narsistit pahoja

Lukekaa asiaa www.healingeagle.net ja kohdasta, jossa on suomennettu asiaa narsismista.Yleensä miehet/naiset,jotka ovat narsisteja käyttävät säälimättä psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa alistakseen toisen itselleen tuhoamalla toisen itsetunnon ja näin toinen on voimaton ja vallan alla.
213307
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

Olen itse joutunut elämäni aikana muutaman narsistin kohteeksi. Ihmettelen että selviydyin näistä toista tuhoavista ihmisistä. Tämä viimeisin suhteeni oli kaaosta melko heti alkumetreillä. Onneksi pystyin irrottautumaan ja ajoissa.

Hän oli itsekeskeinen.
Ei katunut väärintekojaan.
Epäluotettava, puhui toista ja teki toista.
Ei piitannut tekojensa seurauksista.
Koskaan syy ei ollut hänen. AIna muiden. Työpaikalla, ystävissä, sukulaisissa. etc.
Epäherkkä toisten tunteille ja tarpeille.
Pinttynyt valehtelija.
Ei todellisia arvoja, muuttuvat tarpeen mukaan.
Tarve kontrolloida muita.
Vihainen ja ailahtelevainen.
Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaa.
Suureellinen.
Ei arvosta ketään.

lista on loputon......

Äänestä
  • Kylläpä kuullosti tutulta! Aivan kuin olisit kertonut minun entisestä miehestäni. Oikein kylmät väreet kävivät selkäpiissä. Onneksi olemme päässeet siitä helvetistä pois.

    Äänestä

  • rikokset sivuilla oli kovapalan texti joka on ihan samansisältöinen. mulla on myös joskus ollut miehenä sellanen.mun rahat oli meidän rahoja ja hänen omat oli vain hänen omiin tarpeisiin..valehteli joutavistakin asioista.patologinen valehtelija. mahtipontinen kavereidensa seurassa. sovinisti joka silti osaa "muka ruikuttaa" itsensä aina takas kun olin jättämäisilläni hänet. väkivaltaa, tosi vakaviakin vammoja.pelko aina millä tuulella hän mahtaa olla.asosiaalinen käytöshäiriö on myös yx nimike.

    Äänestä

heistä on todella vaikeaa päästä irti ja kestää kauan toipua.

Äänestä

Kestää päästä eroon narsistista ja suuttuuko narsisti raivon valtaan jos häntä syytetään narsisti-suudesta..?itse vasta yritän tuskaisesti eroa ,mutta surkeita epäonnistumisia,,vaikka toisella jo uusi nainen kierroksessa,,,yritin typerästi..vain ystävänä...ja itsesyytökset valtavat ja sääli toista kohtaan ...

Äänestä
  • Tästä narsistien uhrina olemisesta saat tukea anonyymina, sivuilta narsistienuhreintuki.info
    Vie aikansa toipua ja jos haet apua, nopeampaa se on autettuna. Jälki jää, mutta elämä jatkuu.

    Äänestä

  • Voi kestää hyvinkin kauan. Mulla mennyt neljä vuotta eron jälkeen. Periaatteessa olen ollut narsistista irti jo kauan, mutta niiden vaurioiden korjaantuminen mitä vuosien aikana tuli voi kestää vielä pitkään. Käytännössä tulee ilmi siten, että en kykene normaaliin seurustelusuhteeseen. Kun jotain alkaa kehittyä jonkun naisen kanssa, jossain vaiheessa iskee paniikki päälle ja suhde on pakko lopettaa. Sama tunne ja ahdistus palaa aina uudestaan. Henkinen eheytyminen sellaisesta suhteesta voi kestää todella kauan.

    Narsistin kanssa pitää olla erittäin varovainen. Et pysty häntä parantamaan. Kaikki, mitä sanot tullaan kääntämään sinua vastaan. Narsistit ovat erittäin taitavia herättämään toisessa säälin tunteet ja syyllistämään toista ihmistä. Syyttäminen ei auta, koska narsisti ei tunnista omaa narsistisuuttaan. Vaikeinta on juuri se, että narsisti on erittäin taitava manipuloimaan toista ihmistä omien tarkoitusperiensä mukaan. Hankkiudu eroon kyseisestä ihmisestä mahdollisimman nopeasti. Äläkä ole missään tekemisissä, jos mahdollista. Narsisti murentaa itsetuntosi vähitellen täysin olemattomiin. Muista, että Sinussa ei ole vikaa.

    Kun saa etäisyyttä narsistiin, niin vähitellen alkaa uskomaan siihen, että itse ei olekaan niin huono kuin on annettu ymmärtää, eikä itse ole kaikkeen tapahtuneeseen syyllinen. Vähitellen minäkin pääsin normaaliin elämään, mutta sen vamman olen saanut, että en voi kuvitella seurustelevani ilman, että vanhat tunteet palaavat pintaan. Kokeiltu on, ihanan ja rakastavan naisen kanssa. Jossain syvällä olevien vammojen parantuminen kestää minimissään useita vuosia. Ehkä jopa koko loppuelämän.

    Äänestä

  • Duram kirjoitti:

    Voi kestää hyvinkin kauan. Mulla mennyt neljä vuotta eron jälkeen. Periaatteessa olen ollut narsistista irti jo kauan, mutta niiden vaurioiden korjaantuminen mitä vuosien aikana tuli voi kestää vielä pitkään. Käytännössä tulee ilmi siten, että en kykene normaaliin seurustelusuhteeseen. Kun jotain alkaa kehittyä jonkun naisen kanssa, jossain vaiheessa iskee paniikki päälle ja suhde on pakko lopettaa. Sama tunne ja ahdistus palaa aina uudestaan. Henkinen eheytyminen sellaisesta suhteesta voi kestää todella kauan.

    Narsistin kanssa pitää olla erittäin varovainen. Et pysty häntä parantamaan. Kaikki, mitä sanot tullaan kääntämään sinua vastaan. Narsistit ovat erittäin taitavia herättämään toisessa säälin tunteet ja syyllistämään toista ihmistä. Syyttäminen ei auta, koska narsisti ei tunnista omaa narsistisuuttaan. Vaikeinta on juuri se, että narsisti on erittäin taitava manipuloimaan toista ihmistä omien tarkoitusperiensä mukaan. Hankkiudu eroon kyseisestä ihmisestä mahdollisimman nopeasti. Äläkä ole missään tekemisissä, jos mahdollista. Narsisti murentaa itsetuntosi vähitellen täysin olemattomiin. Muista, että Sinussa ei ole vikaa.

    Kun saa etäisyyttä narsistiin, niin vähitellen alkaa uskomaan siihen, että itse ei olekaan niin huono kuin on annettu ymmärtää, eikä itse ole kaikkeen tapahtuneeseen syyllinen. Vähitellen minäkin pääsin normaaliin elämään, mutta sen vamman olen saanut, että en voi kuvitella seurustelevani ilman, että vanhat tunteet palaavat pintaan. Kokeiltu on, ihanan ja rakastavan naisen kanssa. Jossain syvällä olevien vammojen parantuminen kestää minimissään useita vuosia. Ehkä jopa koko loppuelämän.

    totta että koko elämä voi mennä sekasortoon oman "tyhmyyden"takia,
    itse luotti,ymmärsi,antoi anteeksi,kesti rumat sanat ja lievän väkivallankin,,,vain koska rakastui väärään ihmiseen joka tuntui niin "oikealta""
    nyt joka päivä selviytymistarinan jatko-osaa,,,ja sinnittelyä ettei ota yhteyttä säälin tai ikävän takia,,ei enää rakkauden,,,joku hetki jo parempi mutta kohta ei kukaan jaksa enää kuunnella,,,ystävät ei ymmärrä etten vain yksinkertaisesti ole päässyt irti...vaikka yritän joka päivä ja lankean kohta taas.Enpä olisi uskonut että tämä piti vielä kokea tässä elämässä...

    Äänestä

  • old_profile_20437 kirjoitti:

    totta että koko elämä voi mennä sekasortoon oman "tyhmyyden"takia,
    itse luotti,ymmärsi,antoi anteeksi,kesti rumat sanat ja lievän väkivallankin,,,vain koska rakastui väärään ihmiseen joka tuntui niin "oikealta""
    nyt joka päivä selviytymistarinan jatko-osaa,,,ja sinnittelyä ettei ota yhteyttä säälin tai ikävän takia,,ei enää rakkauden,,,joku hetki jo parempi mutta kohta ei kukaan jaksa enää kuunnella,,,ystävät ei ymmärrä etten vain yksinkertaisesti ole päässyt irti...vaikka yritän joka päivä ja lankean kohta taas.Enpä olisi uskonut että tämä piti vielä kokea tässä elämässä...

    Kysymys EI ole, toistan, EI ole sinun tyhmyydestäsi. Narsistisen luonnehäiriön ikävin piirre on se, että se on äärettömän vaikeasti huomattavissa päällepäin. Pikemminkin päinvastoin. Narsistiset ja psykopaattiset ihmiset ovat päällepäin erittäin hurmaavia ja puoleensävetäviä, hyvin päämäärätietoisia, usein erittäin hyvin menestyviä, taitavia puhumaan. He pitävät huolta itsestään, pukeutuvat tyylikkäästi jne. Suorastaan vetävät puoleensa ihmisiä. Kunnes heidät tuntee paremmin, jolloin usein on jo myöhäistä tehdä mitään. Ainoa keino lähteä lätkimään. Mutta sitä ennen on jo voinut tapahtua vahinkoa.

    Sitten kun kylmän, kovan, ahdistavan ja syyttävän narsistin jättää, niin kuinka ollakaan se muuttuu säälittäväksi, hellyttäväksi, ystävälliseksi ja mitä rakastettavimmaksi ihanaksi ihmiseksi. AINOANA TARKOITUKSENA SAADA SINUT TAKAISIN LUOKSEEN OMAN VALLANKÄYTTÖNSÄ JA MANIPULOINNIN KOHTEEKSI. Sinun on vain pysyttävä LUJANA ja pysyttävä mahdollisimman kaukana ko henkilöstä. ET SAA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. Nimittäin, jos et ole vielä kovin vahvoilla, se saa sinut rakastamaan itseään ja puhuttua sinut takaisin.

    Näitä on tietysti eritasoista. Lievimmillään vain pientä itsekkyyttä, sitten jonkinasteinen narsistinen luonnehäiriö, pahimmillaan nämä ihmiset ovat täysiä psykopaatteja. Pahimmassa tapauksessa tällaisten ihmisten kanssa menee henki. OMA!! Pysy lujana ja ajattele vain itseäsi ja pysy erossa. Kyllä näistä toivutaan. Opasta ne ystäväsi noille sivuille, mitä tässäkin ketjussa on mainittu. Tsemppiä!

    Äänestä

  • Duram kirjoitti:

    Kysymys EI ole, toistan, EI ole sinun tyhmyydestäsi. Narsistisen luonnehäiriön ikävin piirre on se, että se on äärettömän vaikeasti huomattavissa päällepäin. Pikemminkin päinvastoin. Narsistiset ja psykopaattiset ihmiset ovat päällepäin erittäin hurmaavia ja puoleensävetäviä, hyvin päämäärätietoisia, usein erittäin hyvin menestyviä, taitavia puhumaan. He pitävät huolta itsestään, pukeutuvat tyylikkäästi jne. Suorastaan vetävät puoleensa ihmisiä. Kunnes heidät tuntee paremmin, jolloin usein on jo myöhäistä tehdä mitään. Ainoa keino lähteä lätkimään. Mutta sitä ennen on jo voinut tapahtua vahinkoa.

    Sitten kun kylmän, kovan, ahdistavan ja syyttävän narsistin jättää, niin kuinka ollakaan se muuttuu säälittäväksi, hellyttäväksi, ystävälliseksi ja mitä rakastettavimmaksi ihanaksi ihmiseksi. AINOANA TARKOITUKSENA SAADA SINUT TAKAISIN LUOKSEEN OMAN VALLANKÄYTTÖNSÄ JA MANIPULOINNIN KOHTEEKSI. Sinun on vain pysyttävä LUJANA ja pysyttävä mahdollisimman kaukana ko henkilöstä. ET SAA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. Nimittäin, jos et ole vielä kovin vahvoilla, se saa sinut rakastamaan itseään ja puhuttua sinut takaisin.

    Näitä on tietysti eritasoista. Lievimmillään vain pientä itsekkyyttä, sitten jonkinasteinen narsistinen luonnehäiriö, pahimmillaan nämä ihmiset ovat täysiä psykopaatteja. Pahimmassa tapauksessa tällaisten ihmisten kanssa menee henki. OMA!! Pysy lujana ja ajattele vain itseäsi ja pysy erossa. Kyllä näistä toivutaan. Opasta ne ystäväsi noille sivuille, mitä tässäkin ketjussa on mainittu. Tsemppiä!

    tuli sellanen outo tunne kuin luin sun kirjoituksen.sä tiedät yhtäpaljon psykoista kuin mäkin.sydän teki kuperkeikan. olin rikollisuus sivulla ja kovapala siel varoitti psykoista. hän on vaan kateissa. mä olen yhä rikki ex-mieheni takia vaikka erosta on kohta 4 vuotta. usko miehiin meni tyystin..hän soittelee mulle yhä sillointällöin ja vannoo ikuista rakkauttaan.meillä on yx yhteinen lapsi.kai mun tarvii hoitaa tätä ongelmaani siel narsistientuki sivuil..mä tiedän jo kaiken psykoista sillä olin noin 10 vuotta sen kans.mä näen jopa sen sieluun asti.pohjimmaisena ruikuttaa hyvin epävarma ja itsetunnoton rassu.vaikkei siltä TOSIAAN vaikuta. rooleja eri ihmisten seurassa erilaisia. kotona vaan oli se helvetti irti tai toisinaan ihmisten ilmoillakin jos hän ärtyi.

    Äänestä

  • Duram kirjoitti:

    Kysymys EI ole, toistan, EI ole sinun tyhmyydestäsi. Narsistisen luonnehäiriön ikävin piirre on se, että se on äärettömän vaikeasti huomattavissa päällepäin. Pikemminkin päinvastoin. Narsistiset ja psykopaattiset ihmiset ovat päällepäin erittäin hurmaavia ja puoleensävetäviä, hyvin päämäärätietoisia, usein erittäin hyvin menestyviä, taitavia puhumaan. He pitävät huolta itsestään, pukeutuvat tyylikkäästi jne. Suorastaan vetävät puoleensa ihmisiä. Kunnes heidät tuntee paremmin, jolloin usein on jo myöhäistä tehdä mitään. Ainoa keino lähteä lätkimään. Mutta sitä ennen on jo voinut tapahtua vahinkoa.

    Sitten kun kylmän, kovan, ahdistavan ja syyttävän narsistin jättää, niin kuinka ollakaan se muuttuu säälittäväksi, hellyttäväksi, ystävälliseksi ja mitä rakastettavimmaksi ihanaksi ihmiseksi. AINOANA TARKOITUKSENA SAADA SINUT TAKAISIN LUOKSEEN OMAN VALLANKÄYTTÖNSÄ JA MANIPULOINNIN KOHTEEKSI. Sinun on vain pysyttävä LUJANA ja pysyttävä mahdollisimman kaukana ko henkilöstä. ET SAA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. Nimittäin, jos et ole vielä kovin vahvoilla, se saa sinut rakastamaan itseään ja puhuttua sinut takaisin.

    Näitä on tietysti eritasoista. Lievimmillään vain pientä itsekkyyttä, sitten jonkinasteinen narsistinen luonnehäiriö, pahimmillaan nämä ihmiset ovat täysiä psykopaatteja. Pahimmassa tapauksessa tällaisten ihmisten kanssa menee henki. OMA!! Pysy lujana ja ajattele vain itseäsi ja pysy erossa. Kyllä näistä toivutaan. Opasta ne ystäväsi noille sivuille, mitä tässäkin ketjussa on mainittu. Tsemppiä!

    Vuosikausia onnettomassa liitossa. Lapset tämän liiton ainut, mutta sitäkin suurempi ilo. Tänäänkin uhkaili minua käteensattuneella astalolla. Yritin vain katsoa tyynesti vastaan, särki kaapin, mutta ei sentään tohtinut mätkäistä minua. Olen lähdössä lasten kanssa, mutta muutto pitää tehdä hänen poissaollessaan, koska rikkoisi varmaan muuten tavaramme ja murjoisi minua. Jo pelkkä erosta puhuminen saa hänet tyrkkimään minut hankeen ja tavaroita perään. Itse ei halua erota, koska "kuitenkin pidän sinusta" ja "kaikki menisi hyvin, jos vain olisit toisenlainen minua kohtaan".
    Muiden seurassa ei jälkeäkään aggressiivisuudesta, mies on niin fiksua, mukavaa ja auttavaista.
    Miksen ole lähtenyt jo aikoja sitten, syynä pelko, miten epätasapainoiseksi heittyy kun lähdemme. Lasten kautta pystyy edelleen minua rääkkäämään ja pelottelemaan. Lähestymiskielto pillastuttaisi hänet todennäköisesti vain täysin tolaltaan.
    Tällainen ihminen löytää aina syyn toisesta, syy hänen raivokohtauksiinsa on aina minun käytöksessäni, ei suinkaan hänen omassa tasapainottumuudessaan. Tarpeen tullen tällainen itsekeskeinen, kova ihminen osaa aina löysätä liinaa: mitä hirveimmän käytöksen jälkeen sitten ollaankin tovi niin mukavaa, niin mukavaa, että toinen alkaa uskoa kaiken olleen pahaa unta. Sillä koukulla vain vetäisee jo irtautumassa olevan takaisin.
    Viimeinen veto on sääli. Mutta enää ei hänen temppunsa pure.

    Äänestä

  • ihanpihalla kirjoitti:

    tuli sellanen outo tunne kuin luin sun kirjoituksen.sä tiedät yhtäpaljon psykoista kuin mäkin.sydän teki kuperkeikan. olin rikollisuus sivulla ja kovapala siel varoitti psykoista. hän on vaan kateissa. mä olen yhä rikki ex-mieheni takia vaikka erosta on kohta 4 vuotta. usko miehiin meni tyystin..hän soittelee mulle yhä sillointällöin ja vannoo ikuista rakkauttaan.meillä on yx yhteinen lapsi.kai mun tarvii hoitaa tätä ongelmaani siel narsistientuki sivuil..mä tiedän jo kaiken psykoista sillä olin noin 10 vuotta sen kans.mä näen jopa sen sieluun asti.pohjimmaisena ruikuttaa hyvin epävarma ja itsetunnoton rassu.vaikkei siltä TOSIAAN vaikuta. rooleja eri ihmisten seurassa erilaisia. kotona vaan oli se helvetti irti tai toisinaan ihmisten ilmoillakin jos hän ärtyi.

    Sattuneesta syystä olen joutunut perehtymään asiaan. Olin lähes 15 vuotta yhdessä tällaisen ihmisen kanssa. Alussa oli vain epämääräinen paha olo ja ihmetys, miten tämä voi olla näin vaikeaa. Ajan kuluessa aloin epäilemään, että olen todellakin juuri niin laiska, saamaton, tumpelo, tunneköyhä ja täysin yhteistyökyvytön ihminen parisuhteessa, kuin mitä minulle annettiin ymmärtää. Sitten kun ymmärsin joutuneeni petetyksi ja saatuani siitäkin syyn niskoilleni, ja jouduttuani vielä kiristyksen kohteeksi, tiesin, että nyt ei kaikki olekaan minun syytäni. Muutin pois ja otin eron.

    Kokemus opettaa tunnistamaan luonnehäiriöisen. Vaikka järjellä uskon, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin exäni, tunnetasolla asian korjaantuminen vie hirvittävästi aikaa ja voimia. Nykyisin en enää paljon asialla ole päätäni vaivannut, mutta orastavan uuden suhteen kariutuminen omaan kykenemättömyyteen herätti minut kaivelemaan tämän asian vielä kerran päivänvaloon. Sitoutumisen pelko ja kykenemättömyys tuntea mitään ketään kohtaan kertovat omaa karua kieltään, että paraneminen on pahasti kesken. Itsetunto on jo parantunut, eikä yksinoleminen ole vastenmielistä, mutta kun suhdetta kuitenkin kaipaan kykenemättömyydestäni huolimatta.

    Mun täytyy sanoa, että kyllä minullakin usko naisiin meni aivan tyystin. Sanon sinullekin sen mihin itse itseäni olen kehottanut. Anna aikaa toipumiseen ja tunne-elämän parantumiseen, mutta jossain vaiheessa päästä irti ja uskalla yrittää uudestaan. Mutta silloinkin kuuntele sisintäsi ja järkeäsi sopivassa suhteessa.

    Äänestä

  • vuosikausia kirjoitti:

    Vuosikausia onnettomassa liitossa. Lapset tämän liiton ainut, mutta sitäkin suurempi ilo. Tänäänkin uhkaili minua käteensattuneella astalolla. Yritin vain katsoa tyynesti vastaan, särki kaapin, mutta ei sentään tohtinut mätkäistä minua. Olen lähdössä lasten kanssa, mutta muutto pitää tehdä hänen poissaollessaan, koska rikkoisi varmaan muuten tavaramme ja murjoisi minua. Jo pelkkä erosta puhuminen saa hänet tyrkkimään minut hankeen ja tavaroita perään. Itse ei halua erota, koska "kuitenkin pidän sinusta" ja "kaikki menisi hyvin, jos vain olisit toisenlainen minua kohtaan".
    Muiden seurassa ei jälkeäkään aggressiivisuudesta, mies on niin fiksua, mukavaa ja auttavaista.
    Miksen ole lähtenyt jo aikoja sitten, syynä pelko, miten epätasapainoiseksi heittyy kun lähdemme. Lasten kautta pystyy edelleen minua rääkkäämään ja pelottelemaan. Lähestymiskielto pillastuttaisi hänet todennäköisesti vain täysin tolaltaan.
    Tällainen ihminen löytää aina syyn toisesta, syy hänen raivokohtauksiinsa on aina minun käytöksessäni, ei suinkaan hänen omassa tasapainottumuudessaan. Tarpeen tullen tällainen itsekeskeinen, kova ihminen osaa aina löysätä liinaa: mitä hirveimmän käytöksen jälkeen sitten ollaankin tovi niin mukavaa, niin mukavaa, että toinen alkaa uskoa kaiken olleen pahaa unta. Sillä koukulla vain vetäisee jo irtautumassa olevan takaisin.
    Viimeinen veto on sääli. Mutta enää ei hänen temppunsa pure.

    Mainitsemasi kokemukset kertovat omaa kieltään. Sinun on todellakin tehtävä päätös omasta ja lastesi elämästä. Alat olla kohta hengenvaarassa. Nuo asiat eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen. Ja parantamaan et toista pysty. Sillä ei ole väliä miten tuollaisen suhteen lopettaa. Tärkeintä on että sen lopettaa. Rohkeutta.

    Ihmistä, josta pidetään, EI uhkailla, sellaista ihmistä rakastetaan ja autetaan ja pidetään hyvänä. Millä tavalla toisenlainen sinun tulisi olla, että kaikki menisi hyvin?

    Äänestä

  • vuosikausia kirjoitti:

    Vuosikausia onnettomassa liitossa. Lapset tämän liiton ainut, mutta sitäkin suurempi ilo. Tänäänkin uhkaili minua käteensattuneella astalolla. Yritin vain katsoa tyynesti vastaan, särki kaapin, mutta ei sentään tohtinut mätkäistä minua. Olen lähdössä lasten kanssa, mutta muutto pitää tehdä hänen poissaollessaan, koska rikkoisi varmaan muuten tavaramme ja murjoisi minua. Jo pelkkä erosta puhuminen saa hänet tyrkkimään minut hankeen ja tavaroita perään. Itse ei halua erota, koska "kuitenkin pidän sinusta" ja "kaikki menisi hyvin, jos vain olisit toisenlainen minua kohtaan".
    Muiden seurassa ei jälkeäkään aggressiivisuudesta, mies on niin fiksua, mukavaa ja auttavaista.
    Miksen ole lähtenyt jo aikoja sitten, syynä pelko, miten epätasapainoiseksi heittyy kun lähdemme. Lasten kautta pystyy edelleen minua rääkkäämään ja pelottelemaan. Lähestymiskielto pillastuttaisi hänet todennäköisesti vain täysin tolaltaan.
    Tällainen ihminen löytää aina syyn toisesta, syy hänen raivokohtauksiinsa on aina minun käytöksessäni, ei suinkaan hänen omassa tasapainottumuudessaan. Tarpeen tullen tällainen itsekeskeinen, kova ihminen osaa aina löysätä liinaa: mitä hirveimmän käytöksen jälkeen sitten ollaankin tovi niin mukavaa, niin mukavaa, että toinen alkaa uskoa kaiken olleen pahaa unta. Sillä koukulla vain vetäisee jo irtautumassa olevan takaisin.
    Viimeinen veto on sääli. Mutta enää ei hänen temppunsa pure.

    eikä mitään yhteyden pitoa jos meinaa toipua.

    Äänestä

  • Duram kirjoitti:

    Sattuneesta syystä olen joutunut perehtymään asiaan. Olin lähes 15 vuotta yhdessä tällaisen ihmisen kanssa. Alussa oli vain epämääräinen paha olo ja ihmetys, miten tämä voi olla näin vaikeaa. Ajan kuluessa aloin epäilemään, että olen todellakin juuri niin laiska, saamaton, tumpelo, tunneköyhä ja täysin yhteistyökyvytön ihminen parisuhteessa, kuin mitä minulle annettiin ymmärtää. Sitten kun ymmärsin joutuneeni petetyksi ja saatuani siitäkin syyn niskoilleni, ja jouduttuani vielä kiristyksen kohteeksi, tiesin, että nyt ei kaikki olekaan minun syytäni. Muutin pois ja otin eron.

    Kokemus opettaa tunnistamaan luonnehäiriöisen. Vaikka järjellä uskon, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin exäni, tunnetasolla asian korjaantuminen vie hirvittävästi aikaa ja voimia. Nykyisin en enää paljon asialla ole päätäni vaivannut, mutta orastavan uuden suhteen kariutuminen omaan kykenemättömyyteen herätti minut kaivelemaan tämän asian vielä kerran päivänvaloon. Sitoutumisen pelko ja kykenemättömyys tuntea mitään ketään kohtaan kertovat omaa karua kieltään, että paraneminen on pahasti kesken. Itsetunto on jo parantunut, eikä yksinoleminen ole vastenmielistä, mutta kun suhdetta kuitenkin kaipaan kykenemättömyydestäni huolimatta.

    Mun täytyy sanoa, että kyllä minullakin usko naisiin meni aivan tyystin. Sanon sinullekin sen mihin itse itseäni olen kehottanut. Anna aikaa toipumiseen ja tunne-elämän parantumiseen, mutta jossain vaiheessa päästä irti ja uskalla yrittää uudestaan. Mutta silloinkin kuuntele sisintäsi ja järkeäsi sopivassa suhteessa.

    multa meni kiinnostus miehiin seksuaalisesti.haluaisin hyvän kumppanuus suhteen, mutta katson etten ole vielä valmis. en osaa olla yksin kuin yön yli.hakeudun eri vertaisryhmiin ja sukulaisten luo ja kaipaankin tällä hetkellä enemmänkin ystäviä. kurjaa etten löydä kovapalaa.on ihan totta ettei kannata enää paljoakaan muistella exää, sillä sitä jotenkin jää jumiin eikä olekaan päästänyt kokonaan irti. tarvii vaihtaa ajatukset johonkin valoisampaan. märehtiä voisi vaikka loppuelämän ajan, eikä se mikskään muutu. haluaisin vain valoittaa asiaa niille, jotka vielä kärsivät. turha on jäädä oottamaan parempia aikoja sillä niitä ei tule.

    Äänestä

  • vuosikausia kirjoitti:

    Vuosikausia onnettomassa liitossa. Lapset tämän liiton ainut, mutta sitäkin suurempi ilo. Tänäänkin uhkaili minua käteensattuneella astalolla. Yritin vain katsoa tyynesti vastaan, särki kaapin, mutta ei sentään tohtinut mätkäistä minua. Olen lähdössä lasten kanssa, mutta muutto pitää tehdä hänen poissaollessaan, koska rikkoisi varmaan muuten tavaramme ja murjoisi minua. Jo pelkkä erosta puhuminen saa hänet tyrkkimään minut hankeen ja tavaroita perään. Itse ei halua erota, koska "kuitenkin pidän sinusta" ja "kaikki menisi hyvin, jos vain olisit toisenlainen minua kohtaan".
    Muiden seurassa ei jälkeäkään aggressiivisuudesta, mies on niin fiksua, mukavaa ja auttavaista.
    Miksen ole lähtenyt jo aikoja sitten, syynä pelko, miten epätasapainoiseksi heittyy kun lähdemme. Lasten kautta pystyy edelleen minua rääkkäämään ja pelottelemaan. Lähestymiskielto pillastuttaisi hänet todennäköisesti vain täysin tolaltaan.
    Tällainen ihminen löytää aina syyn toisesta, syy hänen raivokohtauksiinsa on aina minun käytöksessäni, ei suinkaan hänen omassa tasapainottumuudessaan. Tarpeen tullen tällainen itsekeskeinen, kova ihminen osaa aina löysätä liinaa: mitä hirveimmän käytöksen jälkeen sitten ollaankin tovi niin mukavaa, niin mukavaa, että toinen alkaa uskoa kaiken olleen pahaa unta. Sillä koukulla vain vetäisee jo irtautumassa olevan takaisin.
    Viimeinen veto on sääli. Mutta enää ei hänen temppunsa pure.

    lähde vaikka heti.mene turvakotiin.puhu sossulle.henkeä ei mikään tavara korvaa.. lähde rakkaus lapsiisi mielessä.ja RAKASTA SAMALLA ITSEÄSI ENSIMMÄISEN KERRAN VUOSIIN.hanki kaikki uusix jollei miehesi anna niitä jälkeenpäin. ne ei voi olla lapsiasi tärkeämpiä!!!juokse villi lapsi, juokse henkesi edestä.ota tovon kipinä mukaan!!!vanhat huonekalut ja muut tuo mulle ainakin vaan pahoja muistoja. nyt on hiljalleen kaikki uusittu.uusi turvallinen, erilainen elämä. uusi alku. pyydän sua lastesi takia lähtemään nyt heti, vaikka muka kauppaan..menetkin turvakotiin.jollei paikkakunnallasi ole niin sossu vie teidät lähimpänä olevaan.turvakodista käsin haette sit uutta asuntoa.suosittelen toista paikkakuntaa ettei tule häiriköimään .osoite ja puh.numerot salaisix.rukoilen vuoksenne.

    Äänestä

  • Duram kirjoitti:

    Kysymys EI ole, toistan, EI ole sinun tyhmyydestäsi. Narsistisen luonnehäiriön ikävin piirre on se, että se on äärettömän vaikeasti huomattavissa päällepäin. Pikemminkin päinvastoin. Narsistiset ja psykopaattiset ihmiset ovat päällepäin erittäin hurmaavia ja puoleensävetäviä, hyvin päämäärätietoisia, usein erittäin hyvin menestyviä, taitavia puhumaan. He pitävät huolta itsestään, pukeutuvat tyylikkäästi jne. Suorastaan vetävät puoleensa ihmisiä. Kunnes heidät tuntee paremmin, jolloin usein on jo myöhäistä tehdä mitään. Ainoa keino lähteä lätkimään. Mutta sitä ennen on jo voinut tapahtua vahinkoa.

    Sitten kun kylmän, kovan, ahdistavan ja syyttävän narsistin jättää, niin kuinka ollakaan se muuttuu säälittäväksi, hellyttäväksi, ystävälliseksi ja mitä rakastettavimmaksi ihanaksi ihmiseksi. AINOANA TARKOITUKSENA SAADA SINUT TAKAISIN LUOKSEEN OMAN VALLANKÄYTTÖNSÄ JA MANIPULOINNIN KOHTEEKSI. Sinun on vain pysyttävä LUJANA ja pysyttävä mahdollisimman kaukana ko henkilöstä. ET SAA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. Nimittäin, jos et ole vielä kovin vahvoilla, se saa sinut rakastamaan itseään ja puhuttua sinut takaisin.

    Näitä on tietysti eritasoista. Lievimmillään vain pientä itsekkyyttä, sitten jonkinasteinen narsistinen luonnehäiriö, pahimmillaan nämä ihmiset ovat täysiä psykopaatteja. Pahimmassa tapauksessa tällaisten ihmisten kanssa menee henki. OMA!! Pysy lujana ja ajattele vain itseäsi ja pysy erossa. Kyllä näistä toivutaan. Opasta ne ystäväsi noille sivuille, mitä tässäkin ketjussa on mainittu. Tsemppiä!

    ..rohkaisevista sanoista,,,sinulle ja kiitos myös ystävilleni jotka jaksaneet ymmärtää minua,,,ja ottivat minut todesta...ja kuuntelivat...silmäni auenneet kun olen lukenut monia tarinoita ja artikkeleita narsistisesta persoonallisuus häiriöstä,,,ja yleensä siitä mikä ei pitäisi kuulua normaaliin parisuhteeseen,,,elämä yhtä kaaosta ollut vähän aikaa joten äly meinasi jättää...totaalisesti.MUTTA onneksi exän kanssa vain lyhyt suhde vaikkakin kipeä..mutta uskon että myös toipuminen lyhyempää,,toivon niin..Olen jo nauranut ja tunnen jopa muutakin kuin itsesääliä ja tuskaa..MUTTA minun toipumista edistää että puhun,,puhun ja puhun,,vaikka ystäväyt tainnoksiin..onneksi jaksavat kuunnella..JAolen iloinen noista yvistä neuvoista ,,kaikki tarpeen olleet...Tiedän että toipuminen jatkuu,,,vasta alussa mulla...vasta viikkoja ollut totaalisesti erossa exästä...mutta ei enää ikävää,eikä kaipausta,,sääli meinaa olla,en toivoisi kenellekään huonoa onnea elämän suhteen.Mutta olen ihan onnellinen nainen jo kun puolen vuoden kidutus ohi,,ja kevät aurinko paistaa.Luottamusta on vaikea löytää,,enkä usko että ihan heti suhdetta alkaisin..mutta viestintä linjalla kaikki turvallista ja Rakastan itseäni taas,,ja tunnen pikkuhiljaa olevani taas nainen isolla ännällä..vaikka mut joku pieneksi yrittikin tehdä.))).MUKAVAA KEVÄÄN JATKOA KAIKILLE;;MUKAVA KUN OLETTE OLEMASSA..!

    Äänestä

  • Duram kirjoitti:

    Mainitsemasi kokemukset kertovat omaa kieltään. Sinun on todellakin tehtävä päätös omasta ja lastesi elämästä. Alat olla kohta hengenvaarassa. Nuo asiat eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen. Ja parantamaan et toista pysty. Sillä ei ole väliä miten tuollaisen suhteen lopettaa. Tärkeintä on että sen lopettaa. Rohkeutta.

    Ihmistä, josta pidetään, EI uhkailla, sellaista ihmistä rakastetaan ja autetaan ja pidetään hyvänä. Millä tavalla toisenlainen sinun tulisi olla, että kaikki menisi hyvin?

    Kuin kusi sukassa, mölyt mahassa ja heti töistä tultuaan kahvia kuppiin ja pötyä pöytään ja yöllä haarat valmiiksi levällään.
    Perusongelma on ettemme kumpikaan menneet naimisiin rakkaudesta. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hänen luonteensa on väkivaltainen eikä rakkaudettomuuteni oikeuta väkivaltaan, semminkään kun hän itse tekee kaiken tykkäämisen mahdottomaksi hirveällä käytöksellään. Viimeistään helmikuun puolivälissä asumme muualla, sen olen luvannut itselleni! Terveisin äskeinen "kokemusta minullakin."

    Äänestä

  • vuosikausia kirjoitti:

    Vuosikausia onnettomassa liitossa. Lapset tämän liiton ainut, mutta sitäkin suurempi ilo. Tänäänkin uhkaili minua käteensattuneella astalolla. Yritin vain katsoa tyynesti vastaan, särki kaapin, mutta ei sentään tohtinut mätkäistä minua. Olen lähdössä lasten kanssa, mutta muutto pitää tehdä hänen poissaollessaan, koska rikkoisi varmaan muuten tavaramme ja murjoisi minua. Jo pelkkä erosta puhuminen saa hänet tyrkkimään minut hankeen ja tavaroita perään. Itse ei halua erota, koska "kuitenkin pidän sinusta" ja "kaikki menisi hyvin, jos vain olisit toisenlainen minua kohtaan".
    Muiden seurassa ei jälkeäkään aggressiivisuudesta, mies on niin fiksua, mukavaa ja auttavaista.
    Miksen ole lähtenyt jo aikoja sitten, syynä pelko, miten epätasapainoiseksi heittyy kun lähdemme. Lasten kautta pystyy edelleen minua rääkkäämään ja pelottelemaan. Lähestymiskielto pillastuttaisi hänet todennäköisesti vain täysin tolaltaan.
    Tällainen ihminen löytää aina syyn toisesta, syy hänen raivokohtauksiinsa on aina minun käytöksessäni, ei suinkaan hänen omassa tasapainottumuudessaan. Tarpeen tullen tällainen itsekeskeinen, kova ihminen osaa aina löysätä liinaa: mitä hirveimmän käytöksen jälkeen sitten ollaankin tovi niin mukavaa, niin mukavaa, että toinen alkaa uskoa kaiken olleen pahaa unta. Sillä koukulla vain vetäisee jo irtautumassa olevan takaisin.
    Viimeinen veto on sääli. Mutta enää ei hänen temppunsa pure.

    Lasten vuoksi ei pidä pysytellä yhdessä vaan heidän vuokseen on syytä erota.

    Lähde niin nopeasti kuin voit. Ja jos voit pitää eron jälkeen lapset hänestä kaukana, on se heidän kannaltaan turvallisempi ratkaisu, koska narsistilla ei ole moraalia, mutta kekseliäisyyttä riittää.

    Lapset kantavat sairaan suhteen seuraukset omassa elämässään ja eheytyminen on pitkällinen ja raskas prosessi myös heille. Mitä varhaisemmassa vaiheessa he ja sinä voitte sen työn aloittaa, sitä paremmat mahdollisuudet myös heillä on aikanaan selviytyä. Onnea matkaan.

    Äänestä

Isäni on täydellinen esimerkki narsistista. Nuorempana vihasin häntä, nyt opettelen suhtautumaan häneen neutraalisti, pitämään häntä ihmisenä, joka ei voi itselleen mitään. Eniten säälin äitiäni, joka lukuisista yrityksistä huolimatta ei ole päässyt hänestä irti. Jos elää suhteessa narsistin kanssa ja suhteessa on vielä lapsia, tulisi ottaaa myös lapset huomioon, sillä suhteen toisen osapuolen lisäksi myös he kärsivät.

Äänestä

Väkivaltaa ilmenee sekä miehissä että naisissa. Aika usein mies on fyysisesti vahvempi, joten heidän väkivaltansa voi jättää pahempia fyysisiä vammoja. Nainen voi toki puolustautua monenlaisilla aseilla kuten mieskin jäätyään mahdollisesti alakynteen. Mutta siitä erosta, se on nimittäin seuraava: Koko yhteiskunnan viranomaiskoneisto on rakennettu vain ja ainoastaan puolustamaan naista. Se ei puolusta edes lapsia, vain ja ainoastaan naisia. Mies on aina tutkimatta, selvittämättä automaattisesti syyllinen sukupuolensa vuoksi. Eikä se riitä. 100%sta syyllisyyttä seuraa 1000%t seuraukset: erottaminen omista lapsistaan vastoin omaa ja vastoin lasten tahtoa. Ennen tämä erottaminen vaati myös lasten äidin samansuuntaisen tahdonilmauksen, muttei enää: viranomaisen jumalallinen viisaus ja rajaton päätösvalta riittää näihin ihmisoikeusloukkauksiin ja oikeusmurhiin Suomessa.

Olen siis itse isä ja yksinhuoltaja enkä ole joutunut erotetuksi kenestäkään mistään syystä. Satoja tapauksia olen kuitenkin läheltä seurannut ja käsitys on tämmöiseksi muodostunut. On niitä toki sairaita kriminaalejakin, joita vastaan tulee soveltaa eristämistä muiden osapuolten turvaamiseksi, mutta he ovat selkeä vähemmistö. Mieheen ei sovelleta perheoikeuden puolella lainkaan muun lainkäytön kannalta yleisesti oikeusvaltioissa vaadittua syyttömyysolettamaa, vaan mies on siis aina syyllinen ja kun tilanne on tämä, niin monet häikäilemättömät naiset käyttävät tilaisuutta aivan surutta hyväkseen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


miettikääpä tätä kirjoitti:

Lukekaa asiaa www.healingeagle.net ja kohdasta, jossa on suomennettu asiaa narsismista.Yleensä miehet/naiset,jotka ovat narsisteja käyttävät säälimättä psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa alistakseen toisen itselleen tuhoamalla toisen itsetunnon ja näin toinen on voimaton ja vallan alla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu