En kestä, en kestä, en kestäääääääääää!!!!!!!!!!!!!!
On kuin putois taas taivaasta maan päälle tai alemmaks. Ei saa olla enää lusikassa, ei oo ketään kenen kans puuhailla ja höpötellä, kukaan ei oo auttamas jos joku asia menee rikki, eikä kukaan vie mua katsomaan mummoa.
Elämä on niin syvältä jos joudut parisuhdeihmisenä olemaan yksin... :(
On kuin putois taas taivaasta maan päälle tai alemmaks. Ei saa olla enää lusikassa, ei oo ketään kenen kans puuhailla ja höpötellä, kukaan ei oo auttamas jos joku asia menee rikki, eikä kukaan vie mua katsomaan mummoa.
Elämä on niin syvältä jos joudut parisuhdeihmisenä olemaan yksin... :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yhyy. Voi kyynel. Just erosit ja nyt jo ahdistaa. On sulla vaikeeta. Mummoakaan ei pääse enää katsomaan (miten vitussa tämä edes mahdollista). Kokeilepa olla nyt aluksi edes pari vuotta yksin niin saat ehkä luvan valittaa
No ei kun uutta metsästämään.
En aiemmin tiennyt miltä tuntuu ahdistus ennen kuin tuli ero yli vuoden suhteesta. Erikoinen tunne jota on vaikea kuvailla. Sitä kun tottuu siihen että saa läheisyyttä, seuraa ja seksiä joka viikko niin tuntuu julmalta jäädä ilman.
Todella tylsää olla yksin koska itsekin parisuhdeihmisenä tuntuu siltä että elämässä ei ole järkeä jos ei ole toista ihmistä jonka kanssa kokea asioita. Ei yksin tunnu mielekkäältä lähteä minnekään.
Eikö sulla ole lainkaan kavereita? Yksinkö nyt on kaikki pakko tehdä ja joka paikkaan mennä?
Läheisriippuvuus ei ole kovin tervettä.
Ei ole kavereita, en edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt aikaa kaverin kanssa, lähes kaikki vapaa-aika menee yksin.
Tiedän kyllä, että läheisriippuvuuteen on sitten vähän taipumusta suhteissa kun kavereita ei ole vaikka siedän kyllä ihan hyvin yksinäisyyttä enkä edellytä että nainen sitten suhteessa olisi joka päivä kanssani. Vaikka 2 tapaamista viikossa riittää ihan hyvin.
Ootko kadottanut kaikki opiskelukaverit? Entä työkaverit? Harrastuskaverit?
Hätätapauksessa vaikka serkut ja pikkuserkut kävis.
Nainen varmasti aisti kyllä ettei sulla taida olla paljon sosiaalisia kontakteja hänen lisäkseen, mikä varmaankaan ei ollut hänelle sinussa mikään vetotekijä. Seuraavassa suhteessa käy mahdollisesti samoin. Nyt ylös ja ulos sosiaalisia kontakteja luomaan kuin olis jo.
Ainoat kaverit mitä mulla oli oli ala-asteelta asti ja ne on nyt vähän kadonnut.
Kyllä tuo nainen kerran kysyikin, että "eikö sun kaverit koskaan soita sulle", varmaan ihmetteli vähän kun kännykkä ei koskaan piippaa. Mutta ei tuo suhde kaverittomuuteen päättynyt.
Kyllä sie pääset yli siitä että joku kummittelee sun olan takana.
Mitä pahaa on" läheisriippuvuudessa"? Parasta just, kun saa viettää toisen kans paljon aikaa. Ei kaverit, sukulaiset pysty sitä parisuhdetta korvaamaan mitenkään!
Niin, ja olen kyllä ollut yksin ja yksinäinen, siks arvostinkin tätä suhdetta ja tein kaikkeni, että se jatkuisi, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Harmi, koska todella harvoin löytyy sellainen ihminen, jota todella rakastaa ja joka tavallaan saa sut lentämään. :(((((
Ei mun mielestä mitään pahaa, parempi musta on olla vähän läheisriippuvainen kuin pitää kumppaniaan yhdentekevänä.
Pitää vain löytää itselle sopiva ihminen, ne on valitettavan harvassa.
Niin ja sekin, että suhteessa tuli laitettua melkein joka päivä hyvää kotiruokaa. Monesti yhteistyössä, joskus jompikumpi itekseen. Nyt ei huvita enää kokkailla. Mitäpä sitä itelleen rupee mitään pottumuussia vääntämään. Ostaa vaan kaupasta jonkun mikroaterian... jotka maistuu nyt ällöltä, kun on tottunut itse tehtyyn.
Ei yksinolo ainakaan mulla tarkoita sitä että ruoan laatu laskisi, kyllähän se itsetehty ruoka maistuu yksinkin yhtä hyvältä :D
No miksi helvetissä sitten erositte jos kaikki oli niin ihanaa ja mahtavaa?
No tuu tänne kertomaan sitten kun sulla jo ens viikolla on tinderhoidot, FWB:t, baarisäädöt ja joku matu kainalossa.. :)
Lutkuttelet kyrpiä ahkerasti niin kyllä se siitä. Ja läheisriippuvuus on sairasta.
Kaikkeen tottuu..Itse syön vain parasta mitä rahalla saa ja kokkailen päivittäin vain itselleni ja lämmitän myöskin saunaa vain itselleni aina kun huvittaa. Monasti olen törmänny näihin juttuihin kun ei vain itselleen huvita mitään järjestää. Minä ajattelen, että kenelle sitten jos ei itselleen:)