Olen elänyt 4 vuotta tän miehen kanssa ja hän juopottelee kaikki viikonloput "turpa täyteen" tyyliin. Mies on muuten todella mukava, käy töissä, on huomaavainen ja rakastava ja kaikki asiat sujuu muuten hyvin suhteessamme. Jatkuvat viikonlopun ryyppäämiset käyvät kuitenkin hermoille.
Tykkään toki itsekkin ottaa, mutta vain yhtenä iltana(joten en ole itsestäni enkeliä tekemässä),mutta kun partneri vetää aamusta iltaan ja sitä pitää vielä katsella ja kuunnella, niin ei meinaa enää pinna kestää.Alkaa jo pikku hiljaa tuntua siltä, etten siedä edes nähdä häntä silloin kuin hän ryyppää.Luojan kiitos, ettei hän ole väkivaltainen, mutta sitä itsevarmuuden uhkumista ja meteliä riittää.Jos muilla on samoja ongelmia ja osaatte antaa neuvoja, niin vastatkaa.Erotakkaan en haluaisi
Tykkään toki itsekkin ottaa, mutta vain yhtenä iltana(joten en ole itsestäni enkeliä tekemässä),mutta kun partneri vetää aamusta iltaan ja sitä pitää vielä katsella ja kuunnella, niin ei meinaa enää pinna kestää.Alkaa jo pikku hiljaa tuntua siltä, etten siedä edes nähdä häntä silloin kuin hän ryyppää.Luojan kiitos, ettei hän ole väkivaltainen, mutta sitä itsevarmuuden uhkumista ja meteliä riittää.Jos muilla on samoja ongelmia ja osaatte antaa neuvoja, niin vastatkaa.Erotakkaan en haluaisi
Vastaukset 12
Vanhimmat
ehdot selväksi.
jupottelu loppuu vähäksi aikaa kokonaan,
muuten lähdet kiitämään.
muu ei auta.
ja sitten oikeasti teet rataisuja lähdön suhteen että se lapanen tajuaa mitä on menettämässä.
Nytkin äijä nukkuu krapulaansa. Itse en käytä alkoholia ollenkaan. Mitään seksielämäähän meillä ei tietenkään ole, kun ei tuolta ukon harrastukselta liikene aikaa...
Mutta kysymys kuuluu, että mistä löytäisi suht normaalin miehen? Ravintolat tuntuu olevan täynnä enemmän tai vähemmän alkoholisoituneita tyyppejä. Eikä ole kiva mennä sinne tupakansavuun tuoremehua juomaan ja katsomaan kännisten örveltämistä. Elämä valuu hukkaan näin. Kait se olisi alettava yksineläjäksi.
Mä vein ukkoni jo aamulla kaverinsa luo kun oli jääny pari litran lekaa tapioo juomatta. Ei ole onneks puhelimeni soinu koko päivänä...eikä ole kotiin näkyny.ONNEKS!Mitä ihmettä noiden kanssa pitäis tehdä?Antaako niiden sit ryypätä ittensä hengiltä ja jättää heidät....Entäs seuraava "sukankuluttaja"? Mitähän siltä löytyy kaapista?VARMAAN TÄYTTÄ PASKAA!....Tämöisiäkin asioita pyörii mielessä...MISTÄ TÄLLAINEN OMITUINEN OLIO LÖYTÄÄ MITÄÄN, kun en varmaan edes ajattele kuin "normaalit" naiset
ja onneksi sitten tajusin lähteä. kyllä pistin miehen pariksi viikoksi muualle aiemminkin, ja hän oikeasti muka luuli että sai opetuksen ja tajuaa ettei siinä touhussa ole mitään järkeä. mun mies ei ryypännyt kotona vaan lähti maailmalle, puhelin monesti kiinni tai kadonnut, oli 2 päivää jossain kadoksissa, tuli kotiin kännissä tai krapulassa. Aina hävinnyt joko autonavain, kukkaro, puhelin, takki, tai parhaassa tapauksessa kaikki. Mies oli sitten 2kk kunnolla, kunnes meni entistä pahempaan suuntaan. Samaa uhoa kans. Et sä sun miestäs voi muuttaa, ei auta. Sen pitää ite haluta muuttua. Mä en jäänyt odottamaan muutosta parempaan, sillä sellaista harvoin tapahtuu. Nyt puolen vuoden päästä olen onnellinen, olen tavannut uuden miehen, joka on entistä huomattavasti tasapainoisempi, osaa käyttää alkoholia kohtuudella, ja vaikka joisikin paljon, aina säilyy kontrolli ja toisen kunnioitus. nyt vain ihmettelen miten jaksoin niinkin kauan olla siinä suhteessa. Vaikka kyllä rakastin häntä. Mutta ei se rakkaus aina riitä. Mäkin huomasin eron jälkeen, että kyllä sitä riippuvuutta ja tottumista oli paljon vaikeuttamassa tilannetta. Kaipasi läheisyyttä jne, eikä ehkä sitä itse ihmistä.
Mulla taas tämmönen tarina: Ukko alottaa perjantaina ja lopettaa vasta sunnuntai-iltana, joskus saattaa mennä maanantaihin vielä rapulan "parannusta".
Ku se on päissään, ni ei se oo mitenkään pahapäinen, ei tee mitään katoamisreissuja puhelin kii niinku joittenki kavereitten ukot. Mua vaan ottaa päähän sen olemus! Sen ässä suhisee ja alahuuli "roikkuu". JA se vielä et se saattaa unohtaa asioita ja sitte ku seuraavana päivänä asiasta mainitsee, ni mää oon kuulemma keksiny ite....
Kyllä mää itekki otan, mut aikas harvoin ku oon 3-vuorotöissä ja se kiristää pinnoja! Juon ehkä n.1 kerran kuussa.
Minkä helevetin takia ei voi olla ees yhtä viikonloppua juomatta?????
Ja mää en halua erota ollaan 4 ja puol vuotta oltu yhessä. Meillä on muuten kaikki hyvin, paitsi seksiä ei harrasteta sillon ku se on juonu :) JA se pittää.
Mut jotenki mietityttää, rauhottuuko se koskaan?
Mä annan sulle yhden neuvon. Jätä se tyyppi, ennenkuin on liian myöhäistä. Se ei siitä kuule muutu. Jos juominen on vielä joka viikonloppuista niin voi taivas mikä helvetti.
Itse olin kymmenen vuotta juopon kanssa ja hänellä oli sentään kuukausiakin ilman ryyppäämistä. Mutta kun ryyppäsi siinä meni viikko ja toinenkin. Todella ihana ja rakastava mies ja isä. Mutta kerran juoppo, niin aina juoppo.
Suosittelen että tosiaan mietit mikä on SUN elämän kannalta tärkeintä. Miehelläsi on selvät alkoholismin oireet ( varsinkin jos ikää jo 30 ). Ja alkoholismi on sairaus jonka parantumisen oleellinen tekijä on OMA halu olla juomatta ja että elämässä on tärkeämpiä asioita juomisen sijaan.
Siis mitä sä elämältäs haluat? Haluatko peitellä miehes juomista ja olla vihainen koko loppu elämäs vai kenties olisiko joku muu vaihtoehto mukavamman tuntuinen... Hyvä kun olet jo nyt alkanut kiinnittää huomiota asiaan, ei liene liian myöhäistä/vaikeaa tehdä muutoksia.
Anteeksi jos tuntuu rankalta tekstiltä, mutta voin sanoa että on kokemusta asiasta.
Hyvää jatkoa!
Olen 38v. nainen. Kestin juoppoa miestä aikani, sitten väsyin. Pienet lapset kasvoivat suuremmiksi ja tein vihdoin päätöksen lähteä. Mieheni joi yleensä 2-4 vrk putkeen ja paranteli krapulaansa muutaman päivän. Lievästi aggressiivinen humalassa ja mustasukkainen myös.
Muuten mukava ja ihana mies, vakituisesti olimme töissä molemmat, mutta minä tein päätökseni lähteä. Hän piti pieniä taukoja juomisessa, mutta tilanne paheni vähitellen vaikeammaksi. Minun elämäni on ollut lähdön jälkeen paljon onnellisempaa ja helpompaa.
Voimia sinulle!
"helpottavaa" kuulla, että muillakin on asiat näin. Mun mies ei yksinkertaisesti osaa ottaa alkoholia, ja se tekee sitä joka viikonloppu, yleensä perjantaina sekä lauantaina! Mä en kestä sitä hetkeäkään kun se on humalassa ja joskus sen kaveritkin sanoo samaa. Siitä tulee usein semmonen änkyrä ja monet kerrat se on tapellutkin. Ei onneksi käy ikinä minuun käsiksi (se ois viimenen virhe). Omasta mielestään hän vaan "nollaa tilanteen" kun vetää pään täyteen...Mä oon vaan nalkuttava akka kun yritän saada sen olemaan juomatta, huoh...
Mä olen ollut mieheni kanssa kolme vuotta yhdessä, ja yhtäkään viikonloppua hän ei ole ollut selvinpäin..EI YHTÄKÄÄN! ja molemmat päivät pitää juoda aamusta iltaan, toisinaan sunnuntainakin! Se ei vaivaa häntä mitenkään. Minä en vaan jaksais katsoa! Jos kysyn joskus että voisitko olla selvinpäin yhdenkin viikonlopun niin toinen naureskelee vaan et "Miks?"
että sellasta...
Sun pitää laittaa miehes kahden tulen väliin. sanot hänelle että " se on joko minä tai viina" .
minä ajattelin kokeilla tuota ainakin, ja luulen että olen tärkeämpi....tai sit en..
No kävisitkö kulta alkossa ennen kuin menet minnekkään pitemmäksi aikaa