin ryöstää.
" seuraavaksi käydään perheneuvolassa keskustelemassa mikä on paras asumisjärjestely lapselle (sillä varauksella että minusta tulee joka tapauksessa lähivanhempi ja asunnostani lapsen virallinen koti)"
Toivottavasti kertovat siellä selkeästi vaimollesi että Suomessa myös hänellä on oikeuksia eikä hänen ole pakko suostua siihen mitä sinä haluat. Omaisuuden jaonhan sinä jo junailit itsellesi edullisesti joten ole nyt edes sen verran mies että älä kuseta vaimoasi joka käänteessä vaikka olet kuinka katkera tahansa.
Toisen kanssa voi olla ilman "tunteitakin" . Elämä on arkea . Ja että on perusasiat kunnossa, eiks jeh
Vaimo oli kirjoittanut pitkän kirjeen jota luki kyynel silmässä ja siitä sitten halausten kautta mentiin sänkyyn. Varmaan aika yleistä vireillä olevissa eroissa? En tiedä kun on vasta ensimmäinen menossa. Molemmille oli ainakin selvää ettei tästä sen enempää pidä miettiä.
Tuohan on ihan tavallista äideiltä,perheensä hylkääminen.Oma vaimoni oireili työssää niska/hartiaseudun kanssa pääkipuineen.Sai lähetteen kolmen viikon kuntoutusjaksolle kylpylää,paikkaa meillä tehdään uusia ihmisiä,mainoksen mukaan.
No,meillä on kolme lasta,silloin nuorin oli alle kymmenen,muut vähän yli.Perjantai lähestyi , minä ja lapset siivosimme talon odottaen äitiä viikonlopuksi kotiin,äiti saapuikin,silmät seisoi päässä sananmukaisesti,nopeasti heitti viikon pyykit korii ja sulloi matkalaukkuun loppuajan vaihtovaatteet.Heitti mukanaolleen jakkupuvun kaappiin ja veti ostamansa nahkahousut jalkaan ilmoittaen tyttöjen odottavan illan tansseihin.
Minä en tuntenut naista joka lähti tunnin kotonaolon jälkeen lasteni ja minun luota pailaamaan seuraavaksikin viikoiksi,se oli sen keissin ainut kotonakäynti.Viikonloppuisin ei siellä kuntoutusta järjestetty.
Äidin äkkilähtöä ja tulevien viikkojen totaalista poissaoloja oli lasten sitä kysellessä vaikea heille selittää,olin itsekkin kuin puulla päähän lyöty.
Hain vaimoni tavaroineen kylpylästä lapsineen kolmen viikon päästä,siellä yksi mies jonka tunsin vittumaisesti katsoen kommentoi hakua"hait sitten kumminkin vaimosi takaisin".
Haommahan jatkui vaimoni kohdalta uusien ystävien kanssa,sitä kuljettiin naistentansseissa naisporukalla,ainakin minulle näin sanottiin,kunnes paljastui yhteydenpito samaan aikaan kuntoutuksessa olleeseen mieheen.Tämä tuli kaverini kautta tietoon,hän kauvan harkittuaan kertoi minulle.Vaimoni myönsi asian,annoin kaksi vaioetoa,joko ero tai suhteen totaalinen lopetus.
Olemme vieläkin naimisissa.Äiti voi todella hylätä perheeensä tuosta vain.
Minulle taisi jäädä kuitenkin luottamuspula kaikesta huolimatta vaimoani kohtaan.
Sanoisin sinua kusetetun oikein urakalla.Vaimosi ei piitannut sinusta tai lapsista pätkääkään,etusijalla oli oma nautinto.Tanssit näyttävät olevan se ilonlähde,ravintolassa ja tanssipaikoilla olen kohdannut näitä karanneita,painautuvat tosi estottomasti miestä vasten.Flirtti on päällä ,taputtelu ja käden vaeltelua ei pistetä pahaksi.Viinaksia käytetään aika voimallisesti,estojen kadottua tehdään temput jota on tultu hakemaan.
Aikanaan otin hotellista aina huoneen jos ravintolassa oli tunnettu esiintyjä,se toi näitä avioliittoonsa kyllästyneitä vaimoja paikalle.
Toivottavasti en ole pannut vaimoasi.
Jossain on perustavanlaatuinen ongelma jos kumppanin avauduttua ongelmista, toinen osapuoli ehdottaa psykiatria.