Hei,
Onko kellään samalaista tilannetta?
naimisissa jo yli 10 vuotta. Lapsia jotka koulussa. Molemmat töissä. Omakotitalo. Periaatteessa kaikki ok. Itselläni takana pari masennuskautta, yhtensä syynä niissä parisuhteen tila. Mies tuntuu elävän omaa elämäänsä ja minä omaani. Yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita ei juuri ole. Riitaa tulee lasten kasvatuksesta ja kotitöistä. Minun mielestäni vastuu lapsista ja kodista on minulla. Karrikoiden voisin sanoa, että mies kun tulee töistä, katsoo loppuillan tv:tä ja pelaa padilla. Menee nukkumaan ja sama toistuu päivästä toiseen. Huoltaa kyllä autot ja joskus tekee "ulkohommia". Mies ei juuri harrasta mitään. Käy pari kertaa vuodessa sukulaisteni kanssa kalareissulla. Hyvä tutkinto, mutta ajautui duunarihommiin. Ei minkäänlaista kunnianhimoa työuran luomiseen.
Itse taas olen pyrkinyt kehittymään urallani. Nytkin opiskelen toista tutkintoa työni ohessa. Lisäksi olen käynyt muita "kursseja" lähinnä huuhaa aiheista, jotka ovat lähellä sydäntä. Harrastan monipuolisesti liikuntaa, luen ja kehitän itseäni erilaisilla kursseilla (joogaa, vaihtoehtohoitoja jne)
Yhteinen elämämme on tosi tylsää. Pyynnöistä huolimatta mies ei koskaan vie minua minnekään. Kaikki matkat ja reissut olen itse suunnitellut. Luulin, että miehestäni tulee toimihenkilö ja ammatillisesti olisimme samalla tasolla. Sain duunarin, joka viis veisaa urasta ja työelämästä. Mies ei kyllä lyö, juo eikä käy kylällä. Henkistä kiusaamista kyllä osaa. Mitä milloinkin olen tehnyt väärin.
Nyt olen muutaman vuoden haaveillut erosta. Ihastun työssä tapaamiini miehiin ja näen unia pettämisestä. En halua silti pettää oikeasti, en pystyisi ainakaan sänkypuuhiin. Emme keskustele enää mistään, koska yhteisiä aiheita ei ole. Seksiä on silloin tällöin, koska ilmankaan ei pysty olemaan. Siinäkin mies on tylsä, ei suostu tekemään kuin perinteiset temput. Itse haluaisin muutakin.
Mitä neuvoksi?
Onko kellään samalaista tilannetta?
naimisissa jo yli 10 vuotta. Lapsia jotka koulussa. Molemmat töissä. Omakotitalo. Periaatteessa kaikki ok. Itselläni takana pari masennuskautta, yhtensä syynä niissä parisuhteen tila. Mies tuntuu elävän omaa elämäänsä ja minä omaani. Yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita ei juuri ole. Riitaa tulee lasten kasvatuksesta ja kotitöistä. Minun mielestäni vastuu lapsista ja kodista on minulla. Karrikoiden voisin sanoa, että mies kun tulee töistä, katsoo loppuillan tv:tä ja pelaa padilla. Menee nukkumaan ja sama toistuu päivästä toiseen. Huoltaa kyllä autot ja joskus tekee "ulkohommia". Mies ei juuri harrasta mitään. Käy pari kertaa vuodessa sukulaisteni kanssa kalareissulla. Hyvä tutkinto, mutta ajautui duunarihommiin. Ei minkäänlaista kunnianhimoa työuran luomiseen.
Itse taas olen pyrkinyt kehittymään urallani. Nytkin opiskelen toista tutkintoa työni ohessa. Lisäksi olen käynyt muita "kursseja" lähinnä huuhaa aiheista, jotka ovat lähellä sydäntä. Harrastan monipuolisesti liikuntaa, luen ja kehitän itseäni erilaisilla kursseilla (joogaa, vaihtoehtohoitoja jne)
Yhteinen elämämme on tosi tylsää. Pyynnöistä huolimatta mies ei koskaan vie minua minnekään. Kaikki matkat ja reissut olen itse suunnitellut. Luulin, että miehestäni tulee toimihenkilö ja ammatillisesti olisimme samalla tasolla. Sain duunarin, joka viis veisaa urasta ja työelämästä. Mies ei kyllä lyö, juo eikä käy kylällä. Henkistä kiusaamista kyllä osaa. Mitä milloinkin olen tehnyt väärin.
Nyt olen muutaman vuoden haaveillut erosta. Ihastun työssä tapaamiini miehiin ja näen unia pettämisestä. En halua silti pettää oikeasti, en pystyisi ainakaan sänkypuuhiin. Emme keskustele enää mistään, koska yhteisiä aiheita ei ole. Seksiä on silloin tällöin, koska ilmankaan ei pysty olemaan. Siinäkin mies on tylsä, ei suostu tekemään kuin perinteiset temput. Itse haluaisin muutakin.
Mitä neuvoksi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että teidän olisi lähdettävä parisuhdeterapiaan. Ero heti on liian voimakas keino, ensin pitää yrittää muuta. Samoin jos ja kun toivottavasti pääsette terapiaan työstämään ja selvittämään ongelmia ne, voitte mm miettiä mihin ihastuitte toisistanne ja mitä odotatte yhteiseltä elämältänne. Toisten syyttely molemmin puolin ei ratkaise asioita. Myöskään duunarin työssä ei ole vikaa.... työ kuin työ..? Miehesi tuntee varmasti alemmuutta suhteessa sinuun ja sinä taas koet olevasi huomattavasti parempi kun olet kehittänyt itseäsi, mikä on tietysti myös hyvä asia myös.... aika kaukana olette ja miehesi tuntuu ottaneen etäisyyttä sinuun. Lapset myös elävät siinä ilmapiirissä.. eikä se ole hyväksi heille. Paljon ongelmia ja puhumattomuus pahentaa niitä. Lähde liikkeelle ja jos miehesi ei halua muutosta on se sitten erittäin hankalaa jatkon kannalta. Parisuhteen tulee perustua yhteisiin juttuihin ja omiin juttuihin.... molempia pitää olla.
Kiitos. Tämä oli asiallinen ja hyvä kommentti. Olen itse asiassa miettinyt tuota terapiaa itsekin, mutta mies ei oikein ole ollut innoissaan. Sanoo, että eikö voitaisi ihan vaan kahdestaan keskustella. Yritetty on, mutta eihän se ole sama asia. Usein se päättyy riitaan, jota ei välttämättä koskaan selvitetä.
Nimenomaan näin... yhteisellä keskustelulla ei aina edetä vaan ulkopuolisen, ammattiauttajan ja sen kolmannen, puolueettoman osapuolen läsnäolo avaa niitä s olmukohtia. Miehesi pitäisi tämä ymmärtää koska olette jo yhteisen keskustelun tuloksena ajautuneet umpikujaan. Jatka suostuttelua ja kerro, että se on ainakin itsellesi edellytys jatkaa ja yrittää ja myös kodin ilmapiirin ja lasten kannalta. Monesti miehet pelkäävät, että ulkopuolinen asettuu jotenkin heitä vastaan vaikka tarkoitus on vain tuoda kummankin sekä hyvät puolet että suhdetta pahentavat seikat päivänvaloon.
Hei
Olen ehdottomasti samalla kannalla. Pitkässä liitossa jotenkin puudutaan ja ollaan poteroiduttu omiin asemiin. Keskustelut toistavat usein samaa kaavaa eivätkä oikein johda mihinkään. Teillä näyttäisi olevan välittämistä ja rakkautta, jotenkin minulle välittyy se kuva. Lastenkin kannalta kannattaa ehdottomasti rakentaa ja rikastuttaa parisuhdetta. Seurakuntien perheneuvonta ei maksa mitään, tosin sinne voi olla jonoa. Keskustelemaan voi mennä myös yksin jos toinen osapuoli ei kaiken suostuttelun jälkeenkään tahdo lähteä. Sekin vaikuttaa parisuhteeseen rakentavasti, vaikka tottakai olisi parempi mennä yhdessä.
Mikään suhde ei pysy tuoreena ja kiinnostavana jollei sitä ylläpidä ja tee päivittäin pieniä rakkauden tekoja. Voisitko jo ennen parisuhdeneuvontaan menemistä miettiä asioita, joista miehesi pitää. Jos hän vaikka tykkää hartiahieronnasta, antaisit sitä illalla. Et vaatisi yhtään mitään, antaisit vain pikku huomionosoituksia riippumatta siitä miltä sinusta tuntuu.. Näin alkaisit rakentaa yhteyttä välillenne muun kuin keskustelun kautta.
Miltä tällainen kuulostaisi?
Pappi Elisabet
Pakko oli tähän sanoa että mies ei aloitetta tee. Sun täytyy vaatia terapiaan ja sitä kautta puhumaan. Itellä oli sama tilanne ja ikävä kyllä liian myöhään mentiin terapiaan. Ero tuli. Aluksi oli sekin rankkaa mutta oli oikea ratkaisu. Ajoissa kun hakee apua on paremmat onnistumis prosentir. Kuulosti ihan kun olisit selostanut mun suhteesta exääni paitsi toi työjuttu. Onnea
Parisuhteen hoito on yhtä tärkeää kuin minkä tahansa asian hoitaminen. Kun meidän hammasta särkee menemme hammaslääkäriin ja se on mielestämme luonnollista. Kun parisuhdetta "särkee"... emme useinkaan lähde sitä hoitamaan. Pienet kriisit ja eripurat hoituu mutta pitkittynyt "särky"vaatii jo ulkopuolista hoitoa.... perhe on iso asia ja parisuhteeseen tulee myötä- ja vastamäkeä elämän varrella. Hyvä on myös tarkkailla omiakin asenteita....
Arjen harmaus tulee kaikille. Sitä suhdetta pitää vaalia ja muuttaa. Ei aina samaa. Repäiskää ja muuttukaa huomaat uusia asioita puolisostaan. Muutoin ei harmaus lopu ja ihminen alkaa olla tyytymätön. Nyt asiat tärkeysjärjestystykseen mitä haluat elämältä ja mihin haluat pyrkiä. Ihastumista tulee varmasti silloin kannattaa heti kohdistaa uutta omaan suhteeseen ja katsoa mitä sieltä löytää. Muuta neuvoa ei ole antaa. Meillä toimii hyvin heti kun huomaan ihastuvani johonkin laitan kotona omaan suhteeseen uutta kuviota helpottaa kummasti.
Nämä ihastumiset ovat tosiaan pakoa arjesta....varsinkin kun ne sattuvat sopivasti siihen ikävään parisuhdekriisiin... mutta pitää muistaa, että ne ovat juuri sitä.... mitään syvempää merkitystä niillä ei ole.... mielikuvituksen tuotetta.. ei niillä kannata pilata koko perheen elämää☺
"joogaa, vaihtoehtohoitoja jne"
Mitä enemmän pyörit siellä hörhöporukoissa sitä enemmän vieraannut normaalista elämästä.
Kohta kotonasi on varmaan joku new age idiootti mittaamassa onko siellä negatiivista energiaa.
Totta...tämäkin. Myös toinen voi tahtomattaan aiheuttaa sitä vieraantumista puolisostaan ...kaikella on puolensa ja jokaisella osuutensa tapahtumiin..harvoinpa kaikkea voi toisenkaan syyksi laittaa. Jotenkin vain välittyi tuosta aloittajan avauksesta, ettei hän ole tyytyväinen mieheensä, tulihan se aikalailla selvästi siinä esille. ...sekin lannistaa ja sitä ei voi myöskään mies olla huomaamatta.
Sanoisin näin, että sinun tulee päästä tasapainoon itsesi kanssa. Onnea ei toisesta ihmisestä löydy. Ole tyytyväinen, että miehesi on kuitenkin uskollinen, vaikka ei täytä sisimpäsi kaipuuta. Uskon, että kukaan toinen henkilö ei tule täyttämään sydämesi tyhjyyttä, sen voi täyttää vain yhteys luojaasi.
Älä vain tee eroa. Alussa uusi suhde tuntuu mukavalta ja seksikin on taivaallista, mutta samoin se uusi suhde on ongelmallinen ja lapset itkevät. On kauheaa tietää pettäneensä lapset. Takaisin et voi palata, olet entistä pahemmin jumissa ja toivoton.
Kiitos kaikille asiallisista ja hyvistä kommenteista. Kyllähän tässä varmaan itsessäkin jotain vikaa on. Ja tuota olen viime vuoden yrittänyt sisäistää, että onni ei sinällään toisesta ihmisestä löydy. Sanoisin että tuosta "hörhöilystä" on löytynyt juuri sitä apua jota olen kaivannut, sisäistä rauhaa ja merkitystä elämälle.
Silti kyllä ottaa päähän, kun itse on se kuka aina yrittää parisuhdetta hoitaa. Miehen mielestä normaali arki riittää, mitään "treffejä", kahdenkeskisiä iltoja tai arjesta irrottautumisia ei tarvita. Niinpä olen päätynyt siihen, että harrastelen yksin ja pyydän elokuviin ja muihin rientoihin nykyään vain lähinnä ystäviäni. Jotain yhteistä jää meiltä puuttumaan siis, mutta ehkä siihenkin voisi tyytyä.
Riippuu paljon siitäkin minkä ikäisiä lapset ovat jne. Sinuna sopisin itseni kanssa jonkin määräajan (esim. 2017 loppuun mennessä asioiden on korjaannuttava) ja kaikessa hiljaisuudessa noudattaisin sitä suunnitelmaa. Mies siinä mielessä passiivis-aggressiivisuudellaan dominoi tilannetta, että näyttää siltä että todellisen eron vaaraa ei hänen mielestään ole. Kaikkihan on ihan hyvin, mitä nyt rouva vähän nalkuttaa.. siinä mielessä terveellinen piristäjä hänen ajatustoiminnalleen olisi erohakemus siinä vaiheessa kun itse asettamasi määräaika umpeutui. Hänellä on tuossa ajanpisteessä 6 kk aikaa oivaltaa, mitä tarkoittavat fraasit "parisuhteen eteen molempien on tehtävä töitä" ja "MINUN on muututtava.
Suhtaudun skeptisesti. Löydät vielä paremman.
Yleensä tuo on toisinpäin ja ukko on se joka tylsyyttään hakee salapanoa. Myös meillä näin kävi. Ilmihän se tuli kaikessa karmeudessaan. Ja voin todella sanoa ettei ole enään tylsää meidän aviossa. Kakkonen vaan hämmentää ja ukko vielä antaa sen tapahtua. Uhriutuu muka kuinka häntä huijaa kaikki. Jopa minä kun sain tietää todella tarkkaan mitä on touhunnut. Eikä usko että tuo kakkonen olisi niin tyhmä ollut kertoessaan niistä. No ajanmyötä ilmihän se tuli ettei ollut huolehtinut siitä että tieto ei kulkisi. Nyt sitten kertoi miehelle ettei koskaan kertoisi kenellekään niistä koska häpeää asiaa. Typerys ei ottanut huomioon kertoessaan vaikkei ollut nimeä maininnut niin kun tapasivat ja joku tuttu näki osasi sen yhdistää. Joten tylsää ei todellakaan ole. Tulipa suhteeseen ainakin meille uutta puhtia. Meillä ei enään niin tylsää. Mies elää kusisukassa kanssani peläten mitä muuta minulle kerrotaan.
Aika saman tapaista oli meillä monia vuosia ennen eroa. Tosin oli meillä liikunnallisia juttuja, joita hauttin yhdessä molemat tehdä. Itsetä kuitenkin tuntui, että mies ei tajunnut mitään ja oli jotenkin pöllö. En arvostanut enää lainkaan miestäni, ei hänkän kyllä minua. Kliseisesti voisi sanoa, että kasvetiin erillemme. Erohan se tuli. Oltiin niin eri taajuuksilla ja ollaan edelleenkin kymmenen vuoden jälkeen erosta. En ole eroa katunut. Papilla oli tuosa kyllä hyvä pointti, että tehdä toiselle jotain hyvää siitä riippumatta mille tuntuu. Ehkä siitä voisi alkaa kasvamaan jokin lähentymien. Kannattaa yrittää. Ei kuitenkaan kannata iteään jättää pimentoon tai tyytyä ihan mihin vaan. Toisaalta voihan elämä olla hyvää, jos suhde on kaveritasoistakin Riippuu niin siitä, mitä itsellen odottaa ja haluaa.
Nyt olen uudessa suhteessa ja meillä on todella paljon yhteistä. Minun mottoni on elää itselleni rehellisenä. En ole aivan varma, mikä on exäni motto, mutta elää miten elää. i onneksi tarvitseenää itse olla siinäelämässä mukana. Nyt voin kouluttutua ja saan tukea kaikkeen, mitä teen nykyiseltä miehe´ltäni. Ihmiset on oikeasti tosi erilaisia. Elämä voi ola niin erilista tosen kanssa, vaikka toisin sanotaankin. Tosin on sitä itsestäänkin oppinut aika paljon asioita eron jälkeen. Peiliin katsomien on joskus vaikeaa, mutta kannattavaa. Minulle tulee kuitenkin vaikutelma, että aloittaja osaa peiliin katsomisen. Siitä ei varmaankaan aloittajan tarvitse olla huolissaan. Ero ei kuitenkaan ole helppo, siksi kannattaa yrittää.
Nyt kuule telkkari puhelimet ja tietokoneet kiinni. Sytytätte kynttilöitä istutte vastapäätä katsoen toista silmiin ja keskitytään vain toisiinne ja kerrotte mitä tunnette. Siitä se lähtee ja jännitystä elämään saatte kun yhdessä sovitte uusista kuvioista. Ei jännitys tule ellei jotain tee asialle. Jos mies ei halua keskustella niin älkää puhuko vaan katsokaa ja kosketelkaa toisianne ilman sanoja. Takaan että hymy tulee jonkin ajan kuluttua ihan varmasti. Muistatte ajan kun tapasitte. Vain siten siitä pääsee eteenpäin.
Tuohan on hyvä ajatus, vaan kun tuo mies pitää myös saada juttuun mukaan. Yksin on turha kynttilän valossa istuskella.
ei ihme jos mies ei viihdy kanssasi. En minäkään viihtyisi.
Olet itsekehua täynnä, pyörit oman napasi ympärillä. Olet tosi typerä ja itsekeskeinen.
Kumpikohan teistä kiusaa toista henkisesti?
Sinä kirjoitat halveksivasti ja vähättelevästi miehestäsi. Haukut duunariksi ihan kuin se olisi joku häpeä.
Ihmettelen suuresti miksi miehesi on yhä kanssasi.