Täällä jossain keskustelussa mainittiin Anssi Kelan laulu "meidän piti muuttaa maailmaa...". Tuo laulu tulee monesti radiosta just silloin kun ajan työharjoittelustani kotiin ja biisi hymyilyttää.
Minäkin parikymppisenä ajattelin että haluan tehdä työtä joka minua kiinnostaa, jossa saisi tuntea itsensä tärkeäksi. Lisäksi tietenkin suunnittelin mitä säästöilläni ostaisin, että otan lainaa ja ostan oman kämpän jne.
ikäväkseni huomasin jo alussa että on vaikea saada edes haluamaansa koulutuspaikkaa. Kynsin ja hampain sitten sain haluamani koulutuksen.
Mitä elämä sitten toi? Lama ja IT-kupla. Rekryfirmoista tarjottuja paskajobeja, jonka palkalla ei elä. Hain omatoimisesti ns. paskahommiin, pätkötöihin, jonka palkalla ei todellakaan leveesti elänyt. Kädestä suuhun, säästöön ei jäänyt mitään.
Työttömänä aina välillä olen ollut jne., rahaa ei ole harrastuksiin ja jos yrität tutustua johonkin mukavaan naiseen, niin häipyvät siinä vaiheessa kun ilmoitat olevasi työtön(epäsosiaalisiin juopponaisiin en halua edes yrittää tutustua).
Tälläisessä tilanteessa alkaa tuntemaan itsensä täysin arvottomaksi. työnantajat pitävät työttömiä arvottomina, jos pyydät halumaasi palkkaa(työhönottotilantessa), pyydät naurettavia sillä joku toinen tekee saman homman ilmaiseksi ns. "työharjoitteluna".
Hain sitten minäkin ns. työharjoitteluun ja pääsin kun oli paperit ja CV:t kunnossa, eli olin pätevä siihen työhön. Lupailtiin että mahdollisuus saada jopa työpaikka harjoittelujakson jälkeen. Tuli kuitenkin ilmi kun työkavereiden kanssa juttelin, että siellä on osa määräaikaisina. yhdeltä pätevältä kaverilta loppui just hommat, sanoi menevänsä vaikka taksia ajamaan jos ei muuta ole. Kuvitelkaa nyt että tyyppi, joka oli tosi pätevä hommaansa ja ollut jo vuosia talossa töissä(määräaikaisena määräaikaisuuksien jälkeen), niin hänen kohtalokseen tulee ajaa juoppoja raflasta! On siinäkin "uraputki". Nykyiset työmarkkinat ovat niin epävarmoja, ettei voi suunnitella tulevaisuutta lainkaan. Osaa työkavereistani uhkaa potkut, kun toiminta supistuu, joten voitte arvata etten todellakaan saa ko. lafkasta mitään töitä tulevaisuudessa.
Työhakemuksia olen lähettänyt satoja, mutta hakijoita on vain sen verran että mulla ei näytä olevan mahdollisuutta.
Kohta taas olen työttömänä ja se tietää sitä että tunnen itseni entistä enemmän olevani yhteiskunnan ulkopuolella kun ei tartte enää ilmastakaan työtä tehdä. Tosin ilmasta työtä en enää jaksakaan tehdä, sillä yksi työn motivaatio on raha. En minä hyvää hyvyyttäni kellekään mitään töitä tee, etenkään millekään firmalle joka voi taas tehdä parempaa tulosta.
Kun työttömäksi joudun, niin tiedän että siinä tulee moniakin ongelmia. Elämässä kun ei ole sisältöä, niin tulee juotua useammin alkoholia tylsyyteen. Kaverini ovat töissä, ei heidän kanssaan voi olla milloin vaan, etenkin kun perheellisiä ovat. Viikonloppuna ei ole todellakaan varaa mennä raflaan. Varaa on olla vain neljän seinän sisällä tai tehdä jotain kävelylenkkejä, kirjastossa toki voi käydä lukemassa hesarin ja muut lehdet. Siinä elämän ilot työttömällä sitten onkin. Sosiaalinen toiminta loppuu lähes tyystin.
Minun tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Näyttää siltä että tätä paskaa joutuu elämään loppuelämän. Pätkätöitä, kädestä suuhun, pienessä kerrostalohuoneistossa asuminen. Ei varaa mihinkään kunnon harrastukseen tai matkailuun. Työttömänä joutuu elämään pienessä piirissä.
Että näin meidän piti muuttaa maailmaa, mutta meistä tulikin luusereita.
Moni vakituisessa työssä oleva pitää useimpia työttömiä laiskoina. todellisuudessa se ei ole niin. Kyllä lähes kaikki työttömät haluaisi töitä, mutta kunnon töitä. Ei mitään pienipalkkaista paskahommaa, jolla ei elätä itseään. Kyllä työssään pitää tuntea olevansa arvokas, tälläistä tuntemusta ei tule jos palkka on naurettavan pieni ja työnantaja kohtelee työntekijää kuin tällä ei olisi ihmisarvoa lainkaan.
Minä ainakin tunnen olevani B-luokan kansalainen. Minua ei enää edes jaksa naurattaa jutut suuresta työvoimapulasta, koska semmoista ei tule.
Minäkin parikymppisenä ajattelin että haluan tehdä työtä joka minua kiinnostaa, jossa saisi tuntea itsensä tärkeäksi. Lisäksi tietenkin suunnittelin mitä säästöilläni ostaisin, että otan lainaa ja ostan oman kämpän jne.
ikäväkseni huomasin jo alussa että on vaikea saada edes haluamaansa koulutuspaikkaa. Kynsin ja hampain sitten sain haluamani koulutuksen.
Mitä elämä sitten toi? Lama ja IT-kupla. Rekryfirmoista tarjottuja paskajobeja, jonka palkalla ei elä. Hain omatoimisesti ns. paskahommiin, pätkötöihin, jonka palkalla ei todellakaan leveesti elänyt. Kädestä suuhun, säästöön ei jäänyt mitään.
Työttömänä aina välillä olen ollut jne., rahaa ei ole harrastuksiin ja jos yrität tutustua johonkin mukavaan naiseen, niin häipyvät siinä vaiheessa kun ilmoitat olevasi työtön(epäsosiaalisiin juopponaisiin en halua edes yrittää tutustua).
Tälläisessä tilanteessa alkaa tuntemaan itsensä täysin arvottomaksi. työnantajat pitävät työttömiä arvottomina, jos pyydät halumaasi palkkaa(työhönottotilantessa), pyydät naurettavia sillä joku toinen tekee saman homman ilmaiseksi ns. "työharjoitteluna".
Hain sitten minäkin ns. työharjoitteluun ja pääsin kun oli paperit ja CV:t kunnossa, eli olin pätevä siihen työhön. Lupailtiin että mahdollisuus saada jopa työpaikka harjoittelujakson jälkeen. Tuli kuitenkin ilmi kun työkavereiden kanssa juttelin, että siellä on osa määräaikaisina. yhdeltä pätevältä kaverilta loppui just hommat, sanoi menevänsä vaikka taksia ajamaan jos ei muuta ole. Kuvitelkaa nyt että tyyppi, joka oli tosi pätevä hommaansa ja ollut jo vuosia talossa töissä(määräaikaisena määräaikaisuuksien jälkeen), niin hänen kohtalokseen tulee ajaa juoppoja raflasta! On siinäkin "uraputki". Nykyiset työmarkkinat ovat niin epävarmoja, ettei voi suunnitella tulevaisuutta lainkaan. Osaa työkavereistani uhkaa potkut, kun toiminta supistuu, joten voitte arvata etten todellakaan saa ko. lafkasta mitään töitä tulevaisuudessa.
Työhakemuksia olen lähettänyt satoja, mutta hakijoita on vain sen verran että mulla ei näytä olevan mahdollisuutta.
Kohta taas olen työttömänä ja se tietää sitä että tunnen itseni entistä enemmän olevani yhteiskunnan ulkopuolella kun ei tartte enää ilmastakaan työtä tehdä. Tosin ilmasta työtä en enää jaksakaan tehdä, sillä yksi työn motivaatio on raha. En minä hyvää hyvyyttäni kellekään mitään töitä tee, etenkään millekään firmalle joka voi taas tehdä parempaa tulosta.
Kun työttömäksi joudun, niin tiedän että siinä tulee moniakin ongelmia. Elämässä kun ei ole sisältöä, niin tulee juotua useammin alkoholia tylsyyteen. Kaverini ovat töissä, ei heidän kanssaan voi olla milloin vaan, etenkin kun perheellisiä ovat. Viikonloppuna ei ole todellakaan varaa mennä raflaan. Varaa on olla vain neljän seinän sisällä tai tehdä jotain kävelylenkkejä, kirjastossa toki voi käydä lukemassa hesarin ja muut lehdet. Siinä elämän ilot työttömällä sitten onkin. Sosiaalinen toiminta loppuu lähes tyystin.
Minun tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Näyttää siltä että tätä paskaa joutuu elämään loppuelämän. Pätkätöitä, kädestä suuhun, pienessä kerrostalohuoneistossa asuminen. Ei varaa mihinkään kunnon harrastukseen tai matkailuun. Työttömänä joutuu elämään pienessä piirissä.
Että näin meidän piti muuttaa maailmaa, mutta meistä tulikin luusereita.
Moni vakituisessa työssä oleva pitää useimpia työttömiä laiskoina. todellisuudessa se ei ole niin. Kyllä lähes kaikki työttömät haluaisi töitä, mutta kunnon töitä. Ei mitään pienipalkkaista paskahommaa, jolla ei elätä itseään. Kyllä työssään pitää tuntea olevansa arvokas, tälläistä tuntemusta ei tule jos palkka on naurettavan pieni ja työnantaja kohtelee työntekijää kuin tällä ei olisi ihmisarvoa lainkaan.
Minä ainakin tunnen olevani B-luokan kansalainen. Minua ei enää edes jaksa naurattaa jutut suuresta työvoimapulasta, koska semmoista ei tule.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei vain . Olet hyvin ottanut asian keskustelun piiriin.Tämä menee varmaankin tuonne potkut ja työttömyys osastoon.Tämä maa kaipaa juuri tuollaisia taistelijoita.Jotka osaavat suoraan sanoa kuinka asia on.Työttömiä käytetään härskisti hyväksi tässä maassa.Järjestetään työpaikkoja ilman minkäänlaista palkkaa. Työnkäyntialue on n. 200 kilometriä joka ilmansuuntaan muistaakseni.Omalla kustannuksella saat sitten matkustaa ilmaisiin töihin.Tänään kansanradiossa eräs rouva kertoi lievästi vammaisesta tuttavastaan jota pidetään erään firman varastonhoitajana ilmaiseksi vuodesta toiseen.Jos työnantajalle maksetaan tukea siitä että työllistää jonkun niin vähimmäispalkka on n. 5 e tunti,eli kuukaudessa n.1000e. Asiaa valvoo Työsuojelupiiri.
Työvoimatoimiston järjestämillä kursseilla ohjelmaan kuuluu kurssista riippuen muutaman viikon pakollinen työharjoittelu. Esim. Tietokonekurssella pitäisi päästä tietokoneharjoitteluun.Käytännössähän tämä ei pelaa.Työharjoittelupaikaksi kelpaa kaikki paikat. Paikka on itse hommattava tai kurssin pomo hommaa jos onnistuu.Kokoemuksesta tiedän ettei harjoittelijoita välttämättä huolita edes ilmaiseksi.Olisi syytä lopettaa tämä ihmisten ilmaiseksi hyväksikäyttö. Sinulla näyttää olevan netti käytössäsi joten sillä voi tehdä paljon.Lähetä esim. kaikille kansanedustajille tuo ylläoleva kirje sähköpostina. Lisäksi sen voi lähettää moneen muuhun paikkaan.Tässä maassa ei johtoporras tee asian hyväksi oma aloitteisesti yhtään mitään ellei asioita viedä heille suoraan.Os. löytyy viranomaisista.
Tekeväni kunnon kirjeen, jossa mainitsen monet epäkohdat. Lähetän sen sitten kansanedustajille ja vaadin sitten vastauksia, sekä ehdotuksia miten he muuttaisivat asioita parempaan suuntaan.
Valitettavasti se vain on niin, että jos ei ole oma lehmä ojassa, niin harvemmin on todellista halua muuttaa/tehdä mitään. Useimmat(ellei peräti kaikki) ns. kansanedustajat on juuri sitä porukkaa, joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia asunnottomuudesta tai työttömyydesta ja sen tuomista ongelmista. Täten he eivät osaa myöskään suhtautua asiaan sen tarvitsemalla vakavuudella.
Itse vielä aikoinaan, kun vielä uskoin poliitikoiden haluun tehdä jotakin muutakin kuin vain vaalia omaa takalistoa, kirjoittelin eräille kansanedustajille näistä epäkohdista.
Kuulin sitten jälkeenpäin muilta tahoilta, että hauskaa oli ollut kirjoituksiani lukiessa.
Olivat kuulemma olleet sitä mieltä, että kyllä kansanedustaja tietää paremmin työttömyyden ja köyhyyden kuin työtön köyhä. Arkadianmäen kahvilassa kun munkkikahvikin on niin kallista, että rikkaampaakin hirvittää!
Kerropas meille muillekin niiden kansanedustajien nimet, niin tiedetään, ketä ei kannata äänestää seuraavissa vaaleissa.
Kumma, että työttömillä tuntuu riittävän rahaa viinan kanssa läträämiseen.
Jos ei pienipalkkaiset hommat kelpaa, niin sopii alkoholisoitua sitten vaan.
Aivan odotettu vastaus " järkimieheltä " .
Vaikka alkuperäinen viesti kertoo selkeästi rahan puutteesta joka asiassa:
"Kun työttömäksi joudun, niin tiedän että siinä tulee moniakin ongelmia. Elämässä kun ei ole sisältöä, niin tulee juotua useammin alkoholia tylsyyteen. Kaverini ovat töissä, ei heidän kanssaan voi olla milloin vaan, etenkin kun perheellisiä ovat. Viikonloppuna ei ole todellakaan varaa mennä raflaan. Varaa on olla vain neljän seinän sisällä tai tehdä jotain kävelylenkkejä, kirjastossa toki voi käydä lukemassa hesarin ja muut lehdet. Siinä elämän ilot työttömällä sitten onkin. Sosiaalinen toiminta loppuu lähes tyystin."
Jotenkin järkimies saa kuitenkin taas käännettyä tämänkin asian taas siten, että työttömillä olisi jotenkin varaa ryppäämiseen tyyliin:
"Kumma, että työttömillä tuntuu riittävän rahaa viinan kanssa läträämiseen. "
Taas kerran yleistys ja stereotypia järkimiehen suunnalta.
Painu jo helvettiin stereotypioidesi kanssa. Miten perkeleen tyhmä ja itsekäs voi joku ihminen ollakin. Työttömillähän sitä rahaa onkin vaikka polttaa tai viinaan tuhlata. MIETI VÄHÄN MITÄ LATELET SUUSTASI SENKIN TYPERÄ IDIOOTTI!
Jatketaan laulujen linjalla.
Kotiviiniä tekee 20 litraa 20 eurolla. Eli euron per litra. Ja täysin laillisesti.
Kiljua tekee vielä halvemmalla, mutta se on laitonta ja tarpeetontakin. Kotiviinin hinta on niin olematon, että työtönkin voi aamusta iltaan olla tillin tallin, jos siltä tuntuu. Ja jää vielä muutama euro makarooniin ja tonnikalaan.
Itse olen suunnilleen samassa jamassa , erotuksena ikä , olen " putkessa " , vaikka paaaljon mieluummin olisin töissä , mutta sinne olen liian vanha vaikka työtaidot ja -kunto onkin kohdallaan . Onneksi on sen verran työhistoriaa että työttömyyseläkken työssäoloehto täyttyy .
Muuten olen samaa mieltä , sitä ei työssäolevat käsitä , mitä on olla pitkään työtön , miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään .
Paskat, mitä turhaa enää stressaamaan ja kiusaamaan itseään työn haulla! Nykyajan työmarkkinat ovat tällaisia, ei kelpaa mihinkään. Naurettava esimerkiksi tämä uusi Diili-sarja, jossa erilaiset pukupellet ja jakkupukubimbot koettavat päästä kymmenellä tutkinnollaan ja kiipimällä firmaan duuniin. Tuo näyttää jo sairaalta.
Kantsii vaan alkaa lekottelemaan, jättäytyy vaan yhteiskunnan elätiksi. Kuluta ekaksi ansiosidonnaisesi jos siträ saat. Sen jälkeen sitten jatkoa: Hommaa sossuvaatteet, vanha nuhjunen tuulipuku tai farkkutakki, juo kossu pohjiksi ennen sinne menoa ja räyhää ja vaadi. Saat enemmän kuin pakollisen perustuen. Ja työkkärissä jättäydy vaan tyhmäksi, laiskanletkeäksi uusavuttomaksi. Tämmöisistä tyypeistä työkkärinkin muijat tykkäävät, ne ei tykkää mistään aktiivisista pyrkyrimäisistä omatoimisista työnhakijoista ollenkaan. Näet mukava hyysätä ja hoivata...
Vietä rentoa, kiireetöntä elämää, naureskele muille ääliöille jotka aamuisin lähteävät loskan sekaan kustantamaan elämisesi.
PS. Itse en ole yllä olevan kaltainen tyyppi -vielä- vaan saattaapi noinkin käydä jos nykyisestä vakipaikastani tulee fudut tai jos homma käy (kuten pikku hiljaa näyttää)henkiseltä kuormitukseltaan ylivoimaiseksi ja työn määrä mahdottomaksi...
Minäkin olen toivoton tapaus. Kiusattiin ulos työpaikasta, enkä enää jaksa lähteä yrittämään.
Kaikkien kannalta olisi järkevämpää palata entiseen systeemiin.Eli kuutamokeikat taas muotiin.Ennen hakivat firmat porukoita toihin sossun jonosta.Tekivät oikein ruumiillista työtä ja porukka pysyi hyvässä kunnossa.Valtio säästi pitkät pennit tällä systeemillä.Jos joku käytti rahansa alkoon ja tupakkiin niin sekin on suoraa voittoa valtiolle.Niin se raha kiertää ja sehän on elinehto tässä maassa.Nyt ne kiertää Brysselin kautta ja joka kierroksella hävitään.Kannattaisi lopettaa tuo lähimmäistensä kyttääminen joka lajissa.Kukaan ei uskalla puuttua isoihin väärinkäytöksiin vaan kiusataan "pienempiä"
Kaikki virastot on kyllä tätä nykyä EU- toimipisteitä,niin että mikä estää laittamasta valitukset suoraan vaikka Euroopan neuvostoon.Kun täällä virkamiehet ei hoida hommiaan.Ainoa tunnettu valittaja oli kaveri joka valitti mersun tuonti verosta.