Hei!
Olen seurustellut 2 vuotta nykyisen naiseni kanssa ja hän ilmoitti haluavansa erota.
Syy on kuulemma minun vanhemmissa, jotka eivät suvaitse pariani. Sukuni on ns. Sivistynyttä pappissukua ja naiseni työskentelee vartijana, eikätkä he tule toimeen ollenkaan.
Olen puhunut isäni kanssa pitkään siitä, että hän ei hyväksy minun ja naiseni suhdetta. Olen kuitenkin aina sanonut hänelle, kun minulla ja naisystävälläni on hyvä olla ja tuemme toisiamme, niin miksi emme olisi yhdessä?
Nyt siis naikkoseni kertoi, että hän haluaisi erota jotta minulla olisi parempi olla, eikä hän jaksa enää katsoa tälläistä soopaa...
Minulle parisuhde juuri kyseisen henkilön kanssa on todella tärkeää, ei pelkästään suhteeseen juurtumisen takia, vaan koska hän on auttanut minua selviämään elämän vaikeista kohdista ja tukenut niissä aina, kun apua tarvitsen.
Olemme 20-vuotiaita nuoria ja tiedän, "että parisuhteet eivät aina kestä." Lauseet.
Olen tuntenut itseni masentuneeksi jo pidemmän aikaa: koulu parisuhde ja perhe -asiat vaivaavat todella paljon.
Toivoisin ystävälldiä vastauksia ja neuvoja.
Olen seurustellut 2 vuotta nykyisen naiseni kanssa ja hän ilmoitti haluavansa erota.
Syy on kuulemma minun vanhemmissa, jotka eivät suvaitse pariani. Sukuni on ns. Sivistynyttä pappissukua ja naiseni työskentelee vartijana, eikätkä he tule toimeen ollenkaan.
Olen puhunut isäni kanssa pitkään siitä, että hän ei hyväksy minun ja naiseni suhdetta. Olen kuitenkin aina sanonut hänelle, kun minulla ja naisystävälläni on hyvä olla ja tuemme toisiamme, niin miksi emme olisi yhdessä?
Nyt siis naikkoseni kertoi, että hän haluaisi erota jotta minulla olisi parempi olla, eikä hän jaksa enää katsoa tälläistä soopaa...
Minulle parisuhde juuri kyseisen henkilön kanssa on todella tärkeää, ei pelkästään suhteeseen juurtumisen takia, vaan koska hän on auttanut minua selviämään elämän vaikeista kohdista ja tukenut niissä aina, kun apua tarvitsen.
Olemme 20-vuotiaita nuoria ja tiedän, "että parisuhteet eivät aina kestä." Lauseet.
Olen tuntenut itseni masentuneeksi jo pidemmän aikaa: koulu parisuhde ja perhe -asiat vaivaavat todella paljon.
Toivoisin ystävälldiä vastauksia ja neuvoja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moikka!
Vaikea tilanne tosiaan sinulla. Miten olet itse suhtautunut siihen, että vanhempasi eivät hyväksy seurustelukumppaniasi? Tai siis lähinnä mietin sitä, että miltä suhtautumisesi vaikuttaa tyttöystäväsi silmissä?
Itse ainakin odottaisin poikaystävältä tuollaisessa tilanteessa sitä, että vanhemmille tehdään selväksi että haluat olla tämän tytön kanssa ja jos eivät sitä hyväksy, niin odottaisin tyttöystävänä poikaystävältä etäisyyden ottamista omista vanhemmista.
Miten vanhempasi ovat kohdelleet tyttöystävääsi?
Hyvä että loppui. Ja akkojen takia ei kannata murehtia ne eivät ole sen arvoisia. Vanhempasi tekivät aivan oikein kun eivät hyväksyneet sitä kesken kasvuista akan lutkaa. Naisen seura ei tee nuorelle miehelle hyvää. Joten ota järki käteen ja etsi itsellesi joku aikuinen mies.
Mieti, miten tärkeä tuo nainen on sinulle ja miten tärkeitä ovat vanhemmat.
Jos nainen on tärkeä, niin kehottaisin sanomaan vanhemmillesi suoraan, että älkää puuttuko ja jos se ei onnistu , niin lopetat yhteydenpidon heihin.
Jos taas olet kiinni vanhemmissa tai näet, että heidän argumentissaan on pointti, niin hyvästelet naisesi.
Voi tietysti olla, että vanhempasi ovat naisellesi vain tekosyy vaihtaa miestä, mutta sitä hän et tiedä.
Aika kuitenkin olla mies ja lakata olemasta muiden pompoteltavana.
Niin, toiset vartioi ihmisten sieluja ja toiset itse ihmisiä. Itse arvostan jälkimmäisen porukan paljon korkeammalle.
Käykää jossain ammattilaisella juttelemassa, tai käy, jos tunnet tilanteessasi kädettömyyttä. Ulkopuolisen tahon kanssa keskustellessa voi saada omia ajatuksia paremmin esiin ja erilaista näkemystä.
Itse ajattelen, että jos parisuhde on itselle tärkeä, niin sitä puolustetaan henkeen ja vereen ulkopuolisilta. Koskee myös molempien vanhempia, mikäli ovat uhka. Mieheni mm.sanoo äidilleen tosi suoraan, jos näkee tämän käyttäytyvän minua kohtaan huonosti.
Lisäksi hyvän suhteen hajoaminen on todellista haaskausta. Aloita puhumalla pilkutkin asiasta naisesi kanssa.
Luin vielä tekstiäsi uudestaan ja kummastelen, jos syy yhdessäolon haluusi on vain se, että kumppanisi on auttanut sinua. Oletan kuitenkin että rakastat jne.
Onkohan naisesi kokenut kaikenkaikkiaan suhteenne liian raskaaksi?
Parikymppinen on jo aikuinen ihminen ja päättää siten itse omasta elämästään. Mitään valintaa kahden välillä ei ole olemassa. Vanhemmat ovat aina vanhempia, vaikka mitä tapahtuisi, ja jos te kaksi nuorta rakastatte toisianne, teillä on oikeus elää itsenäistä elämäänne yhdessä. Samalla te osoitatte myös vanhemmillenne olevanne onnellisia - ja se on kaikkien vanhempien perimmäinen toive, näyttävätpä he ulospäin mitä tahansa.
Teidän tulee olla toistenne tukena eikä antaa periksi ja menettää toivoanne. Parisuhde on tiimityötä, eikä siinä jätetä toista yksin silloin, kun eteen tulee alamäki. Vaalikaa sitä yhteyttä, joka teillä kahdella on ja eläkää omaa elämäänne. Sinä olet valintasi tehnyt ja vanhempasikin tulevat sen kyllä hyväksymään ajan kanssa, kun he näkevät kuinka onnellinen sinä olet.
Vanhempasi ovat saattaneet sinut maailmaan. Antaneet kodin ruokaa vaatetta ja ollut aina sinun turvasi. Niin luulisi heidän merkitsevän sinulle paljon enemmän mitä joku kesken kasvuinen akan lutka. Joten ei muuta kun anna mennä sen kakaran ja kunnioita vanhempiasi.
Sinulle " naisetturn.off": Jos sinä olet homo niin se on sinun asiasi, senkin vaan. Mutta miksi tahdot kaikki miehet homoiksi muuttaa? Ei se ole mahdollistakaan tietenkään, ja eikö ole riittävästi homokaloja jo meressä niin sanoakseni?
Mikäli oletkin jonkun naisen jättämä ja katkera heteromies, niin aiotko nyt sitten munkiksi ruveta loppuelämäksesi vai? Kuulehan, me naiset voimme ollahelliä, loogisia,uskollisia ja ihania.vahvoja ja viisaita. Mikä sinulla on ongelma? Itse olen jätetty nainen, mutten koita muuttaa kaikkia naisia lesboiksi. Olen utelias, mikä tossa on takana?
Ystäväsi ja vanhempiesi keniat vain eivät synkkaa. On turhaa uskotella että syynä olisi luokkajakoisuus. Sekä ystäväsi että sinun vanhemmat tänä päivänä kuuluvat keskiluokkaan, kummatkin tekevät tahollaan arvokastata työtä yhteiskunnassa. ( 100 vuotta sitten kun typerä luokkajakoisuus kukoisti Suomessakin, olisi voinut vedota ihmisten eriyhteiskuntaluokkalaisuuteen. Tänään sitä ei kukaan osta)
Parasta että lasket ystäväsi menemään, aivan varmasti vastaasi tulee uusi tyttö joka hyväksyy sinut vanhempinesi kaikkinesi.
Kuten nykyinenystäväsikin löytää aikanaan itselleen sopivamman kumppanin.
Ole tyytyväinen että olet tuntenut hänet. Ihmiset muuttuvat ajan kanssa. Teidän tapauksessa eri suuntiin. On aika mennä eteenpäin ,kummankin omalla tahollaan. Ja ilman sen suurempaa draamaa. Tietenkin voitte pysyä edelleen ystävinä, eihän ole mitään ideaa erota vihamiehinä!
Minun vanhempani suhtautuivat alusta alkaen nykyiseen vaimooni samalla tavalla.
En piitannut siitä ja kumppanini ymmärsi sen mihin tärkeysjärjestykseen asetin henkilösuhteet.
Se kenen kanssa seurustelin, menin avioon ja hankimme lapsia EI KUULUNUT VANHEMMILLENI TIPPAAKAAN!
Sama hylkiminen ulottui myös lapsiimme. Penskat olivat L-putken stipndiaatteja ja menivät kertapyrkimällä korkeakouluihin valmistuen sieltä ammatteihinsa joissa toimivat tänäkin päivänä.
Vanhempani olivat niin halpamaisia, että vielä avioitumisemme jälkeenkin huomauttivat vaimolleni, että olin sentään seurustellut koulutettujenkin naisten kanssa. No, vain yksi vakavampi suhde oli ollut ja vanhempieni "koulutetumpi" oli merkonomi joka sittemmin opiskeli tippaiitaksi.
Ei tuo suhtautuminen meitä häirinnyt. Menetyshän oli vain minun vanhemmillani!
Unohtui mainita, että minun vanhempani olivat käyneet oman aikansa 4-luokkaisen kansakoulun. Isäni ammatillista huippua edustavat vuodet rakennusliikkeen kuormurikuskina ja äitini kohokohtia olivat kesäiset sesonkityöt paikkakuntamme pienellä limsatehtaalla. Muuten kotona hoitamassa haja-asutusalueen mukavuuksista vapaata taloutta.