Mies ei ikinä suostu tekemään kotitöitä, mutta kuitenkin väheksyy niitä niin, ettei niiden tekeminen mitään mukamas ole.
Outo ristiriita
näkymätönsiivooja
3164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eihän tuo mikään ongelma ole. Jätä sinäkin kotityöt tekemättä.
Käy ulkona syömässä, älä siivoa kuin omat jälkesi, älä tiskaa kuin omat astiasi tai älä tiskaa ollenkaan käytä kertakäyttöastioita. Kun peset pyykkiä, peset vain omat vaatteesi, kun vaihdat lakanat vaihdat vain omalle puolellesi sänkyä jne.
Tai sitten muutat erilleen asumaan ja pääset koko miehestä eroon.
En osaisi elää kodissa, missä olisi sotkuista. Ehkä minä sen vuoksi olenkin otollinen tuollaiselle käytökselle. Aika näyttää milloin pommi räjähtää.
Aloita pyykeistä: pese vain omasi ja sen lisäksi kenties liinavaatteet. Mies huomaa pyykkäämisen arvon viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki hänen pitovaatteensa ovat likaisina pyykkikorissa (joita voi olla useampia, kannellisia, saat likapyykin pois silmistä).
Tuo pyykkihomma olisi kyllä helppo tehdä, kun ne pyykit ei kuitenkaan olisi silmien edessä koko ajan. Naurattaa jo valmiiksi, kun toisella menee sormi suuhun kun ei osaa laittaa pyykinkonetta päälle.
Hei, näkymätönsiivooja
On varmasti kurja kokea olevansa näkymätön siivooja, jonka tekemään työtä ei arvosteta! Ja varsinkin, kun kodissa tehtävät asiat, joita on melko paljon, kuulusi molemmille, ei ne ole vain toisen juttuja. Liekö miehesi tottunut lapsuuden kodissaan siihen, että äiti teki kaiken. Kotitöihin liittyvät asiat, työnjako, on yksi yleisimpiä riidan aiheita kodeissa, siitä riidellään monen oven takana. Jotain asialle on tehtävä, ettet vuosien ja ajan myötä katkeroidu. Ja toki kannattaa yrittää miettiä mitä ja miten tehdä, mahdollisimman pian, jotta sinun eämän laatu paranisi.
Syksyn iloa, kaikesta huolimatta,
Pirkko-pappi
Meillä ei kotitöistä ole riidelty. Olen yrittänyt nätisti pyytää häntäkin tekemään jotain, mutta aina löytyy syy miksei voi tehdä jotain. Varmasti on äitinsä passaama ja kun edellinen kumppani oli samanlainen suttupytty, niin ehkä kuvitteli että nytkin voi kaikki olla hujanhajan. Olen minä välillä ääntäni korottanu..varsinkin silloin, kun roskapussi on täpösen täynnä ja siihen on huolimattomasti kahvinsuodatinpussi viskottu päälle. Pian se onkin levällään pitkin lattiaa.
Siinä sitä mieästen mieäs, kukkulan kuningas ja Euroopan omistaja, oikea suomalainen junttieinari koettaa panna naisensa sille paikalle mille se kuuluu. Se näyttää sulle 'kaapin paikkaa' ja yrittää arvottaa asemasi suhteessanne.
Jos et keksi tapaa panna sille luuta kurkkuun, kuumaa perunaa tai kiloa jauhoja suuhun niin otapa flikka pika-pikaa satasen aidat ja juokse karkuun minkä kintuistasi pääset.
Tulin jostain syystä viestistäsi todella hyvälle tuulelle! Asiaa kuitenkin kirjoitit. Ehkä vielä tulee se päivä, kun tämä näytelmä päättyy.
Se on hyvä merkki että keksii jutun juonesta huumorin häivähdyksen. Älä hävitä sitä arkipäivän taisteluitten tuoksinoissa. Selviät ja jaksat paremmin positiivisella ajattelutavalla kuin kääntämällä nassun kaikkialla väärin päin.
Joo, ei tuo huumori ole mihinkään kadonnut.
parisuhde on sulle vain joku näytelmä???
Kyllä se vain tosielämän näytelmää muistuttaa, kun päällisin puolin muiden silmissä kaikki hyvin. Tuo kotityöjuttu kun ei ole ainoa ongelma. Että kyllähän tämä teatterista menee.
Enkä usko että on ainoa parisuhde missä ulospäin ei näe mitä seinien sisällä on. Ehkäpä siksi monilla ihmisillä on kuva, että jotku ihmiset eroaa helpolla.
Tuo jatkuu tasan tarkkaan niin kauan sinä sallit sen jatkuvan.
Mitäpä jos seuraavalla kerralla heität itse vielä yhden kahvinporopaperin sinne roskiksen päälle ja ANNAT OLLA!
Ihan vaikka viikon ja unohdat koko asian, suljet silmäsi!
Tiijätkö kuule että meitä on vieläkin aikamoinen liuta naisimmeisiä jotka eivät pysty elämään karsinassa eli läävässä jollainen kodista tulee jos "antaa olla". En ole ihan varma kandeeko sellaista tyyppiä onnitella joka pystyy antamaan ...
Se on s-tanan surullista että on olemassa possuja joita kutsutaan myös mieähiksi, jotka käyttävät hyväkseen tuota em. naisellaista kaipuuta siisteyteen ja viihtyisyyteen omassa kodissaan.
Tuo on totta. Kodin siisteys on kyllä niin suuri asia viihtyvyyden kannalta. En minäkään mikään himosiivooja ole. Tykkään että koti on sellaisessa kunnossa, ettei vaikkapa yllätysvieraat pyörry ovensuuhun.
No kuten sanoin, niin kauan tuo jatkuu kuin te "äidit siivoatte aikuisten puolisoidenne sotkut".
Terveisin nainen jonka mies kyllä siivoaa!
Minunkin siippani siivoaa mutta vasta sitten kun hän näkee ja kokee sen aiheelliseksi itse. Ja se on ihan hemmetin paljon myöhemmin kuin omaa silmääni alkaa sotku ja levällään olevat tavarat ja vaatteet vaivaamaan. Ehkä emme sovi toisillemme.
Meillä mies alkaa mököttämään, jos huomautan asioista. Olen silloin pahis ja nalkuttaja.
Meillä se mökötti pahimmillaan noin puoli vuotta. Mutta se oli jo siinä vaiheessa kun olin ilmoittanut ja selväksi tehnyt että jos et muuta osaa kuin möllöttää niin voit tehdä niin vaikka hamaan hautaasi asti.
En antanut sen mitenkään itseäni enkä omaa elämääni ja oloani häiritä. Siitä ne möhlöttämiskaudet sitten pikku hiljaa laantuivat, vähenivät ja loppuivat. En tiedä huomasiko itse vai auttoivatko jo aikuistuneet lapsemme aiheessa jotenkin.
jossotkussa asuminen ei onnistu, eikä sitä miestä voi eikä halua kasvattaa, eikä saada tilanteeseen muutosta, niin miksi helkkarissa kitisette täällä?
Menkää peilin eteen ja haukkukaa sieltä näkyvää naamaa. Itsehän olette asuinkumppaninne valinneet!
Kyllä "sitä miestä voi kasvattaa", se on vain niin helkkarin pitkä projekti että hermo meinaa mennä. Noin kymmenessä vuodessa jatkuva ohjeistus, sanominen, näyttäminen ja nalkutus alkaa vihdoin olla kaalissa perillä.
No täytyy sanoa, että kyllä pitää paikkansa että ihminen voi muuttua vuosien myötä. Ei tuo minunkaan siippani tuollainen nahjus ollut alunperin. Tuntuu että mitä enempi tulee ikää, niin sitä lapsellisemmaksi käytös muuttuu. En ole halunnut erota ihan vain lasten takia. Ei minusta ole ollut rikkomaan niiden kotia. Ei vieläkäänn, vaikka molemmat alkaa olemaan aikuisiän kynnyksellä.
Minä en eläisi hetkeäkään noin sotkuisen äijän kanssa, olkoot sottapytty omillaan!
Usein mietin sitä että kun tiedän että perhe on tärkeä ja ero olisi hänelle katastrofi, niin miksi ei edes yritä?? Joskus tuntuu että kun olen huomauttanut jostakin hänen jättämästään sotkusta, niin seuraavana päivänä tekee sen ihan silmien edessä..Voi kunpa olisi rohkeutta ottaa ero..
Kuten yllä jo tulikin, pese vain omat pyykkisi, tiskisi ja lakanasi. Jos mies on niin käsi ettei kykene huolehtimaan kodin siisteydestä, maatkoon paskassaan aivan vapaasti. Luonto tikanpojan kotiin ajaa, niin se vain menee. Alkaa miestäkin häiritsemään kun ei ole puhtaita vaatteita päälle laitettavaksi tai puhtaita tiskejä joista syödä. Kertakäyttövälineet maksavat joten pidemmän päälle se ei kannata. Tee ruokaa vain itsellesi tai käy ulkona syömässä, mies tehkööt mitä tehkööt, syökööt vaikka ulkona snägärillä jos niikseen tulee. Menee se oppi perille jossain vaiheessa.
Kyllä teen tästä lopun tavalla tai toisella. En halua olla aikuiselle miehelle kakkosäiti. Kiitos sinullekki vastauksesta.
Näin naisena, en ole oppinut ymmärtämään vieläkään apn kaltaisia ihmisiä.
Mikähän siinä on, että vuosikymmenet kestetään tuollaista miestä siinä samassa huushollissa ja vasta sitten kun lapset ovat isoja, aletaan miettiä, että nyt riittää.
Luulisi, että sitä on jo sopeutunut toisen omituisuuksiin yhteisten vuosien aikana ja kummallekin on muodostunut ne omat roolit jotka hoidetaan ilman nalkuttamista.
Luulisi, että jos yhdessä on oltu kymmeniä vuosia, voisi jo viettää sitä yhteistä aikaa muuten kuin kotitöistä riidellen. Voisi matkustella, liikkua ulkona ja ihmisten ilmoilla yhdessä ja nauttia vaikkapa siitä häiriöttömästä seksistä kun ei ole enää lapsia jaloissa pyörimässä. Voisi jopa nauttia arjesta ja viettää kivaa aikaa puolison kainalossa ja pitää hauskaa.
Mutta ei, mieluummin vittuillaan puolison selän takana keskustelupalstoilla kuin eletään yhdessä sovussa.
Niinkuin tuolla kerroin, niin nies ei ole aina ollut tuollainen. Pikkuhiljaa vain huomasin, että toinen tahtoo luistaa ihan kaikesta. En tiedä mitä rooleja tarkoitat..miehellä kun meillä tuntuu olevan vain se rooli, että makoillaan telkkarin edessä ja mitään jälkiään ei korjaa eikä siivoa. Kun toinen ei kunnioita toista enää millään muotoa, ei ole sitä tehnyt enää pitkiin aikoihin, niin ei paljon huvita toisen kanssa tehdä enää mitään. Seksiä ei harrasteta ollenkaan, ei enää vuosiin sitäkään, se loppui miehen ylipainoon.
En vittuile täällä hänelle. Halusin vain jonnekki purkaa näitä asioita. Tuossa tekstissäsi oli paljon sellaista mikä olisi tottakin. Olisihan se mukava tehdä toisen kanssa vaikka mitä, mutta liian paljon on tapahtunut. Liian paljon on loukkauksia tullut, että ei niitä niin vain unohdeta. Nyt poistun täältä "vittuilemasta".
Kiitos kaikille vastanneille. Oli mukava saada teidän mielipiteitänne.
Älä sinä "näkymätön" välitä ja loukkaannu mistään mitään tietämättömien ihmisten kommenteista. On turha vetää hernettä nenukkaan sellaisen sanoista, jolla ei ole mitään tietoa eikä käsitystä jonkun toisen elämästä ja kokemasta. Varsinkaan jos se sanoja ei ole ymmärtänyt lukemaansa lainkaan, jos on lukenutkaan.
Sen sijaan olen sitä mieltä, että sinun kannattaisi todellakin alkaa se withuileminen. Jos aiheet eivät ole menneet perille hyvällä, niin sitten on aika ottaa esille toisenlaiset keinot, koventaa otetta. Tavan voi valita itse, joko piilokettuilua tai sitten ihan suoraan ja rehellisesti juuri niin kuin asiasta ajattelee apusanojen kera.
Mitä sinä häviät jos kerran ajattelet niin että suhde hyvinkin voi jonakin kauniina päivänä olla entinen. Ja jos hänkin on loukannut. Jos sohvaperuna ei ota kauniista pyynnöistä vaarin niin pyydä rumasti. Itse naulaisin sellaisen possun sanoilla seinälle killumaan mutta mulla onkin terävä kieli ja näissä jutuissa tuhma mieli.
Snaoppa miehelles iettä mikä se sellainen mies on jota ei seksi kiinosta ja vaihda miestä tai hommaa toinen mies joka hoitaa seksin niin helpottaa.
Kumpaa se helpotus koskee? Tai ketä?