Mistä tietää omalla kohdallaan, että onko sitä oikeaa vai ei?
Onko sitä oikeaa?
scew
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä se loppuviimein on tahtokysymys. Tietysti on hyvä, että ulkonäkö miellyttää ja on samankaltaiset arvot jne.
Niin ja onneksi ulkonäköönsä voi myös itse vaikuttaa.
Toisaalta jokaisen ulkonäkö rapistuu. 50 v nainen on täysin eri planeetalta kuin 20 v.
esim näin:
http://feelgrafix.com/data_images/out/19/926960-brigitte-bardot.jpg
http://www.haaretz.com/polopoly_fs/1.615044.1410329526!/image/2212718863.jpg_gen/derivatives/headline_609x343/2212718863.jpg
"Mistä tietää omalla kohdallaan, että onko sitä oikeaa vai ei?"
Ei sitä voi tietää ennen kuin se tulee vastaan. Itselläni suhteet naisten kanssa tuntuivat aina jotenkin tökkivän ja ihmettelin monesti että miten se seurustelu on niin vaikeaa. Sitten tuli se yksi tyttö vastaan ja äkkiä kaikki olikin niin uskomattoman helppoa ja mukavaa. Samaa mukavaa on sitten jatkunut jo 20 vuotta joten ehkä tässä uskaltaa jo kohta sanoa että tuo tyttö saattoi olla se kuuluista "oikea" ;)
Minkä ikäinen olit kun se tuli vastaan?
29 vuotta.
On sitä oikeaa, on on, ja sen löytää jo parikybäsenä kun tietää mitä etsii ja vielä kuuskybäsenäkin on saman rakkauden mahdollista yhä lämmittää molempia yhtä paljon.
Mutta tämä on tietenkin ensin koettava ja älyttävä ennen kuin sen pystyy täysin sisäistämään.
Onnea matkaan!
Näin jälkeenpäin ajateltuna niitä oikeita olisi voinut olla useitakin, aika vain – tai minä itse – ei ollut sopiva. Ihastuin ja rakastuin tulevaan mieheeni hyvin voimallisesti, mutta pähkäilin pitkään, tässäkö se sitten on. Viime kädessä kyse oli omasta päätöksestäni keskittyä tähän suhteeseen ja antaa sille mahdollisuus.
Hei scew,
minusta tuntuu mahdottomalta ajatus, että maailmassa olisi vain yksi ainoa oikea henkilö ja kaikki muut vääriä. Tai että ylipäänsäkään parisuhde- ja muut ihmissuhdeasiat olisivat kovin mustavalkoisesti joko-tai.
Kääntäisin kysymyksen 'onko hän minulle se oikea' muotoon: Millaiseen parisuhteeseen voisimme sitoutua , löytyykö riittävästi yhteyttä, yhteisiä arvoja, tavoitteia, päämääriä, keinoja, järkeä, tunnetta? Löytyykö terveesti myös erillisyyttä ja itsenäisyyttä?
Rohkaisen sinua lähtemään avoimin mielin tutustumaan, jos olet löytänyt kiinnostavan ihmisen. Sitoutuminen on polku, jonka päätätte yhdessä ja kuljette yhdessä. Kukaan ei voi tietää lopputulosta tai polun suuntaa, vaikeuksia ja iloja etukäteen.
Merja, diakoni
saattaa olla oikea seksisuhteeseen ja asiat toimivat vain sänkyhommissa ja muuten päivänvalossa ei toimi asiat niin hyvin kuin sängyssä rakastellessa niin se on vain seksisuhde joka ei johda mihinkään! Jos päivällä asiat toimii hyvin ja ei välitä siitä seksistä oikea voi löytyä. Seksi suhteessa on aika turhaa.
Siitä sen tietää kun voi toiselle kertoa kaiken myös ne elämän kipukohdat ja virheet joita salassa tehnyt. Luottaen toiseen täysin. Silloin tietää todella olevansa oikean ihmisen kanssa. Tunteet muuttuvat ajan kuluessa ja muuttavat muotoaan. Kuitenkin kun keskustellen ja näyttäen toiselle miltä tuntuu niin silloin tietää. Toki me jokainen jossain vaiheessa mietimme onko tuo minulle tarkoitettu. Nauttikaa toisistanne ja luottakaa toisiinne silloin näette että oikea kyseessä. Varsinkin miten toimii kun ongelmia ilmenee. Ei se aina niin auvoista ole eikä sen kuulukaan olla. Myös ristiriitoja pitää olla jotka yhdessä ratkotaan. Silloin sen tietää.
Ei vanhoja sontia tarvitse suhteeseen tuoda tai niitä jakaa. Jos on tehnyt jotakin typerää vaikka 10 vuotta sitten ja asian silloin käsitellä, niin ei koe edes enää tarvetta kertoa sitä kenellekään. Jos kokee, niin asia ei ole vielä käsitelty, ja silloin se on ongelma. Kyse ei siis ole siitä etteikö luottaisi toiseen jos ei kerro, vaan siitä ettei ihminen koe enää osaksi itseään sitä virhettä jonka on tehnyt tai joka hänelle on tehty. Se on ollutta ja mennyttä. Kannattaisi elää tätä päivää.
Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa, mutta kun tutustuu ihmisiin, niin voi hyvällä tuurilla löytää sellaisen, jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa.
Itse olin vain lyhyemmissä suhteissa liki 40vuotiaaksi asti. Joku lyhyt avoliitto, paljon deittejä... Ei oikein kukaan kiinnostanut tarpeeksi, että "yhteinen asuntolaina" olisi houkuttanut. Koin että jossain vaiheessa jokaisessa naisessa joko alkoi jokin tökkimään tai sitten ei vain kiinnostusta ollut riittävästi. Mutta löysin sitten, kuten naiselleni olen sanonut, huolellisen etsinnän ja tutkimustyön tuloksena, juuri sellaisen naisen, johon halusin sitoutua. Yhteisten vuosien aikana se fiilis on vain vahvistunut. Vaikka jonkun mielestä olin varmaan neljäkymppisenä jo "ikisinkku", niin enpäs ollutkaan. Olin vain helv***n tarkka.
Ei kannata siis tyytyä vain johonkin jonka nuorempana sattuu tapaamaan. Toisaalta uskominen johonkin "kohtaloon" tai ainoaan oikeaan on typerää. Saattaahan jossakin 400km päässä olla joku nainen, joka olis ollut minulle yhtä sopiva kuin löytämäni nainen, mutta tämän naisen tapasin ja häneen sitouduin. Parempaa en usko että voisin löytää.
”Huolellinen etsintä ja tutkimustyö”? Olisiko kyse enemmänkin itsensä tutkimisesta: mitä minä tarvitsen, mitä haluan, mitä arvostan? Miksi miettiä vain sitä, kuka minulle on oikea, kun voi miettiä sitä, kenelle minä olen oikea? Mitä itse voin antaa?
Voisi sanoa, että ”tyydyin” nuorena tapaamaani tyyppiin. Itse en kuitenkaan miellä sitä tyytymisenä vaan tietoisena valintana, sitoutumisena. Niin kuin sanoit, maailman tappiin asti voi etsiä ja miettiä, olisiko jossain joku vielä parempi tai sopivampi. Joillakin etsintä kestää pidempään, joillakin vähemmän aikaa. Ihminen myös muuttuu vuosien varrella – toivottavasti jokin silti pysyy tai löydetään uutta yhteistä pohjaa.
Toki itsekin täytyy miettiä, että mitä oikeastaan haluaa. Sitäkin tuli tehtyä, etenkin joskus 30 jälkeen, kun ylipäätään esimerkiksi ajatus perheestä ei tuntunut enää niin kaukaiselta asialta. Mutta tuo kommenttini oli enemmänkin läppä siitä, että "syynäsin" naiset ja aina tuntui olevan jotakin vikaa. Siis todellakin, ei vain kiinnostanut riittävästi tai tökki pahasti. Hyvä sanonta on, että kivi kengässä voi kävellä korttelin ympäri, mutta ei juosta maratonia... Koin oikeasti haasteeksi löytää naisen, joka oli toivomani kaltainen. Yksinkin pärjäsin, joten epäsopivaa en jaksanut katsella kuin tovin aikaa seuran vuoksi. (Eli siis lähinnä seksikaveri ja joskus johonkin harrasteeseen seuraa.) Kun sellaiset naiset sitten alkoivat vihjailla että suhde voisi mennä eteenpäin, ilmoitin että emme sovi yhteen tms. Tahdikkaasti heipat.
Muutoin olen ihan samaa mieltä, eli ihmiset muuttuu joiltain osin. Toisinaan kuulee että pariskunta kasvaa erilleen. Voisin kuvitella että kun suhde alkaa vasta aikuisiällä, niin riski siihen on hieman pienempi, kuin jos suhde alkaa jo parikymppisenä.
Meillä on perheessä kolme lasta, ja onhan sekin jo muuttanut minua. Parisuhteen kannalta kuitenkin hyvään suuntaan.
Olkaa onnellisia jos olette löytäneet oman kaverin. Voi harrastaa ja jutella ja päivät ja yöt mukavia. Tietämättänne voitte olla onnellisia lapset, koti ja oma kiva perhe. Kauheeta olla seksiobjeksti . Olkaa onnellisia suhde jos mukava ja terve.
Ei ole mitään oikeaa eikä tosi rakkautta...jonkun kanssa voi vaan synkata yhteen hiukan paremmin kiun muiden kanssa, siks mäkin olen muijan kanssa viel yhdes...rakkautta ei ole ollut vuosiin.
Useampi ihminen voi olla sopiva kumppani samalla ikätasolla.
Sen tietää yhteensopivuudesta joka tulee:
– feromoneista
– halusta
– asenteesta
– seksistä
ja siitä, että ei odota toisen muuttuvan sopivaksi
Sitten kun osuu kohdalle niin tiedät.
Paitsi eihän kenellekään ole olemassa vain "yhtä oikeaa". Sellaista on vain saduissa.
Jokaiselle on olemassa monta oikeaa, mutta se on tuurista kiinni kenet ja missä tulet kohtaamaan.
Ei sitä voi tietää. Itselläni ollut vain vääriä naisia ja niin tulee olemaan jatkossakin. Se on elämää eikä sitä kannata niin vakavasti ottaa. :D