Kolmas ulottuvuus

Kolmannessa ulottuvuudessa, juna menee pikkulapsen radio ohjaamana raiteella. Kyydissä nainen. Viidakossa rata tekee kaarroksen ja takaa tulee juna joka on laiva ja se tuuttaa. Etummaisen ihmeellisen systeemin kyydissä oleva nainen kommentoi tuuttaamiseen ärsyttävällä äänellä toistaen samaa. Tulee pientäriitaa, mutta takana tuleva ottaa minut ja jsiskon ja pveljen kyytiin. Kaikkialla leijuu roskia ja nainen kieltää vihaisena koskemasta niihin. Se piilottaa aarteen veden alle ja minä ja sisko ja veli ja eeva laukka? uidaan meren yli ja näkyviin tulee kauppakeskus. Siellä erkanen j:n kanssa ja käymme katsomassa hampurilaisia muttavrahanpuutteen vuoksi ostammekin jotain kiinalaisesta. No, käveleskelemme vielä kauppakeskuksessa ja saavumme ulos. Vesi on lähtenyt ja tilalla on erittäin syvä ja vaihteleva vaarojen tapainen alue. Heitämme jutut pois ja lahdelle hädissään vaeltamaan toiselle puolelle, koska nyt olisi hyvä mahdollisuus päästä pois. Kuitenkin, huipulla rupeaä pelottamaan ja lähden pois. Jään varmaan yksin ja löydän msiskon poika kaverinsa kanssa ja huomaamme kaikenlaista hämäfää kauppakeskuksessa. Alimmasta kerroksesta kuuluu karmiva vauvojen itkua ja vilkaisee. Alas jossa naine n kantaa jotakin ruokaastiaa jossa on ollut paljon ruokaa ja teen johtopäätöksen että alhaalla tapettaisiin ja kidutettaisiin vastasyntyneitä. Menen ulos joss tapaan no, ja otan hänet kainaloon ja hän on tykkäävänsä hänestä ja kysyn ykkääk hän minusta. Sitten korjaan että olen ihastunut ja yhdessä kävelemme pimeässä yössä. Huomaan sillan joka menee nopeasti puolikorkealla mutta silta johtaakin vain vähän matkaa. Välimatka toiseen rantaan on lyhentynyt kilometreistä sataan tai kahteensataan metriin. Jatkamme matkaa rantaa pitkin kohti portaita, joiden laelle menemme istumaan. Ylös kävelee kohta tummanvihreä tyttö joka kutistuu viisisenttiseksi vauvaksi joka kuitenkin osaa puhua. Sitten toiselle tapahtuu samalla tavalla ja kysyn, kauanko se kestää. Hän vastaa kaksi viikkoa ja laskenut heidät käsistä. Yhtäkkiä huomaan jonkun erkanevan nuorisolaumasta ja juoksevan meitä kohti. Sanon nlle ja låhdemme juoksemaan. Hyppään sillalta ja uimme rantaan. Ennen hyppyä olin ehtinyt ottaa vain takin pois ja uin farkut jalassa. Toisella on kohtuullisen vähän vaatetta ja hän nousee helposti kalliota ylös. Tässä ajassa on tullut päivä ja etsin kohtaa josta pääsisin ylös. Erittäin. Pitkä, endermanin tyyppinen mies nousee ylös ja kysyy, josko tarvitsisi apua. Mies vaikuttaa pelottavalta, mutta luotan häneen. Hän auttaa minut ylös ja puhuu jotakin mukavia. Lahdelle kävelemään takaisin kohti junarataa ja huomio ntä kohtaa laskee. Saavumme metsään ja yö saapuu. Todellinen pai äkäinen alkaa. Yö tulee ja meidän seurueelle johon kuuluu nyt muitakin alkaa laittaa lätäköstä vettä ja mutaa päälleen. Kokeillen kiivetä puuhun ja se vaikuttaa hyvältä. Seurueen johtaja sanoo, että zombien vuoksi pitää laittaa mutaa. Ensimmäinen zombi tulee ja hyökkää. N on kadonnut jonnekin metsään ja pakokauhu valtaa minut. Huudan häntä ja yritän kiivetä puuhun, kun olen laittanut vielä hieman mutaa, mutta yllättäen oksat eivät kestäkkään. Herään puoli seitsemältä ja en uskalla nukkua. Seinällä olevat pikkulasten kuvat tuovat mieleen vauvat jotka u essa tapasin. En uskalla nukkua samalla kyljellä, mutta toisella nukkuminen ei tunnu hyvältä, joten vaihdannan päätyä, mutta uni ei tule. Aloitan kirjoittamaan tätä ylös, mutta lopetan. Jossain vaiheessa vaihdannan asentoon samaan takaisin ja löydän itseni samasta kauppakeskuksessa valottomasta tilasta joss minua jahtaa jokin. Tuntuu kuin kauhupeliltä ja herään siitäkin, mutta pelkään kaikkea.