Avioero on tulossa ja minua mietityttää omaisuuden jako ja elatusmaksut.
Meillä ei ole avioehtoa ja minä en omista mitään. Meillä on iso uudehko omakotitalo, kaksi autoa, vene jne. kaikki miehen nimissä. Lapsia on neljä ja olen hoitanut heidät kotona eli olen ollut työelämästä poissa yli 10 vuotta. Vajaat kaksi vuotta sain vain lapsilisät ja mies maksoi kaiken. Nyt olen töissä, mutta mies tienaa tuplasti sen minkä minä. Maksan perheen ruuat ja mies kaiken muun.
Olen saanut ennakkoperintöä muutaman kymppitonnin talon remontointiin. Siitä ei ole virallisia papereita. Vanhemmillani on omaisuutta, jonka sisareni kanssa perimme sitten joskus.
Mieheni ei ole valmis antamaan minulle rahaa, koska omien sanojensa mukaan on elättänyt minua niin kauan ja maksanut kaiken ja koska tulen aikanaan saamaan perintöä. Ei ole halukas antamaan edes ennakkoperinnöksi saamaani summaa. Osti minulle auton, jota nyt maksaa omien puheidensa mukaan osuutenani tästä kaikesta. Omaisuuden yhteisarvo on n. 300.000€ ja totta on, että hän on yksin sen hyvin pitkälti rahoittanut.
Paljonko minun on kohtuullista vaatia? Olen itse vaatinut eroa, mies ei edes ole siihen suostumassa. En vaadi puolta kaikesta, mutta tyhjin käsin en aio lähteä. Kaikki tuloni olen käyttänyt perheen menoihin eikä minulla ole säästöjä. Entä miten elatusmaksut menisivät? Voiko toimia niin, että kumpikin maksaa jotain lasten menoista ja välillä tsekataan missä mennään? Mies on ihan tervepäiseltä vaikuttanut tähän asti ja lapset ovat hänelle tärkeitä.
Meillä ei ole avioehtoa ja minä en omista mitään. Meillä on iso uudehko omakotitalo, kaksi autoa, vene jne. kaikki miehen nimissä. Lapsia on neljä ja olen hoitanut heidät kotona eli olen ollut työelämästä poissa yli 10 vuotta. Vajaat kaksi vuotta sain vain lapsilisät ja mies maksoi kaiken. Nyt olen töissä, mutta mies tienaa tuplasti sen minkä minä. Maksan perheen ruuat ja mies kaiken muun.
Olen saanut ennakkoperintöä muutaman kymppitonnin talon remontointiin. Siitä ei ole virallisia papereita. Vanhemmillani on omaisuutta, jonka sisareni kanssa perimme sitten joskus.
Mieheni ei ole valmis antamaan minulle rahaa, koska omien sanojensa mukaan on elättänyt minua niin kauan ja maksanut kaiken ja koska tulen aikanaan saamaan perintöä. Ei ole halukas antamaan edes ennakkoperinnöksi saamaani summaa. Osti minulle auton, jota nyt maksaa omien puheidensa mukaan osuutenani tästä kaikesta. Omaisuuden yhteisarvo on n. 300.000€ ja totta on, että hän on yksin sen hyvin pitkälti rahoittanut.
Paljonko minun on kohtuullista vaatia? Olen itse vaatinut eroa, mies ei edes ole siihen suostumassa. En vaadi puolta kaikesta, mutta tyhjin käsin en aio lähteä. Kaikki tuloni olen käyttänyt perheen menoihin eikä minulla ole säästöjä. Entä miten elatusmaksut menisivät? Voiko toimia niin, että kumpikin maksaa jotain lasten menoista ja välillä tsekataan missä mennään? Mies on ihan tervepäiseltä vaikuttanut tähän asti ja lapset ovat hänelle tärkeitä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos teillä ei ole avioehtoa, kuvio menee niin, että kummankin omaisuus (nimissä olevat kiinteistöt, ajoneuvot, pankkitilit, osakkeet, eläkevakuutukset ym lasketaan yhteen ja taas edelleen siitä vähennetään velat, saadaan kummankin netto-omaisuus. Se jolle jää enempi plussaa, maksaa tasinkoa toiselle niin että puntin tasan. Sulla ei ole mitään syytä vaatia vähempää kuin puolet, jos olet yhteisiä lapsia hoitanut. Jos olisitte olleet järkeviä, sinulle olisi siltä ajalta maksettu eläkevakuutusta. Tulevat perinnöt eivät vaikuta mitään, ennakkoperintö on mukana jaossa, jos siihen ei ole liitetty ehtoa, ettei saa käyttää puolisolle. saa kai miehesikin joskus jostain perintöä?
Kyllä mun exä piti tiukasti huolen että saa vähintään puolet, vaikka eron halusikin, ja kumpikin oli tasan tienattu. Eli pidä puolesi, yhteisiä lapsia ne sulle tulevat todennäköisesti hyödyttää.
Miehen vanhemmat on kuolleet eikä heiltä jäänyt mitään.
En jotenkin pysty vaatimaan puolta kaikesta, koska silloin talo menisi myyntiin enkä halua sitä lasten takia enkä miehenkään. Mies on kuitenkin talon hyvin pitkälti rahoittanut. Uskallan luottaa, että mies tekee edelleen kaikkensa lasten hyvinvoinnin eteen eikä laita heidän suuntaansa rahahanoja kiinni. Joku paperi elatusmaksuista pitää tietysti olla.
Tässä liitossa on tullut huomattua, että raha ei tee ketään onnelliseksi ja siksi en ihan joka senttiä halua olla itselleni kiskomassa, mutta en joutua joka senttiä venyttämäänkään. Tärkeintä olis pysyä väleissä eikä rikkoa mitään enempää, kun erosta on nyt suht rauhallisesti pystytty puhumaan.
Kaikki myyntiin ja rahat puoliksi samoin velat sillä se jako on tasainen. Mitään muuta ei tarvita. Se joka haluaa jotain jättää niin maksaa siitä toiselle. Se mikä rahallinen arvo on se on eriasia.
Tuskin se vaikuttaa väleissä pysymiseen, jos uhraudut. Ainakin kannattaa kiinteistö arvioittaa kiinteistönvälittäjällä ja miettiä sitten, oma arvio voi mennä hyvin pieleen suuntaan tai toiseen. Oletan nyt edelleen, että sulle ei ole kerrytetty eläkettä kotivuosien aikana ja että lapset ovat olleet (ainakin osa) teidän yhteisiä, joten olet osallistunut ihan täysillä kyllä talouden pyörittämiseen neljää lasta hoitaessasi.
Vai jäävätkö lapset isälleen? Silloin voisitkin ajatella noin. Vai onko sulla huono omatunto jostain? Mitenkään en luottaisin miehen haluun rahoittaa lasten juttuja jatkossa, se on vain sun toive, usein käy aivan toisin.
Järjen käyttö ei välttämättä ole uhrautumista.
"Paljonko minun on kohtuullista vaatia?"
Hmm. Siis onko omaisuutenne NETTOarvo 300000 e (eli kummallakaan ei velkoja?)? Mikäli näin, niin sinulle kuuluisi siitä puolet, eli 150000 e. Minusta esim. 50000e on ihan kohtuullinen vaatimus. Jokatapauksessa suosittelen, että teette osituksen lakimiehen luona. Siellä miehesi varmasti tajuaa, että vaatimuksesi on pienempi kuin mitä hän voisi joutua osituksesta pulittamaan.
Elatusmaksut lasketaan molempien tulojen mukaan, vähennettynä KOHTUULLISILLA asumismenoilla. Tietysti sekin vaikuttaa jonkin verran kumpi teistä on lähivanhempi ja miten usein lapset tapaavat etävanhempaa. Lastenvalvojalle aika, ja sopimusta rustamaan.
Tässä keskustelussa on kommentoitu vähän sinne päin, että omaisuutta jaellaan puolisoiden kesken vähän miltä sattuu tuntumaan. Tuollaisen kolmannesmiljoonan jakaminen erotilanteessa lähtee siitä, että laaditaan ositussopimus. Ositussopimukseen luetteloidaan kaikki puolisoiden keskenäinen omaisuus. Ja kun avioehtoa ei ole ja kyseessä on pitkä avioliitto (enemmän kuin viisi vuotta) jaetaan omistukset tasan. Kehottaisin ottamaan yhteyttä esim. pankin lakimieheen ja kyselemään käytännön neuvoja. Osituksen teettäminen asianajajalla maksaa muutamasta satasesta ylöspäin ja lasku kannattaa sopia maksettavaksi yhdessä puolison kanssa. Ositusperuste tulee voimaan kun avioeroa on virallisesti haettu eli sen hetkinen omaisuus lasketaan. Ositus siis kannattaa tehdä aika pian avioeron hakemisen jälkeen sillä kun asiat pitkittyvät ne myös mutkistuvat.
Virallinen osituspaperi kannattaa teettää senkin takia, että asiat saadaan omaisuuden osalta kerralla sovittua. Vaikka nyt on näennäinen sopu asioista, mutta jompaa kumpaa saattaa vuosien päästä ruveta mietityttämään että olisi pitänyt saada vielä jotain. Lopulta on lastenkin etu, että puolisoiden välillä omaisuus on oikein jaettu ja elämässä voidaan mennä eteenpäin ilman pitkittyneitä omaisuusriitoja.
Miehesi voi lunastaa sinun osuutesi talosta, sillä ei ole väliä kenen nimissä mikäkin on. Sinun on puolet talosta, autoista, veneestä ja ikävä kyllä miehen mahdollisista veloistakin. Niitä sitten asianajajan kanssa ja avustamana jaellaan niin, että menee tasan ja kaikilla on hyvä mieli. Lakiasiantuntijoita löytyy myös kiinteistönvälitystoimistoista ja yksityisiä asianajajia löytyy joka paikkakunnalta. Kyseleminen ei maksa mitään. Lakimiehiä kilpailuttaessa voi puhelimessa jo kysellä monenlaisia käytännön asioita.
Lasten huoltajuudesta sovitte keskenänne, mutta pikimmiten kannattaa varata aika paikkakuntanne lastenvalvojalle, jonka luona vahvistatte elatussopimuksen ja sovitte lasten huoltoasiat. Yleisimmin kaiketi sovitaan lasten yhteishuoltajuudesta, jossa lapset asuvat pääasiassa toisen vanhemman osoitteessa ja tämä vanhempi on lähihuoltaja. Toinen vanhempi on etähuoltaja ja hän maksaa lähihuoltajalle lasten elatuksesta elatusapua. Elatusavusta löytyy wikipediasta tai googlehaulla tietoa. Usein puhekielessä sanotaan lasten kanssa asuvaa vanhempaa yksinhuoltajaksi, mutta yksinhuoltajuudessa huoltajuus on vain yhdellä vanhemmalla. Tosin yhteishuoltajuudessa lähivanhempi voi hakea lapsilisiin yksinhuoltajakorotusta kelalta.
Kysele neuvoa tutuilta eron kokeneilta. Täällä keskusteluissa tulee välillä vääriä tulkintoja kun on monenlaisia asiantuntijoita. Asiat järjestyvät vähitellen. Tsemppiä.
ap ei kertonut missä hän aikoo asua erottuaan.
Eikä sitäkään jäävätkö lapset isänsä kanssa vai lähtevätkö äitinsä mukaan.
Jos lähtevät äitinsä matkaan, niin kai niille pitää olla tilaa, eli isompi asunto joka taas on huomattavasti kalliimpi hankkia ja hurjan paljon kalliimpi ylläpitää.
Sanot että mies tienaa tuplasti enemmän kuin sinä, mutta et sanonut, bruttona vai nettona. Jos bruttona, ei miehelle kuitenkaan jää tuplasti käteen, luultavasti vain muutama satanen enemmän kuin ap:lle.
Selviääkö mies talon maksuista ja lasten elättämisestä yksin, jos lapset jäävät hänelle?
Selviätkö ap sinä tulevan asuntosi lainanmaksuista tai vuokrasta, lasten elättämisestä ja kaikista kuluista yksin?
Riittääkö sinun palkkasi omiin menoihisi, koska elatusmaksut ja lapsilisät periaatteessa ovat lapsillesi kuuluvaa rahaa ja heidän tarpeisiinsa tarkoitettuja.
Näitä aukiolevia kysymyksiä näyttäisi olevan aika helkkaristi jotka pitää miettiä ensin, ennen kuin sanoo, että en halua puolta omaisuudesta tai, että en halua että talo myydään.
Omaisuuden arvosta sen verran, että velkaa on miehellä 30.000. Sanotaan, että omaisuuden nettoarvo on yli 250.000. Mies tienaa nettona vaihdellen 3500-5500 kuussa ja minä hiukan alle 2000. Lapsilisät tulevat lisäksi minulle, vajaa 500€. Lapset on kaikki yhteisiä. Naimisiin mentiin 17 vuotta sitten.
Lasten on tarkoitus saada olla molempien luona aika omien halujensa mukaan eli periaatteessa viikko/viikko paperilla. Asumme pienellä paikkakunnalla ja välimatkat on pieniä.
Miehen tulot riittävät oikein mainiosti talon kuluihin ja kaikkeen muuhunkin tarpeelliseen. Omat tuloni ovat pienet, vaikka teen osin kahta työtä.
Avoimia kysymyksiä on paljon. Kiitän asiallisista kommenteista. Ymmärrän, että kaikki faktat on saatava paperille ja nimet alle. Koskaan ei voi luottaa suullisiin sopimuksiin.
Tuo 50.000 kuulostaa summalta, jonka pystyn vaatimaan hyvällä omallatunnolla ottaen huomioon "sijoittamani" 40.000. Riippuu paljon siitäkin kuinka lasten menot tullaan jakamaan. Jos mies ottaa niistä suuremman vastuun niin tarvitsen vähemmän. En ole ostamassa asuntoa tms. kerralla isompaa, joten en olisi vaatimassa rahojanikaan kerralla. Sekin asia pitäisi sopia jotenkin. Onhan tässä pohtimista.
Olet hoitanut lapsia kotona noin kauan niin avioehto on kohtuuton sinun kannaltasi ja sinun pitää riitauttaa avioehto ja se tarkoittaa oikeuteen menoa ja saat ainakin kotitöistä korvuaksen, Yhdellä tutulla oli kanssa avioehto mutta joutu maksamaan ex muijallensa melkein 300 tuhatta markka ja se määrättiiin nimenomaan kotitöistä ja kannattaa riitauttaa avioehto niin saa tasinko yhteielon ajalta. Oikeusaputoimistosta saat apua ilmaiseksi.
Meillä ei ole avioehtoa.
Jos ei ole avioehtoa niin varakkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle ja jos ei muut niin epsänjakaja ja ei miehesi voi ositusta välttää ja sillä ei ole mitään merkitystä onko elättänyt koska avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoa kohtaan. KEromasi mukaan talon arvo 250000€ ja velkaa miehelläsi 30000€ niin nettovarallisuus on 220000€ ja jos sinulla ei ole mitään omaisuutta niin tuo meihesi nettovarallisuus laitetaan puoliski eli miehesi maksaa sinulle 110000 € niin teidän nettovarallisuus on saman suuruinen mutta mies ptiää talonsa ja niin edelleen. Tämä ohje on avioliittolaista.
Meinaatko, että tulee vähemmän riitaa, toraa ja tappelua kun jätät omaisuuden miehelle muuttaessasi uuden rakkauden luokse. Väärin luulet.
Jos lapset ovat tasapuolisesti molemmilla vanhemmillaan, niin eihän silloin kumpikaan maksa elatusmaksuja.
Niin ei maksa, jos vanhemmilla on melko tismalleen samat tulot.
En ole muuttamassa uuden rakkauden luokse. Vaikka lapset olis puoliksi molemmilla olisi mielestäni kohtuullista tuloeroistamme johtuen, että mies maksaisi lasten menoista isomman osan kuin minä.
Siinä tapauksessa esität, että lasten osoite on jatkossa luonasi eli sinusta tulee lasten lähihuoltaja. Vaikka lapset asuvat tasan puoliksi molempien vanhempien luona heillä voi olla vain yksi osoite. Jotkut ovat näissä puoliksi asumisissa ratkaisseet kuvion niin, että yhden lapsen osoite on isän luona ja toisen äidin luona. Mikäli haluat puolisoltasi täydet elatukset ryhdyt kaikkien lastesi lähivanhemmaksi eli lapsilla ja sinulla jatkossa sama osoite. Neljän lapsen kanssa joutuvat molemmat puolisot ihan tosissaan miettimään asumisjärjestelyjään eron jälkeen. Mutta kaikesta selviää.
Minä ehdotan, että yrittäisitte vielä sopia erimielisyydet.Todennäköisesti teillä on vaikea , rankka jakso elämässä ja tilanne todella haastava.Lapset ja velat ym.Varmaankin ainakin sinä olet hyvin uupunut, uskoisin, sillä vaimot tekevät yleensä sitä "näkymätöntä" puurtamista ja suurperheessä sitä työtä kyllä riittää.Täysin väärä ja ylimielinen asenne on miehellä jos kokee elättäneensä sinut, sillä nainenhan on jo raskausaikana rajoittunut työnteon, opiskelun suhteen ja siitä eteenpäin hyvin työllistetty jo pelkästään kodin- ja lastenhoidon suhteen.Siihen menee voimat ja aika. Miehet usein pystyvät ja jaksavat paremmin käydä töissä.Tämä pitäisi tajuta ja arvostaa vaimon panostusta kotiin.
Menkää puolueettomalle avioliittoneuvojalle ja puhukaa asiat selviksi keskenänne, että mistä kiikastaa. Mahdollista on myös antaa anteeksi ja sopia.Kukaan ei ole täydellinen.Ei se niin herkkua ole kun lapset ravaavat toiselta toiselle ja tulee mahdollisesti uusperheitä ja sen mukana kaikenlaisia ongelmia mahdollisesti. Teillä on kuitenkin vuosien yhteinen taival ja olette aviopari ja teillä on yhteiset lapset.
Kun lapset varttuvat ja velat helpottavat niin tilanne vähän helpottuu kaikinpuolin kun ette nyt tässä vaiheessa erkaannu toisistanne.On paljon ihmisä, jotka erkaantuvat, mutta pysyvät liitossa ja eroavat sitten kulisseista kun lapset ovat kasvaneet.Yrittääkää vielä sopia asiat.Toivoa on paremmasta.Kun puhutte suunne puhtaaksi toisillenne niin siinä todennäköisesti tulee esille asioita, joita epäkohtia ei olla tajuttu korjata.Kysehän on kuitenkin loppujen lopuksi rakkaudesta ja välittämisestä ja toisen huomioimisesta ja kunnioittamisesta puolin ja toisin.
Mitä rakkaus on
https://www.youtube.com/watch?v=61faJB_2QPg
Emme ole riidoissa eikä meillä ole muita erimielisyyksiä kuin se, että mies ei halua erota.
Mies on alkoholisti. Nyt ollut neljä kuukautta täysin raitis. Työnsä hoiti aina, mutta joi lomat ja viikonloput. Hoidin lapset ja huushollin yksin ja vielä kännisen ukon siihen päälle. Kuuntelin haukut ja yritin purra hammasta ja jaksaa, kun ei ollut vaihtoehtoja. Nyt lapset on jo kouluiässä ja uskallan ajatella myös itseäni.
Miksi en lähtenyt aiemmin? Niin, siinäpä kysymys. Minulle oli syötetty ajatus, että olen huono enkä kelpaa kenellekään. En uskaltanut edes ajatella lähtemistä. Toisaalta ajattelin, että kyllä minä tämän kestän. Jossain vaiheessa tajusin, että ei se voi olla kenenkään elämän tarkoitus, elää elämää, jonka kestää.
Haluan eron, koska minusta on väärin pitää mies siinä uskossa, että minä rakastan ja meillä on yhteinen tulevaisuus. Minä en näe sitä mahdollisena. En inhoa miestäni, mutta olen kasvattanut itseni hänestä irti. En tunne häntä kohtaan mitään. Toivon, että hän löytää jonkun uuden ja jatkaa elämäänsä. Toki itsekin haluaisin löytää itselleni ihmisen, jonka kanssa voin olla onnellinen.
Neljä kuukautta raittiina, sori, mutta ihan tavattoman vähän. On aivan ehdottoman tärkeää erota, samoin lapsille. Kyseenalaistaisin väkevästi, että miehestä on 50/50 huoltajaksi. Olet hoitanut kännistä ukkoa lasten ja huushollin kanssa, pärjäät paremmin ilman miestä. Vaikka mies pitää lapsista, niin se ei tarkoita, että hänestä on lasten huoltajaksi ja hoivaajaksi, huushollista, ja muista käytännön asioista huolehtijaksi. Todella riskibisnes. Myöskään AA ei suosittele.
Sanot, että lapset ovat miehellesi tärkeitä, miehesi tienaa tuplat kuin sinä, joten miksi lapset eivät voi jäädä isälleen ja nykyiseen kotiin asumaan, kun vielä kerran lähekkäinkin asutte?
Eihän mikään estä lapsia käymästä luonasi vaikka joka ilta.
Kun lapset pysyvät vanhassa kodissa, sinulle riittää periaatteessa vaikka kaksio kodiksi ja näin sinä pärjäät omillasi ja annat lapsille käyttörahaa sen verran kun pystyt.
Olen miettinyt tuota vaihtoehtoa. Ongelma on miehen työajat (aamusta iltamyöhään). Hän on suoraan sanonut, ettei pysty huolehtimaan lapsista arkena. Jos minulla on hyvin pieni asuntoon voisi ottaa lapsia koskaan luokseni kuin käymään.
Yksi vaihtoehto on, että 2 jää isälleen ja 2 minulle, paperilla. Missään tapauksessa en suostu jakamaan lapsia kahteen leiriin.
Tuntuu kummalliselta, että miehesi pystyy tekemään hyvin pitkiä päiviä töitä ja tienaamaan hyvin ja sen päälle juomaan kaikki vapaa-aikansa. Luulisi, että hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia työrintamalla, jos on kankkusessa työpäivät.
Jos miehesi liikkuu autolla pitkin kyliä, eikö miehesi ole jo aikamoinen riski muille tiellä liikkujille juomisensa takia?
Meinaatko tosiaan, että mies jatkossa kustantaa sinulle 4 huonetta ja keittiö asunnon?
Kuule, en usko että onnistuu. Jos miehesi tosiaan on alkoholisti, miehesi juominen lisääntyy eron tullessa, työnteko vähenee sen myötä hänen tulonsa laskevat radikaalisti.
Millä meinaat itse vuokrat maksaa, jos teet vain pätkätöitä?
Tosin voihan olla että maalla näitä asuntoja saa huomattavasti halvemmalla kuin täällä pääkaupunkiseudulla missä tuon kokoisten asuntojen vuokrat ovat 900-1300€ luokkaa.
Olet antanut tilanteen mennä liian pitkälle. Nyt sinun pitäisi mennä jonkun asiantuntijan juttusille ja kertoa miehen juomiset sun muut sinne.
Ei mitään kummallista. Ongelma on aina miehessä ja miehellä ja miehen. Mies juo, mies on alkoholisti, mies lopettaa juomisen, mies tekee töitä, mies ei tee mitään, mies tienaa käsittämättömän paljon, mies ei tienaa mitään, mies maksaa kaiken, mies ei maksa mitään, mies sitä mies tätä. Ongelma on miehen työajat, ei naisen pätkätyöt. Tyhmä mies ei edes tajua erota, vielä tyhmempi jättää perheensä. Naisella olisi kaikki hyvin mutta mies.
En tee pätkätöitä. Toinen työ on 8 tuntia päivässä, mutta paskalla palkalla. Toinen on sijaisuus viikonloppu/kuukausi.
En kuvittele miehen kustantajan minulle asuntoa. Itse se on kustannetava ja korkeintaan kolmiota olen havittelemassa. Kolmio kerrostalossa maksaa täällä alle 600€ kuussa ja näillä tuloilla ja lapsilla saisin siihen tukea.
Mies tekee töitä myös kotikonttorilla, eikä hänellä ole työaikoja. Eli voi pitää rokulipäiviä kenenkään varsinaisesti tietämättä.
Vika ei ole pelkästään miehessä. Itse olen hänen juomisensa mahdollistanut tähän asti hoitamalla yksin kaiken muun paitsi hänen työnsä.
Millä tapaa ne lapset on miehelle rakkaita jos hän kerran tekee pitkää päivää, ryyppää vapaa-ajat ja pitää rokulipäiviä duunistaan?
Miten tämä rakkaus ilmenee, viettääkö aikaa lasten kanssa, pelaavatko futista, käyvätkö ulkoilemassa, tekevätkö läksyjä kimpassa, seisooko mies lätkäkaukalon reunalla kannustamassa, etsivätkö kersojen kanssa yhdessä pokemoneja, vai antaako mies vaan rahaa sillon kun muksut sitä haluaa?
Oli kännissäkin lasten kanssa ulkona touhuilemassa viikonloppuisin. Ei hän kaatokännissä ollut, mutta lipitti kaljaa koko ajan.
Aloitin keväällä työt ja lähden kotoa jo ennen lasten heräämistä. Mies hoitaa aamutoimet ja lapset koulutaksiin. Kesälomansa vietti täysin lasten ehdoilla ja hoiti heidät kun minulla ei ollut lomaa. Raitistuminen teki ihmeitä. Minä en sitä vaatinut eikä se olisi mitään auttanutkaan.
Olin ilmoittanut haluavani erota pari viikkoa ennen hänen raitistumispäätöstään. Sanoin, että kunnioitan hänen yritystään, mutta en peru sanojani. Olen koittanut kiitellä häntä tästä muutoksesta ja olla kannustava. Hyvin hän on selvinnytkin toistaiseksi.
Rahaa meillä ei lapsille juurikaan anneta, korkeintaan 2€ joskus välipalaan.
Huoh, no ei minulla ole syytä epäillä tuota kännissä olemista, taitaa aika suuri osa suomalaisista olla tuon verran "alkoholisteja". Mutta jos se on sulle liikaa, niin se sitten on.
30-50 tölkkiä viikonlopussa on minusta jo vähintään suurkuluttaja ellei ihan alkoholisti. Kaikki reissut perheen kanssa oli sitä, että miehen piti saada "muutama", oltiin sitten kylpylässä tai huvipuistossa tai missä vaan. Kotimatkalla piti poiketa kaupan kautta hakemaan juotavaa evääksi. Kylään kun mentiin joskus johonkin niin aina meni tölkkiensä kanssa. Minua hävetti.
Mies voi juoda sen takia kun et enää rakasta häntä.
Miehesi hoitaa nyt jo lasten aamutoimet, huolehtii heistä viikonloppuisinkin, joten jos mies on pystynyt työnsä järjestämään, rokulipäiviä ja kesälomaa pitämään tähänkin asti viikolla, niin luulisi että hän pystyy jatkossakin järjestämään hommansa niin, että on kotona illat lasten kanssa ja kantaa vastuuta jälkikasvustaan.
Jos sinä menet aamuisin aikaisin töihin, sehän tarkoittaa sitä, että olet iltapäivästä jo kotona, eli silloin kun lapset palaavat koulusta. Joten sinä hoidat lapset omassa asunnossasi silloin ja he menevät sitten entiseen kotiin nukkumaan.
Ja sinulle jää illat vaikka etäopiskeluun, opiskelet itsellesi vaikka paremmin palkatun ammatin.
Mutta alkoholinkäyttö ei kuitenkaan vaikuta eropäätökseesi (eli vaikka miehesi lopetti, ei auta), eli se on vain tekosyy. JA usko - joku toinen jättää siksi , että puoliso lopettaa alkoholinkäytön.
Tuolla 50 tölkillä tulee n. 7 dl puhdasta alkoholia, joka on kyllä suurkulutusta, mutta raavaalle miehelle tuo ei mikään sellainen määrä ole, että olisi edes kännissä, olettaen että kulutus jakautuu kolmelle päivälle.
Mutta alkuperäinen kysymyshän kuului, paljonko kehtaat vaatia ja vastaukseni on edelleen että puolet. Ei sinun tarvitse selitellä, miksi haluat erota, ehkä et tiedä itsekään muuta kuin että olet tyytymätön etkä koe, että nykytilannetta voisi korjata. Ehkä sinulla on jo uusi tai haaveilet uudesta? Tai haluat vapaata aikaa, jota olisi ihan mahdollista järjestää nykyoloissakin paljon halvemmalla kuin mitä ero tulee maksamaan.
Ihan riittävän kännissä se oli haastaakseen riitaa ja ollakseen täydellinen idiootti, jota lapset alkoi jossain vaiheessa karttaa, kun humala syveni.
Olin sylkykuppi, joka sai niskaansa työkiireiden ja ties minkä aiheuttaman pahan olon, jota alkoholi ruokki. Itse olin metsän keskellä lasten kanssa päivät vietettyäni vailla aikuista seuraa. Kaipasin läheisyyttä ja juttuseuraa, mutta keskiolut piti aina korkata ensin. Minulla oli kuulemma kaikki hyvin eikä mitään syytä puuttua miehen käytökseen.
Olen nyt tänä kesänä saanut ensimmäistä kertaa omaa aikaa kahteentoista vuoteen. Olen mm. nauttinut vanhojen koulukavereiden seurasta parina viikonloppuna. Kahdessatoista vuodessa väsyin totaalisen loppuun lasten, huushollin ja ukon passaamiseen. Kaipasin omaa aikaa, mutta en uskaltanut jättää lapsia humalaisen miehen hoitoon. En elänyt, vaan suoritin elämääni päivästä toiseen. Se on helvetin raskasta. Sitä ei usko ennen kuin itse joutuu sen kokemaan.
Liian paljon pahaa ehti vuosien aikana tapahtua, että voisin mieheni kanssa jatkaa elämää kuin yhteisten lasten isänä ja äitinä.
Kaljanjuonnin väheneminen, itsensä muuttaminen ym. pitää lähteä itsestä ei pelkästään toisen vuoksi. Muutos ei yleensä ole pysyvä, jos sitä ei tee omasta halusta. Minusta ero ei saakaan tuossa yllä olevassa esimerkissä kaljanjuontiin liittyvä tekijä. Ymmärrän, että puolison alkoholismi voi aiheuttaa eron, mutta se voi parannuttuaankin vielä johtaa eroon, jos tilanetta jatkunut riittävän pitkään. Minä näen lähtevän puolison kyllä tietyssä määrin fiksunakin, kun on halunnut eron jälkeen antaa mahdolisuuden toiselle terveempään elämään.