Voi harmitus, kun ei ihastunut

Miten salasuhdekuvio liittyy tähän alkuperäiseen kirjoituksen? Kaksi vapaata ihmistä tapaillut ja päätyneet ystäviksi, vaikka toisella olisi muunkinlaisia ajatuksia. Hänellä ei siis ole tällähetkellä suhdetta kenenkään kanssa, eikä minullakaan. Tai jos hänellä onkin, niin onnea siihen suhteeseen. Ei olisi tarvetta sitä ainakaan minulta salailla, enkä olisi väliin tunkemassa tms.

jos sun vapaa akka on jollekin "toinen nainen"

Niin. Näinhän se varmaan on. Nyt kun miettii, niin yksi "ongelma" minussa hänelle on varmaan se, että omat lapseni on minulla huolehdittavana puolet ajasta. Yhdessä "terapoinnissa" valitteli ettei saanut riittävästi aikaa edes lapsettomalta mieheltä. Hänellä itselläänkin lapsia. Arvostaa ihmisenä, kokee minut fiksuksi ja hyväksi ja huolehtivaksi isäksi, mitä omastakin mielestä olen. No eipä tämä ensimmäinen kerta ole minulle, että juuri ne minun lapset olisi liikaa juurikin tämän 50/50 kuvion ja sen vaatiman ajan vuoksi. No tämä vain yksi ajatus mitä olen tässä kuviossa miettinyt. Mene ja tiedä..

Mutta en koe, että minun tarvitsee tehdä mitään "selväksi". Hänhän on jo sanonut ettei pysty jostain syystä ihastumaan. Mut eipä tämä ns. vakavalla pohjalla ole ollutkaan, eikä lapset millään tasolla kuvioissa mukana. Mehän vain tavattu joitakin kertoja suht pitkän ajan kuluessa ja oltu muuten yhteyksissä aika tiiviisti. No aika se korjaa tämänkin..

Okei.. No oli lapset esteenä tai ei, mene ja tiedä. Ehkä hän ei loppujenlopuksi kuitenkaan ole sinun"vaivan" arvoinen koska ei viitsi edes yrittää. Ihmiset on kuitenkin aika ratkaisukeskeisiä ja ongelmiin löytyy keinoja yllättävästi kun aletaan pohtia. Eka prioriteetti on hyvä tuo, miehen pitää olla hyvä isä. Se on monellakin fiksulla naisella. :)


Tää on niin tätä, kun on se orastava juttu ja pettymyksen sietäminen kun ei onnistunutkaan. Hyvää syksyä! Keväällä on jo uudet murheet ;)

Juuh, ihan hauska plogi. Ei ehkä saa yhteenkuuluvuuden tunnetta nelikymppisenä tuohon. Empatiaa ja ymmärrystä toki.

Tuli vain mieleen, että miksei muka olis valmis minusta luopumaa ihan total? Taidanpa tehdä omat ratkaisuni ja tosiaan sulkea hänet kokonaan pois. Aika sitten saa näyttää, kun olen valmis kohtaamaan jonkun. Meanwhile teen jotain muuta hauskaa (ei liity naisiin, tai miehiin

Voihan se olla niinkin. Tuntuu vain oudolta, kun tämä "ystävyys" juttu tuli hänen aloitteestaan, kun olin tavallaan lähdössä kuvioista kokonaan pois. Mutta väliäkö tuolla enää. En ole, enkä halua olla aktiivisesti hänen kanssaan missään tekemisissä. Jos jotain yhteydenpitoa tulee (velvollisuudentunteesta tai ei) vastaan ystävällisesti ja that's it. Kyllä se siitä laantuu ja on koko ajan laantumaan päin. Ei mua kiinnosta kuulla enää yhtään hänen kokeiluaan jonkun toisen miehn kanssa ja mielipahaa siitä..

Eipä ole tarkoituskaan jäädä roikkumaan tai "kerätä murusia". Ihmettelen vain tuota ystävyysjuttua tai ehkä enemmän sitä, että miksi yleensä haluaa olla missään tekemisissä. Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa, missä minusta on oltu kovin kiinnostuneita ja olen joutunut antamaan ns. pakit. Tiedän että se satuttaa, mutta onhan se selkeä juttu silloin. Tiedostan myös sen, että itselleni olisi ihan mahdollista jäädä ystäväksi jne., mutta osaan kyllä mielestäni hypätä toisen saappaisiin sen verran, että pystyn käsittelemään tilanteen mahd. vähällä mielipahalla. En esim. ala purkamaan sydäntäni jostain omista kiinnostuksista tai asioista. Enkä jakele "murusia". Ei hän estä minua saamasta suhdetta jonkun toisen kanssa. Jos sen joku estää, niin ne esteet on minun oman pään sisällä. Eli kun järki sanoo, ettei mitään ole eikä tule, niin tunteesta on päästävä eroon. Vaikka sitten hylkäämällä koko hatara yksipuolinen ystävyys ja olematta missään tekemisissä koko ihmisen kanssa..