Poikakaverini on aiheuttanut jatkuvilla ex tapaamisilla, että luottamukseni häneen on murentumassa kokonaan.
Kuitenkaan en tiedä onko mitään tapahtunu, ja liiankin pitkään olen yrittänyt olla ymmärtäväinen että tunteet ex on vielä jossakin mittakaavassa, ja käsittelyt siellä vievät aikansa.
Mut kuitenkin minut on imetty kuiviin, kun kylmästi minun kommenteista piittaamatta tapaillaan jatkuvasti, ja vieläpä eri paikkakunnalla kun ollaan, niin kaukana käydään ex kämpillä notkumassa.
Kerran kuulemma vain halattu.
Nojoo, kun "heitin" et olen käyny siel ex kämpän suunnalla ja nähny et halasivat, ja et jäiköhän sit kumminkaan vain halaukseksi, nii listalla on nyt tunnustusta että kaksi kertaa vain halattu.
ONKO tuollainen Ex halaaminen PETTÄMISTÄ ???
vai onko asia mikä nykyisenä likkakaverina pitäisi vielä yrittää "ymmärtää".
Olen tuskissani, pitääkö suhde lopettaa, koska kaikki vain sanoo et pitäis keskustella, mut kun alan keskustelemaan, mulle suututaan, ja lyödään luurit korvaan, koska olen "paha, kun epäilen" kun olen alkanut epäillä kaikkea ja koko ajan.
Kuitenkaan en tiedä onko mitään tapahtunu, ja liiankin pitkään olen yrittänyt olla ymmärtäväinen että tunteet ex on vielä jossakin mittakaavassa, ja käsittelyt siellä vievät aikansa.
Mut kuitenkin minut on imetty kuiviin, kun kylmästi minun kommenteista piittaamatta tapaillaan jatkuvasti, ja vieläpä eri paikkakunnalla kun ollaan, niin kaukana käydään ex kämpillä notkumassa.
Kerran kuulemma vain halattu.
Nojoo, kun "heitin" et olen käyny siel ex kämpän suunnalla ja nähny et halasivat, ja et jäiköhän sit kumminkaan vain halaukseksi, nii listalla on nyt tunnustusta että kaksi kertaa vain halattu.
ONKO tuollainen Ex halaaminen PETTÄMISTÄ ???
vai onko asia mikä nykyisenä likkakaverina pitäisi vielä yrittää "ymmärtää".
Olen tuskissani, pitääkö suhde lopettaa, koska kaikki vain sanoo et pitäis keskustella, mut kun alan keskustelemaan, mulle suututaan, ja lyödään luurit korvaan, koska olen "paha, kun epäilen" kun olen alkanut epäillä kaikkea ja koko ajan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
...kuinka kumppanis suhtautuu siihen kun kerrot lopettavas suhteen.Älä syyttele,älä tuomitse,älä mäkätä, vaan kerrot tosiasiat.Tuommosen asian kaverin luulis kuuntelevan,mikäli ei niin toivota hyvää jatkoa...
Ei sinun pidä ja vielä vähemmän muiden antaa itteäs kiusata. Muistaakseni täällä ei montaa kertaa elämää vietetä, vai? ;)
Olemme tauosta mutaman kerran puhuneetkin.
Viimeksi kun mainitsin asiasta, kysyi hän aika suoraviivaisesti vain, minkälaista taukoa haluaisin.
No siitä on nyt jo tovin aikaa, joten nyt tuntuu että tuo ex sekoilu alkaisi olla hieman takana, mutta en oikei tiedä, ja minkälaiset haavat minulle tästä oikein jää. Pystynkö antamaan anteeksi että oltiin niin tyly, kylmä ja kova. Jää myös epäilys että asia uusiutuu jollain muulla muotoa.
no onhan tuo tympeää. välttämättä ei ole kyse muusta kuin kaveruudesta/ystävyydestä, ulkopuoleltahan mahdoton sanoa. välttämättä exän tapaamisissa ei ole mitään pahaa, mutten kyllä itsekään aivan epäilyksiltä ja mustasukkaisuudelta välttyisi jos(itsekin kaukosuhteessa) poikaystäväni halailisi entistään.
se on kyllä poikaystävältäsi ikävää, ettei ryhdy keskustelemaan asiasta kanssasi. jospa yrittäisit jutella ihan kasvokkain, on kyllä kumma mies jos ei yritäkään ymmärtää huoltasi asiasta.
niin, voihan kyse olla vain kaveruudesta, ainakin kaverini sanoo niin.
Mut tiedän sen ja olemme siitä puhuneetkin, että vain kaveruudesta ei ole kyse ex:än suunnasta. Hän kun haluaisi poikakaverini takaisin.
Siksi tuntuukin nii pahalta, kun tapailevat, koen itseni loukatuksi, ja en tiedä saanko tuntea tulevani jopa petetyksi, vaikka fyysistä "asioiden järjestelemistä" siellä ei olisikaan.?
Ahdistavaa on, tiedän, että jos nyt alan näyttämään mustasukkaisuuteni, alan olemaan pahalla tuulella, valittamaan. Vielä enemmän hän alkaa kääntymään ex suuntaan.
En pysty oikein olemaan oma itseni, sellainen kuin olisin suhteessa, kun saan arvostusta, ja huomiota vain minä, siksikin pelkään menettäväni.
Menneisyydestä ei koskaan pääse kokonaan eroon, niiden asioiden kanssa on vain opittava elämään.
Mieti nyt itsekin, kyllä jos takana on pitkä suhde niin ex-puolisoon voi olla hyvinkin läheiset välit. Eikä se todellakaan tarkoita sitä että siinä on jotain...
Ihmistä ei kannata yrittää vangita tai asettaa johonkin kaavaan, koska niin ajaa vain toista koko ajan kauemmaksi...
Luottamus on suhteen a ja o jos siitä haluaa saada toimivan ja hyvän. Ja se täytyy alkaa alusta asti muuten homma ei toimi...
KOKEMUKSEN äänellä.
Erottiin, kun seurustelua, ja avoa oli takana yli 8v. Miehelle se oli kova paikka. Halusi olla kaveri. Muutaman kuukauden kuluttua erosta sanoi, etta on tavannut yhden naisen. Olin onnellinen exmiehen puolesta, mutta mies ei kuitenkaan irrottanut otettaan minusta vaan jatkuvasti soitteli, halusi tavata, lahetteli tekstareita jne .. jopa kirjoitteli kortteja.
Kysyin suoraan, miksi haluat edelleen tavata jne, vaikka seurustelet, mies sanoi, ettei koskaan unohda minua, ja tulee aina rakastamaan vain ja ainoastaan minua. Sanoi suoraan, etta uusi nainen on korvike, ja jos haluan tulla takaisin, ottaa han minut koska vain. En voinnut uskoa korviani.
Lopetin kaikki yhteyden pidot exmiehen kanssa. Nyt olen jo 3 vuotta saannut olla rauhassa ja seurustella itse uuden mieheni kanssa.
Mielipiteeni sinun tapaukseesi on:
Miehesi ei kykene tajuamaan uutta tilannetta. Edelleen luulee saavansa exnaisensa takaisin ja-tai ainakin yrittaa kovasti. Koska, jos ei ole lapsia tmv. niin ei tuollaiset jatkuvat tapaamiset ihan normaalilta kuullosta. Minua exmies ainakin yritti lahennella koko ajan !
Ja, jos mies haluaa niin voisihan ottaa sinut mukaan vierailulle. Mieti haluatko olla se toinen nainen omassa suhteessasi.
Koita jaksaa !!
Moi,
Niin olen itsekin sanonut, etten ole ja halua olla ulkopuolisen roolissa niinä aikoina kun hän tapaa ex.
tuntuu vain niin ihmeelliseltä, kun olemme yhdessä, tuntuu että kaikki on hyvin, ja sit kun hän menee omalle paikkakunnalleen, tapaa ex, minä en saisi edes soitella. Häiriköin sit jo!
Välillä tuntuu et hän haluaa pitää kaksi naista, minut viikonloppuna ex viikolla. Voiko joku niin tehdä, vai onko kyseessä vain tunteiden sammutteluun tarvittavaa läheisyyden tarvetta?
Jos taas pidetään kahta naista, eikö silloin minun pitäisi olla jo todella huolissani. et jääkö halailut vain halailuiksi.
Joten ei minulla ole asiaa sinne, eikä tapaamisiin mukaan, se on heidän "yksityisasiansa" :( Toisaalta en haluaisikaan, mut tuntuu et tässä mennään jo liian pitkälle.
Asiaan lienee 2 vaihtoehtoa. Nämä kertovat omasta elämästäni.
1) Erään exäni kanssa olen tuntenut noin 8 vuotta, josta vuosi yhdessä ja 7 kavereita. Vaikka näemme suht harvoin niin voin väittää, että hän on yksi parhaista ystävistäni, enkä millään haluaisi luopua hänestä siinä mielessä. Toki tiedämme ettei meitä ole tarkoitettu yhteen, ja muutoinkin suhteessa ei ole mitään ihmeellistä seksuaalista/henkistä jännitystä kun olemme yhdessä. Puhdas kaveruus suhde.
2) Seurustelen tällä hetkellä erään naisen kanssa. Ollaan tapailtu jonkun aikaa, mutta jokainen sekuntti ajattelen vain erästä toista exääni. Tunnen syyllisyyttä tästä paljonkin, mutta en sille mitään voi. Näen tätä exääni aina joskus harvakseltaan, ja vaikka en mitään aloitteita tee, enkä tunteistani kerro, niin kyllä hän tietää. En petä fyysisesti mitenkään tätä nykyistä, mutta henkisesti hvin paljon. EX:n kanssa oltiin vuosia yhdessä, ja erostakin on jo aikaa, mutta en voi sille mitään, että pidän häntä elämäni naisena. Todennäköisesti en tule koskaa/hyvin pitkään aikaan pystymään rakentaan mitään järkevää suhdetta tunteiden perusteella. Nykyisen kanssa olen järjellisistä syistä. Hän ei tosin tiedä sitä. Mutta olenkin itsekäs paska...en ollut aikanaan mutta elämä kovettaa..
Sinun tilannettasi en osaa sanoa, mutta jompi kumpi noista. Tiedä häntä.
Jos kyse olisi vain puhtaista kaverillisista ystävyystuntemuksista, miksi tapaamisia järjestetään ex kanssa silloin kun meilläkin olisi vaihteeksi aikaa olla yhdessä. Ja miksi viestiteltäisiin ja soiteltaisiin salaa minulta??hmmm.
Minkälaisella todennäköisyydellä voisin uskoa että mitään fyysistä ei ole ollut, jos melkein joka päivä pitää nähdä ex (viikolla, ei viikonloppuna), ja mun soittelut kun "häiritsevät", ja kun kysyn miksi ei puhelimessa voi aisoita jutella, niin kun kuulemma on tarve tavata fyysisesti...mitä tällainen fyysinen tarve voi olla, eikö sellainen johda sänkyy. Voiko olla jotain muuta?????
"kuihtuva"
Mitä tarkoittaa seurustella "järjellisistä syistä"..itse sellaista en osaisi tehdä, mutta on ollu sellainen tunne että tämä saattaa olla sitäkin?
Mitä sinun tapauksessasi sellainen tarkoitaa?
Noh, en mä tiedä onko nämä niin järjellisiä mutta kuitenkin. Ja seurustelu on myös ehkä väärä sana, kun tiedän jo nyt etten tule tähän jäämään lopullisesti
Hänen kanssaan on ihan hyvä olla, viihdytään yhdessä ja aika kuluu nopeammin kuin yksin. Hän tekee hyvää ruokaa, ja muutenkin on liian kiltti minulle. Ei tarvitse etsiä baarista naista koko ajan vaan on paikka jonne mennä kun siltä tuntuu...joo, myös seksiä saa, eikä se ole yhtään hullumpaa. Yleensä elämä on helpompaa ja kivempaa kun on edes joku jakamassa asioita.
En mä nyt tiedä onko nuo niin järjellisiä syitä, mutta pointti on se, että nainen on paperilla lähes täydellinen. Valitettavasti ei kuitenkaan herätä sellaisia tunteita kuin pitäis. Ei sitten millään vaikka mitä tekisin.
Toisaalta nuo järjelliset syyt voidaan laskea myös kategoriaan "itsekkäistä syistä". En tiedä. Hän on hyvä nainen, ja tiedän että tuhlaan vain meidän kummankin aikaa tässä, mutta en jaksa tällä hetkellä lähteä etsimään mitään muutakaan. Olen muuttamassa hyvin kauas tuossa jonkin ajan kuluttua, ja vakava suhde(jos semmoinen olisi edes mahdollista) sotkisi vain hyvin paljon suunnitelmia. Nainen kyllä tietää tuon.
En kuitenkaan suosittele kenellekkään tämmöistä. Tämä on yhtä väärin minua kuin häntäkin kohtaan, mutta silti tässä mennään. Sanon vielä sen, että suhde ei ole kovin vakava, näemme ehkä 3 kertaa viikossa.
Valitettavasti minusta tuntuu että minulle on käynyt samanlailla.
Kuvaamasi tarpeet täytän, ja meillä on ihan hyvä olla, mutta tunnen sydämessäni että jotain puuttuu, en saa todellista vastarakkautta, ja tulevaisuudesta emme oikeastaan puhu emmekä suunnittele.
Ystä väni lähtee luotani mielellään viikonlopun jälkeen kotiin, ja ei kovin kiirettä pidä tänne pääsemiseksi. Ikävä tuntuu puuttuvan. Sekä tullessa että lähtiessä. Itse ainakin itken ikävää kun eroamme, vaikka lyhyeksikin aikaa?
ONKO sinulla samalaista tunteettomuutta erotessa ja tavatessa?