Kuulin kolmisen vuotta sitten eka kertoja juttuja ja kommenteja parisuhteen muuttumisesta kaverisuhteeksi. Vähän ihmettelin ja kysäisin yhdeltä kaverilta joka tällaiseen tilanteeseen joutui. Kertoi että ollaan kuin muutenkin mutta eri sängyissä nukutaan, seksiä ja läheisyyttä ei ole eli ns. kulissiliitto, ainoa yhdistävä tekijä lapset, talo ja lainat. Nyt sitten on ite joutunut vastaavaan...en tiedä miten kun en ole tiedostanut/huomannut tilanteen pahenemista. Seksissä on kyllä ollut tahmeaa jo pitkään...viimeksi pikainen sutaisu keväällä, sitä ennen viime syksynä ja nyt sitten täysin kuollutta. Samassa petissä nukutaan mutta ei ole muija kosketellut, minä yritin tuossa hiljan mutta kierähti alta pois. Pakolliset asiat hoituu mutta muuten ollaan kai sitten kavereita vaan...aika kummaa 23 vuotisen avoliiton jälkeen. Ei oo kyllä muija mitää eroon viittavaa ottanut esille...tekee töitä ja on kotona eli tuskin salasuhdettakaan on. Kai sitä varpaillaan vähän on, pitää odotella mitä tapahtuu...kyllähän naisilla noita aikoja on kun mies ei kiinnosta mutta aika pitkäksi tauko venynyt on...
Omalle kohdalle
uusitilannemulle
758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kulissi avio? En usko tuollaiseen. Kyllä nykyään erotaan helposti eikä lapset siitä kärsi. Nykyään on enempi erolapsia eikä se enään ole mitään. Kuka hitto elää kulissia ei tietääkseni kukaan. Onnetonhan sitä silloin on. Kyllä aviossa ollaan tunteella ja taidolla. Yleensä tuollaisen tarinan kertoo mies ja tiedätkö miksi. koska sillä salapano meneillään ja siksi kertoo kavereilleen kulissista. Kun se salapano tulee esille niin kaverit heti ymmärtää tilanteen ja sen salapanon kun kerta asuvat kulissia ja eri huoneissa. Kyllä kyllä näinhän se menee! Kai nyt ymmärrät miksi joku kertoilee olevan kulissi aviossa.
Ei kai kulissiavioliitossa ole välttämättä onneton. Kumppanin kanssa voi tulla ihan hyvin juttuun, vaikka ei rakastettaisikaan. Varmaan suurin osa pitkään naimisissa olleista on enemmänkin kavereita keskenään kuin mitään rakastavaisia.
Vai ei lapset kärsi, hittojako siitä tiedät .
Ette te riitelevät ja nalkuttavat lasten vanhemmat tiedä ja ymmärrä yhtään mitään jos noin sanotte.
Kuvittelette vain. Kaiken vain pitäisi aina vain mennä sen teidän oman mielen mukaan, jos ei mene silloin jo vieraisiin. Tarkemmin kun ajattelette niitä erojanne, löytyy se kakara itsestänne ja se asia ei parane vaihtamalla toiseen. Kyllä se on se oma päänne, jossa pitäisi saada ne sahanpurut vaihtoon, kun sen hoksaatte tehdä säästytte itse paljolta pahalta ja vaikealta ja lapsillanne olisi sentään koti ja omat vanhemmat, eikä joku maantieltä tuotu eronnut itsekeskeinen paska vaatimuksineen.
Kun kerrankin näette todella, miten lapsi kärsii todella, se satuttaa. Vaan on niin että nuo pienokaisenne joutuvat kätkemään kaiken sisäänsä, sillä heillähän ei saa olla minkäänlaista mielipidettä mistään. Saatikka se vaatimus minkä asetatte lapsillenne, pitää olla samalla hiljaa ja tehdä suurin piirtein kodin työtkin, että nämä niin väsyneet äidit ja isät eivät huutaisi ja määräilisi.
Jotenkin menee väärinpäin.
Älä sinä nyt jauha kakkaa. Lapsen paras on kasvaa hyvän ilmapiirin vallitsessa; kodin ilmapiiriin puolestaan vaikuttaa ihan täysillä vain vanhempien välinen suhde. Jos se on rempallaan, eikä sitä voi yksin parantaa. Sanoisin, että lähes kaikkien parisuhdeongelmien perustana on se, että toisen mielestä suhde on ok, toisen ei. Sehän on selvä, että jos toinen esim. tekee kaiken ja heiluu kuin duracell pupu, ja toinen ei tee mitään, niin onhan suhde epätasapainossa. Eikä se toinen halua asiaan muutosta, vaan duracell pupu. Tällainen syö parisuhteesta sen itse suhteen. Suhde kuolee. Siksi kannattaa erota, se on myös lasten etu. Omat vanhemmat yhdessä ei ole lapsen etu, jos vanhemmat tai etenkin toinen, yleensä äiti eivät voi hyvin. En tiedä miten olet ajattellut tämän mikä lapsen parasta on, mutta mietityttää hyvin paljon miksi korostat (turhaa) biologista vanhemmuutta. Sehän ei ole kuin biologiaa. Sitten voisit miettiä esim. sinulla olevan kaksi rakasta ystävää, jotka riitelevät toistensa kanssa kokoajan kun olette yhdessä ja yhteisillä lomamatkoillakin. Eikö sinulla olisi heidän kanssaan ikävä tunne ja olo heidän eripuran vuoksi? Vai olisiko todella paljon mukavampaa jatkaa jatkossakin tapaamisia ja yhteisiä lomia kuin että viettäisit aikaa molempien kanssa erikseen? Minä ainakin valitsisit todella kernaasti jälkimmäisen vaihtoehdon. Näin olisin mieluummin valinnut myös lapsuuden kodissa. Ei lapsi oikeasti voi sietää vanhempien riitoja, etenkin jos riidat koskevat aina samoja asioita, eikä niitä sovita.
"eikä joku maantieltä tuotu eronnut itsekeskeinen paska vaatimuksineen. "
Viittaat uusiin kumppaneihin? Kuka käskee ottamaan maantieltä itsekeskeisen paskan? Ei tulisi mielenkään. Ei edes nimitellä ihmisiä noin. Meillä jokaisella on ihan oma laatustandardi tässäkin, ja toisten valintoihin ei ole valitusoikeutta. Vain omiin valintoihin voi vaikuttaa.
Faktahan on, että parisuhteessa niin kuin muussakin elämässä on huonoja ja hyviä aikoja. Mitään standardiratkaisua siihen, että toisella on paska olo tai suhteeseen ei jaksa ajoittain panostaa, ei ole. Pitkittyneessä tilanteessa homma on toinen, mielestäni eroa kannattaa yleensä siltikin harkita pitkään.
Ei kantsi heti ajatella eroa jos seksi ei toimi tai sitä ei ole...parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Avokki ei paljoa seksille perusta enää ja minä miehenä olen joutunut sopeutumaan...aika vähän on sextailua mutta en silti halua erota...suurempi haitta tai paha se olisi.
Koitapa jutella aiheesta. Lempeästi. Joku syy siellä on miksi ei kiinnosta. Teidän kannattaisi harkita parisuhdeterapiaa vaikka?